27.6.2008 Pietari-oppaana

Nyt sitä olen saanut toimia Pietari-oppaana toista viikkoa, kun ensin oli siis äiti täällä ja nyt tällä viikolla Minna ja Jouni. Mukavaa, kun saapi hyötykäyttöön tämän vähäisenkin Pietarituntemuksen. Siinä sitä kokoajan näkee uutta itsekin, enpä suinkaan ole ehtinyt koluamaan tämän kaupungin nähtävyyksiä kuin murto-osan.
Shoppailijoille yksi näkemisen arvoinen kohde on Troitski-tori, jossa on kojuja kuulemma 400... Täällä alkoi valjeta se, että mistä paikalliset oikein ostavat vaatteensa, keskustan liikkeiden hintatason ollessa niin päätähuimaava. Torilta löytyy vaatetta ja kenkää joka lähtöön, eikä hinnat välttämättä päätä huimaa. Vyöt ja käsilaukut löytää täältä myös. Myös sekin seikka valkeni, jotta miten niin monella venäläisnaisella on varaa esim. "Guccin" käsilaukkuun :-)

Minnan kanssa olimme reippaita ja päätimme kavuta Iisakin kirkon kupoliin. Pitihän minun käydä tarkistamassa näkyykö meidän torni sinne, ja näkyyhän se tietenkin! Tuossa kuvassa se on kehystettynä, korkein rakennus kehyksen sisällä. (taas kannattanee klikata kuva isommaksi, jos kiinnostaa...)
Sää suosi meitä Minnan kanssa kumpanakin päivänä. Aurinko loimotti kirkkaalta taivaalta ja oli lämmin. Liikkeellä oli myös muita, jotka kenties kiittivät yläkertaa hienosta kelistä. Täällä näitä häitä tunnutaan viettävän ihan minä viikonpäivänä tahansa, joten aina näkee hääpareja poseeraamassa tärkeimpien nähtävyyksien edessä.

Ja kulkupelit ovat toinen toistaan hulppeampia. Minä tietenkin suosin enemmän näitä kauramoottoreita... Ovat myös ekologisempi vaihtoehto :-) Näilläkin kulkupeleillä nuo päästöt ovat minimissään, kun kaikki isommat jäävät noihin pusseihin.

Tulimme Minnan kanssa siihen tulokseen, että Eremitaasi-kierrokselle olisi jäänyt turhan lyhyt aika, joten tyydyimme nauttimaan tunnelmasta hetken palatsin sisäpihalla. Minna selvästi vaipui hetkeksi jonkilaiseen transsiin tuossa suihkulähteen reunalla.... Kenties hänelle tuli Deja-vu-ilmiö ja hän mielessään palasi 1700-luvulle tsaarinnojen aikaan. Onneksi salamavalon räpsähdys palautti meidän Minnan nykyaikaan ja saimme jatkaa kierrostamme.
Ensimmäistä kertaa minäkin kävelin läpi legendaarisen "Letnii sadin" elikkä kesäpuiston, jossa on patsaita mm. antiikin taruston hahmoista. Kaunis paikka, ja varsinkin kesäkuumalla kelillä oiva paikka hakeutua varjoon puistonpenkille puiden suojaan.
Viimeistään täällä Suomen aseman edustalla sitten karisee kaikki romantiikka mielestä, jos on päässyt vähän mielikuvitus valloilleen tuolla palatsien loisteessa. Kyllä Lenin-sedän syyttävä sormi tylyn neuvostoaikaisen asemarakennuksen edessä saa taas totuuden palautumaan mieliin... No sepä tässä kaupungissa ehkä viehättääkin, vastakohtaisuudet. On äärettömän kaunista ja toivottoman rumaa, kunnostettua loistoa ja sitten sellaisia rotiskoja, jotka vain dynamiitti voi pelastaa.

Minna tuntui olevan tyytyväinen kaupunkikierroksiin, Jouni ei vielä harmi kyllä ehtinyt mukaan, kun oli työkeikalla.

