28.-29.7. "Germaanit" kylässä

Tiitta ja Manfred tulivat Saksasta käymään. Tai siis Suomestahan he tulivat junalla. Manfredilla ensimmäinen kerta Venäjällä, Tiitta on käynyt joskus Neuvostoliiton aikana Pietarissa, joten muutos oli siis selvästi havaittavissa.Tiitan kanssa kävimme tietenkin baletissa. Tällä kertaa Mariinsky-teatterissa, joka on Pietarin ykkösteatteri. Ja komeahan tuo on, tosin eivätpä nuo aikaisemmat ole sisustukseltaan juuri häviölle tästä jääneet.
Esitys oli kolmiodraamaa Intialaisittain, eli La Bayardere. Taisi olla vieraileva porukka; Yuri Grigovichin Balettiteatteri. Tällä kertaa esitys oli ihan sitä perinteistä klassista ja kumpikin pidimme kovasti. Varsinkin esityksessä olleet kuusi "neekeri"-tyttöä olivat kyllä mainiot. Epäilimme kuitenkin, jotta saisikohan EU:n alueella enää esittääkkään tuollaista karikatyyriä mustaihoisista julkisesti :-)
Tiistaina päätimme hypätä Eremitaasin edestä kantosiipialukseen ja matkata puolituntia Suomenlahdelle. Päämääränämme Pietarhovi.

Eikä voi muuta sanoa taas, että komia on tämä alunperin Pietari Suuren itselleen rakennuttama kesämökki. Oli kuulemma käynyt Versaillesissa, ja todennut, että "Mulle kans!!"
Alue on valtava. Puistot ovat todella hienot kaikkine suihkulähteineen ja rakennuksineen. Täällä saa kyllä päivän kulumaan helposti puistoja kierrellen. Laivamatka kestää puolituntia ja kyyti oli oikein tasaista. Tätä reissua suosittelen kyllä Pietarissa kävijöille ilman muuta!

25.7.2008 Vesimeloonikauppa

Aikani ihmettelin näitä katukuvaan ilmestyneitä tyhijiä häkkyröitä. En millään keksinyt niiden tarkoitusta. Ja riemuni oli siis rajaton, kun tässä iltana yhtenä juostessani havaitsin, että no vesimeloonikauppahan siinä!!! Olisihan tuo nyt pitänyt arvata.... ( no en kyllä ikinä olisi osannut veikata tuota). Ei muuten pöllömpi idea. En ole kysynyt jotta paljonko maksaa.

Kävinpä Suomessakin viimeviikonlopun yli. Kiva oli käydä kotona ja nähdä kavereita. Koirat viettivät Sammatissa mökkilomaa... jonka seurauksena kaivoin Peten päästä viisi punkkia!! Retu pulikoi järvessä joka päivä aivan onnessaan.

Koulussa on opet jääneet kesälomille ja tilalla on sijaiset. Nuoria opettajia tuntuvat olevan. Ihan jees. Ensi viikko onkin nyt toistaiseksi viimeinen viikkoni siellä. Äkkiä se on mennyt tämä kesä siellä palellessa :-). Täytyy vain sitten olla tiukkana ja jatkaa opiskelua omaan tahtiin. Ensimmäinen homma on kerrata nuo läpilaukatut kirjat kertaalleen.

14.7.2008 Aitiopaikat " Salama-teatteriin"

Eilen illalla saimme ihailla mitä komeinta ukonilmaa. Täältä korkealta on hyvä tarkkailla, kuinka ukkosrintamat lähestyvät. Nyt näytti kyllä niin huimalta tuo eturintaman "makkarapilvi", että alkoi jo vähän huolestuttamaan. Tämä meidän talo nimittäin on selkeästi seutukunnan korkein, ja siis voisin kuvitella, että myös salamat ovat tänne jokusen kerran iskeneet. No toivotaan, että on hyvin hoidettu tuo maadoitus.
Salamoiden kuvaaminen on sen verran haastavaa, että vaikka kuinka sarjatulitin, en onnistunut sellaista väkkärää saamaan kuvaan. Tässä kuvassa kuitenkin on ihan aito salaman valaisema punertava taivas. Ylemmässä kuvassa näkyy vasemmassa laidassa vähän kajoa.

