31.05.2009 Hyvää syntymäpäivää Pietari!

Tällä viikolla on vietetty Pietarin 306-vuotis syntymäpäivää varsin hulppeassa kelissä. Eilen suuntasimme auton nokan kohti entisiä kotikulmia, Voiton puistoon. Kukkaloisto oli sangen hieno heti näin alkukesästä. Paljon oli porukkaa liikenteessä nauttimassa aurinkoisesta kelistä. Iloksemme havaitsimme, että ovat entisöimässä siellä lammen rannalla olevaa komeaa kivirakennusta, joka olikin päässyt repsahtamaan. Viime kesänä jo ideoitiin Simon kanssa, että tuohon saisi hienon ravintolan. Saapa nähdä mitä siihen tulee.

Illan suussa lähdimme keskustaan, ja siellä oli varsinainen kansainvaellus. Nevski oli autoliikenteeltä suljettu ja väkeä oli valtavasti liikkeellä. Tämä Pietarin syntymäpäiväjuhlinta täällä lähentelee jo hieman meidän vappua, sillä kaikennäköistä peruukkia ja hattuviritystä oli liikenteessä.

Ja pitihän sitä sitten pysähtyä ekspattien vakioterassille, "soorokkiin", elikkä Nevski 40:ssä oleva Kafe Abrikosov... Tuon nimen kyllä havaitsin vasta monen terassikäynnin jälkeen, kun aina vaan puhutaan soorokista. (=sorok =40)

Ja koska keli oli mitä parhain, niin pitihän sitä muutamalla huurteisella juhlistaa :-) Kyllä se vaan on täällä tismalleen sama ilmiö kuin Suomessa, sen yltiö kurjan talven jäljiltä tämä kansa herää eloon ja on ihan uudesti syntyneitä. Katukuvassa se kyllä edelleen täällä näkyy vielä lyhyempinä hameina (roiskeläppinä lähinnä...) ja aina vaan korkeampina korkoina. Luulisi jo että niitä alkaa pian huimata niissä koroissa...

Tänään suuntasimme tietenkin Terijoelle, sillä säätiedotus lupasi hellettä, aivan kuin Suomeenkin. Päivä sujuikin rattoisasti hiekkarannalla muutaman tuhannen muun ihmisen kanssa... Täällä on se hyvä puoli, että koirat saavat ihan kaikessa rauhassa olla mukana eikä kukaan urputa. Retu saikin uida taas oikein kunnolla.

Vuokraisäntämme antoi muuten vinkin, että Komarovossa on järvi, jossa voipi uida, sillä tuo Suomenlahti ei tosiaankaan tuossa Terijoella ole ihan houkuttelvin vaihtoehto, vaikka nämä täkäläiset siellä uivatkin. Kävimme kurkkaamassa sitä järveä, ja toden totta, ihan keskellä pöpelikköä kulki kapea asfalttitie, joka johti järven rannalle. Ja ihan hiekkapohjainen ranta. Retu ainakin kävi heti testaamassa veden uimakelpoisuuden. Hyvä pitää mielessä, jos vaikka haluaa rantapäivän päätteeksi käydä virkistäytymässä. Tänään ei vielä tullut tuskanhiki, sillä pieni merituuli vilvoitti ihanan mukavasti... Tosin siinähän sitten taisi käydä vähän vanhanaikaisesti... selkä nimittäin hieman punoittaa tällä hetkellä... Mutta mitäs pienistä, sillä nyt on KESÄ!!!

25.05.09 Suomen kevättä ihastellessa

Tuli taasen käytyä Suomessa. Oli taas niin mukavaa nauttia keväisestä kotoisesta luonnosta.

