maanantai 26. toukokuuta 2008

26.5.2008 Ja karkelot senkun jatkuvat!

Ei lopu juhlan aihe Venäjän maalta tänä keväänä ei. Niin vaan kävi kun ennustettiin, että Supersiirappiräpsyräpsy Dima Bilan voitti ne euroviisut.... Hitsin hitsi. Ylpistyvät kohta entisestään nämä venäläiset... Mutta pääasia siis, että saa bilettää, eikä nyt ole tarvinnut tehdä edes tikusta asiaa, kun joka viikolle on tullut täysosuma urheilun tai "kulttuurin" saralla.

Lieneekö tämä liiallinen juhlinta väsyttänyt nämä kaksi kulkijaa, mene ja tiedä. Todennäköisesti, että nämä herrat kyllä eivät ole vuosiin euroviisuista kuulleetkaan, saati sitten niitä juhlineet, joten syy lienee jossain muussa, kenties edullisessa votkassa, paikallisessa kansallisjuomassa?? Totuushan kuitenkin on se, että vaikkakin päällisin puolin Pietarissa näyttää ihmisillä menevän hyvin, niin kyllä näitä laitapuolenkulkijoita ja muita väliinputoajia täällä riittää.
Eilen katselin meidän keittiön ikkunasta, että aikamoinen roihu on tuolla muutaman kilometrin päässä. Vaikea sanoa, mikä siellä paloi, mutta monta tuntia siinä meni, ennen kuin tuo valtava savupatsas alkoi hiipumaan. Tuli vaan taas mieleen, jotta pitäisiköhän sitä varmuuden vuoksi hankkia se laskuvarjo kuitenkin, jos tässä tornitalossa tulee vastaava tilanne? Enpäs tiedä kuinka korkealle tämän kaupungin pelastuslaitoksen tikapuut ylettävät...

Kuvasta näkyy myös tuo valtaisa nostokurkien määrä. Laskin, että yksistään keittiön ikkunasta näkyy vajaat kolmekymmentä nosturia. Aika paljon siis rakennetaan. Valtaosa on ihan asuinkerrostaloja, valtavia sellaisia. Olen vähän ihmetellyt, että kuka niitä oikein ostaa täällä. Neliöhinnat kun eivät enää mitään halpoja ole täälläkään. Tuossa meidän vieressä on yksi tuollainen melko uusi "käärmetalo", joka on kutakuinkin tyhjillään vielä.

Täällä jos ostat uuden kerrostaloasunnon, niin saat pelkät seinät. Koko sisustus täytyy rakentaa itse. Olen hiljaa mielessäni ihmetellyt, että ymmärtävätkö nämä sitten oikeasti kosteiden tilojen eristyksien päälle, ja vaaditaanko niitä? Ja kiva onkin, jos satut olemaan ensimmäinen joka ostaa kämpän ja saatuasi sen valmiiksi muutat asumaan siihen, niin sitten kuunteletkin seuraavat pari vuotta kun noin 100 naapuria rempaa omia kämppiään.... Jee!

Opiskelu jatkuu... Täällä on lähes jokaiselle nimelle olemassa vakio lempinimet tai kutsumanimet. Sattuukin nyt olemaan niin, että Anna on nimenä meidän ryhmästä ainoa myös venäläinen nimi. Ja sattuupa vielä niinkin, että tällä ma-ti-opettajalla on tytär nimeltä Anna. Ja ilmeisesti sattuneista syistä enpä ole sitten Anna-nimellä siellä pariin viikkoon ollutkaan, vaan tietenkin Anja tai Anjushka

Maraton-taivaalla on vähän tummia pilviä (no sepä nyt ei ole mitään uutta minun kohdalla). Muutama päivä H-hetkeen ja oikea pohje tosi kipeä. Ei muuta kun jäitä ja Buranaa, eikös tämä ole sellanen kuntourheilijan vakio valmistautuminen koitoksiin??? Ja aika hyväksi havaittuja ovat myös palautumiseen :-)

perjantai 23. toukokuuta 2008

23.5.2008 Pääsky ja Urbaani-Satakieli lauloivat näin...

Maanantaina kun Simo lähti aamulla junalla Suomeen, kävi minulla hetken mielessä, että olisihan se ollut kiva käydä kotona. Olisin kuullut sen meidän rannassa asustavan satakielen säksättävän täysin rinnoin. (Kerran olen jopa onnistunut sen pöpeliköstä bongaamaan, mikä muuten ei ole ihan helppo homma.) Lähdin sitten kouluun tallustamaan, enkä totisesti ollut uskoa korviani, kun tuossa meidän takapihalla, tuossa onnettomassa pienessä pöpelikössä lauluoi, mikäs muu kuin satakieli!! Kyllä alkoi hymyilyttämään tuo sattuma.

