28.8.09 Paluu arkeen

Oli kiva lomailla pari viikkoa, kenestäpä ei... Kotonakin ehti olla muutaman päivän ja kelithän olivat vallan mainiot jopa Suomessa. Kesäretkeiltyäkin tuli tuossa Savossa, ja siellä tuli niin sanotusti otettua "löysät pois"... Tämä viikko onkin mennyt toipuessa... Ei sitä enää noin vaan jaksa kahta yötä hillua ja aamukasilta heti olla reippaana päivän aktiviteetteihin :-) Mutta kiva reissu oli, kiitos vain järjestäjille!!

Paluu Venäjälle laittoi taasen kerran ihmettelemään tätä byrokratiaa... Tähän mennessä ei kukaan ole ollut Venäjälle päin tullessa ollut yhtään kiinnostunut koirista. Nyt sitten alkoi kysely, että onko koirat suomalaisia. No sitten pitää mennä papereiden kanssa tuonne hakemaan joku spravka. Jaa mikä?? Ei ole koskaan tarvittu mitään sellaista?? Vastauksena olankohautus ja jossette mene, niin sitten ette myöskään mene tästä läpi. Että sellasta asiakaspalvelua. Yritin sitten kysyä tarkemmin, että niin minne pitää mennä, kun oli niin epämääräisesti huitaissut vain. No nyt huitaisi uudelleen, että tonne isoon taloon ja käänsi selkänsä samantein. Siinä sitten päätä raapiessani tein havainnon, että rekkojen takaanta ehkä sittenkin pilkottaa jonkun rakennuksen katto. Elikkä sinne sitten kiemurtelemaan rekkojen välistä.

Kun avasin oven, niin meinasin kyllä kääntyä siltä seisomalta takaisin....Halli oli täynnänsä ei niin hyväntuoksuisia rekkakuskeja ja joka luukulla jono... Ööö tuota.... No pakkohan se oli sitten kysäistä ensimmäiseltä vapautuvalta luukulta, jotta mihin pitää mennä. Näyttikin sitten sen oven minne mennä. No eläinlääkärin huonehan se oli, jossa istui tietokoneen ääressä kaksi naista. "Teillä on varmaankin koira?" "Daa, kaksi" "Kaikki ok?" "Daa" Sitten rouva leikkasi pienen paperinpalan kahtia, löi siihen leiman ja raapusti jotain. Tämän hän teki kaiken selin minuun istuen vilkaisemattakaan koirien papereita... Ja eikun sitten menoksi. Mutta eihän tätä voi kuin kummastella aina vaan....

Ihana oli havaita, että kotikatumme on vihdoinkin kesän myllerryksen jäljiltä valmis. Ja vau, täytyy sanoa, että on varmaan yksi komeimmista vanhan Pietarin kaduista! Kävelykatu on saanut varsin juhlallisen valaistuksen, kerrassaan kultakoristeiset vanhanajan lyhdyt. Mikäpä on tällä kadulla nyt kuljeskellessa ja maleksiessa, kuten nämä täkäläiset iltaisella aikaansa viettävät. Luulisin, että penkit tulevat kadulle vasta ensi keväänä takaisin.


Tulipa muuten taas ilmottauduttua ensi vuoden Tukholman maratoonille, joten talven vapaa-ajan ongelmatkin on ratkaistu :-) Voipi vaatia hieman motivaatiota täällä treenata sen loskakelin yli, mutta täytynee sitten käyttää luovuutta lajivalinnoissa ja tarvittaessa siirtyä sisätiloihin...

Kelit ovat vielä olleet mukavan lämpöiset elokuuksi, ja viikonlopuksikin on luvattu ainakin lauantaille hyvää keliä. Ei muuta kuin vielä ulos nauttimaan auringosta!

28.8.09 Kreikka, Lefkas

Kylläpä on taas elokuu vilahtanut ohi hurjalla vauhdilla, mutta niinhän se yleensä aika tekee, kun on kaikkea kivaa ohjelmassa. Olimme viikon Kreikassa, Lefkaksella, ja tässäpä nyt vähän raporttia tuolta matkalta.

Hotelli oli todella kiva, pieni ja aivan meren rannalla, silti oli myös oma uima-allas. Satuimme Simon kanssa saamaan huoneen, jossa oli koko hotellin suurin parveke :-) ja mikäs siellä illalla istuskellessa ennen ruokailua, kun maisematkin hivelivät silmiä...

