perjantai 19. joulukuuta 2008
19.12.2008 Hyvää ja Rauhallista Joulua!
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
17.12.2008 Akvaariota ja runonlausuntaa
Kaloja oli pienemmissä ja isommissa akvaarioissa ja altaissa. Suurin oli sellainen, jossa oli tunneli mitä pitkin käveltiin läpi. Aika hieno oli. Oli haita ja kaikenlaisia muita kaloja ja mereneläviä. Ja tietenkin Pakkasukko....
Tänään oli koululla joulu- / uudenvuodenjuhla. Mukana olivat myös taasen Pakkasukko sekä Cnegoradska, elikkä lumihiutaletyttönen.
torstai 11. joulukuuta 2008
11.12.2008 Lisää jouluvaloja
Tämä on vanha vesitorni, jossa nykyään on aiheeseen liittyvä museo. Tuo torni on aina valaistu noin, noista puista en nyt osaa sanoa, ovatko erityisesti joulua varten valaistu...
Smolna on pimeässä aina yhtä komeasti valaistu ja ylhäisen näköinen. Tosin Suvorovski prospektilla eilen järkytyin kun olivat ripustaneet järkyttävät ledivaloverkot siihen kadun päälle, sen sijaan, että olisivat antaneet tuon valaistun kirkon, joka kadun päässä on olla se pääkomistus.... Nämä Shpalernajan valothan ovat suorastaan hillityt niihin verrattuna.
tiistai 9. joulukuuta 2008
9.12.2008 Itsenäisyyspäivää ja vilkkuvaloja
Täällä on tuo joulun / uudenvuoden koristelu saavuttamassa kohta huippuansa. Pakko on nyt ihan laittaa videonpätkä tähän, kun ei oikein sanat eikä pelkät still-kuvat riitä nyt kuvailemaan tätä kerrassaan mykistävää valoshowta, joka on vallannut tämän kaupungin. Todellakin, nämä valoviritykset jättävät sanattomaksi... en sitten tiedä johtuuko tuo sanattomuus silkasta järkytyksestä vaiko ihastuksesta.... ehkä suomalaisten ollessa kyseessä tuo ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.
Jotenkin sitä kuvittelisi, että koska kyseessä on niin majesteettisen komea ja kaunis kaupunki, niin tämä uudenvuodenkoristelukin voitaisiin tehdä hyvällä maulla ja kaupunkia kunnioittaen.... mutta mutta mutta..... Muunmuassa taiteiden aukiolla Pushkinin patsaan ympärillä, venäläisen taiteen museon edessä, on puut kääräisty mitä kirjavimpiin valokaapeleihin. Jokainen voi mielessään kuvitella onko tuo aukio saanut arvoisensa koristelun....
Tuo viedonpätkä on Garavannaja ulitsalta. Lähes jokainen mainittava aukio täyttyy valaistuista lumiukoista, pakkasukoista, joulukuusista yms. rekvisiitasta. Smolnan edessäkin on sen sortin hökötys, että oksat pois... En ole ehtinyt kuvaa vielä ottaa siitä.
Minna ja Jouni kävivät täällä itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Simo joutui vielä lauantaina olemaan töissä, joten kävimme kolmistaan nyt tekemässä sen Eremitaasi-reissun, mitä emme kesällä ehtineet. Aika antaumuksella kyllä teimmekin, sillä neljä tuntia pyörimme Eremitaasin toinen toistaan uljaammissa saleissa... Todellakin pyörimme, välillä oli suunta niin hukassa, että kartturin taidot olivat kovaa valuuttaa :-)
Lopputulema oli kolme väsynyttä, nälkäistä (ja janoista) kulkijaa. Kotiin lampsittuamme tuntui, kuin olisi maratoonin juossut... aika raskasta tuo museoissa kiertely!
Palatsiaukiolla on komea noin 27 metrinen kuusi, joka painaa lähes 5 tonnia. Kuusi on noin 83-86 vuotisas, eikä kuulemma madonreiän reikää kuusessa ole. Sahaaminenkin oli kuulemma kestänyt pitkälle toista tuntia. Joskus on käynyt niinkin, että tuo kuusi on lumimyräkässä kaatunut. Enpä toivoisi jäävän tuon alle... Mutta jos niin kävisi, niin minkäs teet... Sehän on vain Sudba, eli kohtalo....