Tukalan metromatkan jälkeen on aina ihana päästä maanpinnalle. Siinä vaiheessa ei tulisi mieleenkään tunkea itseensä bussiin tai "marsuun", ainakaan näin komeilla keleillä. Kävelymatka (n. 2,5 km) sujuu leppoisasti taas yhden kauniin puiston läpi, missä myöskin asusteleepi näköjään satakieli, monenlaisen muun visertäjän kanssa. Ilmiönä kyllä ihan mahtava tämän kokoisessa kaupungissa kuitenkin nuo puistot, varsinaisia henkireikiä!
Tämä yliopisto ja Smolnan kirkko ovat muuten saman arkkitehdin, Rastrellin, käsialaa, mikä on nähtävissä siellä Tsarskoje Selossa. Tyyli on kyllä tunnistettavissa, barokkimaisesta koristeellisuudesta sen tunnistaa.
Tuleehan tuossa aina vähän sellainen juhlava olo, kun astuu tuonne yliopiston pihalle. Sellainen historian havina on aistittavissa. Varsinkin kun suuren, ilmeisesti juhlasalin, ikkunasta näkyy ulos valtavat kattokruunut.
Historian havinaa on kyllä aistittavissa selvästi rakennuksen sisälläkin.... Siellä ei nimittäin mitään kovin nykyaikaista remonttia ole tehty vuosikymmeniin, mikä toisaalta varmaan on ihan hyväkin. Kun koko päivän istuu luokkahuoneessa, alkaa puolessa välissä olla jo sellainen kylmänhorkka, että hyvä kun kynä pysyy kädessä. Eikä mikään ihme, kun katsoo tuosta vessan ikkuna-kuvasta, niin näkee kuinka paksut seinät siellä on. Ihan heti ei aurinko pääse tuota huushollia kovin kuumaksi lämmittämään. No voihan se olla, että sitten kun lämpiää, niin sitten sitä vasta hikoillaankin... mene ja tiedä.

Meidän ke-torstain opettaja, Tatjana (mikäs muukaan :-)), oli ajanut eilen aamulla kolarin. Hän oli kyllä kunnossa, mutta auto ei, joten meillä oli sitten kaksi sijaista. Kumpikin oli sellainen nuoremman polven opettaja. Täytyy vain todeta, että kyllä minun mielestä näiden vanhempien tätien tiukka opetustyyli kuitenkin vaan on tehokas, siinä ei kyllä jää aikaa kukkasia piirrellä vihkoon (tulee vaan mieleen muinaiset ranskankirjat...ihmekkös tuo, ettei se ranska oikein suju nykyjään :-)). Ei mitään ryhmätöitä vaan vuoron perään jokainen joutuu kehittämään tietyn rakenteen mukaisia lauseita. Välillä tietty lyö vähän tyhjää, jos joutuu nopeasti kehittämään jotain mielikuvitusjuttuja, kun pää on muuten ahdettu täyteen kielioppia....

Lätkän maailmanmestaruus oli täällä myös jonkinasteinen juhlan aihe, muttei yltänyt lähellekkään sitä Zenitin Uefa-cupin voittoa.

Katselin eilen tuota euroviisukarsintaa ja kyllähän oli taas kauheata katseltavaa. Laulukilpailun sijasta tuli kyllä lähinnä mieleen joku voimistelukerhojen välinen mittely. Joutui ihan jännittämään muutaman daamin kohdalla, jotta pysyykö ne silikoonit sen parin rihmankiertämän sisällä vaiko eikö.

En nähnyt maanantaista karsintaa, mutta täytyyhän tuokin mittelö kuitenkin kärsiä lauantaina loppuun saakka. Alan taas ymmärtää miksi Suomen kappale kuitenkin pääsi finaaliin. Ja kauhulla ajattelen sitäkin mahdollisuutta, että Venäjä voittaisi vielä euroviisutkin kaiken muun päälle tänä keväänä... Jokuhan sitäkin on povannut. En ole kuullut biisiä, mutta esittäjänä on paikallinen supersiirappiräpsyräpsy Dima Bilan (joka painii vastaavassa miesten sarjassa, kun ne silikoonibarbit naisten...), jonka piti voittaa kaksi vuotta sitten, mutta heh, hävisi meidän monstereille, voihan hitsin hitsi. Ei siis ihme, että nyt ottavat jo uusiksi.

tiistai 20. toukokuuta 2008

20.5.2008 Ruokaostoksia ja verbejä

Tässä tämä majesteettinen torni törröttää. Eipä ole kauneudella pilattu, mutta ihan siisti sisältä. Suhteellisen rauhallinen talo. Rappukäytävä on siisti ja lattiat laatoitettu. Alakerrassa päivystää erinäinen joukko mammoja. En oikein tiedä mikä heidän toimenkuvansa on (sen lisäksi, että päästävät hissiin jumittuneita asukkaita ulos...), kaippa he jotain kontrollia pitävät, siinä television katselun lomassa. Ja varmaan sitten soittelevat huoltomiehille, kun vesiputket tai sähköt reistaa.

