28.8.09 Paluu arkeen

Oli kiva lomailla pari viikkoa, kenestäpä ei... Kotonakin ehti olla muutaman päivän ja kelithän olivat vallan mainiot jopa Suomessa. Kesäretkeiltyäkin tuli tuossa Savossa, ja siellä tuli niin sanotusti otettua "löysät pois"... Tämä viikko onkin mennyt toipuessa... Ei sitä enää noin vaan jaksa kahta yötä hillua ja aamukasilta heti olla reippaana päivän aktiviteetteihin :-) Mutta kiva reissu oli, kiitos vain järjestäjille!!

Paluu Venäjälle laittoi taasen kerran ihmettelemään tätä byrokratiaa... Tähän mennessä ei kukaan ole ollut Venäjälle päin tullessa ollut yhtään kiinnostunut koirista. Nyt sitten alkoi kysely, että onko koirat suomalaisia. No sitten pitää mennä papereiden kanssa tuonne hakemaan joku spravka. Jaa mikä?? Ei ole koskaan tarvittu mitään sellaista?? Vastauksena olankohautus ja jossette mene, niin sitten ette myöskään mene tästä läpi. Että sellasta asiakaspalvelua. Yritin sitten kysyä tarkemmin, että niin minne pitää mennä, kun oli niin epämääräisesti huitaissut vain. No nyt huitaisi uudelleen, että tonne isoon taloon ja käänsi selkänsä samantein. Siinä sitten päätä raapiessani tein havainnon, että rekkojen takaanta ehkä sittenkin pilkottaa jonkun rakennuksen katto. Elikkä sinne sitten kiemurtelemaan rekkojen välistä.

Kun avasin oven, niin meinasin kyllä kääntyä siltä seisomalta takaisin....Halli oli täynnänsä ei niin hyväntuoksuisia rekkakuskeja ja joka luukulla jono... Ööö tuota.... No pakkohan se oli sitten kysäistä ensimmäiseltä vapautuvalta luukulta, jotta mihin pitää mennä. Näyttikin sitten sen oven minne mennä. No eläinlääkärin huonehan se oli, jossa istui tietokoneen ääressä kaksi naista. "Teillä on varmaankin koira?" "Daa, kaksi" "Kaikki ok?" "Daa" Sitten rouva leikkasi pienen paperinpalan kahtia, löi siihen leiman ja raapusti jotain. Tämän hän teki kaiken selin minuun istuen vilkaisemattakaan koirien papereita... Ja eikun sitten menoksi. Mutta eihän tätä voi kuin kummastella aina vaan....

Ihana oli havaita, että kotikatumme on vihdoinkin kesän myllerryksen jäljiltä valmis. Ja vau, täytyy sanoa, että on varmaan yksi komeimmista vanhan Pietarin kaduista! Kävelykatu on saanut varsin juhlallisen valaistuksen, kerrassaan kultakoristeiset vanhanajan lyhdyt. Mikäpä on tällä kadulla nyt kuljeskellessa ja maleksiessa, kuten nämä täkäläiset iltaisella aikaansa viettävät. Luulisin, että penkit tulevat kadulle vasta ensi keväänä takaisin.


Tulipa muuten taas ilmottauduttua ensi vuoden Tukholman maratoonille, joten talven vapaa-ajan ongelmatkin on ratkaistu :-) Voipi vaatia hieman motivaatiota täällä treenata sen loskakelin yli, mutta täytynee sitten käyttää luovuutta lajivalinnoissa ja tarvittaessa siirtyä sisätiloihin...

Kelit ovat vielä olleet mukavan lämpöiset elokuuksi, ja viikonlopuksikin on luvattu ainakin lauantaille hyvää keliä. Ei muuta kuin vielä ulos nauttimaan auringosta!