Lefkas on tunnettu jylhistä maisemistaan ja hienoista rannoistaan. Saaren komistus on tämä Porto Katsiki, jonne teimme yhden ekskursion. Silmiä hiveli kyllä maisemat, mutta elokuisesta ajankohdasta johtuen, väkeä vain oli hieman liikaa ja tuo rantakin oli sen verran suojaisa, ettei tuuli juuri osunut, joten tuli hieman sellainen pätsi-olo. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Ellun kanssa etsimme vessaa, ja totesimme niiden karmaisevan kunnon, ja pääteltyämme, jotta missä ihmiset sitten "asioivat" alkoi tämän paikan viehätys aika lailla karista, ja päätimme jatkaa vähän väljemmille vesille...

Kulkuvälineeksi vuokrasimme neljäksi päiväksi auton. Olimme onneksi ajoissa heti kyselemässä sitä vuokraamosta, joten meillä kävi tuuri ja saimme käyttöömme uuden Opel Astra avoauton. No autohan oli hieno, ja kattomekanismi melko "scifi", mutta tehoiltaanhan se olisi voinut olla hieman ärhäkkäämpi peli noissa vuoristomaisemissa. Välillä vähän jopa nolotti, kun hädin tuskin päästiin ylämäessä skoottereista ohi :-) Sille kattomekanismille ei kyllä povattu kovin pitkää ikää noin pölyisissä olosuhteissa.

Muutoin liikenne oli ihan suhteellisen sujuvaa, Nidrin kylä tosin oli ruuhkainen, koska viikonlopulle sattui kreikkalaisten viettämä Marian ylösnousemuksen päivä, ja Italialaisten turistien lisäksi kylä täyttyi kreikkalaisilla. (huom, venäläisiä ei ollut yhtään, ja suomalaisiakin vain kourallinen).

Kuitenkin mutkaisilla vuoristoteillä ajellessa täytyy pitää varansa, sillä mutkan takana saattaa tepastella lammaslauma tai sitten vaikka papparaiset taluttavat mopon selästä hevosta tien poskessa. Mitä vain voi tulla tuollakin vastaan. Ja tulihan siellä. Tämä koira Porchen kyydissä näytti nauttivan lampaan tuoksusta :-)

Olin alkulomasta vielä reipas ja heräsin anivarhain juoksulenkille. Taasen täytyy todeta, että nämä aamuhetket nousevan auringon seurassa ovat kyllä elämän tähtihetkiä. Aivan mahtava fiilis kun ilma on kuin linnun maitoa ja vilkas turistikylä vielä uinailee ja vain paikalliset heräilevät aamutoimiin, muutaman hullun turistin juostessa rantakatua pitkin kellon ollessa vasta hieman yli seitsemän.

Lefkaksella sijaitsee jälleen yksi välimeren (maailman ?) parhaista surffausrannoista, joten sinne tietenkin suuntautui meidän talouden nokka kolmena päivänä. Aluksi näytti ettei tuulta tule, ensimmäisenä päivän odottelimme jopa neljään saakka, ennen kuin sitten todella tuuli yltyi. Olisi ollut hyvä leppeä tuuli alottelijan harjoitella, mutta jostain syystä en vielä tuolloin syttynyt, vaan vasta kolmantena surffiranta-päivänä sitten minäkin uskaltauduin taasen kokeilemaan. Onhan se hauskaa puuhaa, mutta melkoisen vaikeaa. Nyt tosin sitten tuuli laantui ennen kääntymistään lähes kokonaan, ja jopa minä aloin turhautua siellä laudalla seisomiseen. Ajattelin huilaavani hetken ja palaavani sitten takaisin, mutta eipä sinne sitten enää noviisilla ollut asiaa, kun se tuuli taas sai käännyttyään voimansa kerättyä. Mutta Simo oli taas onnellinen!!

Nouseeko se purje sieltä vedestä vaiko eikö? Yllättävän vaikea hetki tämä, kun purje makaa painavana vedessä ja olo on hieman hutera tuossa laudan päällä...

Jep, nousi se ja todistettavasti olen myös pysynyt pystyssä laudan päällä purje pystyssä. Kääntämisen salatkin alkavat pikku hiljaa aueta, tosin nyt vaan tarttis päästä harjoittelemaan oikein kunnolla. Ihan kiva laji, mutten kyllä tunne mitään vetoa lähteä Suomen tummiin ja kylmiin vesiin räpiköimään, eiköhän pidetä tuo tuollaisena aurinkoisten ja lämpimien seutujen lajina!