Äänieristys ei ole parhaimmasta päästä, joten onneksi naapurustossa asustelee kohtuullisen hiljaista väkeä. (Uudenvuodenjuhlinta onkin sitten asia erikseen...) Hissit ovat ahtaita ja laskeskelin kerran, että se köröttelee tänne noin 40 sekuntia. Se on muuten aika pitkä aika tuijotella lattiaa tai seiniä kun on ahtauduttu esim. kolme ihmistä hissiin. Harvapa täällä mitään small talkia harrastaa nimittäin... No koirat kyllä kirvoittaa välillä kommentteja vaihdellen kauhusta ihastukseen... Harmi vain ettei meikäläisestä ole vielä kovin paljon niistä selostamaan.

Palvelut talon pihapiirissä ovat mitä mainioimmat. Ruokakauppa on auki klo 23:een, apteekki on auki 24 h, pihalla on vihannes "mini-tori" elikkä hedelmiä ja vihanneksia voi kaupan lisäksi ostaa tuosta kipakista, joka on myös varmaan puoli kymmeneen illalla auki. Lisäksi löytyy kauneussalonkia, teekuppilaa, lentolipputoimisto sekä eläinlääkäri!!


Vielä en ole uskaltautunut tuonne kauneussalonkiin mennä, ehkäpä sitten kun tämän otsatukan alta ei enää mitään näe...
Ruokaa löytyy normitarpeisiin ihan tuosta alakaupasta. Sitten kun pitää saada Valion rasvatonta maitoa ja jugurtteja, niin mennään tuohon kilometrin päähän suureen O'Kei-markettiin. Se vastaa varmaan jotain Cittaria suomessa. Kaikkea löytyy laidasta laitaan. Ja ruokapuoli on melkoisen käsittämätön.


Liha- ja kalatiskit on todella notkuvat. Pakastealtaista löytyy pussiin kauhottavaksi vihanneksia ja marjoja, sekä tietty valmiiksi pakattuina. Pelmeeneitä on myös mitä erilaisimpia ihan irtopakasteina. (Ne ovatkin hyviä ja nopeasti valmiita). Sitten on aika mahtava täytekakkuosasto. Niitä täällä näköjään harrastetaan paljon.


Viikonloppuisin varsinkin veden kielelle saa piirakkaosasto, josta voi edullisesti ostaa tuoreita piirakoita: kaalipiirakkaa, lohipiirakkaa, lihapiirakkaa, sienipiirakkaa (siis hyvää varmaan jos tykkää sienistä :-)) ja sitten tietenkin omenaa, rahkaa, marjaa... you name it!! Siitä vaan näyttää tädille minkä kokoista palaa haluaa ja avot!

Mitään kovin kevyttä nämä täkäläiset ruoka-ainekset eivät välttämäti ole. Kevytjuustoa saa hakemalla hakea. Vaikka Valion Viola-sulatejuusto on täällä ollut jo kauan kova sana, on siitä turha etsiä mitään kevytversiota. Oltermannistakin täältä löytyy sellainen oranssi paketti... rasvaprosentti 55!!!

Ja ihan oma lukunsa on sitten se smetana ja majoneesiosasto. Sitä riittää hyllytolkulla ja ämpärikaupalla sitä majoneesia joka makuun. Enpä ole lähempää tuttavuutta kuitenkaan tehnyt.

Opiskelu jatkuu rankkana. Vauhti on niin kova, että en oikein tiedä jääkö siitä mitään päähän pitkän päälle. Ingridin kanssa (norjalainen opiskelija) olemme jo vakavasti harkinneet oppikirjan laittamista tyynyn alle. Ja ryhmäkoko vaan kasvaa, nyt meitä on 11 kun tuli vielä kaksi korealaista mukaan. Alkaa meidän mielestä olla kipurajoilla tuo ryhmäkoko. Ei siinä millään ehdi kaikki suunvuoroa saada tasapuolisesti. Ja sehän tässä nyt tärkeintä olisi.

Nyt ollaan isketty kyntemme verbeihin ja niiden aspekteihin. (PROZESS i REZULTAT!!!!) Niitä verbipareja tässä on ihmetelty tällä viikolla, ja ihmetellään varmaan vielä pitkään. Ei se itse idea oikeastaan mikään supervaikea ole, eniten tuottaa hankaluuksia saada verbeistä oikeat taivutukset. Mutta kaippa siihenkin jonkinlainen sävelkorva tulee joskus, ehkä, tai sitten ei....
Ai niin, enpä ole muistanut mainita, että se huono-onninen kirje pääsi kuin pääsikin perille. Eikä kestänyt kuin kolme viikkoa -lentopostilla!! Noo, parempi myöhään.... :-)

lauantai 17. toukokuuta 2008

16.5.2008 Sähkökatkos!

Lähdinpä hävityn lätkämatsin päälle koiria taas vaihteeksi ulkoiluttamaan. Kello oli siinä vartin yli yhdentoista. Pikalenkki kadun varrella ja sitten takaisin. Ehdin hissiin ja samalla kun hissin ovet sulkeutuivat, tuli pimeys.