Kohtaloon täällä uskotaankin vankasti, mikä ei kyllä ole ihme. "Tiiliskivi putoaa katolta", on ihan yleinen sanonta. Ja itseasiassa tässä vanhassa kaupungissa ei se ei ole edes mikään tavaton tapahtuma (tai näin ainakin voisin kuvitella). Myöskään ei mitään varoittavia punakeltaisia puomeja tule jalkakäytäville varoittamaan katolta putoavista jäistä. Joten eihän se auta kuin luottaa tuuriinsa -ja kohtaloonsa, kun täällä käppäilee.
Mahdoinko muuten mainita, että ne meidän makuuhuoneen patterit todellakin vaihdettiin sutjakasti ja nyt on niinkin huipputeknologiaa patterit, että ne voi todellakin kääntää pois päältä, ilman, että yläkerran naapurit siitä kärsii :-) Mitään hienosäätöä ei edelleenkään ole, mutta olen oikein tyytyväinen nykytilaan. Patterit on pois päältä, ja siitä huolimatta lämpötila keikkuu makkarissa siinä 24 yläpuolella.... parannusta siis kuitenkin nelisen astetta. Kuitenkin... pakkasia odotellessa!!!
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
3.12.2008 Yllätys yllätys!
Kun tulimme maanantai-iltana Pietarin kotikadulle, loksahti meiltä suut auki... Nimittäin meidän talosta oli hävinnyt viikonlopun aikana rakennustelineet ja talo oli saanut uuden korean vaaleanpunertavan värin pintaansa!!! Joutui oikein miettimään, jotta mistäs kohtaa tuonne nyt sisään päästään.... Edelleenkään en ole tottunut siihen, että kadulle tultaessa onkin ihan siistiä ja tilaa, ja voi heti kääntyä vasemmalle, eikä tarvitse tellinkejä kiertää...
Miliisitkin ovat saaneet uuden valokyltin tuohon meidän sisäänkäynnin päälle.... Sinänsä hyvä, ei ainakaan luulisi olevan ensimmäinen vaihtoehto kodittomille tulla talven kylmillä lämmittelemään.... Meidän ikkunat ovat tuossa ensimmäisessä vaaleanpunaisessa kerroksessa vasemmalla kolme ikkunaa... tai oikeastaan kaksi, koska tuo ensimmäinen on jostain syystä lyöty umpeen joskus. Mielenkiintoista, että saa talon julkisivuun tuolla tavoin vaikuttaa...( Mutta niinhän täällä on nämä talot aikamoisia tilkkutäkkejä, ne neuvostoajan kolossikerrostalot varsinkin, jokaisella eriväriset karmit parvekelaseissa jne....)Tuossa se olisi tässä olohuoneen kirjoituspöydän edessä se ikkuna, jos olisi auki. Ja tuo vanha satelliittikin kyllä rumentaa aika mojovasti tuota julkisivua... Eikä se edes toimi.
perjantai 21. marraskuuta 2008
21.11.2008 Pietari by Night
Tämä on Krestyn vankilan vieressä oleva kirkko.
Tässä Suomen asema vasemmalla.
Lentävä hollantilainen. Ravintolalaiva, jossa älyttömän suuret liha-annokset... ja kalliit.
Risteilijä Aurora, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen ensimmäinen laukaus 25.10. 1917.
Tässä kuvassa näkyy Bolshoi Dom, "Pietarin korkein talo"... Se minkä kellarista näkyi aina Siperiaan saakka... Kyseessa on siis entinen KGB:n päämaja, sekä nykyinen FSB:n eli Venäjän federaation turvallisuuspalvelun tukikohta.