Ja tässä sitten mallia näyttävät hieman kokeneemmat hurjapäät. Vauhti noilla näytti olevan melkoinen. Täytyy kyllä hattua nostaa, kova laji, jossa koko kroppa joutuu taatusti hommiin!!

Tässä Simon tyylinäyte. Valokuvauksen kannalta tämä ranta ei ollut ihan niin ihanteellinen kuin siellä Karphatoksella, sillä täällä nuo eivät käyneet ihan niin lähellä rantaa välttämättä kääntyilemässä.

Maanantaina vietimme päivän merellä tällä Odysseys- nimisellä paatilla. Vierailimme mm. läheisellä Meganissin saarella, jossa olikin aistittavissa sellainen rauhallinen, tunnelmallinen kreikkalainen pikkukylä-meininki, ilman valtaisaa turistimassaa.

Kreikkalaissetien keskustelua kun sivusta seuraa, niin voisi kuvitella, että kyseessä on suurempikin riita, sen verran on äänekästä sananvaihtoa ja käsillä huitomista. Epäilen kuitenkin, että tämä on vain heidän tapansa keskustella...

Kuten oppaamme kertoi, saaren väki alkaa olla iäkästä. Tätä mammaa katsellessa sen kyllä uskookin. Tosin mietimme myös sitä kuinka paljon tuo aurinko ja rankka elämäntyö heitä vanhentaa lisää, joten emme lähteneet arvailemaan ikää sen tarkemmin...

Vierailimme paikallisessa oliiviöljytehtaassa, joka on toiminnassa marras-joulukuussa. Tämä ei taida täyttää ihan kaikkia EU:n siisteys- ja hygienianormeja, mutta oppaamme kuitenkin painotti, että tämä johtuu siitä, että väki on niin iäkästä, eivät he enää jaksa niin puunailla paikkoja ja toisekseen, tämä on "puhdasta likaa", ei ole kemikaaleja ei!!! Opimme myös, että oliiviöljy tulee aina ostaa peltitölkissä, ei turisteja varten tehdyissä hienoissa vaaleissa lasipulloissa kauniine etiketteineen, sillä öljy ei saa olla valon kanssa tekemisissä... Aina oppii jotain uutta.... Vaikka tuohan kyllä on ihan järkeenkäypää.
Matkalla kohti Nidriä poikkesimme vielä ihailemaan Onassisten omistamaa Skorpio-saarta. Mikäpä tuolla on ollut ollessa! Tällähetkellähän saari kuuluu Athina Onassikselle, jonka suuri intohimo esteratsastus vie rouvan kaiken vapaa-ajan (ja sitähän kai riittää...) Huhu on liikkeellä, että hän haluaisi myydä tämän saaren, mutta sille ei ole mitään varmistusta. Arvailla vaan voi kuinka paljon tuosta saapi maksaa :-)

Ja sitten näitä paatteja!! Näillä oli jokin erikoislupa ankkuroitua Skorpiolle. Keitä lienvät jotain köyhiä :-)

Kyllähän noissa jahdeissa puolensa on. Ei tarvitse tosiaankaan ahtautua turistien kansoittamille ahtaille rannoille, vaan voi kaikessa rauhassa ankkuroitua tällaisten vaatimattomien luoksepääsemättömien rantojen kupeeseen ja viettää päivänsä autuaan tietämättömänä tavallisen rahvaan murheista.... Huoks!!!

Mutta kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rentouttava loma, kiitos vain vielä kerran Akille ja Ellulle, joiden kanssa on aina yhtä mukavaa reissussa!! Ja tässäpä vielä kuva johon kiteytyy koko kreikanmatkailun kulinarismi!! NAM! Ja todettakoon vielä, että Lefkaksella ei ainakaan kitsasteltu Kreikkalaisen salaatin koossa....

4.8.2009 Talovanhuksia ja Madonnaa

Oli sitten iltakävelyllä tai päivälenkillä Nevan rannalla -vakionäkynä ovat kalastajat... Ei ole minulle selvinnyt, jotta mihin käyttöön kalat menevät, mutta nähdäksemme saalis ei ole koskaan ollut mikään ihmeellinen, sellaisia pikkusinttejä, mitä lie kuoreita sieltä nyhtävät. Joskus ollaan bongattu vähän isompi ahven jollain onnekkaalla. Lieneekö pääasia ollenkaan tässä lajissa se saalis vaiko vain ajanvietto leppoisasti "kalastellen" ja olutta siemaillen. Toisaalta, kyllä siinä joku juttu täytyy olla, kun monella papalla on rivissä monta vapaa ja siinä sitten niitä kyttäilevät.
Leppoisana kesäiltana kävellessämme bongailin vähän näytille näitä kauniita talovanhuksia. Moninaiset ovat yksityiskohdat ja koristelut näissä vanhan Pietarin taloissa.

