Tämä kadunpätkä on vielä suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä monta pätkää tuolla matkalla on sellaisia, missä menee sellainen latu, jota pitkin on sitten yritettävä taiteilla. Mielenkiintoiseksi tuon tarpomisen tekee vielä se suola, jota varsinkin ajoradan reunoilla lumikinoksiin on kertynyt ja jonka läpi pitää sitten tarpoa kuin suossa.
Tässä esimerkki näistä jäätyneistä ränneistä, jotka varmaan rämähtävät koko komeudessaan joskus tuon jään painosta alas....
Auton omistamisesta tällä hetkellä täällä ei ole kuin haittaa... Eipä voi kuin säälien katsella ihmisiä, jotka epätoivoisesti yrittävät lapioida noita autojaan tuolta hangen keskeltä. Jotkut tosiaan ovat jo niin lumen peitossa, että yhtään en ihmettelisi, vaikka sitten lumenauraajat niitä vain lumikasoiksi luulisivat. Koittakaapa laskea montako autoa tässä kuvassa on :-)
Huoks.... Simo ei ole autoa töistä viitsinyt kotiin tuoda, ja ihan turhaan toisikin, koska parkkipaikoista kisailu saattaa käydä vielä veriseksi....
Kohta myöskään meidän ulko-ovi ei aukea, koska siihen on kinostunut lunta ja jäätä. Tällä hetkellä siitä mahtuu normivartaloinen ihminen kulkemaan, mutta isommat pakaasit kohta tuottavat jo harmaita hiuksia. Kyllä olisi talonmies Pikkaraiselle nyt kysyntää!
Eikä tarvitse tosiaan enää odotella jouluvaloja tässä kaupungissa. Kaupunkikierros autolla yhtenä iltana kyllä todisti taasen sen, minkä jo viime vuonna täällä blogissakin havannoin, elikkäs kohtalaisen psykedeelinen meininki on täällä Pietarissa noiden jouluvalojen ansiosta. Mitään hillittyä ja sellaista tunnelmallista ei kyllä täältä löydy, todellakaan. Ennemminkin ensimmäiseksi tulee mieleen kunnon disko-meininki kun tuolla kulkee. Lähes joka ikinen valoinstallaatio, etenkin nuo suuret joulukuuset vilkkuvat ja välkkyvät kyllä ihan Las Vegasin malliin....
En ole ehtinyt muuten tuolla paljon nyt kameran kanssa kierrellä. Tänään lähdimme Simon kanssa jalkaisin käymään Moskova-hotellin Prismassa.... Noutamassa, mitäpä muutakaan kuin... joulukinkkua :-) Nam nam! Tästä erityisen suuret kiitokset Kirsille ja Hannulle, joihin meillä on ollut täällä ilo tutustua!
Aika huvittava tämä "nurmikolla kävely kielletty"-kyltti :-)
Taitelijoita täällä riittää tietenkin joka lähtöön....
Keltaisen Smolnan puistossa (kuten myös Taurean puistossa) on kyltit, että koirien ulkoilutus kielletty... No pakkohan siihen oli laittaa pojat poseeraamaan... koirien kanssa :-)
Eipä taida osata lukea tämä koditon koira, joka piti tarkasti huolen, että häivyimme varmasti pois Hänen reviiriltään... Tosin ei minua nyt ihan kauheasti vakuuttanut tuo hännän heilutuksella säestetty haukunta...
Liikkeellä oli myös trubaduuri, joka oli kerännyt itselleen jo hyvän yleisön. Ja hauskaltahan tuo yhden miehen ja yhden nuken konsertointi kuulosti.... Huom kannattaa tsekata hepun kengät... Kyllä lähtee!!!
Tämä nukke oli identtisesti pukeutunut isäntäsä mukaan, ja naamarin yhdennäköisyyskin oli huomattava.
Ja näitä hääpareja vaan riittää ja riittää ja riittää.... Vuodenajasta ja kelistä riippumatta.
Tänään kävimme Kirsin ja Hannun luona kauden viimeistä Formulakisaa katselemassa. Heidän kämpästään saimmekin ihailla komeaa aurinkonlaskua. Tämä näkymä on Fontankalle länteen päin. Kuvassa on havaittavissa edelleenkin remontissa oleva Troitskin kirkko.