Täällähän on jo lumi maassa, juuri ja juuri maa valkoisena! Vähän näkyy tästä kuvasta. Kuten myös se, että kovasti ovat joulu/uudenvuodenkoristeet löytämässä taas paikkaansa kaupunkikuvassa. Vielä ei ihan joka paikassa vilku ja välky, mutta kohta...
tiistai 18. marraskuuta 2008
18.11.2008 Ryhmä rämän Terijoen reissu
Olimme liikkeellä Simon käytössä olevalla Volkkarin Transporterilla, joten tilaa oli kaikille. Matkan aikana teimme havainnon, että muutama muukin Pietarilainen oli päättänyt lähteä autoilemaan synkän päivän kunniaksi. Matkanteko oli melkoista matelua.
Mutta jos koirilta kysytään, niin niiden mielestä se kannatti! Jälleennäkemisen riemu oli rajaton, vaikka rasavilli Eemeli ei kotona ehtinytkään viettää kuin yhden yön hoitokeikan jälkeen.
Meitä oli jäljellä autossa Tarja, Iida ja minä Simon lisäksi, kun lähdimme Gribojedovan kanaalin varrelta, Miran luota jatkamaan. Hetken pohdimme, saako tuosta kääntyä vasemmalle tuonne sillalle... Joku omituinen liikennemerkki siinä oli, mutta koska emme tienneet mikä se oli, niin ei kun vaan kääntymään.
Enpä ole tainnut mainita, että täällä kämpillä on muuten aika kuuma. Kuten sanottu täällä venäjällä tämä lämmitys on "tosi energiaystävälliseen" tyyliin joko ON tai OFF... Ja koska nyt siis on talvi (?) niin lämöä piisaa. Olohuoneessa on ollut sellainen 28 astetta ja makkarissa 25, vaikka siellä patterit eivät ole toimineet. Viime viikolla kävi putkimies ja ikävä kyllä sai niihin makuuhuoneen pattereihin eloa... Sillä seurauksella, että sielläkin on nyt 28 astetta. Nuku siinä sitten!! Torstaina tulevat kuulemma vaihtamaan nuo makkarin patterit. En enää pysy kärryillä miksi, mutta koko tuo show johtuu ilmeisesti siitä, että tuolla yläkerrassa jollain ei ilmeisesti toimi sitten tuo lämmitys, tai sitten jostain ihan muusta... no ihan sama, kunhan homma hoituu kohtuu ajassa.... Heh, Venäjälläkö???
torstai 13. marraskuuta 2008
13.11.2008 Eemeli-mäyräkoira - pieni SUURI koira
Teki hyvää Retullekin välillä päästä leikkimään itseään pienemmän kanssa, jolloin ei Retuakaan tuntunut pelottavan. Yllättävänkin nätisti Retu antoi pikku rasavillin pomppia jopa päällänsä siinä peuhatessaan.
Vaan eipä tienneet meidän koirat, että Eemeli tuli meille hoitoon sunnuntaina ja lähtee takaisin kotiin huomenna, perjantaina!!! Petelle tämä asia on ollut kertakaikkiaan järkytys. Jos voi sanoa, että koira on masentunut, niin nyt kyllä on pakko sanoa. Peten anova katse kertoo kaiken:" Ei kai tuo rääpäle vain jää tänne???? Et voi tehdä tätä meille!!!!"
Retukaan ei enää ole ihan yhtä innoissaan, mutta kiitettävästi silti on kestänyt tilanteen. Ja kestämistähän noilla on, koska Eemelillä nyt vain sattuu olemaan hieman suuret luulot itsestään ja omasta koostaan. Tämä vesseli yrittää laittaa meidän koiruudet järjestykseen omilla ruokakupeillaankin. Pariin kertaan olen joutunut vähän ojentamaan, että tuo peli ei muuten vetele... Ja pokkaa riittää haastamaan Retun suusta luuta, vaikka elämäni ensimmäisen kerran olen nähnyt Retun näyttävän hampaitaan ja murisevan jollekkin. Tosin sen se tekee hyvinkin etiketin mukaan ennenkuin vähän rähähtää. Mutta eipä tuo tunnu pikku mäyristä pelottavan... Ei kai, olen kuullut tarinoita mäyräkoirista, mitkä pistää karhullekin hanttiin, joten yksi Retu lienee pikku juttu....