28.8.09 Kreikka, Lefkas

Kylläpä on taas elokuu vilahtanut ohi hurjalla vauhdilla, mutta niinhän se yleensä aika tekee, kun on kaikkea kivaa ohjelmassa. Olimme viikon Kreikassa, Lefkaksella, ja tässäpä nyt vähän raporttia tuolta matkalta.

Hotelli oli todella kiva, pieni ja aivan meren rannalla, silti oli myös oma uima-allas. Satuimme Simon kanssa saamaan huoneen, jossa oli koko hotellin suurin parveke :-) ja mikäs siellä illalla istuskellessa ennen ruokailua, kun maisematkin hivelivät silmiä...

Lefkas on tunnettu jylhistä maisemistaan ja hienoista rannoistaan. Saaren komistus on tämä Porto Katsiki, jonne teimme yhden ekskursion. Silmiä hiveli kyllä maisemat, mutta elokuisesta ajankohdasta johtuen, väkeä vain oli hieman liikaa ja tuo rantakin oli sen verran suojaisa, ettei tuuli juuri osunut, joten tuli hieman sellainen pätsi-olo. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Ellun kanssa etsimme vessaa, ja totesimme niiden karmaisevan kunnon, ja pääteltyämme, jotta missä ihmiset sitten "asioivat" alkoi tämän paikan viehätys aika lailla karista, ja päätimme jatkaa vähän väljemmille vesille...

Kulkuvälineeksi vuokrasimme neljäksi päiväksi auton. Olimme onneksi ajoissa heti kyselemässä sitä vuokraamosta, joten meillä kävi tuuri ja saimme käyttöömme uuden Opel Astra avoauton. No autohan oli hieno, ja kattomekanismi melko "scifi", mutta tehoiltaanhan se olisi voinut olla hieman ärhäkkäämpi peli noissa vuoristomaisemissa. Välillä vähän jopa nolotti, kun hädin tuskin päästiin ylämäessä skoottereista ohi :-) Sille kattomekanismille ei kyllä povattu kovin pitkää ikää noin pölyisissä olosuhteissa.

Muutoin liikenne oli ihan suhteellisen sujuvaa, Nidrin kylä tosin oli ruuhkainen, koska viikonlopulle sattui kreikkalaisten viettämä Marian ylösnousemuksen päivä, ja Italialaisten turistien lisäksi kylä täyttyi kreikkalaisilla. (huom, venäläisiä ei ollut yhtään, ja suomalaisiakin vain kourallinen).

Kuitenkin mutkaisilla vuoristoteillä ajellessa täytyy pitää varansa, sillä mutkan takana saattaa tepastella lammaslauma tai sitten vaikka papparaiset taluttavat mopon selästä hevosta tien poskessa. Mitä vain voi tulla tuollakin vastaan. Ja tulihan siellä. Tämä koira Porchen kyydissä näytti nauttivan lampaan tuoksusta :-)

Olin alkulomasta vielä reipas ja heräsin anivarhain juoksulenkille. Taasen täytyy todeta, että nämä aamuhetket nousevan auringon seurassa ovat kyllä elämän tähtihetkiä. Aivan mahtava fiilis kun ilma on kuin linnun maitoa ja vilkas turistikylä vielä uinailee ja vain paikalliset heräilevät aamutoimiin, muutaman hullun turistin juostessa rantakatua pitkin kellon ollessa vasta hieman yli seitsemän.

Lefkaksella sijaitsee jälleen yksi välimeren (maailman ?) parhaista surffausrannoista, joten sinne tietenkin suuntautui meidän talouden nokka kolmena päivänä. Aluksi näytti ettei tuulta tule, ensimmäisenä päivän odottelimme jopa neljään saakka, ennen kuin sitten todella tuuli yltyi. Olisi ollut hyvä leppeä tuuli alottelijan harjoitella, mutta jostain syystä en vielä tuolloin syttynyt, vaan vasta kolmantena surffiranta-päivänä sitten minäkin uskaltauduin taasen kokeilemaan. Onhan se hauskaa puuhaa, mutta melkoisen vaikeaa. Nyt tosin sitten tuuli laantui ennen kääntymistään lähes kokonaan, ja jopa minä aloin turhautua siellä laudalla seisomiseen. Ajattelin huilaavani hetken ja palaavani sitten takaisin, mutta eipä sinne sitten enää noviisilla ollut asiaa, kun se tuuli taas sai käännyttyään voimansa kerättyä. Mutta Simo oli taas onnellinen!!

