perjantai 24. heinäkuuta 2009

24.07.2009 Heinäkuun helteitä....

Tänä kesänä on kyllä ollut selvästi paremmat kelit kuin viime vuonna täällä Pietarissa. Vaikkei nyt ihan taivaan täydeltä aurinko paistaisikaan, niin lämmintä on riittänyt, välillä jopa helteitä.

Viime viikonloppuna meillä kävi Simon sisko Outi perheineen kylässä. Koska meillä on nyt sitten se hetki kesästä, että kuuma vesi on katkaistu huoltotöiden ajaksi (n. 2 viikkoa, tämä tapahtuu joka kesä kaikissa kaupunginosissa vuorotellen...), eikä meillä siis ole boileria tässä kämpässä, ajattelimme, että olisi hyvä idea tutustua lauantaina paikalliseen Akvaparkkiin. Ja olihan se ihan jees. Liukumäkiä oli ihan riittävästi, ja hauskaa oli muillakin kun vain jengin nuorimmalla, 7v. Niklaksella. Seuraavan kerran kyllä kannattaa sinne mennä ehkä hieman aikaisemmin aamupäivästä, sillä väkeä alkoi olla iltapäivällä melkein tungokseen asti.

Nyt myös ymmärrän miksi venäläisillä on suomalaisesta saunasta se käsitys, että se on todella kuiva ja kuuma. Saunaosastolla oli turkkilainen sauna, venäläinen sauna ja jotain muita höyrysaunoja ja lisäksi kaksi suomalaista saunaa. Toisessa lämpötila 80 astetta ja toisessa 100 astetta. Saunoissa sinänsä ei ollut mitään moitteen sijaa, mutta kun ei saanut löylyä heittää.... Istu siellä sitten kuivassa sata-asteisessa sähkösaunassa ja nauti!!!

Sunnuntaina kävimme Simon kanssa illansuussa rullaluistelemassa. Keli oli kerrassaan loistava, eikä kyllä voi moittia täkäläisiä reittejäkään. Rantakadun asfaltti on kerrassaan loistava eikä liikenteestä tarvitse välittää. Ja ennenkaikkea turvallisen tasaista, ei tarvitse olla huolissaan jatkuvasta jarruttelusta. Välillä kyllä on suunnittelijoilta päässyt unohtumaan kevyt liikenne... Siltojen kohdilla saattaa olla hieman haasteellista päästä kadun yli, ja joutuu sitten kapuamaan jotain alikulkuja tai sitten kiertämään isonkin lenkin, ennen kuin uskaltautuu katua ylittämään. Nämä täkäläiset ratikkakiskot kun on hieman haasteellisempia ylittää kun Helsingissä. Muutaman kerran niissä meinasin olla nenälläni. Ihan sitä kyllä nostaa hattua niille kuskeille, kun saavat ratitkat pysymään niillä kiskoilla :-) Matkaa taittui 25,5 kilometriä, taasen osoitus, että kyllä tämä vaan on mittasuhteiltaan suuri kaupunki, kun emme mielestämme kovin kaukana käyneet.

Ensi viikolla on taasen ylitöitä ja sehän tietää taas sitä, ettei muuta elämää sitten olekaan... No ehkäpä sen kestää, kun pitää tulevan Kreikanmatkan mielessä :-) Enää alle kolme viikkoa, JIIHAA!!!

torstai 9. heinäkuuta 2009

09.07.09 Heinäkuu - muttei helteitä...

En ole kadonnut maan alle, vaikken hetkeen aikaan olekaan ehtinyt kirjotella! Viime viikon teimme taasen ylitöitä, ja sehän merkitsee siis, että muuta elämää ei kertakaikkiaan ole... Onneksi koirat lähtivät Suomeen mökkilomalle "mummon" kanssa, joten ei niiden tarvinnut nyt kärsiä emännän pitkistä päivistä. No viime kerrallahan koirat osallistuivat ylitöihin, hain ne kello neljän jälkeen töihin illaksi. Meillä kun on onni olla tällaisessa neljän hengen huoneessa, joka on neukkarista tehty, niin koiruudet eivät häiritse ketään.

Edellisviikonloppuna teimme kävimme Simon kanssa kannustamassa tuossa meidän kohdalla nabereshnajalla (rantakadulla) Valkeiden öiden maratoonareita. Kilometrejä juoksijoilla oli takana noin 39 tuossa kohden. Eipä muita kannustajia sillä kohden ollutkaan. Eikä todellakaan mikään Tukholman kaltainen massatapahtuma tuo maratooni täällä. Sinänsä tietenkin vähän harmi, kun ajattelee millainen maratonbuumi maailmalla on menossa ja miten hienot puitteet (-ja tasaiset!!) täällä on. Saisi tosi hienon tapahtuman siitäkin kun vähän markkinoisi. Tällähetkellä juottopisteiden tarjonta on vähän heikkoa ja niitä on harvakseltaan. Yleisöä matkan varrelle ei todellakaan riitä, en tosin tiedä mikä tilanne oli palatsiaukiolla ja jossain Nevskillä... Siellä nyt sitä porukkaa on aina, mutta ymmärtävätkö kannustaa, mene ja tiedä.

Vähän taisivat olla ensin hölmistyneitä kun joku heitä kannusti.... Mutta ainakin saimme monta Sbasibaa ja gratsieta ja irtosi sieltä muutama hymykin, joten taisi olla ihan paikallaan tuo tsemppaus, (ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sillä on merkitystä...). Ja vielä jaksoi joku kävelemään sortunut pinnistää itsensä hölkkään meidän kannustuksen innoittamana. Suomalaisia varmuudella bongasimme yhden, mutta varmaankin heitä siellä on enemmänkin ollut.

Täällä emme saaneet nauttia ihan yhtä kovista helteistä kuin Suomessa oli, kelit olivat vähän enemmän vaihtelevaiset. Ja viime viikolla olisi meidän puolesta voinut sataa vaikka lunta... whatever... 13,5 tunnin duunipäiven aikana ihan sama.....

Nyt perjantaina lähdetään tekemään pikakeikka Suomeen. Saapi nähdä kuinka kauan menee rajalla, vaiko saanko itseni puhuttua duunin kortilla itseni yli (aina kannattaa yrittää....). Jonot nimittäin näin heinäkuussa ovat siellä melko mittavat viikonloppuisin. Kiva nähdä taas koiruuksia, kyllähän niitä ikävä on, vaikka totuuden nimissä, onhan tämä elämä täällä kaupunkioloissa vapaampaa ja helpompaa ilman niitä, tietenkin, mutta yllättävän hyvinhän nekin tänne ovat sopeutuneet silti.