Hyvää Joulua
ja
Onnellista Uutta Vuotta 2010!
Huh huh... ylityörupeamasta selvittiin hengissä, mutta epäilys alkoi jo viikonloppuna tulla, josko kuitenkaan ihan täysissä järjissään siitä selviää... no se selvinnee lähiaikoina :-). Kaksi viikkoa putkeen 13,5 tuntisia päiviä... Vaikka homma onkin aivot ämpäriin lajia, niin kyllä se silti rankkaa on. Eikä sitä malta mennä heti töistä kotiin tultua nukkumaan, ja siitähän sitten seuraa vielä se univajekin, joka kyllä alkoi tuossa viikonlopun aikana jo vähän painaa. No nyt on yksi päivä jaksettavana, ja sitten joululoma!
Eikä tarvitse tosiaan enää odotella jouluvaloja tässä kaupungissa. Kaupunkikierros autolla yhtenä iltana kyllä todisti taasen sen, minkä jo viime vuonna täällä blogissakin havannoin, elikkäs kohtalaisen psykedeelinen meininki on täällä Pietarissa noiden jouluvalojen ansiosta. Mitään hillittyä ja sellaista tunnelmallista ei kyllä täältä löydy, todellakaan. Ennemminkin ensimmäiseksi tulee mieleen kunnon disko-meininki kun tuolla kulkee. Lähes joka ikinen valoinstallaatio, etenkin nuo suuret joulukuuset vilkkuvat ja välkkyvät kyllä ihan Las Vegasin malliin....
En ole ehtinyt muuten tuolla paljon nyt kameran kanssa kierrellä. Tänään lähdimme Simon kanssa jalkaisin käymään Moskova-hotellin Prismassa.... Noutamassa, mitäpä muutakaan kuin... joulukinkkua :-) Nam nam! Tästä erityisen suuret kiitokset Kirsille ja Hannulle, joihin meillä on ollut täällä ilo tutustua!
Kävely täällä kaduilla eilisen lumimyräkän jäljiltä on vähintäänkin mielenkiintoista. Vähän ristiriitainen tunne kun tietää, että pakkasta on sen 10 astetta, mutta sitten joutuu tarpomaan sellaisessa ällöttävässä liejusohjossa, kun joka paikkaan vaan syydetään sitä julmetun suolaa. Mietittiin siinä kävellessämme, että mikähän järki siinä on, kun se on oikeastaan vielä liukkaampaa kuin olisi pakkaslumi tallaantuneena. Ja ainakin sata kertaa hankalampi kävellä. Taas yksi näitä tämän maan ihmeitä, joka ei kertakaikkiaan mene ymmärrykseen. Poikkesin kännykkäkaupassa lataamassa puhelimeen puheaikaa ja sielläkin lattia oli sellaisessa liejussa, että sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka sitä joutuvat luuttuamaan.
Puistossa kävin tänään pitkästä aikaa (ulkoiluttamassa suomi-naapureiden koiraa) ja siellä taasen oli ihanan talvinen keli. On se vaan keidas täällä, sekä kesällä että talvella tuo puisto. Siellä jengi hiihteli lammen jäällä jo täyttä häkää!
Pakkaskelit ovat taasen tuoneet koiraihmiselle surun puseroon. Kerrassaan sydäntä särkevää on katsoa kuinka näillä nurkilla pitkään pyörinyt yksinäinen musta narttukoira joutuu nukkumaan yli kymmenen asteen pakkasella ulkosalla. Onneksi sentään joku hyväsydäminen on laittanut sille sohvantyynyn ja peitonkin (joka tosin näytti kelvanneen jollekkin) ja ruokaa tuonne metroaseman vieressä olevan koulun portaiden alle, edes vähän tuulelta suojaan. Tiedän tottakai, ettei nuo koiraparat ole tämän kylän ainoita pakkasella palelijoita, mutta jotenkin vaan niitä tulee sääli.
Huomenna töiden jälkeen sitä voikin heittää sitten jouluvaihteen päälle, ja alkaa pikkuhiljaa sulattelemaan lanttu ja perunalootia ja jee... kinkunpaistoon. En kylläkään löytänyt korppujauhoja kinkun kuorrutusta varten, mutta eiköhän tuohon jokin ratkaisu keksitä....
Vielä kerran toivotamme kaikille
OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!!!
Tämä kadunpätkä on vielä suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä monta pätkää tuolla matkalla on sellaisia, missä menee sellainen latu, jota pitkin on sitten yritettävä taiteilla. Mielenkiintoiseksi tuon tarpomisen tekee vielä se suola, jota varsinkin ajoradan reunoilla lumikinoksiin on kertynyt ja jonka läpi pitää sitten tarpoa kuin suossa.
Tässä esimerkki näistä jäätyneistä ränneistä, jotka varmaan rämähtävät koko komeudessaan joskus tuon jään painosta alas....
Auton omistamisesta tällä hetkellä täällä ei ole kuin haittaa... Eipä voi kuin säälien katsella ihmisiä, jotka epätoivoisesti yrittävät lapioida noita autojaan tuolta hangen keskeltä. Jotkut tosiaan ovat jo niin lumen peitossa, että yhtään en ihmettelisi, vaikka sitten lumenauraajat niitä vain lumikasoiksi luulisivat. Koittakaapa laskea montako autoa tässä kuvassa on :-)
Huoks.... Simo ei ole autoa töistä viitsinyt kotiin tuoda, ja ihan turhaan toisikin, koska parkkipaikoista kisailu saattaa käydä vielä veriseksi....
Kohta myöskään meidän ulko-ovi ei aukea, koska siihen on kinostunut lunta ja jäätä. Tällä hetkellä siitä mahtuu normivartaloinen ihminen kulkemaan, mutta isommat pakaasit kohta tuottavat jo harmaita hiuksia. Kyllä olisi talonmies Pikkaraiselle nyt kysyntää!
Eikä tarvitse tosiaan enää odotella jouluvaloja tässä kaupungissa. Kaupunkikierros autolla yhtenä iltana kyllä todisti taasen sen, minkä jo viime vuonna täällä blogissakin havannoin, elikkäs kohtalaisen psykedeelinen meininki on täällä Pietarissa noiden jouluvalojen ansiosta. Mitään hillittyä ja sellaista tunnelmallista ei kyllä täältä löydy, todellakaan. Ennemminkin ensimmäiseksi tulee mieleen kunnon disko-meininki kun tuolla kulkee. Lähes joka ikinen valoinstallaatio, etenkin nuo suuret joulukuuset vilkkuvat ja välkkyvät kyllä ihan Las Vegasin malliin....
En ole ehtinyt muuten tuolla paljon nyt kameran kanssa kierrellä. Tänään lähdimme Simon kanssa jalkaisin käymään Moskova-hotellin Prismassa.... Noutamassa, mitäpä muutakaan kuin... joulukinkkua :-) Nam nam! Tästä erityisen suuret kiitokset Kirsille ja Hannulle, joihin meillä on ollut täällä ilo tutustua!