Oppaan rooliin kuuluu tietenkin tämä kielipuolen selvitteleminen. Kielen kanssa pärjään jo jotenkuten tuollaisista perusostoksista.... Ravintoloissa kielestä kyllä on hyötyä, koska läheskään kaikki eivät osaa englantia, eivät edes keskustassa päänähtävyyksien lähettyvillä, ja menutkin saattavat olla vain venäjäksi. Kaikesta opiskelusta huolimatta kämmejä tulee ja edelleen saattaa tulla kyllä tilattua jotain ihan muuta kun oli tarkoitus :-)

22.6.2008 Pietarin valkea juhannusyö

Ei tänä juhannuksena mökkimaisemia, mutta siitä huolimatta, eipä valittamista maisemissa. Eikä auringon laskussa.

Nostokurjen takana näkyy Iisakinkirkon kupoli. Tämä näkymä otettu 25. kerroksen parvekkeelta.




Tästä kuvasta voi bongata valaistun Smolnan kirkon, jos oikein tarkkaan katsoo. (Klikkaamalla kuvien päältä saat avattua kuvan suuremmaksi.) Tähän kuvaan olisi pitänyt saada mukaan ääni, sillä vain hetki sitten Venäjä voitti Hollannin futiksen EM:ssä. Meno oli sen mukainen. Eikä kyseessä ollut vasta kun puolivälieräottelu.....

19.6.2008 Kasvitieteellisessä

Tänään kävimme Petrogradskajalla, kasvitieteellisessä puutarhassa. Puutarha ulkona oli kyllä varsin villiintynyt ja rakennukset aika rähjäisessä kunnossa. Mutta itse kasvihuoneissa taasen oli kasvit varsin hyvinvoivia ja komeita.

Ostimme liput puiston portilta, ja en kyllä ollut suoraan sanottuna ihan sata varma, että mihin sillä toisella lipulla pääsee. Kovasti se täti siinä selitti, että 14.30 alkaa kierros, ja pitää siellä jossakin sitten olla odottamassa. Jäi vain hieman epäselväksi, että missä :-) No kyllä me sinne löydettiin, vähän myöhässä tosin ja toinen täti ystävällisesti johdatti meidät jo liikkeelle lähteneen ryhmän perään.

Pakostakin alkoi sitten naurattamaan koko homma. Siellä oltiin ryhmän hännillä kuuntelemassa kuinka kolmas täti-ihminen selittää kauniilla venäjän kielellä palmujen ja muiden kasvien elämää:-) Ja vieläpä karttakeppi kädessä :-)

Veikkaan, että tuo nahistunut kukkanen, jota hän kuvassa pitelee, on se "Yön kuningatar", joka on kukkinut joskus tässä touko-kesäkuussa. Silloin on kuulemma läpi yön auki tuo puutarha. Tuon nahistuneen kukkasen vieressä lojui taasen varsinainen "Päivän kunigatar", varsinainen Sheeba. Kissa nimittäin otti vähän rennosti. Ja mikäpä siinä ottaessa, lämpimässä kasvihuoneessa!

15.6.2008 Gatsinassa

Kävimme sunnuntaina ekskursiolla Gatsinan kaupungissa, noin 35 kilometrin päässä Pietarissa. Sielläkin on yksi palatsi, Paavali I:n residenssi. Emme käyneet itse palatsin sisällä, mutta sitä ympäröivässä puistossa kävimme kyllä koirien kanssa.

Kaupungissa on oikein kävelykatukin. Sielläpä on paikalisilla kulkukoirilla rauha ottaa tirsat -vaikka keskellä risteystä!!
Eipä taida meidän koirat ymmärtää, kuinka niillä on hyvät oltavat. Tuota kapista, sairasta koiraa katselessa tuli kyllä suru silmään.
Mutta onneksi nämä meidän rekut ovat autuaan tietämättömiä joidenkin Rekku-venäläisten elämästä, joka näyttää olevan melkoista sinnittelyä.

