tiistai 29. huhtikuuta 2008

29.4.2008 Pietari, savuinen ja sumuinen kaupunki
















Kyllä mielestäni Danny vähän liioitteli laulellessaan, että Helsinki on savuinen ja sumuinen kaupunki. Tänä aamuna ihastelin keittiön ikkunasta kaunista keliä ja kaiken kattavaa usvaa, joka on epäilyttävän rusehtavan sävyistä....


Näin korkealta ja kaukaa katsottuna tuo Aviatova-puistokin näyttää kerrassaan houkuttelevalta! Riemukseni voin kuitenkin kertoa, että ne yli äyräiden pursuneet roskikset olivat tyhjentyneet!! Mutta vain ne, muuten puisto muistuttaa ikävästi Kaivaria vappupäivän iltana. Skumppapullojen määräkin täällä on lähes sama :-) Ihmiset todellakin raahaavat grillinsä tuonne puistoon ja siellä sitten viettävät kunnon grillikekkereitä. En yhtään epäile, etteikö olisi hauskaa, mutta eikö niitä roskia voisi edes yrittää kerätä pois???!!!


Eilen ensimmäisen kerran hieman pelästyin, kun yksi kulkukoira tuosta ihan meidän pihan nurkilta lähti meidän perään kipittämään. Onneksi Retu ja Pete eivät vielä oikein kunnolla kerinneet reagoimaan siihen. Ihmettelin, että mikä siinä perässä läähättää ja kun katsoin, niin pari metriä minun takana tuli sellainen karvaturri kulkukoira. Se vielä alkoi siinä noille vähän uhittelemaankin, jolloin kyllä meikä karjaisi sille suomenkielellä pari valittua sanaa.... Ei sitten enää jatkanut peesaamista.

Ehkäpä olimme kävelleet sen mielestä liian läheltä HÄNEN roskisapajaansa.... Täällä kun nämä kerrostalojen roskikset ovat ihan avolavoja. Kyllä siellä kulkupiskien kelpaa herkutella.... ja rottien... Simo on kerran nähnyt rotan lähtevän alta pois, kun illalla vei roskista.


Öisin kuuluu välillä aivan hirvittävää louskutusta ja rähinää, kun kulkukoirat ilmeisesti selvittelevät reviirikiistojaan. Yön ääniin kuuluu myös kovin usein poliisiauton ujellus sekä autojen varashälyt, joihin ei kyllä kukaan täällä enää reagoi. Ja sitten vielä se kaukolukituksen uikahdus on hyvinkin yleinen ääni. Ikkunat kun on auki pidettävä, kun lämpöpatterit hohkaavat vielä täysillä.


Tänään tuossa juostessani meinasin tikahtua nauruun kun yhden ihan räjähtämispisteessä olevan Lada Samaran varashälyt huusivat: ihan aidolta poliisiautolta kuulosti se ulina!!

Tänään on kulunut viikko siitä onnettomasta kirjeen postittamisesta. Lentopostilla laitettiin, eikä kirje ole vieläkään mennyt perille. Mitä tästä opin? Ikinä en laita mitään tämän maan postilla kulkemaan!!!!

maanantai 28. huhtikuuta 2008

28.4.2008 Kaupungilla

Käytiin Hannan kanssa tekemässä pika kaupunkikierros kävellen. Matkan varrelle osui Verikirkko, Eremitaasi, Amiraliteetti, Pietari Paavalin linnoitus- Nevan vastarannalla. Kävimme myös ikuistamassa tämän Pieterin ehkä tunnetuimman patsaan, Vaskiratsastajan, jonka on Katariina Suuri teettänyt Pietari Suuren kunniaksi. Taustalla myös Iisakin kirkko.

Aika hyvin saa mahtumaan kulttuurihistoriaa yhden reilun tunnin kävelylle! Ja kelin ollessa mainio keväinen ja lämmin (ehkä sitä Nevan rannan puhuria lukuunottamatta), niin mikäs täällä käppäillessä!!

