26.1.2009 Talvimaisemia

Jouluvalot ovat pikkuhiljaa sammuneet kaupungista... Enää ei vilku ja välky joka oksalla... Saa taas rauhallisin mielin kulkea, eikä tarvitse pelätä, että iskee ADHD... (kuten Maiju tässä taannoin ennen joulua kysäisi... "Eikö näistä vilkkuvaloista jo voi saada ADHD:n ???" )

Talviset ovat olleet ainakin hetkellisesti maisemat Taurean puistossa. Kiva kun ei ole ollut niin kovin kuraista.

Se on tuo koirien tassujenpesu-show kyllä täällä sellainen riesa, jolta vaan ei voi välttyä... En tiedä mitä täkäläinen suola sisältää, mutta sitä syydetään tuonne kaduille paljon, ja välillä en ole ihan varma, johtuuko koiren kolmella jallalla kävely kylmästä, vaiko siitä, että tuo suola kertakaikkiaan kirvelee niitten tassuissa. Olenkin jo vakavissani harkinnut niille kumitöppösten hankkimista....

Pienen pieniä nyppylöitä löytyy puistosta, ja siellähän on heti lapset peffamäessä. Ja koirat juoksentelevat vapaina puistossa. Kilttejä tuntuvat olevan nämä täkäläiset koirat. Olen sitä yrittänyt meidän Räyhä-Retulle selittää, muttei ole vielä mennyt jakeluun. Haukkua pitää varmuuden vuoksi kaikki. Välillä ihan nolottaa tuo Retun käytös....

Tänään tuolta taivaalta sitten taas tulee vanhoja akkoja äkeet selässä... Alijäähtynyttä vettä, räntää, vettä ja mitä nyt vaan sieltä tähän vuoden aikaan voikaan tulla... Ei mikään herkku ulkoilukeli. No sitäkin parempi keli omistautua venäjän pänttäämiseen.... Alkais olla kiire nimittäin päntätä, sillä enää ei koulua ole kuin 4 viikkoa jäljellä. Saapi katsoa sitten miten siinä käy, unohtuuko kaikki samantein, vaiko jaksaako sitä ahkeroida itsekseen kielen kimpussa...

Asiasta muuten kukkaruukkuun. Ruplan kurssihan on nyt 42,62.... Elikkä kovin on heikko euroa vastaan. Tuo alkaa näkyä myös tuolla Nevskin vaateputiikeissa. Hinnat alkavat olla euroina. Ja ymmärtäähän sen, kun ovat ostaneet merkkivaatteet euroopasta, niin eivät ne niitä voi myydä sitten ruplilla, jonka kurssi on kehno.

Tuota ruplan devalvaatiotahan on jo huhuttu pitkään. Saas nähdä kuinka käy. Eihän tuo hyvältä näytä, kun tämä maa tuntuu olevan aika rankasti tuontitavaroitten, myös elintarvikkeiden varassa. Kaikki kallistuu kallistumistaan ja varmasti tulee myös valikoimat vähän heikkenemään kaupoissa. Työttömyys lisääntyy ja täällä se on vielä rankempaa kuin esim. Suomessa, sillä jos joku jotain työttömyyskorvauksia saa, niin ne on ehkä jotain 100:n euron kuukausiluokkaa.

Simo on tyytyväinen, kun tuo projekti alkaa olla lopuillaan. Tämä viikko on viimeinen, jonka hän viettää siellä Kikerinossa. Pääsee "sivistyksen" pariin tänne Pietariin myös asumaan täysiaikaisesti. Hommia Simolla on täällä ainakin vuodeksi eteenpäin, mikä on loistava asia, sillä rakennusalallahan ei nyt kummemmin juhlita...

Edelleen olemme viihtyneet hyvin tässä keskustan kämpässä. Keskustaan voi vaikka käppäillä, jos ei huvita metrolla mennä. Ruokapaikkoja ja kuppiloita on ihan kivenheittämän päässä vaikka kuinka monta. Itse täällä kämpässä edelleenkin tarkenee... olohuoneessa aina vaan se 28 astetta lämmintä. Tuntuu välillä, että nämä venäläiset lämmittää näitä taloja ihan kuin ulkona olisi se -30 pakkasta. Aika paljon olis tehtävää tässä maassa tuollaiselle energiansäästö-kampanjalle....

17.01.2009 Verbierin muistelua ja arkeen paluuta

Niin sitä vaan taas hurahti joulu ja uusivuosi. Olipa kiva taas käydä Suomessa, ja vähän "mualimalla".

Lähdimme Sveitsin Verbieriin laskettelemaan viikoksi 3.1. Verbierin kylä sijaitsee 1500 metrin korkeudessa. Saavuimme illan pimeydessä kylään, mikä ehkä oli ihan hyvä, ettei heti tarvinnut kauhistella bussista viimeisen serpentiinitien näkymiä...

Ihan tuollainen varsin perinteisen näköinen alppikylä. Suosittu turistikeskus, paljon ravintoloita ja pubeja. Ei mitenkään edullinen paikka. Huhun mukaan mm. Ruotsin prinsessa Madeleine oli pongattu samana viikonloppuna poikaystävänsä kanssa täällä pubista. Ei kuulemma mitenkään tavatonta.

