maanantai 2. kesäkuuta 2008

2.6.2008 MARATOONI-MITALI PLAKKARISSA!!

Hihhuli hei ja tekisi mieli sanoa, että rommia pullo, mutta en sentään!!! Mutta olo on kuin voittajalla todellakin, kun sen 42 kilometrin jälkeen käteen isketään mitali. Keli Tukholmassa oli helteinen, noin 25 astetta, mutta en kärsinyt kuumuudesta juurikaan. Olimme noudattaneet ohjeita ja minulla nestetankkaus toimi hyvin, ja neste imeytyi hyvin koko juoksun ajan.

Juostiin Eijan kanssa kimpassa, kun tiesimme, että suurinpiirtein samaa vauhtia on menty kokoajan treenatessakin. Kumpikin oltiin viimevuonna huoltojoukoissa vaivojemme vuoksi, joten kyllä sitä oltiin aika hangon keksejä, kun vihdoin viimein tämä urakka saatiin toteutettua. Itseämme on myös syyttäminen koko ruljanssista, meillä idean lehdestä bongasin melkein 2 vuotta sitten minä, ja Virtasilla Eija. Pojathan ovat jo juosseet nyt 3 maratoonia kimpassa vuoden sisään.

Pahin paikka oli minulla ehkä siinä 24-25 kilometrin kohdilla, kun oikea reisi antoi ensimmäiset väsymisen merkit. Siinä sitä sitten mietit, että vielä olis vajaa 20 kilometriä jaksettava ja kokoajan kalvaa mielessä pelko jalkojen totaali kramppaamisesta. Mutta lohduttavaa oli myös se, että jo ennen puoltamatkaa matkan varrella näkyi meitä huomattavasti heikommassa kunnossa olevia. Ainoa keino tuossa kohden on jatkaa matkaa vain kilometri kerrallaan. Sitä kun on jo oppinut pitämään lyhyenä matkana.

Sekä Eijalla, että minulla kunto tuntui kestävän hyvin, sykkeet oli ihan ok, lämmin keli tietenkin hieman nostaa sykettä helpommin. Molemmilla painoi jaloissa toisella puolikkaalla ja sen mukaisesti sitten kyllä vedettiin urheilujuomaa, geeliä, hedelmäsokeria, merisuolaa ja kaikkea mahdollista mitä matkanvarrella tarjottiin (suolakurkkua, energiapatukkaa, banaania, kokista, kasvislientä...) Ilman tuota jatkuvaa syöpöttelyä ja juopotteluahan oltais varmaan selvitty vartin nopeammin koko reissusta :-)

Välillä oli pakko tietty kävellä, ja vähän pikaisesti venytellä reisiä, mutta sen verran pitkät jalat minulla on, että eipä tuo meidän vauhti kovin paljoa noista kävelypätkistä kärsinyt. Maaliin tultiin nettoajalla 5.08.02. (Täytyy kyllä myöntää, että juuri ennen stadionin sisääntuloa alkoi olemaan paukut loppu, mutta Eija totesi tylysti, että nythän tähän ei sitten enää jäädä käppäilemään....:-))

Ja pakkohan se oli tuulettaa kun maaliin päästiin!!! Hienoa on myös se, että kokoajan kiukutellut nilkka ei inahtanutkaan koko juoksun aikana, eikä ole vinkunut sen jälkeenkään:-)

Simolla taasen ei kulkenut juoksu ollenkaan, neste ei imeytynyt ja hölskyi vaan. Silloin on paha tankata mitään geelejä yms, kun ne meinaa tulla ulos. No Jukka tsemppasi Simoa ja kimpassa juoksivat maaliin saakka. (Kaveria ei jätetä!!) Aika ei ollut kuin muutaman minuutin meitä parempi. No näin tällä kertaa.

Kokemus oli hieno, ja vaikka nyt on jalat siinä kunnossa, että sellaiselle korotetulle inva-wc:lle olisi käyttöä, niin hieman jo sunnuntaina alkoi orastaa mielessä seuraava koettelemus, missä sitten lieneekään, ei vielä päätetty. Sen sijaan, että olisin nakannut juoksun jälkeen lenkkarit yli laidan, niin ostinpa varastoon toiset samanlaiset, kun kerran olen niin hyvät löytänyt.

Paluu arkeen meillä oli Simon kanssa aika rankka, sillä jo sunnuntaina lähdimme ajamaan kohti Pietaria. Matkalla sai taas ihailla mitä erilaisimpia tapahtumia näillä ihanilla Venäjän teillä, kuten kuvasta taas näkyy. Hieman kävi bussi kuumana.... Ja toisaalla oli taas rekkaa ojassa yms. yms. Kovia ovat suhaamaan nämä täkäläiset, ei voi muuta sanoa. Ja joutuihan siinä taas vähän "jupisemaan" Simollekkin siitä ajotyylistä....
Rekkajonot eivät ole yksinomaan Venäjän suuntaan... Ihan kohtuullisesti näitä rekkoja jonottaa Suomeenkin päin. Nämä kuitenkin siis Venäjän puolella, en tiedä onko syyt samat kuin toiseen suuntaan, vai onko Suomi alkanut tehdä kiusaa???

Meni sen verran myöhäiseksi meidän saapuminen Pietariin, että piti oikein miettiä, ajetaanko kaupungin läpi vai kehätietä. Ei nimittäin tiedetä tarkkaa aikaa, koska sillat nousevat ylös. Rohkenin arvaamaan, että eikös ne joskus puoli kahden maissa?? No ehdimme kuitenkin hyvin. Näkymät Nevan rannalla muuten ovat komeat iltavalaistuksessa. Täytynee tehdä retki oikein ison kameran ja jalustan kanssa joku viikonloppu.
Tässäpä meidän luokkakuva viime viikolta. Väkihän vähän vaihtuu aina sillon tällön. Mutta suurin piirtein on ollut sama ryhmä rämä koossa jo reilun kuukauden. Kuvassa edustettuna viisi kansallisuutta: Suomi, Norja, Kiina, Korea ja Ranska. Hieman ovat meikäläistä nuorempia nuo, tuota yhtä suomalaisrouvaa lukuunottamatta....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...