Matkan varrelle osui myös useampi hääparia kuljettavaa toinen toistaan pitempää limousiinia. Tämä ilmeisestikin Hummel-merkkinen limo kyllä taisi voittaa pelin ökyilyssä!















27.4.2008 Tsarskoje Selo

Sain myös tungettua itseni Hannan ja Lissun siivellä retkelle Katariinan palatsiin, Tsarskoye Seloon, elikkä yhteen näistä ehkä jopa suuruudenhulluista palatseista, tai "kesäresidensseistä" mitä täällä Tsaarit ovat rakennelleet. Vuosina 1708 -1724 tämä oli Pietari Suuren vaimon Yekaterina Alxeyevnan kesämestana. Suuremmassa mittakaavassa rakentaminen alkoi vuonna 1711. Katariina I jätti paikan tyttärelleen Keisarinna Elisabethille, joka oli kova "bilettämään" ja näin ollen ei säästellyt varojaan remontoidessaan tätä "Datshaa" oikein viimeisen päälle luksuslukaaliksi. Arkkitehteinä on toiminut mm. Rastrelli, jonka kädenjälkeä ylellinen Barokki-ilme on.

Ja kultaahan ei ole säästelty sisustuksissa! Täältä löytyy myös kuuluisa meripihkalla sisustettu huone, joka tosin on uudelleen tehty, alkuperäiset meripihkat ovat edelleen sodan jäljiltä kadoksissa.

Kovan työn ovat tehneet paikan restauroinnissa muutenkin. Hirvitti katsoa kuvia, jotka olivat vuodelta -40, joissa paikka oli vielä loistossaan sekä vuodelta -45, joissa ei ollut kuin tiiliseinät pystyssä ja lunta käytävillä! Taas tuli mieleen, että mitä saivatkaan Hitler ja Stalin aikaiseksi!!

Tämä on suuri Tanssiaissali, joka on 17 m leveä ja 47 metriä pitkä (846 neliötä)!!!
Tuohon mahtuisi meidän talo jo moneen kertaan :)

Porukkaamme kuului mm. estekisojen saksalainen tuomari ja muutama muu ja opas sitten tietenkin puhui saksaa, joten opaskierros meni ikäänkuin hukkaan, mutta ostinpa sitten esitteen... Sitä ei sitten kannata ostaa siinä jonotellessa, vaan niitä myydään siellä sisällä kaupassa ja lähes puolet halvemmalla.... (taas turistia huiputettiin :-))

No ulkona puistossa tulimme siihen tulokseen, että me mitään opasta tarvita. Tuossa on niitten grillikatos....



Ja tässäpä on niiden rantasauna :-) Ihan niinkuin lähes kaikilla meillä suomalaisillakin on kesäresidensseillämme!!!

24.-27.4.2008 Heppakarkelot

Täällä on sopivasti tuossa meidän naapurihallissa (meiltä noin kilometri, halli näkyy makkarin ikkunasta) meneillään All Russian Equestrian Games. Nyt viikonloppuna oli estekisat, kansainväliset, ja ensi viikonloppuna on koulukisat, nekin kansainväliset. Ja nyt viikolla on kaikennäköistä hevosaiheista kisailua, vammaisratsastuskisoja yms.
Osanottajat tosin olivat pääasiassa
Venäjältä, Latviasta, Liettuasta

ja Virosta. Ulkoapäin halli on aika karun näköinen, suuri kolossi, rakennettu joskus 78-80. Vetää katsojia n. 25.000. No siitä väkimäärästä ei todellakaan puhuta kun on kyseessä ratsastuskisat Venäjällä. Oikeastaan katsomo oli perjantaina ja lauantaina lähes tyhjä -paikalla vain surevat omaiset. Iltashow "World conquered by horse" veti sen sijaan vähän enemmän väkeä.