Sääli vaan kun monen rakennuksen kunto on todellakin päässyt rapistumaan, mutta pikkuhiljaa niitä korjaillaan, mistä lie sitten rahoitus, kun harva asuintaloista on asuntoyhtiöitä. Olen miettinyt, että pakko kai kaupungilla /valtiolla on olla joku rahasto, josta näihin talojen kunnostuksiin voi rahoitusta saada.

Tässä on näkymä Liteyiniltä. Onneksi tämänkin vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella on vain noin neljäkerroksisia taloja, sillä epäilen, että jos olisi 6-7 kerroksisia, niin silloin pakokaasut jäisivät vieläkin pahemmin leijumaan meidän hengitettäviksi. (Huomenna muuten saadaan duunissa kuulla luento aiheesta ilmanlaatu Pietarissa. Saas nähdä viitsiikö sitä sen jälkeen enää täällä lenkille lähteäkkään....)

Näitä yksityiskohtia rakennuksissa ei voi olla ihailematta. Tämänkin parvekkeen sadevedet valuvat näiden kalojen (?) suusta ulos, tai ainakin niin minä olettaisin.

Sisäpihoille on aina kiva kurkistella. Sieltä saattaa pilkahtaa joko vihreä hyvin hoidettu keidas taikka sitten vain ihan karu asfalttipiha ränsistyneine talonseinineeen...Yllättävän monen talon sisäpihalla saa parkkeerata autot.

Ehkäpä tämän sivukujankin talot saavat vielä joskus vähän ehostusta pintaansa.

Tuolla Furshtatskayan toisessa päässä on tämä vihreä rakennus jota ilmeisestikin aiotaan remontoida, ainakin sinisestä aidasta päätellen. Ainakin tässä on ollut joskus elokuvateatteri, mutta lieneekö kuitenkin kirkko ollut alunperin.

Sunnuntaina kävimme katsomassa Madonnan konsertin palatsiaukiolla. Tein koko viime viikon ylitöitä ja etukäteen päättelin, että eipä sieltä töistä kannata aikaisemmin lähteä kohti palatsiaukiota, ennen kuin puoli yhdeksältä, jolloin sunnuntaiduunit loppuvat.

Kun lähdin töistä, vettä tuli taivaan täydeltä.... Näyttipä kerrassaan kehnolta ulkoilmakonsertti-keliltä. Pääsin kolmen kilometrin matkan kyydillä töistä, joten eipä tarvinnut sateessa tarpoa, vaikka sadetakilla olinkin varustautunut. Siinä sitten kun tein vielä viimeisen lenkin päästäkseni oikeasta portista sisään, sade loppui... kuin seinään....

No niinhän siinä kävi, että taas tehtiin "Moskovan olympialaiset", elikkä todellakin olivat taasen lentokoneella käyneet roiskimassa mitälie kemikaaleja taivaalle, ja avot - tulkoon valkeus! Tällä kertaa tästä on sen verran jo jopa faktatietoa, että ihan lehtien nettisivuilla asiasta kirjoittivat. Kyllähän sitä siellä aukiolla vähän ihmettelinkin, kun jokapaikassa muualla oli pikimustat pilvet, mutta palatsiaukion päällä lähes kirkas taivas... aika aavemaista suorastaan.... Tarina ei kyllä vieläkään kerro, mitä se mömmö on, mitä sinne taivaalle roiskitaan. Kiva olisi myös tietää, jotta miten se toimii käytännössä noinkin hyvin, että saadaan kohdistettua ajallisestikin juuri sen parin kriittisen tunnin kestoiseksi. Myös kyllä vähän kiinnostaisi tietää sen ympäristö- ja terveysvaikutukset....