Virtaa riittää Eemelillä muutenkin. Kova sana näyttää olevan oman hännän jahtaaminen... Sitä saattaa kyllä kestää välillä jopa hämmentävän kauan... Ja yritteliäisyys on ihan omaa luokkaansa. Olin hammaspesulla kun yhtäkkiä huomasin, että Eemeli oli kavunnut kylpyammeeseen. Enpä nähnyt tarkkaan miten se sen teki, mutta siellä oli ja odotteli iloisena, että nyt varmaan pestään tassut!!! Hoksasi muuten heti maanantaina jo ulkoilun jälkeen, että suoraan pesuhuoneeseen pitää mennä ja kylpyammeelle, joten ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ole mikään ihan tyhmä :-)
Kolmen koiran ulkoiluttaminen ei näissä oloissa ole ihan yksinkertaista, varsinkin kun kaksi kolmesta on vähän tuollaisia seilaajia. Eilen onnistuttiinkin olemaan koko jengi niin solmussa tuolla puistossa, että yksi lastenvaunuja työntävä Baabushka kysyikin, että "eikö tuo ole vähän hankalaa kolmen koiran kanssa???" No mitäpä tuohon sitten voi vastata että " DAA, OTSHEN TRUDNA!!!"
Viikonloppuna oli täälläkin hieman viileämpää, mutta taashan tuo on lämmennyt tuo keli. Saas katsoa tuleeko tästä talvea ollenkaan. Hieman alkaa jo pakkasia odottelemaan....
Mutta sorsilla on ainakin puistossa luppoisat oltavat, sillä niitä ruokitaan täällä kyllä sankoin joukoin. Ja ikävä kyllä siinä sivussa saavat osansa myös pulut... ja rotat. Yksi ilta koirien kanssa tuolla taaplaillessani tutkailin siinä lammen rannassa yhtä hännäkästä vipeltäjää, ja luulenpa, että se oli rotta, tosin onhan se joku vesirottakin voinut olla. No tällä jätehuollolla täällä kyllä on rotilla ja kulkukoirilla juhlavat olot.Nuo kulkukoirat oikeasti alkaa vähän hatuttamaan. Nyt on tässä viime viikkoina useampaan otteeseen tullut oikein lauma rätkyttämään ihan metrin päähän meistä. Siinä on vitsit vähissä oikeasti kun ei tosissaan tiedä onko niistä joku niin rohkea, että käy kiinni näihin meidän koiriin. Nuo on oikeasti ollut tosi vihaisia, hampaat irvessä louskuttavat.
Tässä olen muuten havainnut miten huonosti täällä autot pysähtyvät suojatien eteen. Eikä voi todellakaan luottaa siihen, että sieltä sitten toinen pysähtyisi viereen, joten kadun ylitys on aina vähän, sanoisinko, jännittävää... Varsinkin kun on nuo koiruudet siinä mukana. Ei oikein kivaa seistä siinä sitten keskellä vilkasta katua koirien kanssa ja odottaa, josko joku olisi niin ystävällinen, että edes koirien vuoksi pysähtyisi. No tähän olen miettinyt tehdä pikku jäynän ihan testimielessä. Taidan laittaa tuon heijastinliivin päälle, ja katsoa alkaako sitä tilaa tulla... Saattavat nimittäin luulla miliisiksi :-) Jos vaikka jonkun patukan vielä ottaisi käteen.....
perjantai 31. lokakuuta 2008
31.10.2008 Sateista syksyä
Harmi muuten kun on niin hieno iso kylpyamme ja kuumaa vettäkin riittävästi, niin se lämmin vesi on ihan ruskeata. Toivottavasti se on vain ruostetta... Eipä kyllä juuri houkuttele kuitenkaan kylpyyn tuon värinen vesi. No, toisaalta sama vesihän se sieltä suihkustakin tulee...