Vertauksen vuoksi tässä sama taivas mustana, ilman salamaa.

13.7.2008 Taas Terijoen hiekoilla

Sunnuntaina läksimme taasen viettämään päivää Terijoella. Tällä kertaa Simolla ei ollut autoa, koska se on korjattavana, mutta kyydin tarjosi Anne, joka on ollut jo neljättä vuotta töissä täällä Pietarissa. Mukana oli myös Mira, joka toimii Suomi-Pietari-Instituutissa.

Aluksi keli oli vähän pilvinen ja jopa viileähkö, toisin kuin säätiedotukset olivat antaneet ymmärtää. Onneksi siinä kuitenkin kaikessa rauhassa söimme terassilla, koska iltapäivällä se taivas sitten aukeni ja keli oli mitä loistavin. Ja mikä parasta, täällä ei kukaan nätä nipottavan koirista ravintolan terassilla, toisin kuin rakkaassa Suomenmaassa....

Hiemanhan se alku noiden karvakuonojen kanssa on jännittävää, maalaisia kun ovat, eivätkä siis ole voineet Suomessa harjoitella terassietikettiä... Mutta loppujen lopuksi esimerkillisesti käyttäytyivät kumpikin, vaikka naapuriseurueellakin oli pieni koira mukana.
Anne näytti meille toisenkin loistavalla paikalla olevan ravintolan, jonne ei ehkä ihan noin vaan ensikertalainen eksy, sen verran vaatimattomat ovat opasteet paikan päälle. Mutta maisemat hivelivät taas silmiä.
Pete päätti lopuksi vielä käyttää tilaisuuttaan hyväksi, kun keskityimme rahojen kaiveluun... Naapuripöydästä kuului kysymys, että "Hei ystävät, oletteko kenties hukanneet jotain???" Siellähän se Petteri oli jo heidän jaloissaan tutkimassa oliskos jotain tähteitä.

11.7.2008 Koirien iltalenkki

Kello on jo yli kymmenen kun lähden koirien kanssa vielä ulos. Pietarin kesäilta on lämmin ja hieman utuinen. Ilta-aurinko antaa maisemaan vähän punertavia sävyjä. Ensimmäinen este on pihalla suuri maasturi, joka tukkii tien parkkipaikalle. Eli kierrettävä on nurmikkoistutuksen toiselta puolelta.

Kauempana kadulla näen kissan, joka vilahtaa jalkakäytävän yli ja katsoo sitten viisaammaksi kiivetä puuhun meidän lähestyessä. Koirat touhottaa tapansa mukaan... Nuuh nuuh... jokin tästä on äskettäin mennyt. (Edellisen kerran sama kissa oli koirista noin metrin päässä pusikossa, ja nämä loistavat saalistajat eivät kumpikaan sitä huomanneet!!)

Risteyksessä, jalkakäytävällä on meneillään autoremontti. Auto on seissyt jo toista päivää siinä peltikolarin jäljiltä, ja tänään se päästeli omituisia vinkauksia, kuulosti varashälyttimeltä, josta oli patterit ihan lopussa. Siinä ne pojat sitä rengasta ilmeisesti vaihtavat ja konepellin alle kuikuilevat.

Sashlikin tuoksu leijuu kesäravintolasta venäläisen poppismusiikin säestyksellä kesäillan kulkijoiden sieraimiin. Puistossa on meneillään jälleen yksi loputtomista lentopallopeleistä... Tai ainakin palloa ilmassa siellä ilmeisesti yritetään pitää ringissä mahdollisimman kauan. Eihän tuo ihan lentopalloa ole, mutta sinnepäin.

Puistonpenkeillä on väkeä vielä paljon. Pete tietenkin osaa ajoittaa "numero 2:sen" tekemisen lähelle yhtä penkkiä, jossa kolme tyttöä viettävät iltaansa istuskellen... Liekö Peten ansiota vaiko eikö, mutta tytöt nousevat ja lähtevät, käsikynkkää. Se muuten on täällä erittäin tavanomaista, että nuoret tytöt kulkevat käsikädessä tai käsikynkässä. Enkä siis usko, että kyseessä olisivat mitkään vähemmistön edustajat.