Hohhoijjaa, siinä sitä hetken ihmettelin kunnes ymmärsin, että nytpä kävi mäihä, talosta meni sähköt, ja minä olen hississä, joka luojan kiitos ei ehtinyt lähteä liikkeelle. Mutta jotenkinhan sieltä piti pois päästä.... Aikani siinä hakkasin sitä ovea, kun en saanut sitä väkisin sisältä käsin auki. Sitten tuli mamma taskulampun kanssa, ja yhdessä saimme oven kiskottua auki.

No eipä siinä muu auttanut kuin lähteä vielä ulos koirien kanssa siinä toivossa, että sähköt palautuisivat pian. Eikä siinä mennytkään kuin vartin verran, niin jo oli valot ikkunoissa.... mutta mutta.... Ne hissit ei edelleenkään toimineet.... Simokin saapui sopivasti pubista (lätkämatsia katsomassa) juuri. Ei muuta kuin sitten töppöstä toisen eteen ja mars matkaan 23. kerrokseeen. On se hyvä, että ollaan maratoonille reenattu :-) Ja sitten tietenkään ei tule hanoista vettä. Mutta pikku juttu, eto Rossija!

perjantai 16. toukokuuta 2008

16.5.2008 Kevään merkkejä



Erilaiset kevään merkit on nähtävillä joka päivä koirankusetuslenkillä. Lähes samathan nuo ovat kuin Suomessa... Omenapuut ja voikukat. Tuo ostoskärry lammikossakin on ihan normi näky Suomessakin, mutta noita puunhalaajia näkee ehkä hieman harvemmin. On kuulemma ikivanha perinne ja esiintyy kaikissa kulttuureissa. Sitä tosin en tiedä itseasiassa, onko se nimenomaan keväinen ilmiö, vaiko läpivuoden jatkuvaa??

torstai 15. toukokuuta 2008

15.5.2008 Lunta ja futishuumaa

Eilen aamulla oli lievästi sanottuna masentava keli näin toukokuulle. Tuommoisia räkärätin kokoisia räntähiutaleita tuli taivaan täydeltä. Näkymät keittiön ikkunasta eivät olleet häävit. Oli muuten aika pikainen aamulenkki koirilla....

Koska kuitenkin samaisen iltapäivän aurinkoisena hetkenä peipponen julisti suureen ääneen tämän kukkivan omenapuun liepeiltä, että "kyllä se nyt kuulkaa vaan on KEVÄT.... ",niin uskottavahan se kaikesta huolimatta on!!!

Pietarin ilmeisesti palvotuin urheiluseura ZENIT toi maalle mainetta ja kunniaa eilen illalla (yöllä), voittamalla jalkapallon UEFA-Cupin, joka on siis ilmeisen arvostettu kisa. (huomaatte varmaan, etten ole todellakaan mikään asiantuntija jalkapallossa...)

Matsi alkoi 22.45 paikallista aikaa, eikä todellakaan sitten tarvinnut tarkistaa mistään, voittiko Zenit vaiko eikö. Mekkala oli ihan julmettu, ihmiset ryntäsivät ilmeisesti kaduille ja parvekkeille kiljumaan kurkkusuorana ja autot tööttäilivät hulluna. Ja tietenkin joku kaivoi myös ilotulitusraketit komerostaan ja eikun paukuttelemaan. Niin, että hyvästi yöunet, ainakin rauhalliset sellaiset.

Tänään sankareita onkin sitten palvottu tuossa naapurihallilla. Lauma palasi tuossa seitsemän aikoihin lentokentälle (meiltä 7 kilometriä, meiltä näkyy kun koneet nousee ja laskee), ja siellä tietenkin seremoniat ja sitten tuonne hallille, jossa väkijoukko, miljoonan miliisin vahtimana, odotteli sankareita. Ja taas lenteli raketit taivaalle.

No ei muuta kun seuraavaa lätkän MM-kultaa odotellessa. Se se vasta saa kansan samalla lailla riehumaan Suomessakin.