Palatsin puisto oli mukavan rehevä. Sisäänmenon luona oli kyltti, jossa kiellettiin lähes kaikki toiminta, mitä nyt ihmiset yleensä tuollaisessa lähes luonnonvaraisessa puistossa harrastavat. Ei saanut kalastaa, roskata, tehdä avotulta, kerätä marjoja tai sieniä, eikä koiriakaan saanut siellä kuljettaa. Kierros puistossa kyllä todisti taas sen, että Venäjällä ollaan... eli taulun kielloista ei kyllä ainutkaan ole jäänyt rikkomatta. Ja mehän huolehdimme ne koirat sinne. Heh, huomaa, että aletaan oppia maan tavoille, säännöistä viis!!

Vanhat leijonapatsaat olivat vähän kärsineet ilmastosta, tai mistä lie. Äiti poseeraa.

14.6.2008 Mihailovsky teatteri - Joutsenlampi

Tänään oltiin kulttuuria harrastamassa. Äiti tuli eilen tänne ja olin onnistunut ostamaan koululta edulliset liput Joutsenlampeen, Mihailovski-teatteriin, joka on täällä Mariinskin jälkeen se toiseksi merkittävin ooppera/baletti. Puitteet taasen olivat, voisiko sanoa, hulppeat kerrassaan.
Yleisöstä suurin osa oli turisteja, enkä siis ollut ainoa, joka räpsi kuvia salista. Kuvaaminen oli tietenkin kielletty esityksen aikana, mutta aina ennen esirippua salissa oli kyllä varsinainen ilotulitulitus.
Ja esirippuhan oli jo näky itsessään.
Täytyy kyllä sanoa, että oli todella hieno esitys. Lavasteet, puvut ja tietenkin itse tanssijat. Maratoonin nyt juoksee vähällä reenaamisella melkein kuka vaan, mutta tuo baletti kyllä on jotain ihan mystisen uskomatonta. Meikä tietenkin mietti siinä esityksen aikana, jotta mitäköhän energiajuomaa nuo tuolla verhon takana nappaa, ja mahtavatko käyttää peräti niitä hiilihydraattigeelejä.... Ja minkähänlaiset tulokset nuo mahtaisi saada Jääskeläisen Matin juoksutestistä, missä mitataan maitohappoja. Ihan järjetön maitohappojen sietokyky täytyy noilla tanssijoilla olla. Jalka nousee korvan juureen tosta vaan, ja hymy huulilla vieläpä!

Tuo pukeutumiskoodihan vähän askarrutti ennen esitystä. Olen saanut sen käsityksen, että venäläiset pukeutuvat oikein tosissaan oopperaan ja balettiin. Voi olla, että pitää edelleen paikkansa, mutta kyllähän turistit vesittää tuon tunnelman vaatetuspuolella aika täydellisesti.... No aika laidasta laitaan, olihan niitä ihan tyylikkäitäkin asuja, mutta oli sitten ihan Mikkihiiri-T-paitaa ja farkkuja ja lenkkareita. Itse kuitenkin uhrauduin ja laitoin hameen, joka tietenkin vaati korkokengät... ja tietäähän miten siinä käy meikäläiselle, kun pitää kuitenkin metrolle kävellä ja sieltä vielä takaisin..... No lohduttaudun ajatuksella, että niillä balleriinoilla on varmaan vielä pahemmat rakkulat jaloissaan kuin minulla :-)

9.6.2008 Kansantaksia ja metroryysistä

Lauantaina lähdimme illalla kaupungille syömään. Seurueessa oli kolme muuta suomalaista, sekä yksi venäläinen. Koska Simolla oli kova yskä, vähän flunssaa ilmeisesti, neuvoi Sarina, (venäläinen nainen) ottamaan pippurivotkaa.... No Simohan otti yhden, ja toisenkin, (taisi mennä jossain vaiheessa kolmaskin...). Kyllä helpotti yskä hetkeksi :-)

Olimme Nevskin varrella yhdessä niistä lukuisista ravintoloista, mitä siellä on. Paikka oli sisätiloiltaan yllättävän iso, eikä väkeä ollut liiemmin. Valitsimme ruoka-annoksiksi lammas saslikin grillattujen vihannesten kera, ja täytyypi sanoa, että oli muuten hyvää!