Puitteet hallin sisällä olivatkin melko komeat, areenan takana komeili valtava kangas, jossa rakennus palatsiaukiolta. Tämän edessä VIP-teltat, jotka taitavatkin olla tärkeitä täällä, kun tuo hevosharrastus vielä on sen varakkaamman väestönosan harrastus.... Siis niiden kenen perheissä ajetaan LandRovereilla, MaastoBemareilla, MaastoVolvoilla tai MaastoVolkkareilla...

Sunnuntaina FEI:n (Kansainvälinen ratsastajaliitto) "Viralliset Kusettajat", elikkä doping-testejä tekemässä olleet Hanna ja Lissu (eläinlääkäreitä molemmat), puhuivat minut vippiin, koska Lissu tarvitsi apua maanantain luennon PowerPoint-esityksen tekoon. Siinähän se vierähti aika esityksen teossa, siinä samalla kun seurasi kisoja. Ja siihen päälle vielä tietenkin VIP-tarjoilut, ruuat juomineen.

Samalla tuli raportoitua kuvallisesti kusettajat työssään, josta ehkä parhain otos on tuo Hannan riemukas tuuletus, joka johtuu siitä, että suinkaan aina ei hevonen suostu pissimään radan jälkeen. Tämä 15v. tamma sen sijaan hoiti homman nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Hevosista otetaan myös verinäytteet. Kovin montaa hevosta ei päivän aikana välttämättä ehditä testaamaan.

Tärkeää työtä tuo testaaminen on, ja etenkin täällä Venäjällä, missä saa ostaa lähes mitä tahansa eläinlääkkeitä ilman reseptiä.... eikä ehkä suhtauduta hevoseen ihan niin hempeilevästi kuin monessa länsimaissa... mene ja tiedä, tämä viimeinen oli ihan meikäläisen oma arvaus.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

22.4.2008 Postissa

Piti saada kirje postiin. Ajattelin, että eihän siinä muuta, kuin postiin ja avot. Mutta kun sitten pääsin postiin, siellä olikin kaikki luukut kiinni. Tädit olivat ilmeisesti ruokatauolla, kaikki yhtäaikaa! No enpä ollut ainoa, kenen piti saada asiansa toimitettua, joten sinne vaan jonottelemaan. Mietin kuumeisesti, että miten pyydän kirjekuorta, ja että myyvätkö ne ylipäätään luukulla kuoria. No siinä ihmetellessäni, havaitsin, että suuren salin keskellä on sellainen kipakki, missä vanhempi täti myy kirjekuoria. Siis sinne. No täti palveli edelläolevaa miestä ja kesken kaiken se hoputti meidät pihalle sieltä kipakista, ja laittoi oven lukkoon. Ajattelin jo, että jaa nyt tais tulla jälkiruuan vuoro.... Onneksi kävikin vain hakemassa jotain kuoria lisää.
Kun sitten oli minun vuoroni, niin rohkaistuin kysymään SUURTA kirjekuorta... Ei ollut suurta ei, mutta sain kuin sainkin sen pienemmän, ja sehän itseasiassa riitti. No seuraavaksi sitten päätin rohkaista mieleni, ja kysyä, jotta voinko ostaa merkit tästä samalta luukulta (en olisi hämmästynyt vaikken olisi voinut) ja sehän kävi. Mutta että ihan SUOMEEN.... siinä sitten täti laskeskeli niitä merkkejä (lento vai juna?) ja liimaili niitä sitten hartaasti ihan liimapuikon kanssa niitä merkkejä. En laskenut, mutta niitä tuli MONTA! Ja sitten ihmettelemään kirjeen kanssa, että mihinkäs tämän nyt tiputan, ja ei muuta kun takaisin siihen jonoon, mistä lähdinkin.

Yksi daami kuitenkin oli ollut tarkkana, ja piti huolen, että pääsen jonoon siihen kohtaan mistä olin lähtenytkin, täällä on ilmeisestikin tarkka tuo jonottamisen etiketti. Mutta kun havaitsi, että mulla on vain se kuori, niin sitten ystävällisenä ihmisenä opasti minut, hölmön turistin, ihan postilaatikolle :-) Kaiken kaikkiaan tämä kirjeen postittamisepisodi kestikin melkein tunnin... Elikkä kaikessa rauhassa vaan! Eto Rossija!!