Suunnitelma muuttui minulla. Enpä tulekaan Suomeen ennen kuin sitten maratoonia ennen. Olisi ihan kiva tulla kyllä, mutta tuo opiskelu on nyt niin hyvällä alulla, etten raaski jättää kahta viikkoa väliin... varsinkin kun siirrytään sellaiseen aiheeseen, mitä juurikaan en ole vielä ehtinyt opiskella (verbien aspektit...). Kovin on rankkaa. Kotiläksyt kun tekee ja kääntää sanat, niin ei paljon jää aikaa sitten oikeasti opetella niitä sanoja kanssa. Sen verran on vielä hidasta tuo meikäkäisen sanakirjan käyttö näillä venäjän aakkosilla, että siinä kyllä menee tunti poikineen kun yhden kappaleen sanat kääntää. Kun en kunnolla muista missä järjestyksessä ne aakkosissa on ne kirjaimet.... Mutta eiköhän se pikkuhiljaa mene sekin jakeluun. Kesäkuun loppuun asti nyt ainakin aion opiskella siellä. Saapi nähdä sitten vieläkö riittää paukkuja pidemmälle.

tiistai 13. toukokuuta 2008

13.5.2008 Lenkkeilyä, penkkiurheilua ja läksyjä

Sunnuntaina juoksimme Simon kanssa 21,3 kilometriä, elikkä puolimaratoonin verran. Aikaa lenkkiin meni 2 tuntia 11 minuuttia, joten ei paha (minulle, Simo kyllä pääsee lujempaa). Täältä tullaan Tukholma, 31.5.... No, kyllä tämä hymy siellä hyytyy vielä moneen kertaan, matka on sentään tuplasti tuon... Itseluottamusta tuosta meidän "Pietari City Run:ista" kyllä sai, juuri oikeaan aikaan tässä vähän ennen H-hetkeä.

Matkalla kouluun, metron liukuportaissa on paras mahdollinen paikka muuten pohkeiden venyttelylle. Siinä sitä notkun portaan reunalla ja vaihtelen painoa jalalta toiselle. Sen verran pitkät nousut täällä on, että hyvin ehtii pohkeet venymään. En kuitenkaan ole ajatellut laajentaa repertuaaria vielä takareisien venytykseen noissa liukuportaissa :-)

Kielen opiskelu jatkuu ja tuntuu tuottavan ehkä hieman tulostakin. Kielioppipainotteistahan tuo tuntuu olevan, mutta kaippa siinä sitten korva harjaantuu, kun päivät opettajaa kuunteleepi.
Opiskeluryhmä kasvoi tällä viikolla yhdellä ranskalaisella ja yhdellä suomalaisella.

Tämä maanantai-tiistai-opettajatäti on ollut tällä viikolla vähän omituisen kireä. Niin kauan menee hyvin, kun hän saa selittää kieliopin koukeroita taululla, mutta auta armias kun pitää tehdä tehtäviä siitä kirjasta suullisesti, niin johan alkaa hoputus. Bistra Bistra!!! (nopeasti nopeasti) Ingridin kanssa mietimme tänään kävellessämme metroasemalle, että onkohan siltä loppunut nyt jotkin pienet vihreät pillerit, vai miksi yhtäkkiä moinen hoppu?!

Tuntuu , että telkkaristakin ymmärtää jo jokapäivä hippasen enemmän. Katselin muuten sunnuntaina kokonaisen dubatun elokuvan Eddie Murphykin siinä sujuvasti puheli venättä :-) Aihe oli niin simppeli, (Daddy Day Care), että ihan sama, vaikka olisivat swahilia puhuneet, eipä siitä juuri voinut kärryiltä pudota, vaikkei juuri mitään ymmärtänytkään.

Formulatkin näkyvät nyt ihan meillä kotona (lue: Simon ei tarvitse joka kerta lähteä niitä pubiin katsomaan, hitsin hitsi!!) kun uusi telkkari löysi oikean kanavan. Ja lätkäähän tulisi katsottua enemmänkin, jos eivät tulisi niin myöhään ne ottelut.

Internet-yhteyden kanssa on nyt painittu monta kuukautta. Eilen kävi yks heppu täällä ja sai näissä mun koneissa "laajakaista"- yhteyden toimimaan. Kovin laajasta kaistasta tosin ei ole kyse, vaikka piti olla huhtikuun alusta lähtien 2 megan liittymä. Nyt toimii ehkä yhtä nopeasti kuin vanhan ajan puhelinmodeemi, ainakin ajoittain. Niin turhauttavaa on netin selailu, ettei sitä liiemmin ole tullut harrastettua. No kun taas Simon töistä venäjänkieliset sadannen kerran soittivat tänään sinne puhelinyhtiöön, niin nyt on lupaus, että kesäkuun alusta nopeus nostettaisiin. Uskon sitten kun oikeasti näen sen ihmeen omin silmin. Mutta kuten sanottu, Eto Rossija!

Todettiin viikonloppuna, että tuossa kivenheiton päässä on melko uusi ravintola, Tinkoff. Se on paikallinen ketju, jolla on oma olutpanimonsa. Siellä oli livebändi ja hyvää ruokaa. Ja sehän ei ole suinkaan ainoa tässä lähellä, ja näyttää siltä, että uusia tulee kokoajan. Ihan hyväkin, ettei aina tarvitse keskustaan lähteä, jos haluaa käydä syömässä ulkona...