Ekana aamuna kun emme vielä muusta tienneet, kävelimme monoissa ja sukset olkapäillä hissiasemalle. Ei sinne ollut kun muutama sata metriä, mutta kun se oli ylämäkeen, niin olihan siinä puuskuttamista. Eipä uskoisi, että on maratoonit juostu viime kesänä... No sehän oli tietenkin se ohut vuoristoilma joka laittoi puuskuttamaan... :-)

Kulkihan siellä sitten se Skibussi, joten ei tarvinnut yleensä kävellä hissille... Sitten vain kabiiniin... ja seuraavaan... Suurin noista kabiineista vetää 150 ihmistä. Ennen saapumistaan huipulle, se heijasi kerran oikein kunnolla, jolloin koko porukka yleensä kiljahti! Taas sitä kävi mielessä, että toivottavasti tosiaan insinöörien kantavuuslaskelmat pitävät paikkansa.....

Vaikka vähän välillä hirvittääkin, matka huipulle palkitsee aina, sillä maisemat siellä ovat aina yhtä huikaisevat. Tässä kuvassa näkyy Verbierin kylä ylhäältä käsin.

Tästä kuvasta voi bongata Toblerone-suklaasta tutun vuoren.

Ja sitten ei muuta kuin sukset kohti alamäkeä ja sen kun kurvailemaan!!


No totuushan ei ole ihan noin yksinkertainen ainakaan meikäläisen kohdalla, kun en mikään guru ole noissa lasketteluhommissa, ja viime vuonna en ollut suksilla ollenkaan. Pari päivää siinä menee tuntumaa hakiessa ja totutellessa taas uusiin lihaksiin.


Ja sitten iskikin minuun maanantaina vatsatauti, ja siinä meni yö vessanpönttöä halaillessa... ja pari seuraavaa päivää kuumetta laskiessa. Aluksi meinattiin, että olis ollut ruokamyrkytys, mutta siinä vaiheessa kun Simo alkoi torstaina oksentamaan, niin aika selväksi tuli, että oltiin saatu vanha kunnon vatsatautivirus!! Annelle tauti iski lievimpänä to-pe yönä. Olihan siinä sitten V-käyrät (=hitsinhitsi-käyrä siis) aika huippulukemissa. Mutta minkäs teet... Onneksi oli oikein hulppea kämppä käytössä... tuli tosiaan hyödynnettyä ne sen lukaalin kolme WC:tä :-)

Lähdin maanantaina ravintolasta fondueillallisen päätteeksi kun alkoi tulla omituinen olo. Simo ja Anne poikkesivat vielä pubiin. No kun sitten tilani valkeni kämpillä, tein myös havainnon, että vessapaperi oli loppumassa... siinä sitten soittelin Simolle ja Annelle, että hankkikaa nyt jostain vessapaperia, tai muuten käy täällä huonosti... No sieltähän ne sitten saapuivat, sellainen puolimetriä halkaisijaltaan oleva jättirulla kainalossa... Oli Maiju, toinen oppaista puhunut sen pubista heille mukaan :-D

Muutoinhan reissu oli ihana, aurinko paistoi koko viikon taivaan täydeltä. Ihanaa valohoitoa tuon synkän ja sateisen syksyn päälle.

Ehdimme Simon kanssa nukkumaan reissun päälle kolme tuntia, ja sitten taas roinat ja koirat kasaan ja junalla kohti Pietaria. Siinä meni matka melkein kokonaan nukkuessa.

Tämä viikko onkin ollut sitten oikein tosissaan rankkaa pudotusta arkeen. Ensinnäkin keli täällä Pietarissa oli eiliseen asti ihan järkyttävä. Plussa asteita oli se 5 ja kaikki se lumi mitä täällä oli ennen joulua, sai kyllä kyytiä. Tuo puisto tuossa vieressä oli pelkkää jäätä, jonka päällä 5 senttiä vettä ja sitten vielä koiranpeetä ihan sikana... Pystyssä ei meinannut pysyä edes "mummoraudat" kengissä. Hiekkaa tuli Retun mukana kylpyammeeseen noin 3 kiloa kerralla... (no, ehkä hieman liioiteltu, mutta silti PALJON!!) enää ei uskaltanut niitä viemäriin suihkutella, vaan ihan piti antaa kuivaa ja lakaista ne sitten roskiin... Nyt onneksi pakastui, ja hetken saa taas nautiskella kuivista koirien tassuista.

Koulussa on muutama uusi opettaja ollut, kun osa entisistä on vielä lomilla. Hetken aikaa olin taas vähän pihalla, kun kaikki oli taas unohtunut (vaikka Sveitsissäkin ranskan ja englannin lisäksi yleisin kieli, mitä kuuli taisi olla venäjä...), mutta kaippa se taas pikkuhiljaa palautuu... toivottavasti. Nyt ryhmässä on meitä vain kolme, saas nähdä yhdistetäänkö meidät johonkin toiseen ryhmään.