23.4.2008 Roskien äimistely jatkuu


No niin, olen tullut siihen tulokseen, että ainakin roskaamisessa nämä venäläiset ovat todellisia ammattilaisia! Ei mitään näpertelyä, vaan ihan tosissaan paiskotaan hommia, että kaikilla, varsinkin koirilla, olisi vähän epämukavammat oltavat puistoissa!

Ja väärässähän minäkin olin väittäessäni, ettei roskiksia ole mailla eikä halmeilla.... No onhan niitä, ne vaan on hieman alimitoitettuja tämän kansan tarpeisiin :-)

Posted by Picasa

maanantai 21. huhtikuuta 2008

21.4.2008 Smolna

No ainakin on inspiroivat puitteet tuolla Venäjänkielen ja -kulttuurin keskuksessa, Smolnassa! Kävin tänään paikan päällä kyselemässä kielikursseista ja sopimassa koska aloitan. Tuon kirkon takana oli se toimisto, missä kävin.

Matkaahan tuonne ajallisesti menee varmaankin reilu tunti. Tsernishevskajan metrolta kävelymatka on noin 1,5 km. Pääsee sinne martrushkallakin metroasemalta, mutta kun oli niin kaunis
päivä, niin päätinpä tepastella.

Paikallinen metro on lievästi ilmaistuna hieman alimitoitettu ruuhkahuippuina. Mikäli kärsii ahtaanpaikankammosta, torikammosta tai muuten vaan ei kestä ryysistä ja hienhajua, lienee parasta vältellä koko metroa... No, eipä tuo maanpäällinen liikennekään kovin jouhevaa ole täällä, joten voin kuvitella, että metro pesee nopeudellaan vaihtoehdot mennen tullen.

20.4.2008 Pietarissa

"Kohta muuten lentää keppi, JIPPII!!!" Näin miettii meidän ADHD-Retu, joka luulee päässeensä taivaaseen. Sen verran riemullista on sen meno tuolla puistossa. Tuoksuja riittää taatusti sekoittamaan maalaiskoiran pään vähäksi aikaa. Peten meno on vähän rauhallisempaa, mutta hän tuppaa olemaan vähän äkkiarvaamaton silloin, kun on muita koiria näkösällä. Saattaapi lähteä epä-Petemäiseen tyylin, suorastaan kuin hauki rannasta, tervehtimään kultturelleja Pietarilaistyttöjä...

Tuo alempi kuva todistaa kaksikin asiaa. Pohtimani asia, että siivotaanko puistoja, toteutuu sittenkin! Toinen asia, mikä kuvasta käy ilmi (jos tarkkaan katsoo), on se että täällä tosiaan lenkkeilee muutkin kuin me!

Sunnuntaina oli aurinkoinen päivä, ja sehän näkyi heti väkimäärässä, joka puistoissa oli liikkeellä. Oli lapsia rullaluistimilla, pallonpotkijoita, perheitä lastenrattaineen, lenkkeilijöitä -nuoria ja yllättävänkin vanhoja ja olipa liikenteessä kolme ratsukkoakin. Meidän Pete näyttää herättävän ihmisissä hilpeyttä juoksulenkillä. Yksikin mamma nauroi ääneen kun näki Peten tepsuttavan varmaan, junamaiseen tyyliinsä.... Eipä taida mamma tietää, että meidän Petteri jaksaa juosta 22 kilometrin lenkin valittamatta :-) Ei se ole se matka, joka tappaa, vaan se vauhti...


Posted by Picasa

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Aviatov-puistossa


Tänään käytiin lenkillä viereisessä Aviatov-puistossa.

Puisto lienee saanut nimensä tuon lentokone-hökötyksen ansiosta.