Alkaa kuulostaa siltä, että kaksi maalaista on alkanut viihtymään kaupungissa :-) Ja mikäs täällä ollessa! Kämppäkin alkaa nyt olla vähän enemmän kotoisa, kun on tämä kuuluisa woman's touch käynyt täällä sipaisemassa.... Simon mielestähän tuo tarkoittaa siis sitä, että keittiö on hujan hajan ja koiran karvoja ja hiekkaa on joka paikassa :-) No täytyy myöntää, että pitää tuokin paikkansa, mutta lähinnä tätä kalustuksen järjestystä tässä tarkoitin. Saatiin hankittua Ikeasta ihan oikea työpöytäkin näille koneille ja opiskelulle.

lauantai 10. toukokuuta 2008

9.5.2008 Voiton päivä

9.5. on täällä tärkeä päivä. On Voiton päivä, ja se on yleinen vapaapäivä. Juhlan aihe on tietenkin sodan päättyminen Saksan kukistumiseen.
Emme ihan ehtineet kello kymmeneksi kaupungille, jolloin olisi ollut paraati, mutta mukava oli silti kulkea kerrankin kaikessa rauhassa keskellä liikenteeltä suljettua Nevskiä. No jaa, suhteellinen käsite tuo kaikessa rauhassa, kuvasta näkee, että liikkeellä oli myös muutama muu täkäläinen :-)

Veteraaneja näkyi paljon liikenteessä, toinen toistaan komeamman mitalirivistön kanssa. Suomalainen ihan väkisin miettii, että mitäköhän tuokin on tehnyt nuo ansaitakseen.... Ehkä parempi kun emme tiedä ihan kaikkea.


Tunnelma oli lähes kuin vappuna Suomessa, ainakin palloja oli enemmän näkyvillä kuin oikeana vappuna. Mikään remujuhla ei nytkään ole kyseessä. Varsinkin Pietarissa sodanaikaiset kokemukset ovat olleet niin rankkoja, että kansa tuntuu suhtautuvan erittäin kunnioittavasti veteraaneihin.

Sitten vähän kevyempiin aiheisiin.... Minusta tuntuu, että tässä korkokenkä kuvassa kiteytyy venäläisnainen elementissään paremmin kuin pysytyisin sanoin kuvaamaan. Etenkin kun alustana on tuo mukulakiveys :-). Hmmmm.... piti ihan vertailun vuoksi ottaa kuva omista kengistä ja kauhtuneista farkuista.... Hohhoijjaa.... jotain pitäs varmaan tehdä??!!











keskiviikko 7. toukokuuta 2008

7.5.2008 Data Overflow!!!!


Tänään tein havainnon, että meillä onkin kaksi opettajaa. Tämä täti on vielä tiukempi kuin se toinen. Eikä sitten sanaakaan englantia tai mitään muutakaan.... Eikä sanakirjaa saa käyttää. Pitää kuunnella, kun hän selittää sanat, mitä ei ymmärretä. No meneehän se sitten välillä vähän Alias-sanapeliksi, kun ei meinaa mennä jakeluun...

Aivot alkoi sanoa sopimusta irti iltapäivällä, kun tunnit on 1,5 tunnin mittaisia, ja vauhti on silmitön. Ei tosiaan jää aikaa piirrellä kukkasia kirjan sivuun.

Ja kotona sitten kolme tuntia vähintään läksyjen tekoa.... Nyt tiedän mitä tarkoitetaan pakkotoistolla :-) Mutta enpä valita. Enemmänkin harmittaa tuo tuleva parin viikon mittainen tauko, kun sitten meneepi ohjelma ihan sekaisin taas. Jos samassa ryhmässä jatkan, niin siinä on kärryiltä putoamisen vaara olemassa.

Meinasin jo, etten jaksa lenkille lähteä, mutta ehkäpä se onkin hyvä nyt mennä kunnon happihyppelylle. Saavatpahan ainakin aivot vähän relata. Ja koiruudet purkaa energiaansa. Vaikka tuossa nuo nyt makaavat kuin raadot eteisen lattialla. Ei uskoisi, ettei tarvitse kuin yhden sanan, niin jo hyppii koirat seinälle... tai ei tarvitse sitä sanaakaan, kun kiskaisee juoksutrikoot jalkaan niin riehuminen alkaa!

tiistai 6. toukokuuta 2008

6.5.2008 Kielen opiskelua ja metromatkailua

Nonniin, nyt alkoi rankka venäjän opiskelu. Eilen tein monivalinta-tasotestin, jonka mukaan minut heitettiin suoraan tunneille. Aika hyvin sen testin perusteella osaavat laittaa oikeaan ryhmään.

