Rannalle päästyämme Retun riemu oli rajaton (taas vaihteeksi...) Jippii, VETTÄ!!! Ja kepin perään miljoonaa.... Pettymys oli kyllä aistittavissa, kun vesi olikin niin matalaa, ettei siinä pystynytkään uimaan... mutta sitä ei kauan kestänyt, kunhan keppi lensi. Kiva sinne oli juostakin niin, että pärskeet lensi!Ja sitten autuas ravistus... ja taas menoksi!
Rannalla oli muitakin koiria (huom... eipä olisi, jos Terijoki kuuluisi Suomeen edelleen...) ja sehän vähän Retua välillä huolestutti. Pete sen sijaan tyytyi vain haaveilemaan, kun emme sitä paljon viitsi irti pitää julkisilla paikoilla.
Meidän "Päivä Terijoella"-varustus oli kyllä ihan amatööritasoa... Hyvä kun oltiin sentään koirille lakana otettu auton takapenkille mukaan, niin saatiin edes jotain minkä päällä istua. Eväät olivatkin sitten ihan paikallisesta pikkukaupasta haetut kaalipiirakat ja vähän Simolle jotain metukka-tikkuja ja vettä. ´
Paikallinen väestö sen sijaan oli varustautunut tuoleilla, pöydillä ja tietenkin sillä asiaankuuluvalla GRILLILLÄ.... ( mietin tänään tuossa juostessani illalla Aviatov-puistoa ympäri järkyttävässä Saslikin käryssä, että osaakohan nuo muuta grillata kun niitä saslik-vartaita???!!!)
Kävimme myös syömässä yhdestä monista melko tyylikkäistä, uudehkoista rantaravintoloista. Eikä ollut hassumpi ateria. Ja paikka aivan sanoinkuvaamaton siinä ihan rannassa, ja peilityyni meri siinä edessä!! Vähän on tuo ravintolapuoli kehittynyt sitten vuoden 2002, kun Terijoella viimeeksi olen käynyt.
Koirien päivän kruunasi vielä kävelylenkki kangasmaastoisessa metsässä. Mitä ihanaa vaihtelua kaupungin käryille ja metelille! Kunnon mustikanvarpuja höystettynä tietenkin venäläiskoirien käyntikorteilla, jee!
Hieno päivä kaiken kaikkiaan. Taasen herkesimme miettimään, että onhan se mitä suurin vääryys, että Suomi on menettänyt näin upean paikan Venäjälle. Mutta uskon kyllä, että täkäläiset, varsinkin Pietarilaiset osaavat arvostaa tuota kaunista paikkaa. Sen verran paljon oli jo nyt näin toukokuun alun lämpimänä viikonloppuna väkeä saapunut paikalle, että voimme vain kuvitella paljonko sitä väkeä on lomakuukausien aikana.
Rikkaat venäläiset ovat rakentaneet ökytaloja lisää, ja jatkavat niiden rakentamista. Vanhoja pitsihuviloita saa jo hakemalla hakea. Täytyy toivoa, että joillain rikkailla olisi innostusta ja arvostusta näitä vanhojakin huviloita kohtaan, etteivät ne kokonaan Terijoelta katoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...