Täällä Pietarissa jatkuu edelleen ongelmat lämmityksen kanssa. Tosin meitä ei haittaa, mutta taas posahti kaukolämpöputki tuosta Taurean puiston vierestä, ja korjauksen ajan ei lämmitys siis toimi. No johan täällä ehti taas niin kuuma ollakin, että ollaan ihan iloisia niin kauan kun lämmitys ei ole päällä.
Käytin Peten eilen tuossa lähellä eläinlääkärillä hammaskiven puhdistuksessa. Toimenpide oli huomattavasti halvempi kuin Suomessa ja kyllähän niistä hampaista ainakin päällisin puolin ihan puhtaat tuli. Tosin siis päällisin puolin... vähän näyttäisi siltä, ettei sitä suuta kyllä ole availtu paljoa siinä toimenpiteen aikana.... Rauhoituksessa tehtiin, kuten Suomessakin.
Ihmeen helpolla Retu antoi vedestä haettuaan tämän lempilelunsa Eemelin riepotettavaksi. No ehkä se hauskuus siinä piilikin, että sai sitten jahdata Eemeliä takaa...
Ikävä kyllä, onnistuivat sitten jemmaamaan lelun hiekkaan, niin ettei sitä sitten enää löytynytkään. Harmin paikka, sillä tuo on ollut oiva uimalelu Retulle. Tosin näitä on jo kulunut mona, sillä aina jossain vaiheessa Retu kaluaa tuon keskiosan kokonaan pois ja jäljelle jää vain kantatut reunat. Tosin kotona Suomessa tuo kantti-rinkula on edelleenkin yksi parhaista leluista. Tästäkin remontista saamme kiittää kaasuyhtiö Gazpromia... tuntuu olevan tässä maassa se taho, jolta raha ei vielä ole loppunut. Ja kuten hesaristakin tällä viikolla saatiin lukea, on päätös Ohta-centerin rakentamisesta nyt saanut siunauksensa ja lupa on rakentaa siis 403 metriä korkea torni... ( tästähän jo laitoinkin aikaisemmin linkkiä Ohta-centerin sivuille).
Täällä on nyt myös tehty lakialoite koirien kuonokoppien käytöstä. Koska kesällä on ollut parikin traagista koiraonnettomuutta, jossa toisessa kolme suurta (jokin afrikkalainen rotu) koiraa raateli lähes hengiltä 13-vuotiaan pojan. Lain seurauksena kaikkien yli 30-senttisten koirien tulisi kulkea kuonokopalla varustettuina ja remmikin saisi olla vain 40-senttinen. Nähtäväksi sitten taas jää, kuka tuotakin lakia sitten valvoo, täällä kun tuo koirakuri muutenkaan ei mikään kovin kummoinen ole...
Hmmm.... ymmärrän kyllä toisaalta tuon ihmisten paniikin, mutta sitten toisaalta taas aika rankka kollektiivinen rangaistus kaikille niille koirille ja koirien omistajille, joiden koirat osaavat käyttäytyä. Noh, niin vannoi tässäkin tapauksessa jopa koirien naapurit, että ne olivat mitä ihanimpia ja hyvin kasvatettuja ja lapsiin tottuneita. Mutta minkäs sitten teet, kun tuollaiset "hurtat" sitten saavat laumana hulluuskohtauksen. Ei tuossakaan tapauksessa auttanut mikään, yksi koirista ammuttiin siihen paikkaan.
Ensimmäiseksi täällä ehkä kannattaisi kiinnittää huomiota ylipäätään irti kulkeviin koiriin, sekä kesyihin, että sitten noihin kodittomiin... Täytyy todeta, että yleensä täällä ihmisten koirat osaavat todellakin käyttäytä jos irti kulkevat puistoissa, mutta täytyisihän omistajan sitten ymmärtää sekin, että jotkut ihmiset todellakin pelkäävät niitä koiria, eikä siihen sitten auta mikään selittely, että tämä on ihan kiltti... Kyllä minäkin tiedän, että Retu on kiltti, eikä oikeasti tee mitään, mutta haukkuu muita koiria koska pelkää itse... Mutta koska se lähtee kun nato-ohjus toisia koiria kohti -koska hyökkäys on paras puolustus, en todellakaan enää viitsi pitää sitä muiden läsnäollessa irti....