Ryhmässä on kolme kiinalaista, yksi ranskalainen ja yksi norjalainen. Eilen oli ensi alkuun olo vähän kuin olisin Marsista tipahtanut sen kaiken keskelle. Vähän aikaa kesti ennen kuin pääsin vähän jyvälle, että mitä heillä oli kesken.

Opettajana on sellainen vanhempi naisihminen, (ei mikään ikäloppu kuitenkaan). Tuntuu olevan topakka täti, mutta osaa myös selittää asiat selviksi. Puhtaasti venäjän kielellä kaikki, no joitain yksittäisiä sanoja ajan säästämiseksi selvitetään englanniksi.

Viikossa on neljänä päivänä tunteja, perjantait on vapaita -sopii mulle. Maanantai ja keskiviikko on 9.30 - 15.00 (riippuu miten pitkät tauot pidetään) ja ti ja to ovat sitten 9.30 - 12.50. Ihan inhimillistä. No päivät jatkuu sitten läksyjen merkeissä kotona.

Käytännössä tekstit opetellaan ulkoa ja kerrotaan sitten jokainen yksitellen niin paljon kuin muistaa maikalle. Ei mitään maraton pätkiä ole, mutta ihan täyttä asiaa, sijamuotoineen (tällä hetkellä prepositionaali ja akkusatiivi... hih, sitä elollista akkusatiivia väännettiin tänään rautalangasta :-) Kyllähän se menee sitten jakeluun viimeistään, kun ope piirtelee tikku-ukkoja ja -akkoja taulun täyteen...)

Sanoista lauseiden muodostusta, tekstin jokaisesta lauseesta kysymyksen muodostamista, varsin intensiivistä, eikä jää tosiaan aikaa haaveilulle, muuten putoo sit heti kärryiltä. Mutta tehokasta... luulisi sitä vähän rohkeuden kasvavan puhumiseen... Kehujakin sain tänään, että hyvin meni ekakertalaiselta se tekstin kertominen:-) Otshen harashoo!!!

Tuon kaunokirjoituksen opettelu on nyt käynnissä. Hirveitä harakanvarpaita, olo on kuin ekaluokkalaisella. Visio on selvänä mielessä, mutta toteutus vähän ontuu vielä :-) Sen vuoksi tärkeää, koska ope kirjottaa taululle asiat sillä sekalaisella tekstauskirjoituksella, ja vähänhän se on hankalaa, jos joutuu tavaamaan niitä juttuja pitkään joka kerta, kun joku kaunokirjain osuu kohdalle.

Sillä maikalla on selvästi suosikkioppilas tämä ranskalainen tyttö, jolla tuntuu leikkaavan hyvin ja tuo lausuminenkin sujuu aika hyvin. Niistä kiinalaisista yhden puheesta saa vähän selvää, ja yhden puheesta ei juuri mitään... Hiemanhan se tuntuu venyttävän sen open pinnaa, mutta kärsivällisestihän tuo näyttää silti jaksavan.

Nyt tehtiin opiskelusoppari kahdeksi viikoksi, koska olen Suomessa toukokuun 2 vikaa viikkoa. Sitten jatketaan, saapi nähdä jatkanko samassa vai eri ryhmässä.

Sain muuten opiskelijakortinkin (tosin voimassa siis vain tämän 2 viikkoa) Täytynee lähteä sitten museoita kiertämään, sillä pitäisi päästä halvemmalla.

Metromatkoja varten ostin eilen jonoista viisastuneena sen magneettikortin. Se onkin kätevä, ei tarvitse niitten tsetongien kanssa puljata. Maanantaiaamuisin näyttää olevan ihan tajuton ryysis metrossa, tänään ei ollut ihan niin paha. Siinä sitä oppii pikkuhiljaa, miten pysyä pystyssä liikkuvassa ja heiluvassa (myös sivusuuntaan melko isoja heilahduksia) ja äkkinykäyksiä tekevässä metrossa, kun ei kertakaikkiaan yletä mistään pitämään kiinni. Sivuttain sellanen pikku haara-asento ja polvet joustamaan :-) Eikä pidä sitten joutua paniikkiin, jos löytää itsensä kanssamatkustajan syleilystä, kun tuo edellinen taito-voima-tasapainoilu sittenkin pettää ;-)

lauantai 3. toukokuuta 2008

3.5.2008 Peten synttärit Terijoella

Tänään on Peten synttärit, herra täyttää arvokkaat 8 vuotta. Päätettiin hienon kelin kunniaksi lähteä viettämään päivää Terijoelle. Koska Pietarilaiset ovat paenneet jo vapuksi Datshoilleen, ei liikenne ollut lainkaan paha aamupäivällä ajellessamme. Matkaa Pietarista Terijoelle tulee noin 50 kilometriä.