Käännyn pian takaisin, koska ei ole tarkoitus kiertää pitkää lenkkiä, tänään on jo koirien kanssa kymppi juostu. Takaisin tullessa vastaan tulee suuri valkoinen hieman häijyn näköinen, mutta ilmeisen kiltti koira omistajansa kanssa. Retu tietenkin alkaa valmistautua älämölöön, mutta teen sille selväksi, ettei kannata.

Vielä talon parkkipaikalla törmään kahteen naiseen (äiti ja tytär?), joista vanhempi on hieman, sanoisinko väsähtäneen oloinen, ja sananvaihto on suhteellisen voimakasta.

Simo on jo nukahtanut rankan työviikon päätteeksi, ja minä kiiruhdan laittamaan makkarin ikkunan kiinni, koska olen tällä viikolla joka yö kärsinyt ilmavoimien hyökkäyksistä, siis hyttysistä!! Enpä olisi uskonut, että ne tänne 23 kerrokseen asti lentelevät, mutta niin vain on, ja varsinaisia kuppaajia ovatkin!! Hyttysverkot pitäisi ikkunoihin saada.

Tässä keittiön ikkunasta katselen kuuta ja hämyistä iltaa ja kuulen kuin kuulenkin liikenteen huminan lisäksi pääskysten riemunkiljahdukset.

Jotkut pitävät Pietaria pelottavana kaupunkina. Onhan täällä valtavasti ihmisiä ja silloinhan tietenkin sattuu ja tapahtuu. Mutta toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että lähes jatkuvasti ihmisiä tulee ja menee jonnekkin, tai vaan viettävät aikaansa ulkosalla. Varsinkin näin kesällä, valkeiden öiden aikaan, Pietarilaiset tuntuvat olevan varsinaisia yökyöpeleitä. Vielä en ainakaan ole kokenut edes koirien iltalenkitystä mitenkään pelottavana. Päinvastoin, on ihan hauska seurailla mitä kaikkea nämä veli venäläiset oikein keksivätkään touhuta illan hämärtyessä.

5.5.2008 Anna Karenina - baletti

Sain kuin sainkin Simon pakotettua balettia katsomaan. Kävimme katsomassa Aleksandrinsky-teatterissa Anna Kareninan. Koreografia oli Boris Eifmanin käsialaa, ja tyyli poikkesikin huomattavasti perinteisestä Joutsenlammesta. Esitys oli huomattavasti modernimpi. Melkeinpä voisin jopa sanoa, että ryhmäkohtaukset olivat hyvin rytmikkäitä, jopa vähän rokahtavia...(, jos nyt ylipäätään Tsaikovskia voi rytmikkään rokahtavasti tanssia, niin tässä esityksessä se kyllä näytti onnistuvan.) Ja Simohan ei tietenkään tykännyt. Minä pidin, vaikka enemmän pidänkin perinteisen klassisesta baletista. Tässä pääroolin esittäjä balleriina oli varmasti enemmän aikaa vastapuolen käsillä ilmassa kuin lattialla. Huimia nostoja jatkuvalla syötöllä!
Ja puitteethan olivat taasen tavanomaisen pröystäilevät. Silmiä hivelevät nämä teatterisalit täällä kertakaikkiaan.
Ja aploodit esityksen jälkeen olivat bravo-huutojen kanssa valtaisat, kuten asiaan kuuluu.

3.7.2008 Vettä, saslikkia ja bussimatkailua

Koska Pietariahan myös Pohjolan Venetsiaksi kutsutaan, on täällä myös kanaaliajelut vesibusseilla suosittu ajanviete, etenkin turistien keskuudessa. Eremitaasin edestä lähtee mm. Pietarhoviin vene, matka kestää noin 45 minuuttia. Tuollaisen reissun minäkin haluan tehdä. Hieno paikka se Pietarhovi. Siellä olen käynyt silloin 10 vuotta sitten.

Vaskiratsastajan luona on puistossa mitä erilaisimpia kukkaistutuksia. Komeita ovat.