Tulipa muuten taas ilmottauduttua ensi vuoden Tukholman maratoonille, joten talven vapaa-ajan ongelmatkin on ratkaistu :-) Voipi vaatia hieman motivaatiota täällä treenata sen loskakelin yli, mutta täytynee sitten käyttää luovuutta lajivalinnoissa ja tarvittaessa siirtyä sisätiloihin...
Lefkas on tunnettu jylhistä maisemistaan ja hienoista rannoistaan. Saaren komistus on tämä Porto Katsiki, jonne teimme yhden ekskursion. Silmiä hiveli kyllä maisemat, mutta elokuisesta ajankohdasta johtuen, väkeä vain oli hieman liikaa ja tuo rantakin oli sen verran suojaisa, ettei tuuli juuri osunut, joten tuli hieman sellainen pätsi-olo. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Ellun kanssa etsimme vessaa, ja totesimme niiden karmaisevan kunnon, ja pääteltyämme, jotta missä ihmiset sitten "asioivat" alkoi tämän paikan viehätys aika lailla karista, ja päätimme jatkaa vähän väljemmille vesille...
Kulkuvälineeksi vuokrasimme neljäksi päiväksi auton. Olimme onneksi ajoissa heti kyselemässä sitä vuokraamosta, joten meillä kävi tuuri ja saimme käyttöömme uuden Opel Astra avoauton. No autohan oli hieno, ja kattomekanismi melko "scifi", mutta tehoiltaanhan se olisi voinut olla hieman ärhäkkäämpi peli noissa vuoristomaisemissa. Välillä vähän jopa nolotti, kun hädin tuskin päästiin ylämäessä skoottereista ohi :-) Sille kattomekanismille ei kyllä povattu kovin pitkää ikää noin pölyisissä olosuhteissa.
Muutoin liikenne oli ihan suhteellisen sujuvaa, Nidrin kylä tosin oli ruuhkainen, koska viikonlopulle sattui kreikkalaisten viettämä Marian ylösnousemuksen päivä, ja Italialaisten turistien lisäksi kylä täyttyi kreikkalaisilla. (huom, venäläisiä ei ollut yhtään, ja suomalaisiakin vain kourallinen).
Olin alkulomasta vielä reipas ja heräsin anivarhain juoksulenkille. Taasen täytyy todeta, että nämä aamuhetket nousevan auringon seurassa ovat kyllä elämän tähtihetkiä. Aivan mahtava fiilis kun ilma on kuin linnun maitoa ja vilkas turistikylä vielä uinailee ja vain paikalliset heräilevät aamutoimiin, muutaman hullun turistin juostessa rantakatua pitkin kellon ollessa vasta hieman yli seitsemän.
Lefkaksella sijaitsee jälleen yksi välimeren (maailman ?) parhaista surffausrannoista, joten sinne tietenkin suuntautui meidän talouden nokka kolmena päivänä. Aluksi näytti ettei tuulta tule, ensimmäisenä päivän odottelimme jopa neljään saakka, ennen kuin sitten todella tuuli yltyi. Olisi ollut hyvä leppeä tuuli alottelijan harjoitella, mutta jostain syystä en vielä tuolloin syttynyt, vaan vasta kolmantena surffiranta-päivänä sitten minäkin uskaltauduin taasen kokeilemaan. Onhan se hauskaa puuhaa, mutta melkoisen vaikeaa. Nyt tosin sitten tuuli laantui ennen kääntymistään lähes kokonaan, ja jopa minä aloin turhautua siellä laudalla seisomiseen. Ajattelin huilaavani hetken ja palaavani sitten takaisin, mutta eipä sinne sitten enää noviisilla ollut asiaa, kun se tuuli taas sai käännyttyään voimansa kerättyä. Mutta Simo oli taas onnellinen!!
Nouseeko se purje sieltä vedestä vaiko eikö? Yllättävän vaikea hetki tämä, kun purje makaa painavana vedessä ja olo on hieman hutera tuossa laudan päällä...