Rannalle päästyämme Retun riemu oli rajaton (taas vaihteeksi...) Jippii, VETTÄ!!! Ja kepin perään miljoonaa.... Pettymys oli kyllä aistittavissa, kun vesi olikin niin matalaa, ettei siinä pystynytkään uimaan... mutta sitä ei kauan kestänyt, kunhan keppi lensi. Kiva sinne oli juostakin niin, että pärskeet lensi!Ja sitten autuas ravistus... ja taas menoksi!

Rannalla oli muitakin koiria (huom... eipä olisi, jos Terijoki kuuluisi Suomeen edelleen...) ja sehän vähän Retua välillä huolestutti. Pete sen sijaan tyytyi vain haaveilemaan, kun emme sitä paljon viitsi irti pitää julkisilla paikoilla.


Meidän "Päivä Terijoella"-varustus oli kyllä ihan amatööritasoa... Hyvä kun oltiin sentään koirille lakana otettu auton takapenkille mukaan, niin saatiin edes jotain minkä päällä istua. Eväät olivatkin sitten ihan paikallisesta pikkukaupasta haetut kaalipiirakat ja vähän Simolle jotain metukka-tikkuja ja vettä. ´

Paikallinen väestö sen sijaan oli varustautunut tuoleilla, pöydillä ja tietenkin sillä asiaankuuluvalla GRILLILLÄ.... ( mietin tänään tuossa juostessani illalla Aviatov-puistoa ympäri järkyttävässä Saslikin käryssä, että osaakohan nuo muuta grillata kun niitä saslik-vartaita???!!!)

Kävimme myös syömässä yhdestä monista melko tyylikkäistä, uudehkoista rantaravintoloista. Eikä ollut hassumpi ateria. Ja paikka aivan sanoinkuvaamaton siinä ihan rannassa, ja peilityyni meri siinä edessä!! Vähän on tuo ravintolapuoli kehittynyt sitten vuoden 2002, kun Terijoella viimeeksi olen käynyt.

Koirien päivän kruunasi vielä kävelylenkki kangasmaastoisessa metsässä. Mitä ihanaa vaihtelua kaupungin käryille ja metelille! Kunnon mustikanvarpuja höystettynä tietenkin venäläiskoirien käyntikorteilla, jee!

Hieno päivä kaiken kaikkiaan. Taasen herkesimme miettimään, että onhan se mitä suurin vääryys, että Suomi on menettänyt näin upean paikan Venäjälle. Mutta uskon kyllä, että täkäläiset, varsinkin Pietarilaiset osaavat arvostaa tuota kaunista paikkaa. Sen verran paljon oli jo nyt näin toukokuun alun lämpimänä viikonloppuna väkeä saapunut paikalle, että voimme vain kuvitella paljonko sitä väkeä on lomakuukausien aikana.

Rikkaat venäläiset ovat rakentaneet ökytaloja lisää, ja jatkavat niiden rakentamista. Vanhoja pitsihuviloita saa jo hakemalla hakea. Täytyy toivoa, että joillain rikkailla olisi innostusta ja arvostusta näitä vanhojakin huviloita kohtaan, etteivät ne kokonaan Terijoelta katoa.

2.5.2008 Heppakarkelot jatkuu

Kävin tänään katsomassa kouluratsastusta viereisessä hallissa. Vuorossa oli Grand Prix-luokka. Osanottajat pääasiassa venäläisiä, taisi olla joku ukrainalainen ja virolainen. Eipä tuo taso päätä huimannut, mutta ainahan se on helppo katsomosta käsin arvostella :-)


Mukava seurata kisoja, kun näytölle tulee samantein tuomarien antamat pisteet suoritetuista liikkeistä. Sekin hauska huomata, ettei sitä vielä ihan pihalla ole noista koululiikkeistä, ja siitä miltä ne pitäisi näyttää ja mitä niistä pitäisi pisteitä saada.


torstai 1. toukokuuta 2008

1.5.2008 Kevät Keikkuen Tulevi!















Hauskaa Wappua! Kevään eteneminen kiihtyy. Ankean harmaa alkaa pikkuhiljaa vaihtua keväisen vihertäväksi täälläkin.

Vappu ei näytä täällä olevan samantasoinen remujuhla kuin Suomessa. Mielenkiintoista sinänsä, että Suomalaiset peittoaa täkäläiset edes yhdessä juhlassa. Tosin enpä tiedä onko tuo meidän Vappuörveltäminen niin hieno asia, että sillä voisi leveillä...














Olen kyllä ymmärtänyt, että venäläiset ovat kovia kalastamaan, mutta tämä nyt kuitenkin menee jo yli meikäläisen ymmärryksen. Simon kanssa mietittiin, että toivottavasti nuo ei aio syödä saalistaan...













Nokikanat näyttävät olevan sinisorsia yleisempiä näissä lammikoissa.