Nouseeko se purje sieltä vedestä vaiko eikö? Yllättävän vaikea hetki tämä, kun purje makaa painavana vedessä ja olo on hieman hutera tuossa laudan päällä...

Jep, nousi se ja todistettavasti olen myös pysynyt pystyssä laudan päällä purje pystyssä. Kääntämisen salatkin alkavat pikku hiljaa aueta, tosin nyt vaan tarttis päästä harjoittelemaan oikein kunnolla. Ihan kiva laji, mutten kyllä tunne mitään vetoa lähteä Suomen tummiin ja kylmiin vesiin räpiköimään, eiköhän pidetä tuo tuollaisena aurinkoisten ja lämpimien seutujen lajina!

Ja tässä sitten mallia näyttävät hieman kokeneemmat hurjapäät. Vauhti noilla näytti olevan melkoinen. Täytyy kyllä hattua nostaa, kova laji, jossa koko kroppa joutuu taatusti hommiin!!

Tässä Simon tyylinäyte. Valokuvauksen kannalta tämä ranta ei ollut ihan niin ihanteellinen kuin siellä Karphatoksella, sillä täällä nuo eivät käyneet ihan niin lähellä rantaa välttämättä kääntyilemässä.

Maanantaina vietimme päivän merellä tällä Odysseys- nimisellä paatilla. Vierailimme mm. läheisellä Meganissin saarella, jossa olikin aistittavissa sellainen rauhallinen, tunnelmallinen kreikkalainen pikkukylä-meininki, ilman valtaisaa turistimassaa.

Kreikkalaissetien keskustelua kun sivusta seuraa, niin voisi kuvitella, että kyseessä on suurempikin riita, sen verran on äänekästä sananvaihtoa ja käsillä huitomista. Epäilen kuitenkin, että tämä on vain heidän tapansa keskustella...

Kuten oppaamme kertoi, saaren väki alkaa olla iäkästä. Tätä mammaa katsellessa sen kyllä uskookin. Tosin mietimme myös sitä kuinka paljon tuo aurinko ja rankka elämäntyö heitä vanhentaa lisää, joten emme lähteneet arvailemaan ikää sen tarkemmin...

Vierailimme paikallisessa oliiviöljytehtaassa, joka on toiminnassa marras-joulukuussa. Tämä ei taida täyttää ihan kaikkia EU:n siisteys- ja hygienianormeja, mutta oppaamme kuitenkin painotti, että tämä johtuu siitä, että väki on niin iäkästä, eivät he enää jaksa niin puunailla paikkoja ja toisekseen, tämä on "puhdasta likaa", ei ole kemikaaleja ei!!! Opimme myös, että oliiviöljy tulee aina ostaa peltitölkissä, ei turisteja varten tehdyissä hienoissa vaaleissa lasipulloissa kauniine etiketteineen, sillä öljy ei saa olla valon kanssa tekemisissä... Aina oppii jotain uutta.... Vaikka tuohan kyllä on ihan järkeenkäypää.
Matkalla kohti Nidriä poikkesimme vielä ihailemaan Onassisten omistamaa Skorpio-saarta. Mikäpä tuolla on ollut ollessa! Tällähetkellähän saari kuuluu Athina Onassikselle, jonka suuri intohimo esteratsastus vie rouvan kaiken vapaa-ajan (ja sitähän kai riittää...) Huhu on liikkeellä, että hän haluaisi myydä tämän saaren, mutta sille ei ole mitään varmistusta. