Sunnuntaina juoksimme Simon kanssa 21,3 kilometriä, elikkä puolimaratoonin verran. Aikaa lenkkiin meni 2 tuntia 11 minuuttia, joten ei paha (minulle, Simo kyllä pääsee lujempaa). Täältä tullaan Tukholma, 31.5.... No, kyllä tämä hymy siellä hyytyy vielä moneen kertaan, matka on sentään tuplasti tuon... Itseluottamusta tuosta meidän "Pietari City Run:ista" kyllä sai, juuri oikeaan aikaan tässä vähän ennen H-hetkeä.Matkalla kouluun, metron liukuportaissa on paras mahdollinen paikka muuten pohkeiden venyttelylle. Siinä sitä notkun portaan reunalla ja vaihtelen painoa jalalta toiselle. Sen verran pitkät nousut täällä on, että hyvin ehtii pohkeet venymään. En kuitenkaan ole ajatellut laajentaa repertuaaria vielä takareisien venytykseen noissa liukuportaissa :-)
Kielen opiskelu jatkuu ja tuntuu tuottavan ehkä hieman tulostakin. Kielioppipainotteistahan tuo tuntuu olevan, mutta kaippa siinä sitten korva harjaantuu, kun päivät opettajaa kuunteleepi.
Opiskeluryhmä kasvoi tällä viikolla yhdellä ranskalaisella ja yhdellä suomalaisella.
Tämä maanantai-tiistai-opettajatäti on ollut tällä viikolla vähän omituisen kireä. Niin kauan menee hyvin, kun hän saa selittää kieliopin koukeroita taululla, mutta auta armias kun pitää tehdä tehtäviä siitä kirjasta suullisesti, niin johan alkaa hoputus. Bistra Bistra!!! (nopeasti nopeasti) Ingridin kanssa mietimme tänään kävellessämme metroasemalle, että onkohan siltä loppunut nyt jotkin pienet vihreät pillerit, vai miksi yhtäkkiä moinen hoppu?!
Tuntuu , että telkkaristakin ymmärtää jo jokapäivä hippasen enemmän. Katselin muuten sunnuntaina kokonaisen dubatun elokuvan Eddie Murphykin siinä sujuvasti puheli venättä :-) Aihe oli niin simppeli, (Daddy Day Care), että ihan sama, vaikka olisivat swahilia puhuneet, eipä siitä juuri voinut kärryiltä pudota, vaikkei juuri mitään ymmärtänytkään.
Formulatkin näkyvät nyt ihan meillä kotona (lue: Simon ei tarvitse joka kerta lähteä niitä pubiin katsomaan, hitsin hitsi!!) kun uusi telkkari löysi oikean kanavan. Ja lätkäähän tulisi katsottua enemmänkin, jos eivät tulisi niin myöhään ne ottelut.
Internet-yhteyden kanssa on nyt painittu monta kuukautta. Eilen kävi yks heppu täällä ja sai näissä mun koneissa "laajakaista"- yhteyden toimimaan. Kovin laajasta kaistasta tosin ei ole kyse, vaikka piti olla huhtikuun alusta lähtien 2 megan liittymä. Nyt toimii ehkä yhtä nopeasti kuin vanhan ajan puhelinmodeemi, ainakin ajoittain. Niin turhauttavaa on netin selailu, ettei sitä liiemmin ole tullut harrastettua. No kun taas Simon töistä venäjänkieliset sadannen kerran soittivat tänään sinne puhelinyhtiöön, niin nyt on lupaus, että kesäkuun alusta nopeus nostettaisiin. Uskon sitten kun oikeasti näen sen ihmeen omin silmin. Mutta kuten sanottu, Eto Rossija!
Todettiin viikonloppuna, että tuossa kivenheiton päässä on melko uusi ravintola, Tinkoff. Se on paikallinen ketju, jolla on oma olutpanimonsa. Siellä oli livebändi ja hyvää ruokaa. Ja sehän ei ole suinkaan ainoa tässä lähellä, ja näyttää siltä, että uusia tulee kokoajan. Ihan hyväkin, ettei aina tarvitse keskustaan lähteä, jos haluaa käydä syömässä ulkona...
Alkaa kuulostaa siltä, että kaksi maalaista on alkanut viihtymään kaupungissa :-) Ja mikäs täällä ollessa! Kämppäkin alkaa nyt olla vähän enemmän kotoisa, kun on tämä kuuluisa woman's touch käynyt täällä sipaisemassa.... Simon mielestähän tuo tarkoittaa siis sitä, että keittiö on hujan hajan ja koiran karvoja ja hiekkaa on joka paikassa :-) No täytyy myöntää, että pitää tuokin paikkansa, mutta lähinnä tätä kalustuksen järjestystä tässä tarkoitin. Saatiin hankittua Ikeasta ihan oikea työpöytäkin näille koneille ja opiskelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...