Kuvassa näkyy taustalla meidän tornitalo. Tuossa vasemmanpuoleisessa on meidän kämppä. Aika hyvät näkymät on Pietarin ylle täältä.
Keli oli tänään aika aurinkoinen, eli mikäpäs tuolla oli juoksennellessa. Puistossa on hyvä juosta, kun on hiekkateitä, jotka nyt vielä ainakin kosteina joustavat mukavasti jalan alla. Kylläpä asvalttijuoksemisesta väsyneet jalat tykkäävät! Saahan sitä 10 kilometriin muutaman kerran ympäri juosta tuota puistoa, mutta voihan sitä siinä sitten muuallekin poiketa. Ja mikä parasta, ison tien vierellä menee edelleen hiekkatie! Kyllä nyt hemmotellaan!

Koiria näkyy paljon puistossa, ei kylläkään vielä onneksi niitä villikoiria -elävinä ainakaan... (Yhden onnettoman maalliset jäännökset makasivat siinä tienposkessa. Saapa nähdä kauanko siinä saavat maata.) Muutoin koirat kulkevat aika paljon vapaina, ja näyttävät käyttäytyvän hienosti. Kyllä minäkin nuo meidän koiruudet välillä irti päästän, jos ei nyt ihan vieressä ole muita irti.

Siinä juostessani tein ihmeekseni havainnon, että meidän vieressä olevien kerrostalojen pihalla oli nuorisoa haravoimassa ja keräämässä roskia!!! Lieneekö ollut joku koululuokka tai jotain, mutta kylläpä näky vähän lohdutti - ehkäpä joskus vastaava partio iskee tuon puiston roskien kimppuun... Siellä kun sitä roskaa riittää, roskiksia kun ei liiemmin puistossa ole...

Toinen positiivinen havainto oli tuo puiston yleinen WC, jonka avoimesta ovesta loisti kaikkea muuta, mitä tuollaiselta paikalta voi odottaa.... Hohtavan puhtaat uudet seinälaatat ja ihan uudennäköinen sisäovi!! Näytti ihan sellaiselta paikalta, että hädän tullen saattaa jopa uskaltaa sisälle. Ties vaikka sitä joskus kaunista kesäpäivää vietetään koirien kanssa piknikillä puistossa!!

perjantai 18. huhtikuuta 2008

18.4.2008 Voiton Puisto, Pietari

Pete ja Retu ovat olleet esimerkilliset matkaajat. Rajamuodollisuudet sujuivat ongelmitta, toisin sanoen ketään ei olisi voinut koirien paperit vähempää kiinnostaa!! Pitkän matkan koiruudet loikoilivat Transportterin takapenkillä eivätkä juuri inahtaneet. Jännitys oli kuitenkin suuri, kun perillä alettiin tavaroita purkaa autosta. Sepä veikin tovin, kun toisen meistä täytyi olla passissa autolla sillä aikaa kun toinen vei nyssäköitä 23 kerrokseen.
Tänään oltiin tutustumassa molempiin lähipuistoihin, Aviatov-puistoon sekä Voiton Puistoon. Mielenkiintoisia hajuja riitti, eikä maisematkaan ole hassummat, vaikka vielä talven jäljiltä karut ja vähän kuraisetkin. Lasia vaan on harmittavan paljon joka paikassa, toivottavasti edes joskus siivoavat. Lammikot ovat koristeelliset, mutteivät varmasti vesikoiran tassuille (eikä hipiälle) sopivat!!




Posted by Picasa

17.04.2008 Matkalla Pietariin

Kaikenlaista sattuuu Venäjän maanteillä....

Matka Pietariin autolla voi olla hieman pelottava... Apukuskilla on parempi olla, kun laittaa ihan silmät kiinni, eikä paljon katsele muuta liikennettä. Välillä täytyy vähän jupista kuskille rajanylityksestä(kö?) johtuvasta ajotavan muutoksesta, joka alkaa muistuttaa enempi venäläistä kuin suomalaista....


Posted by Picasa