lauantai 28. kesäkuuta 2008

27.6.2008 Pietari-oppaana

Nyt sitä olen saanut toimia Pietari-oppaana toista viikkoa, kun ensin oli siis äiti täällä ja nyt tällä viikolla Minna ja Jouni. Mukavaa, kun saapi hyötykäyttöön tämän vähäisenkin Pietarituntemuksen. Siinä sitä kokoajan näkee uutta itsekin, enpä suinkaan ole ehtinyt koluamaan tämän kaupungin nähtävyyksiä kuin murto-osan.
Shoppailijoille yksi näkemisen arvoinen kohde on Troitski-tori, jossa on kojuja kuulemma 400... Täällä alkoi valjeta se, että mistä paikalliset oikein ostavat vaatteensa, keskustan liikkeiden hintatason ollessa niin päätähuimaava. Torilta löytyy vaatetta ja kenkää joka lähtöön, eikä hinnat välttämättä päätä huimaa. Vyöt ja käsilaukut löytää täältä myös. Myös sekin seikka valkeni, jotta miten niin monella venäläisnaisella on varaa esim. "Guccin" käsilaukkuun :-)

Minnan kanssa olimme reippaita ja päätimme kavuta Iisakin kirkon kupoliin. Pitihän minun käydä tarkistamassa näkyykö meidän torni sinne, ja näkyyhän se tietenkin! Tuossa kuvassa se on kehystettynä, korkein rakennus kehyksen sisällä. (taas kannattanee klikata kuva isommaksi, jos kiinnostaa...)
Sää suosi meitä Minnan kanssa kumpanakin päivänä. Aurinko loimotti kirkkaalta taivaalta ja oli lämmin. Liikkeellä oli myös muita, jotka kenties kiittivät yläkertaa hienosta kelistä. Täällä näitä häitä tunnutaan viettävän ihan minä viikonpäivänä tahansa, joten aina näkee hääpareja poseeraamassa tärkeimpien nähtävyyksien edessä.

Ja kulkupelit ovat toinen toistaan hulppeampia. Minä tietenkin suosin enemmän näitä kauramoottoreita... Ovat myös ekologisempi vaihtoehto :-) Näilläkin kulkupeleillä nuo päästöt ovat minimissään, kun kaikki isommat jäävät noihin pusseihin.

Tulimme Minnan kanssa siihen tulokseen, että Eremitaasi-kierrokselle olisi jäänyt turhan lyhyt aika, joten tyydyimme nauttimaan tunnelmasta hetken palatsin sisäpihalla. Minna selvästi vaipui hetkeksi jonkilaiseen transsiin tuossa suihkulähteen reunalla.... Kenties hänelle tuli Deja-vu-ilmiö ja hän mielessään palasi 1700-luvulle tsaarinnojen aikaan. Onneksi salamavalon räpsähdys palautti meidän Minnan nykyaikaan ja saimme jatkaa kierrostamme.
Ensimmäistä kertaa minäkin kävelin läpi legendaarisen "Letnii sadin" elikkä kesäpuiston, jossa on patsaita mm. antiikin taruston hahmoista. Kaunis paikka, ja varsinkin kesäkuumalla kelillä oiva paikka hakeutua varjoon puistonpenkille puiden suojaan.
Viimeistään täällä Suomen aseman edustalla sitten karisee kaikki romantiikka mielestä, jos on päässyt vähän mielikuvitus valloilleen tuolla palatsien loisteessa. Kyllä Lenin-sedän syyttävä sormi tylyn neuvostoaikaisen asemarakennuksen edessä saa taas totuuden palautumaan mieliin... No sepä tässä kaupungissa ehkä viehättääkin, vastakohtaisuudet. On äärettömän kaunista ja toivottoman rumaa, kunnostettua loistoa ja sitten sellaisia rotiskoja, jotka vain dynamiitti voi pelastaa.

Minna tuntui olevan tyytyväinen kaupunkikierroksiin, Jouni ei vielä harmi kyllä ehtinyt mukaan, kun oli työkeikalla.

Oppaan rooliin kuuluu tietenkin tämä kielipuolen selvitteleminen. Kielen kanssa pärjään jo jotenkuten tuollaisista perusostoksista.... Ravintoloissa kielestä kyllä on hyötyä, koska läheskään kaikki eivät osaa englantia, eivät edes keskustassa päänähtävyyksien lähettyvillä, ja menutkin saattavat olla vain venäjäksi. Kaikesta opiskelusta huolimatta kämmejä tulee ja edelleen saattaa tulla kyllä tilattua jotain ihan muuta kun oli tarkoitus :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...