Vesiaiheessa pysyäkseni... meillä on keittiössä vedensuodatin ja sitä vettä voi juoda. Loppui se veden kantaminen. Ensin kyllä tutkin netistä noiden suodattimien toimintaa ja suodatustuloksia ennen kuin uskalsin sitä "raakana" juoda. Sillä giardiallahan ne pelottelevat, että täältä sen yleisimmin suomalaiset saavat (vatsataudin aiheuttava ameeba). Ei olla vatsatautia saatu ei, joten ilmeisesti tuo suodatus toimii. Eri asia sitten miten hyvin siitä kaikki raskasmetallit lähtee... No kaippa ne mulle koulussa alkavat huomauttelemaan, jos alkaa ihonväri esim. sinertämään :-)
Äiti oli käymässä viimeviikonlopun yli. Kävimme katsomassa Piskarevin hautausmaata, jonne on haudattu noin 490 000 Leningradin piirityksen aikana kuollutta siiviiliä ja sotilasta. Arviot 1941-1944 900 päivää kestäneen piirityksen aikana kuolleiden määrästä vaihtelevat 640 000 ihmisestä jopa kahteen miljoonaan. Suurin osa kuoli nälkään, kylmään ja sairauksiin.
Sateinen lokakuinen päivä ei ainakaan kohottanut tunnelmaa hautausmaalla, jossa kaiuttimista kuuluu jatkuvasti mollivoittoinen musiikki uhrien muistoksi.
Koulussa on taas aika hurahtanut vauhdilla. Edelleen ihmettelen, jotta koska oikein mahdan oppia puhumaan tätä kieltä... On se vaan niin vaikeata... Huomennakin on koulupäivä, koska sitten tiistai on vapaa. Lokakuun vallankumouksen sijasta nykyään juhlitaan Kansallista Yhtenäisyydenpäivää. Että näin.
torstai 16. lokakuuta 2008
16.10.2008 Lenkkimaisemia ja liikeverbejä...
Smolnan kirkon kupolit kurkottavat taivaaseen ruskan seasta.
Smolna-instituutin nurkalta käännyn juoksemaan Smolnan Nabereshnajalle, elikkäs rantakadulle, tai tieksi tuota kait pitäisi jo sanoa.
Siellä on hyvä juosta, kun on jalkakäytävät, ja maisematkaan eivät ole hassummat, mutta kova meteli kylläkin, kun autot paahtavat tuhatta ja sataa kolmella kaistalla per suunta.
Liekö joku ranskalaisista impressionisteista eksynyt tänne Pietariin??? Tämä kuva on lammen pinnasta.
Kun viimeeksi kirjoittelin, että pää oli pilvissä, niin kyllä täytyy nyt taas sanoa, että alkaa se sieltä pikkuhiljaa tulla tänne maan pinnan tasolle, tai no, noin 150 senttiä ylemmäksi, jos aletaan saivartelemaan.... Alkaa nimittäin taas painaa tuo venäjänkielen määrä tuolla kapustassa sen verran, ettei enää leijuta...
Mutta kivaa on ollut taas opiskella. Nyt on tahtikin vähän rauhallisempi, kuin kesällä, maikat eivät ole niin hätäisiä. Kielioppia on silleen sopivasti, ja sitten on sitä lukemista, fonetiikkaa ja keskustelua ja sanastoa. Keskustelutunnilla on ollut aiheena jalkapallo... Nyt kyllä nolottaa mennä huomenna tunnille sen eilisen rökityksen jäljiltä :-( ( siis Venäjä-Suomi 3-0) Meidän keskusteluopettaja on kuulemma 79-vuotias. En kyllä olis uskonut tuota ikää, sen verran virtaa tuntuu rouvalla olevan. Kovin on mielenkiintoista niillä tunneilla, kun hänellä on aikamoinen elämänkokemus ja kertoilee tarinoita matkan varrelta, siinä esim. jalkapallosanaston ohessa :-)
Ja kieliopissa taas kerrataan liikeverbejä... ja kantamiseen ja kuljettamiseen liittyviä verbejä.... Eikä niitä voi liikaa kerrata, sillä tuo on kyllä sellanen suo, mihin tavallinen taaplaaja kyllä äkkiä uppoaa korviaan myöten, ja lopulta on sekaisin kun vanha seinäkello....
