sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

29.09.2009 Simon synttärit

Eilen olimme juhlistamassa Simon synttäreitä Shuri-Muri- nimisessä ravintolassa. Tarkoittaa kuulemma vispilänkauppaa tuo nimi. Kerrassaan loistava hintalaatusuhde on tuossa ravintolassa. Piti olla toinenkin syntymäpäiväsankari, mutta ikävä kyllä hän sairastui juuri h-hetkellä.
Meitä oli kahdeksan hengen seurue. Simo oli käynyt etukäteen varaamassa pöydän ja alkuruoat ja juomat. Oikein mukava ilta oli.

Aamulla heräsin siihen kun Simo hytisi kylmästä, ja kuumettahan sillä oli. Tämä päivä onkin sitten mennyt ihan tautia parannellessa. Minä taasen olin tuolla pääkonsulin residenssillä narikkahommissa. Paikalla oli sekä Tarja Halonen, että Pietarin kuvernööri Matvienko. Vilaukselta vain heidät ehdin näkemään, sen verran siinä sai tasaiseen tahtiin laittaa takkia naulakkoon ja naulakosta pois. Väkeä oli paikalla ehkä 130. Tilaisuus oli Suomi Pietarissa 200 vuotta-juhlavuoden avaustilaisuus. Ennen residenssivastaanottoa porukka oli suomalaisessa kirkossa kuuntelemassa Avantia.

Tuohon pyydettiin meiltä töistä vapaaehtoisia, ja pitihän se uteliaana tietenkin tarjoutua, koska en ollut vielä tuota pääkonsulaatin residenssiä vielä tietenkään sisäpuolelta nähnyt. Sehän sijaitsee ihan tuossa meidän takana, seuraavalla kadulla, joten eipä ollut pitkä matka taaskaan töihin.

Keli täällä tänään sattui olemaan ihan järkyttävä... Taivaalta tuli kissoja ja koiria ja vanhoja akkoja äkeet selässä.... Olipahan vähän märkiä takkeja ripustettavana :-) Ja Zontikkeja :-)

torstai 26. maaliskuuta 2009

26.03.2009 Elämä jatkuu

Elämä jatkuu kirpeän kevätpakkasen merkeissä täällä Pietarissa. Aamusella seitsemän aikoihin puistossa oli mitä mainioin auringonnousuhetki. Kävelytie on aivan jäässä. Kävelyyn se ei juuri sovellu, mutta ainakin se on valokuvauksellinen!
Nämä muut kuvat ovat saldoa juoksulenkeiltä tässä lähiaikoina. Täytynee alkaa taas kantamaan vähän parempaa kameraa mukana kuin tuo puhelimessa oleva. No ovathan nämäkin tyhjää parempia :-)
Tämä silta on Smolnasta heti seuraava, Bolsheohtinskii Most.
Ja tässähän komeilee itse Smolnan kirkko taasen... tällä kertaa toiselt puolt jokkee....

Tämä taasen on se kuuluisa Aurora-laiva, minkä kannelta kuulemma ammuttiin lokakuun vallankumouksen aloittaneet laukaukset.
p.s. kannattaa ehkä taas klikkailla kuvia suuremmiksi aina kuvan päältä.... harmi vaan, ettei aukaise omaan ikkunaansa noita kuvia, joutuu sitten "pakittamaan" selaimen takaisin-nuolesta tänne blogiin....

perjantai 20. maaliskuuta 2009

20.3.2009 Jäähyväiset Kilulle, todelliselle pienelle SUURELLE koiralle

KILU

19.7.1993-20.3.2009

"Kerro Rapelle terveisiä!
Toivottavasti siellä on paljon vettä ja pitkiä agilityratoja!"













sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

15.3.2009 Kevättä ilmassa!

Tänään oli mahtava maaliskuinen aurinkopäivä. Suuntasimme autonnokan kohti Udelnaja-puistoa, joka on meiltä noin 9 kilometriä pohjoiseen päin. Mukana menossa myös äiti ja kummitätini. Tämä puisto onkin sen verran tilava, että koirat saavat siellä temmeltää ihan metsässä. Nythän näky oli ihan hieno, kun maassa on puhdasta lunta, mutta rohkenen epäillä, että lumen alta sitten hetken päästä paljastunee sellainen peri-pietarilainen näky, eli pulloja ja roskia.... Yhden pohjattoman lasipullon korjasin polun vierestä vähän vähemmän koirantassuja uhkaavaan paikkaan.
Retu sai eilen uuden kevät frisyyrin... toisin sanoen kaikki pois vaan! Ja kyllähän nyt kelpaa, kun ei tarvitse kämpässä läähättää ja saa pukeutua ulos varsin tyylikkääseen palttooseen.

Tämä on vain niin tyypillinen kuva, Retu touhottaa kepin kanssa, josko joku leikkisi, ja Pete taasen menee nenä maassa haistelemassa ihania keväisiä tuoksuja. Liekö tästäkin mennyt jokin hemaiseva pietarilaisnarttu??
Ehdimme puistoon ennen varsinaista yleisöryntäystä. Tarkoittaa siis sitä, että sunnuntaiaamuna lähdimme ajoissa liikenteeseen, jolloin kadutkin ovat lähes tyhjät. Täkäläiset eivät tunnu lähtevän sunnuntaina koloistaan kyllä ennen kello kahtatoista minnekkään... Mutta sitten kun lähtevät, sitä väkeä sitten riittääkin, sekä puistoihin että ostoskeskuksiin.
Hauskoja nämä pikku keinut tuolla puistossa. Taisin vain olla muutamaa kokonumeroa liian suuri tähän kiikkuun :-) Retunkin mielestä varsin mainio paikka - ihanasti pääsee kihnuttamaan selkää tuohon polvitaipeeseen!