Madonnan esiintyminen myöhästyi aiotusta ilmeisesti sateen vuoksi siis melkein tunnilla, ja sehän sopi minulle, sillä ehdin paikalle varsin mainiosti, enkä joutunut kuin puolisen tuntia seisoskelemaan tyhjän panttina siellä. Simo oli tullut paikalle jo vähän aikasemmin Antin ja Johannan kanssa. Simolla ei ollut sateenvarjoa, eikä takkia ja sitä vettähän tuli silloin taivahan täydeltä.... No onneksi keli oli lämmin, niin ei tullu liiemmin vilu.

Ja vilu ei taatusti tullut Rouva Popin kuningattarellekkaan, sen verran oli eläväistä sorttia. Täytyy vaan myöntää, että ihan järjetön kunto tosiaan täytyy olla daamilla, kun jaksaa pari tuntia tanssia ja laulaa siinä sivussa hengästymättä...

Itse musiikillinen anti olisi voinut tältä ei niin himo-madonnafanilta jäädä vähän köyhäksi, ellen olisi juuri viimeviikolla päättänyt hankkia sitä viimeisintä Madonnan levyä. Hyvä päätös, sillä suurin osa biiseistä olivat tältä uudelta levyltä. Kivempi olla konsertissa, kun on edes hieman hajua biiseistä.

Sitä en sitten tiedä, mitä jäi Eremitaasin taideaarteista jäljelle sen valtavan bassotärinän jäljiltä....

Tälläkin konsertilla oli täällä nimittäin vastustajansa. Olen jostain lukenut, että haluaisivat palatsiaukion pois Unescon maailmanperintölistalta, jotta luvat megaluokan konserttien pitämiseen irtoaisivat helpommin. Vastustajat taasen eivät missään nimessä halua näitä tuonne enempää. Yksi syy on myös se, että aukio on niin sanotusti ei kenenkään maata, ja artistit käyvät keräämässä voitot, kun taas kaupunki joutuu kuitenkin järjestämään sinne kaiken infran, saamatta kuitenkaan mitään suurempia tuloja esim. vuokrana. Katujen varsille ripustettujen Madonnan konserttijulisteiden päälle oli täällä jossain sutaistu tarrat "Häpeällinen tapahtuma"....

Moni varmaan moittii rouvaa cooliudesta, ja siitä, ettei ottanut kontaktia kauheasti yleisöön. No tuohon en voi muuta todeta, kuin että tämän kokoluokan showssa nyt en odotakkaan mitään tosi läheistä kanssakäymistä, varsinkaan tuon tason "diivalta". Ei tuota nyt parhaalla tahdollakaan,voi verrata johonkin intiimiin klubikeikkaan, jossa ehkä artisti "tsättäilee" mukavia yleisön kanssa.

Kyllähän tämä nykytekniikka tekee näistä megakonserteista ihan huikeita, ei sille mitään mahda, että pakko on ihailla ja miettiä hiljaa mielessään, jotta montakohan ihmistä tämäkin setti on kaiken kaikkiaan työllistänyt. Tosin kuten nyt muistamme Ranskan tapahtumat, niin onhan tälle hulluudelle jo ainakin pari henkeä uhrattu. Toivottavasti Helsingissä kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Pietarin konserttia oli seuraamassa noin 50 000 henkeä. Tuolla aukiolla se määrä ei tosin tunnu vielä missään. Vasta sitten kun porukka purkautui pois ja kävelimme autoilta suljettua Nevskiä pitkin ja vilkaisimme taaksemme niin sillon kyllä oli pakko äimistellä sitä ihmismassaa. No onneksi Nevski on leveä katu :-) Täällä ei muutenkaan tarvitse jäädä ihmettelemään, jotta millähän sitä suoriutuisi kotiin... ei muuta kun känny pystyyn ja siihen pysähtyy heti kolme autoa, ja parilla sadalla ruplalla pääsee nätisti kotiin. Varmaan halvemmallakin, jos jaksais tingata kauemmin.... Nytkin osui oikein puhelias heppu ja matka sujui konsertista rupatellen.

Hesassa voi todellakin olla mielenkiintoista sen ihmismäärän poistuminen sieltä konserttipaikalta....

Nyt pitäisi sitten jaksaa vaivaiset kolme (tai kaksi ja puoli) päivää töissä ja sitten alkaa loma!! On se vaan kumma, että vaikka on viime vuoden saanut lomailla, niin taashan se loma maistuu :-) Varsinkin kun tiedossa on Kreikanmatka :-)

Tässäpä linkki pieneen ei mitenkään hyvälaatuiseen videoon Madonnan konsertin ensihetkistä.

Jos kaistanleveyttä riittää, kannattaa valita se Näytä HQ video....