Päädyimme vielä yhteen pubiin, jonka jälkeen nappasimme kadulta niin sanotun kansantaksin. Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö täällä. Oikean taksin tilaaminen saattaa olla vaivalloista, ja ainakin rautatieaseman luona taksit kynivät hyväuskoisilta suomalaisilta reippaasti ylihintaa. Täällä paikalliset kulkevatkin paljon kansantaksilla, elikkä känny pystyyn vaan kadun reunassa, niin ennemmin tai myöhemmin siihen joku tavallinen suhari, yleensä aika rähjähtäneellä Ladalla, tarjoaa kyytiä - tietenkin kohtuullista korvausta vastaan.

Jos autossa on useampi ihminen entuudestaan, kannattaa jättää väliin ja odottaa seuraavaa. Naisihmisenä en kyllä yksin myöskään lähde tuonne liftailemaan, mutta Simon kanssa voin kyllä toistekin mennä. Kuski vähän kyllä hihitteli, kun isäntä oli "hieman väsyksissä" etupenkillä (se on se raskas duuni.... ) Kyseli, jotta ollaanko suomalaisia vai ruotsalaisia... Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä ollut fiksua sanoa, että juu, ruotsalaisia ollaan :-) Totesi kuski vielä, että taitaa isäntä tykätä votkasta... No, on se hyvä, että sen verran on kuitenkin jo kieli hallussa, että pystyin loppureitin neuvomaan, jotta mistä käännytään. Nevskiltä tänne kotiin tuli matkalle hintaa 300 ruplaa, joka tekee noin 8 euroa.

Korjaan nyt, jos olen aikaisemmin väittänyt olleeni metrossa ryysiksessä.... Nimittäin tänään kyllä oli melko lähellä, ettei kylkiluut rusentuneet siellä. Ihan järjetön ryysis. Yleensä maanantaisin on enemmän porukkaa, mutta nyt kyllä meni ihan överiksi. Vaihdossa jätin suosiolla jo yhden metron välistä, kun ei kertakaikkiaan viitsinyt tunkea sinne, mutta laiha lohtu. Reppua ei voi pitää selässä, mutta hankala se on kädessäkin, kun ei meinaa päästä ulos sieltä vaunusta, kun reppu on juuttunut ihmisten jalkoihin. Ihan paniikissa saa kiskoa ja tunkea, että pääsee ulos. Ohhoijjaa. Ihan painajainen.

Tänään on ollut ihan kauhea myräkkä tuolla ulkona. Silmät sai täyteen roskaa kadulla kulkiessa, ja kokoajan saa pelätä, että kohta joku puu kaatuu niskaan tai sitten joku kattopellin palanen. Siis todella kova tuuli. Täällä 23 kerroksessa sen kyllä sitten myös kuulee. Kaikissa ikkunoissa kolisee ja vinkuu. Piti lähteä tänään jo lenkille, mutta nyt en kyllä ole ihan niin reipas, että viitsisin tuonne riepoteltavaksi lähteä.

Uusi tavoite on nyt sitten asetettu, ja Helsinki City Maratonille sitten vaan heti elokuussa... Kevyttä itserääkkiä :-)