Lenkilläkään ei malttanut musiikkia kuunnella, kun kirkonkylän rantalehdossa satakielet pitivät sellaista mekkalaa, että oksat pois. Paikalle oli sattunut varmaankin toistakymmentä lirkuttajaa, ja tälläkertaa ne jopa istuskelivat ihan näytillä puiden oksilla. Yleensähän satakieltä on vaikea bongata, kun lurittelevat ennemminkin sellaisten tiheiden pöpelikköjen keskeltä. On se vaan mielenkiintoista, kuinka niinkin vaatimattoman näköisestä ja pienestä linnusta lähtee niin mahtava ääni.

Tuomet olivat vielä parhaassa kukassa... Hetken vielä, ennenkuin ne peittyvät ällöttäviin tuomikehrääjän toukkalaumoihin ja harmaaseen seittiin....Kotipihalla rehottaa voikukkameri valtoimenaan... Tulee ihan mieleen taannoinen tv-sarja nimeltä Triffidien kapina... Taitaa olla hävitty taistelu sitä vihonviimeistä rehua vastaan. Muutaman kävin pensasaidan juurelta kuokkimassa, mutta masennuin kun kohtasin aina vain paksumpia ja paksumpia voikukanjuuria, jotka tietenkin rapsakkaasti napsahtivat poikki, luvaten vain entistä ehompaa uudelleenkasvua :-(

11.05.2009 Jälleen voitonpäivä

Taasen oli ja meni Voitonpäivä, se yksi suurimmista täkäläisistä juhlista. Tällä kertaa emme olleet reippaita ja menneet kaupungille väentungokseen, vaan pysyttelimme kotona ja nautimme lähipuistossa auringonpaisteesta.


Sunnuntaina kävimme Tunisiasta kotoisin olevan luokkakaverini Rashedin, hänen venäläisen vaimonsa Marinan ja tämän opiskeluaikojen ystävän Elenan kanssa tykistömuseossa olevassa Samurai-näyttelyssä. Komiat olivat miekat ja asusteet... eivät mitkään mukavat varmaan päällä tosin...

Näitä toinen toistaan pelottavamman näköisiä tykkejä, tankkeja ja muuta sotarekvisiittaa riittää tuolla museon pihalla vaikka kuinka paljon. Ovatko nämä sitten oikeastaan soveliaita lasten kiipeilytelineitä, sitä sopii ihmetellä.... Mutta ainakin tuntuivat lapset tykkäävän.

Näistä metroasemista ei taida vielä täällä blogissa kuvia ollakkaan. Johtuen ehkä siitä, ettei siellä oikeasti saa kuvata. Kerrankin kun rullaportaissa luin kännykästä nettiä, niin eikös siihen sytkässyt joku vartia selittämään, että ei saa valokuvata. Johon tietenkin tokaisin, että enpä tosiaan kuvannutkaan mitään. No tämä kuva on napattu "uudelta" 5 linjalta ja on uusi asema, mutta kylläkin hyvin perinteiseltä saatu näyttämään. Tuo linja 5 on yhdistetty osasta keltaista neloslinjaa ja muutama uusi pysäkki tulee tuonne etelään päin joskus lähiaikoina (?)

Meitä lähin metropysäkki on siis tuo punaisen linjan Chernishevskaja, joka on juuri ennen Nevaa. Seuraava pysäkki ylöspäin onkin Suomen asema. (Kannattaa taas kokeilla klikata kuvaa, jos vaik sais joitain selvää siitä..)

Tässä taasen ihan normipäivä meidän naapurissa. Kun noita hääpareja tulee liukuhihnalla tuolta vartin välein ja omaiset odottelevat kadulla, niin eihän tästä yleensä juuri kävelemään mahdu normikansa koirineen... Huomionarvoista tässä kuvassa on morsmaikun tulenpunaisena leiskuva puku huntuineen :-)

03.05.2009 Vappu viikonloppu Pietarilaisittain

Kyllä meitä hemmoteltiin hienolla kelillä vappuna, niin kuin Suomessakin ilmeisesti. Aki ja Ellu olivat visiitillä ja Pietari kyllä näytti säiden puolesta parasta puoltaan. Ja muutenkin oli mielenkiintoinen viikonloppu tämä vappu. Mukava kävellä kaupungilla, kun autoja oli vähän liikenteessä ja ilmakin oli ihan raikasta hengittää.