Jep, nousi se ja todistettavasti olen myös pysynyt pystyssä laudan päällä purje pystyssä. Kääntämisen salatkin alkavat pikku hiljaa aueta, tosin nyt vaan tarttis päästä harjoittelemaan oikein kunnolla. Ihan kiva laji, mutten kyllä tunne mitään vetoa lähteä Suomen tummiin ja kylmiin vesiin räpiköimään, eiköhän pidetä tuo tuollaisena aurinkoisten ja lämpimien seutujen lajina!
Ja tässä sitten mallia näyttävät hieman kokeneemmat hurjapäät. Vauhti noilla näytti olevan melkoinen. Täytyy kyllä hattua nostaa, kova laji, jossa koko kroppa joutuu taatusti hommiin!!
Tässä Simon tyylinäyte. Valokuvauksen kannalta tämä ranta ei ollut ihan niin ihanteellinen kuin siellä Karphatoksella, sillä täällä nuo eivät käyneet ihan niin lähellä rantaa välttämättä kääntyilemässä.
Maanantaina vietimme päivän merellä tällä Odysseys- nimisellä paatilla. Vierailimme mm. läheisellä Meganissin saarella, jossa olikin aistittavissa sellainen rauhallinen, tunnelmallinen kreikkalainen pikkukylä-meininki, ilman valtaisaa turistimassaa.
Kreikkalaissetien keskustelua kun sivusta seuraa, niin voisi kuvitella, että kyseessä on suurempikin riita, sen verran on äänekästä sananvaihtoa ja käsillä huitomista. Epäilen kuitenkin, että tämä on vain heidän tapansa keskustella...
Kuten oppaamme kertoi, saaren väki alkaa olla iäkästä. Tätä mammaa katsellessa sen kyllä uskookin. Tosin mietimme myös sitä kuinka paljon tuo aurinko ja rankka elämäntyö heitä vanhentaa lisää, joten emme lähteneet arvailemaan ikää sen tarkemmin...
Vierailimme paikallisessa oliiviöljytehtaassa, joka on toiminnassa marras-joulukuussa. Tämä ei taida täyttää ihan kaikkia EU:n siisteys- ja hygienianormeja, mutta oppaamme kuitenkin painotti, että tämä johtuu siitä, että väki on niin iäkästä, eivät he enää jaksa niin puunailla paikkoja ja toisekseen, tämä on "puhdasta likaa", ei ole kemikaaleja ei!!! Opimme myös, että oliiviöljy tulee aina ostaa peltitölkissä, ei turisteja varten tehdyissä hienoissa vaaleissa lasipulloissa kauniine etiketteineen, sillä öljy ei saa olla valon kanssa tekemisissä... Aina oppii jotain uutta.... Vaikka tuohan kyllä on ihan järkeenkäypää.
Matkalla kohti Nidriä poikkesimme vielä ihailemaan Onassisten omistamaa Skorpio-saarta. Mikäpä tuolla on ollut ollessa! Tällähetkellähän saari kuuluu Athina Onassikselle, jonka suuri intohimo esteratsastus vie rouvan kaiken vapaa-ajan (ja sitähän kai riittää...) Huhu on liikkeellä, että hän haluaisi myydä tämän saaren, mutta sille ei ole mitään varmistusta. Arvailla vaan voi kuinka paljon tuosta saapi maksaa :-)
Ja sitten näitä paatteja!! Näillä oli jokin erikoislupa ankkuroitua Skorpiolle. Keitä lienvät jotain köyhiä :-)
Kyllähän noissa jahdeissa puolensa on. Ei tarvitse tosiaankaan ahtautua turistien kansoittamille ahtaille rannoille, vaan voi kaikessa rauhassa ankkuroitua tällaisten vaatimattomien luoksepääsemättömien rantojen kupeeseen ja viettää päivänsä autuaan tietämättömänä tavallisen rahvaan murheista.... Huoks!!!
Mutta kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rentouttava loma, kiitos vain vielä kerran Akille ja Ellulle, joiden kanssa on aina yhtä mukavaa reissussa!! Ja tässäpä vielä kuva johon kiteytyy koko kreikanmatkailun kulinarismi!! NAM! Ja todettakoon vielä, että Lefkaksella ei ainakaan kitsasteltu Kreikkalaisen salaatin koossa....