Päätimme Simon kanssa käydä sunnuntaina testaamassa tuon Aviatova-puiston kahdesta saslik-kesäravintolasta toisen. Muovituolit ja -pöydät on ripoteltu ympäriinsä, joko puiden varjoon tai aurinkoon, miten itse kukin haluaa. On tuolla ravintolalla ihan sellanen varjollinen terassikin, mutta enempi näytti porukka viihtyvän näissä ihanissa muovituoleissa, "luonnon helmassa". Mitään ruokalistaa ei kyllä saatu, tarjoilija vaan kysyi, että otatteko saslikkia, ja että lammastako saisi olla? Daa daa... Mitäs siihen muutakaan voi vastata :-) Ja täytyy sanoa, että hyvää oli!
Tarjoilija kysyi heti, että mistä ollaan.... Ei taida paljon turisteja eksyä näihin ravintoloihin. Melkein taitavat pysyä tuolla Moskovski Prospektin tienoilla nämä tämän seudun turistit.
Ja sitten asiasta vesipulloon..... Nimittäin tämä on taas yksi niitä asioita, mihinkä tottuu, eikä enää tule edes ajatelleeksi. Paitsi silloin kun noita 6 litran päniköitä pitää raahata sormet lähes verillä tuolta alakaupasta tänne ylös :-) Väittävät kuulemma, että Pietarin vesi lähtee puhdistamolta puhtaana, mutta koska putket ovat ikivanhoja ja huonokuntoisia, niin vedenlaatu siinä sitten matkalla heikentyy oleellisesti.

Saattaahan se olla, että jotkut tuota juovat suoraan hanasta, mutta meidän taloudessa pestään kyllä hampaatkin tuolla kaupasta ostetulla vedellä. Taasen sitä muistaa arvostaa jopa sitä Vihdin kloorilta maistuvaa vettä, jota kuitenkin voi riskittä juoda suoraan hanasta.

Olen löytänyt metromatkalle vaihtoehdon päästä perille kouluun. Yhdellä bussinvaihdolla pääsee lähes ovelle asti Smolaan. Aamulla tuo vielä kannattaa, parhaimmillaan olen suoriutunut matkasta vähän reilussa puolessatunnissa... Iltapäivällä kadut ovat niin ruuhkaiset, ettei tuo bussissa istuminen välttämättä ole järkevä vaihtoehto. Bussitkin saattavat olla melko täysiä, mutta yleensä niissä pääsee jossain kohtaa matkaa istumaan. Eikä ryysis suinkaan ole samaa luokkaa kuin metrossa.

Jokaisessa bussissa on rahastaja, joka kiertää keräämässä sen 16 ruplaa matkustajilta. Yllättävän hyvin tuo näyttää täydessäkin bussissa niiltä onnistuvan. Eilen matkalla kouluun yhdessä risteyksessä seisottiin varmaankin vartin verran. Osa matkustajista pyysi kuskia avaamaan oven, ja päättivät jatkaa matkaa jalan. Joku sitten näistä bussiin jääneistä laukaisi jotain, mikä sai sen kohtalaisen topakan ja melko möreä-äänisen rahastajatädin hermostumaan, - siinä sitä sitten lenteli venäjän kielellä puolin ja toisin aikamoista sanailua. Mulla oli korvalaput korvilla, enkä kyllä olisi ymmärtänytkään puoliakaan, mitä rähisivät, mutta muilla matkustajilla tuntui olevan kovin hauskaa, kun joku miesmatkustaja ilmeisesti hieman "kettuili" sille rahastajalle.

Olin itseasiassa aika yllättynyt, sillä bussikalusto ei ollutkaan ihan niin antiikkista kuin miltä se ehkä päällisin puolin tuolla kaduilla näyttää. Näissähän tulee oikeen melodian pätkän kera kuulutukset seuraavasta pysäkistä, ja monessa bussissa pyörii TV-näytöllä mainoksia. Täällä tuo kapitalismi on kyllä nyt viety äärimmilleen, sillä mainoksilta ei voi välttyä missään. Ja mikäpä olisi parempi paikka, kuin ruuhkabussi tai metron liukuportaat... Siellä on mainostaulujen lisäksi vielä nauhalta tulevat mainoskailotukset....