5.6.2008 Kesä!

Niin oli sininen taivas tuossa Smolnan kirkon kupolien takana, että ihan pakko oli ottaa kuva. Tällä viikolla opiskelu on ollut jotenkin vaikeata. En tiedä suliko aivoista osa pois siellä maratoonilla. Ehkä juuri se osa, mihin oli varastoitunut venäjän kielioppi... ja sanat... Ei tunnu irtoavan sitten mitään tästä päästä ei. No ehkä tämä kuuluu asiaan tällä tahdilla opiskellessa. Tulee tällaisia taantumia. Toivottavasti on väliaikainen.
Kesä se on, pakko nyt sekin todeta. Ja kuvasta päätellen voisi kuvitella olevansa jossain ihan maaseudulla, Pietarin kaupungin sijaan. Tuolla on pakko olla talli ihan tossa puiston vieressä, sen verran usein noita hevosia tuolla puistossa näkee. Täytyy varmaan tehdä tutkimusretki joku päivä.
Viidakkokoira-Retu vaanii taas lisää haukuttavia koiria. Retulla on vähän turhan suuret luulot välillä itsestään tuolla puistossa. Eihän se mitään muille koirille tee, mutta haukku on sitäkin äänekkäämpää. No tänään meinasi tulla Retulle pupu pöksyyn aamulla, kun yhden vanhan miehen neljästä vanhasta koirasta kolme päätti antaa takaisin samalla mitalla. Onneksi nekin vain olivat äänekkäitä, eivätkä käyttäneet hampaitaan. Ja silloin viimeistään voi Retun käydä huonosti, jos menee kulkukoirille uhoamaan....

Keli on lämmin, muttei ilmeisesti ihan niin helteinen kuin Suomeen on luvattu. Mutta ihan shortsikeli kumminkin. Ja kyllä se on ihanaa päästä aurinkoon, kun päivän hytisee siellä kylmässä luokassa. Lojuttiinkin tänään yli kaksi tuntia koirien kanssa tuolla puistossa. Pitäisiköhän sitä ostaa sellainen grilli? Myyvät vähän reilulla 100 ruplalla tuolla marketissa sellaisia peltisiä kasattavia. Ei ole hinnan kiroissaan... Toisaalta pääsee helpommalla, kun menee tuohon puistoravintolaan ja ostaa ne valmiit saslikit sieltä :-) Täytyy varmaan kokeilla viikonloppuna, jos kelejä vielä piisaa.

2.6.2008 MARATOONI-MITALI PLAKKARISSA!!

Hihhuli hei ja tekisi mieli sanoa, että rommia pullo, mutta en sentään!!! Mutta olo on kuin voittajalla todellakin, kun sen 42 kilometrin jälkeen käteen isketään mitali. Keli Tukholmassa oli helteinen, noin 25 astetta, mutta en kärsinyt kuumuudesta juurikaan. Olimme noudattaneet ohjeita ja minulla nestetankkaus toimi hyvin, ja neste imeytyi hyvin koko juoksun ajan.

Juostiin Eijan kanssa kimpassa, kun tiesimme, että suurinpiirtein samaa vauhtia on menty kokoajan treenatessakin. Kumpikin oltiin viimevuonna huoltojoukoissa vaivojemme vuoksi, joten kyllä sitä oltiin aika hangon keksejä, kun vihdoin viimein tämä urakka saatiin toteutettua. Itseämme on myös syyttäminen koko ruljanssista, meillä idean lehdestä bongasin melkein 2 vuotta sitten minä, ja Virtasilla Eija. Pojathan ovat jo juosseet nyt 3 maratoonia kimpassa vuoden sisään.

Pahin paikka oli minulla ehkä siinä 24-25 kilometrin kohdilla, kun oikea reisi antoi ensimmäiset väsymisen merkit. Siinä sitä sitten mietit, että vielä olis vajaa 20 kilometriä jaksettava ja kokoajan kalvaa mielessä pelko jalkojen totaali kramppaamisesta. Mutta lohduttavaa oli myös se, että jo ennen puoltamatkaa matkan varrella näkyi meitä huomattavasti heikommassa kunnossa olevia. Ainoa keino tuossa kohden on jatkaa matkaa vain kilometri kerrallaan. Sitä kun on jo oppinut pitämään lyhyenä matkana.