Lähdimme aamupäivällä ihan kaikessa rauhassa liikkeelle, ja ajoitus olikin mitä paras, jos nimittäin on haaveillut näkevänsä vappumarssijat palatsiaukiolla (ei ehkä ole ollut ykköshaaveeni, mutta tulipahan nyt sekin nähtyä :-)) Palatsiaukiolle kokoontuivat siniset liput liehuen Yhtenäinen Venäjä puolueen kannattajat ja erinäiset ammattiyhdistykset.
Aki ja Simo olivat sitä mieltä, että mikä tahansa tämän poppoon sanoma oli, se oli ehdottomasti päivän paras.... Jaa miksiköhän???
Täällä suhtaudutaan vakavasti tällaisiin kansan "riehakkaisiin" kokoontumisiin, eikä riskejä oteta. Taivaalla lentelivät miliisin helikopterit ja miliisejä kaduilla taisi olla enemmän kuin näitä marssijoita. Ja kalusto oli myös sopivan järeätä näinkin hurjaan kansanliikehdintään :-)
Nämä turvallisuuspojat olivat myös ihan kohtalaisen hyvin varusteltuja...
Vappuhan ei täällä ole sellainen karnevaali rymy-ryyppyjuhla kuin Suomessa, eikä vappupallotkaan oikein yleisiä ole. Tälle porukalle niitä kuitenkin oli kertynyt kerrassaan herkulliseksi väriloistoksi.
Ja räkätit säksättivät puissa omissa kevättouhuissaan....
Saavuimmekin Iisakin kirkolle sopivasti todistaaksemme ihan ihka-aidon punalipuilla ja Ladoilla höystetyn vappukulkueen! Hieman tuli sellainen retro-fiilis, ja piti oikein nipistää itseään, että onko tämä totta, vai teimmekö hypyn 70-luvulle. Tässä kulkueessa kyllä keski-ikä taisi olla siellä 70 korvilla.... (mutta siitä huolimatta turvajärjestelyt olivat edelleenkin varsin mittavat... No eihän sitä tiedä, josko papat olisivat kävelykepeillään innostuneet vaikka riehumaan...)
Kapusimme Iisakin kirkon kupoliin ihailemaan maisemia, ja ylhäältä käsin tuo punalippuporukka kuitenkin näytti aika harvalukuiselta, mutta täytyy tietenkin suhteuttaa taas tuo väkimäärä tuon aukion kokoon...

Lauantaina vuorossa oli kanavaristeily. Tarkoitus oli kyllä mennä ihan sellaisella isolla paatilla, mutta Simo siinä sitten tuon pikkuveneen nähtyään totesi, että tällä mennään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lähdettiin nelisteen privaattiristeilylle. Kanavia pitkin ei saa ajaa kovaa, mutta käyttihän se kuski meitä tuolla Nevalla ja väänsi kaasuhanan kaakkoon, ja sitten mentiin... Ja siinä aallokossa sitten Ellun kanssa saatiinkin sellanen vesiryöppy niskaamme, että oksat pois... Onneksi olimme juuri kääräisseet huovat päällemme. Aikamoista kyytiä käytiin kurvasemassa Sota-alus Auroran vierestä... Siinä piti ihan pitää laidoista kiinni. Mutta ei voinut kun nauraa enää siinä menossa.
Sitten Fontankalle ja meno siitä sitten rauhoittuikin. Tunnin pituinen lenkki tehtiin.

Risteilyn jälkeen suunnistimme Nevskille ja saimme todistaa täkäläisten motoristien kauden avajaisia. Tämä porukka kun veti kaikki kaasuhanat auki tuossa paikalla seistessään, niin meteli oli kohtalaisen kova.

Koska keli oli mitä komein ja myös tuossa Nevskillä terassilla lämmin, siinäpä sitten vierähtikin muutama tunti.... Ja hauskaa oli!