Nonniin, nyt alkoi rankka venäjän opiskelu. Eilen tein monivalinta-tasotestin, jonka mukaan minut heitettiin suoraan tunneille. Aika hyvin sen testin perusteella osaavat laittaa oikeaan ryhmään.
Ryhmässä on kolme kiinalaista, yksi ranskalainen ja yksi norjalainen. Eilen oli ensi alkuun olo vähän kuin olisin Marsista tipahtanut sen kaiken keskelle. Vähän aikaa kesti ennen kuin pääsin vähän jyvälle, että mitä heillä oli kesken.
Opettajana on sellainen vanhempi naisihminen, (ei mikään ikäloppu kuitenkaan). Tuntuu olevan topakka täti, mutta osaa myös selittää asiat selviksi. Puhtaasti venäjän kielellä kaikki, no joitain yksittäisiä sanoja ajan säästämiseksi selvitetään englanniksi.
Viikossa on neljänä päivänä tunteja, perjantait on vapaita -sopii mulle. Maanantai ja keskiviikko on 9.30 - 15.00 (riippuu miten pitkät tauot pidetään) ja ti ja to ovat sitten 9.30 - 12.50. Ihan inhimillistä. No päivät jatkuu sitten läksyjen merkeissä kotona.
Käytännössä tekstit opetellaan ulkoa ja kerrotaan sitten jokainen yksitellen niin paljon kuin muistaa maikalle. Ei mitään maraton pätkiä ole, mutta ihan täyttä asiaa, sijamuotoineen (tällä hetkellä prepositionaali ja akkusatiivi... hih, sitä elollista akkusatiivia väännettiin tänään rautalangasta :-) Kyllähän se menee sitten jakeluun viimeistään, kun ope piirtelee tikku-ukkoja ja -akkoja taulun täyteen...)
Sanoista lauseiden muodostusta, tekstin jokaisesta lauseesta kysymyksen muodostamista, varsin intensiivistä, eikä jää tosiaan aikaa haaveilulle, muuten putoo sit heti kärryiltä. Mutta tehokasta... luulisi sitä vähän rohkeuden kasvavan puhumiseen... Kehujakin sain tänään, että hyvin meni ekakertalaiselta se tekstin kertominen:-) Otshen harashoo!!!
Tuon kaunokirjoituksen opettelu on nyt käynnissä. Hirveitä harakanvarpaita, olo on kuin ekaluokkalaisella. Visio on selvänä mielessä, mutta toteutus vähän ontuu vielä :-) Sen vuoksi tärkeää, koska ope kirjottaa taululle asiat sillä sekalaisella tekstauskirjoituksella, ja vähänhän se on hankalaa, jos joutuu tavaamaan niitä juttuja pitkään joka kerta, kun joku kaunokirjain osuu kohdalle.
Sillä maikalla on selvästi suosikkioppilas tämä ranskalainen tyttö, jolla tuntuu leikkaavan hyvin ja tuo lausuminenkin sujuu aika hyvin. Niistä kiinalaisista yhden puheesta saa vähän selvää, ja yhden puheesta ei juuri mitään... Hiemanhan se tuntuu venyttävän sen open pinnaa, mutta kärsivällisestihän tuo näyttää silti jaksavan.
Nyt tehtiin opiskelusoppari kahdeksi viikoksi, koska olen Suomessa toukokuun 2 vikaa viikkoa. Sitten jatketaan, saapi nähdä jatkanko samassa vai eri ryhmässä.
Sain muuten opiskelijakortinkin (tosin voimassa siis vain tämän 2 viikkoa) Täytynee lähteä sitten museoita kiertämään, sillä pitäisi päästä halvemmalla.
Metromatkoja varten ostin eilen jonoista viisastuneena sen magneettikortin. Se onkin kätevä, ei tarvitse niitten tsetongien kanssa puljata. Maanantaiaamuisin näyttää olevan ihan tajuton ryysis metrossa, tänään ei ollut ihan niin paha. Siinä sitä oppii pikkuhiljaa, miten pysyä pystyssä liikkuvassa ja heiluvassa (myös sivusuuntaan melko isoja heilahduksia) ja äkkinykäyksiä tekevässä metrossa, kun ei kertakaikkiaan yletä mistään pitämään kiinni. Sivuttain sellanen pikku haara-asento ja polvet joustamaan :-) Eikä pidä sitten joutua paniikkiin, jos löytää itsensä kanssamatkustajan syleilystä, kun tuo edellinen taito-voima-tasapainoilu sittenkin pettää ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...