20.5.2008 Ruokaostoksia ja verbejä

Tässä tämä majesteettinen torni törröttää. Eipä ole kauneudella pilattu, mutta ihan siisti sisältä. Suhteellisen rauhallinen talo. Rappukäytävä on siisti ja lattiat laatoitettu. Alakerrassa päivystää erinäinen joukko mammoja. En oikein tiedä mikä heidän toimenkuvansa on (sen lisäksi, että päästävät hissiin jumittuneita asukkaita ulos...), kaippa he jotain kontrollia pitävät, siinä television katselun lomassa. Ja varmaan sitten soittelevat huoltomiehille, kun vesiputket tai sähköt reistaa.

Äänieristys ei ole parhaimmasta päästä, joten onneksi naapurustossa asustelee kohtuullisen hiljaista väkeä. (Uudenvuodenjuhlinta onkin sitten asia erikseen...) Hissit ovat ahtaita ja laskeskelin kerran, että se köröttelee tänne noin 40 sekuntia. Se on muuten aika pitkä aika tuijotella lattiaa tai seiniä kun on ahtauduttu esim. kolme ihmistä hissiin. Harvapa täällä mitään small talkia harrastaa nimittäin... No koirat kyllä kirvoittaa välillä kommentteja vaihdellen kauhusta ihastukseen... Harmi vain ettei meikäläisestä ole vielä kovin paljon niistä selostamaan.

Palvelut talon pihapiirissä ovat mitä mainioimmat. Ruokakauppa on auki klo 23:een, apteekki on auki 24 h, pihalla on vihannes "mini-tori" elikkä hedelmiä ja vihanneksia voi kaupan lisäksi ostaa tuosta kipakista, joka on myös varmaan puoli kymmeneen illalla auki. Lisäksi löytyy kauneussalonkia, teekuppilaa, lentolipputoimisto sekä eläinlääkäri!!


Vielä en ole uskaltautunut tuonne kauneussalonkiin mennä, ehkäpä sitten kun tämän otsatukan alta ei enää mitään näe...

Ruokaa löytyy normitarpeisiin ihan tuosta alakaupasta. Sitten kun pitää saada Valion rasvatonta maitoa ja jugurtteja, niin mennään tuohon kilometrin päähän suureen O'Kei-markettiin. Se vastaa varmaan jotain Cittaria suomessa. Kaikkea löytyy laidasta laitaan. Ja ruokapuoli on melkoisen käsittämätön.

Liha- ja kalatiskit on todella notkuvat. Pakastealtaista löytyy pussiin kauhottavaksi vihanneksia ja marjoja, sekä tietty valmiiksi pakattuina. Pelmeeneitä on myös mitä erilaisimpia ihan irtopakasteina. (Ne ovatkin hyviä ja nopeasti valmiita). Sitten on aika mahtava täytekakkuosasto. Niitä täällä näköjään harrastetaan paljon.

Viikonloppuisin varsinkin veden kielelle saa piirakkaosasto, josta voi edullisesti ostaa tuoreita piirakoita: kaalipiirakkaa, lohipiirakkaa, lihapiirakkaa, sienipiirakkaa (siis hyvää varmaan jos tykkää sienistä :-)) ja sitten tietenkin omenaa, rahkaa, marjaa... you name it!! Siitä vaan näyttää tädille minkä kokoista palaa haluaa ja avot!

Mitään kovin kevyttä nämä täkäläiset ruoka-ainekset eivät välttämäti ole. Kevytjuustoa saa hakemalla hakea. Vaikka Valion Viola-sulatejuusto on täällä ollut jo kauan kova sana, on siitä turha etsiä mitään kevytversiota. Oltermannistakin täältä löytyy sellainen oranssi paketti... rasvaprosentti 55!!!

Ja ihan oma lukunsa on sitten se smetana ja majoneesiosasto. Sitä riittää hyllytolkulla ja ämpärikaupalla sitä majoneesia joka makuun. Enpä ole lähempää tuttavuutta kuitenkaan tehnyt.

Opiskelu jatkuu rankkana. Vauhti on niin kova, että en oikein tiedä jääkö siitä mitään päähän pitkän päälle. Ingridin kanssa (norjalainen opiskelija) olemme jo vakavasti harkinneet oppikirjan laittamista tyynyn alle. Ja ryhmäkoko vaan kasvaa, nyt meitä on 11 kun tuli vielä kaksi korealaista mukaan. Alkaa meidän mielestä olla kipurajoilla tuo ryhmäkoko. Ei siinä millään ehdi kaikki suunvuoroa saada tasapuolisesti. Ja sehän tässä nyt tärkeintä olisi.

Nyt ollaan isketty kyntemme verbeihin ja niiden aspekteihin. (PROZESS i REZULTAT!!!!) Niitä verbipareja tässä on ihmetelty tällä viikolla, ja ihmetellään varmaan vielä pitkään. Ei se itse idea oikeastaan mikään supervaikea ole, eniten tuottaa hankaluuksia saada verbeistä oikeat taivutukset. Mutta kaippa siihenkin jonkinlainen sävelkorva tulee joskus, ehkä, tai sitten ei....

Ai niin, enpä ole muistanut mainita, että se huono-onninen kirje pääsi kuin pääsikin perille. Eikä kestänyt kuin kolme viikkoa -lentopostilla!! Noo, parempi myöhään.... :-)