Puistossa oli myös ratsastuskoulu. Hevoset tarhassa ainakin saivat osakseen paljon rapsutusta ja ihailua ulkoilevilta pietarilaisilta. Kävinpä vilkaisemassa myös rakennusta, jonka ajattelin voivan olla maneesi ja olihan se. Tosin ehkä pienimmällä mahdollisella mitoituksella, mutta siellä ne köpsöttelivät ne tuntipollet, seitsemän peräkanaa. Ihan mielenkiinnolla jäin kuuntelemaan opetusta venäjän kielellä... Sattuneista syistä kun tiedän aika hyvin suomeksi, mitä niille alkeisjatkolaisille siellä selvitetään :-) Hepat oli ihan normi tuntihevosten näköisiä, ihan hyvin hoidettuja näyttivät olevan.

Sitten vielä reipas ostosretki puiston vieressä olevaan "ostoshelvettiin". Simo jostain kumman syystä pakeni suht nopeasti autoon odottelemaan koirien seuraksi... On se vaan ihme juttu :-)

P.S. Aktivoin muuten tuon kommentointi mahdollisuuden tänne blogiin. Pitäisi löytyä aina joka tekstin jälkeen tuo kommentointi-linkki. Ei kun vain kommentoimaan!

torstai 5. maaliskuuta 2009

5.3.2009 Uusia haasteita

Olipas muuten ihanaa käydä Suomessa ja järven jäällä hiihtelemässä! Eipä tullut mieleen edes musiikkia kuunnella, piti vain nauttia hiljaisuudesta ja hienosta maisemasta! Koiratkin olivat taas onnesta soikeina kun pääsivät nekin nauttimaan vapaudesta. Peteä on vaan tainnut alkaa vähän ikä painamaan, sillä se ei oikein meinannut jaksaa pitää vauhtia yllä kympin lenkillä. No suotakoon se hänelle, onhan hän jo toukokuussa yhdeksän vuotias, joten pitäähän se nyt ymmärtääkin, että vähän alkaa hidastumaan... Jotenkin sitä ei vaan osaa ajatella vanhana koirana, mutta niin se vaan aika kuluu...

Ja niin se aika on taasen rientänyt, että vuorotteluvapaan loppukin jo häämötti ja päätöksiä suuntaan tai toiseen oli tehtävä. Koska vuorottelun jatkaminen virkavapaalla ei ollut mahdollista, päätinpä tehdä radikaalin tempun ja niin sanotusti vaihtaa maisemaa. Haikein mielinhän sitä lopetuspäätöksen tein, mutta toisaalta tulihan sitten kerralla hankittua jännitystä elämään :-) No maisemahan ei oikeastaan vaihtunut sillä täällä ollaan edelleen Pietarissa ja blogin kirjoittelu jatkuu :-)

Aloitin maanantaina täällä työt ja so far so good! Kerrankin saa elämässään nauttia kymmenen minuutin kävelymatkasta töihin. On sekin kyllä juhlaa, kun on useamman vuoden moottoritietä suhannut.

Muutenkin on aika sellanen kevät fiilis ollut tässä. Aamusellakin varpuset zirputtavat tuolla jo siihen malliin, että oksat pois. Ja lokitkin ovat jo hieman alkaneet kirkua.

Eilen illalla kun kävelin kuntosalilta kotiin, hihittelin taas näitä sarjassamme venäläisiä ilmiöitä. Yhdessä kadun kulmassa seisoi nuorehko mies, joka puhui kännykkään ja samalla teki ristinmerkkiä kohti kirkkoa, ja sitten noukki maahan asettamansa kaljatölkin ja jatkoi matkaa yhä kännykkään puhuen. Jokainen voi sitten päätellä tuosta itse onko tämä kansa aidosti uskonnollista vaiko eikö... Totta puhuakseni en oikein itse tullut vielä tuosta vakuuttuneeksi... Voihan tuota tietenkin kutsua jonkin sortin kolmen k:n pyhäksi kolminaisuudeksi, tosin järjestys on kaljatölkki, kännykkä ja kirkko.

Kun jatkoin matkaa, tulin tuosta järjestyksestä vain vakuuttuneemmaksi, sillä metroaseman edessä väkijoukon keskellä minua käveli vastaan valtavan suuri kaljakolpakko kuohuineen kaikkineen!!! Nyt alkoi jo oikeasti naurattamaan, sillä kyllä ajatus siitä, että ammattina olisi kävellä kadulla valtava kaljakolpakko asusteena ja jakaa ihmisille jotain mainoksia on mielestäni hulvaton. Mutta toisaalta jollekin se on ihan totisinta totta, eikä välttämättä ihan niin hauskaa sitten enää kun sitä joutuu työkseen tekemään -jotain naurettavaa korvausta vastaan.

Tänään olin venäjäntunnilla taasen, firma kustantaa kurssit, mutta sovin open kanssa myös yksityisistä lisätunneista, sillä jotenkin nyt tuntuu siltä, että tsempattava on tuon kielen kanssa vielä ja töitä on tehtävä. Mutta ehkä se on ihan hyväkin nyt, ettei ole ihan niin intensiivistä, ehtii vähän pureskelemaan ja sulattelemaankin sitä opittua.