Sekä Eijalla, että minulla kunto tuntui kestävän hyvin, sykkeet oli ihan ok, lämmin keli tietenkin hieman nostaa sykettä helpommin. Molemmilla painoi jaloissa toisella puolikkaalla ja sen mukaisesti sitten kyllä vedettiin urheilujuomaa, geeliä, hedelmäsokeria, merisuolaa ja kaikkea mahdollista mitä matkanvarrella tarjottiin (suolakurkkua, energiapatukkaa, banaania, kokista, kasvislientä...) Ilman tuota jatkuvaa syöpöttelyä ja juopotteluahan oltais varmaan selvitty vartin nopeammin koko reissusta :-)

Välillä oli pakko tietty kävellä, ja vähän pikaisesti venytellä reisiä, mutta sen verran pitkät jalat minulla on, että eipä tuo meidän vauhti kovin paljoa noista kävelypätkistä kärsinyt. Maaliin tultiin nettoajalla 5.08.02. (Täytyy kyllä myöntää, että juuri ennen stadionin sisääntuloa alkoi olemaan paukut loppu, mutta Eija totesi tylysti, että nythän tähän ei sitten enää jäädä käppäilemään....:-))

Ja pakkohan se oli tuulettaa kun maaliin päästiin!!! Hienoa on myös se, että kokoajan kiukutellut nilkka ei inahtanutkaan koko juoksun aikana, eikä ole vinkunut sen jälkeenkään:-)

Simolla taasen ei kulkenut juoksu ollenkaan, neste ei imeytynyt ja hölskyi vaan. Silloin on paha tankata mitään geelejä yms, kun ne meinaa tulla ulos. No Jukka tsemppasi Simoa ja kimpassa juoksivat maaliin saakka. (Kaveria ei jätetä!!) Aika ei ollut kuin muutaman minuutin meitä parempi. No näin tällä kertaa.

Kokemus oli hieno, ja vaikka nyt on jalat siinä kunnossa, että sellaiselle korotetulle inva-wc:lle olisi käyttöä, niin hieman jo sunnuntaina alkoi orastaa mielessä seuraava koettelemus, missä sitten lieneekään, ei vielä päätetty. Sen sijaan, että olisin nakannut juoksun jälkeen lenkkarit yli laidan, niin ostinpa varastoon toiset samanlaiset, kun kerran olen niin hyvät löytänyt.

Paluu arkeen meillä oli Simon kanssa aika rankka, sillä jo sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Pietaria. Matkalla sai taas ihailla mitä erilaisimpia tapahtumia näillä ihanilla Venäjän teillä, kuten kuvasta taas näkyy. Hieman kävi bussi kuumana.... Ja toisaalla oli taas rekkaa ojassa yms. yms. Kovia ovat suhaamaan nämä täkäläiset, ei voi muuta sanoa. Ja joutuihan siinä taas vähän "jupisemaan" Simollekkin siitä ajotyylistä....
Rekkajonot eivät ole yksinomaan Venäjän suuntaan... Ihan kohtuullisesti näitä rekkoja jonottaa Suomeenkin päin. Nämä kuitenkin siis Venäjän puolella, en tiedä onko syyt samat kuin toiseen suuntaan, vai onko Suomi alkanut tehdä kiusaa???

Meni sen verran myöhäiseksi meidän saapuminen Pietariin, että piti oikein miettiä, ajetaanko kaupungin läpi vai kehätietä. Ei nimittäin tiedetä tarkkaa aikaa, koska sillat nousevat ylös. Rohkenin arvaamaan, että eikös ne joskus puoli kahden maissa?? No ehdimme kuitenkin hyvin. Näkymät Nevan rannalla muuten ovat komeat iltavalaistuksessa. Täytynee tehdä retki oikein ison kameran ja jalustan kanssa joku viikonloppu.
Tässäpä meidän luokkakuva viime viikolta. Väkihän vähän vaihtuu aina sillon tällön. Mutta suurin piirtein on ollut sama ryhmä rämä koossa jo reilun kuukauden. Kuvassa edustettuna viisi kansallisuutta: Suomi, Norja, Kiina, Korea ja Ranska. Hieman ovat meikäläistä nuorempia nuo, tuota yhtä suomalaisrouvaa lukuunottamatta....