Siis riippuu siitä kuljetaanko jalkaisin vaiko kulkuneuvolla ja yhteensuuntaan vaiko vaan kuljeskellaan vaiko vain käydään ja tullaan takaisin.... Ja tuosta liikkumatavasta sitten riippuu se miten ne tavarat /ihmiset /koirat kulkevat mukana, jokainen eri verbillä.... Ja kun sitten aletaan lisäämään noihin liikeverbeihin etuliitteitä, riippuen mennäänkö ulos, sisään, poiketaanko, kierrelläänkö, lähestytäänkö, loitonnutaanko, lähdetäänkö lopullisesti vaiko vain vähäksi aikaa jne. jne. jne..... niin kyllä siinä on aikamoinen kaalisoppa valmis!!! Niin ja sitten vielä pitää valita se, että tapahtuuko se juuri nyt ja tässä, vaiko usein, yleensä, aina, joka päivä yms. yms. yms.... ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA... mutta VAIKEAA... tai toisin sanoen paljon muistettavaa. No ei pitäisi dementian heti uhata, jos noin niinkuin pitää paikkansa se, että aivoille on hyvä antaa vähän hommia :-)
Ja vaikka tuota kieltä kuinka opiskellut jo olen, niin silti onnistun töpeksimään harva se päivä todella täydellisesti.... Maanantaina kun menin koirien kanssa ulos, niin kadulla heti ulko-oven edessä joku mies kysyi minulta jotain... No yleensä onnistun sanomaan, etten tiedä tai etten ymmärrä... Nyt vaan tuijotin hölmönä ja pudistin päätäni.... No mies jatkoi matkaansa ja minä toiseen suuntaan ja samalla kun lähdin liikkeelle, tajusin mitä hän kysyi.... "Onko tämä talo numero 54?" Arvaatte vaan kuinka ääliöksi itseni tunsin, sillä mikäs muukaan tämä on kuin talo numero 54.... Enpä kuitenkaan viitsinyt enää perään huudella..... Hohhoijjaa !!!
maanantai 6. lokakuuta 2008
6.10.2008 Pää pilvissä mutta jalat maassa...
Zalataja osen, elikkä kultainen syksy näyttää hienolta tuolla puistossa, ainakin hetken, ennenkuin syysmyrsky ehtii tännekkin ja vie nuo lehdet mennessään...
Eikä täällä puisto ole puisto, ellei siinä ole lammikkoa.
Eipä taas uskoisi tästä kuvasta että ollaan vähän reilun parin kilsan päässä Nevski Prospektista...
Ihan tuossa meidän vieressä, puiston tässä päässä on uutuuttaan hohtava kompleksi, jossa on kuntosalin lisäksi mm. tämä jäähalli. Siellä ihailimme hetken kun tämän maan olympiatoivot (?) harjoittelivat taitoluistelun saloja. Eivätkä huonosti harjoitelleetkaan. Nuorimmat taisivat olla siinä viiden-kuuden vanhoja, valmentajan (yksityisen) tarkan silmän alla.
Jotta ei siis tuo pää aivan jäisi tuonne pilviin leijumaan, eikä totuus pääsisi unohtumaan, kävinpä tekemässä tänään taas kielitestin tuolla Smolnassa. Huomenna alkaa taasen arkinen aherrus. Ihme ja kumma, eivät laittaneet minua alkeisryhmään! Vähemmälle on jäänyt taas tässä viimepäivinä tuo venäjän kertaus nimittäin... Mutta näköjään jotain on jäänyt mieleen, tai sitten olen onnistuneesti kerrankin veikannut oikein :-)
Varmaan ihan kivaa tulee olemaan, kun nyt siis se kieliopin pänttääminen jää vähän vähemmälle, ja käydään läpi artikkeleita, keskustellaan, opetellaan sanastoja ja sitten on vielä ääntämystä. Ja onhan sitä kielioppiakin tietenkin jonkin verran. Voihan sitä hetken taas olla vähän pihalla, kun eipä tuota puhumista juuri ole tullut harrastettua. Mutta koska nyt on tullut pari kuukautta "lorvittua", niin eiköhän paukut taas riitä hetken aikaa tuohon opiskeluunkin. Ja mikä parasta... koulumatka on lyhyt!!!!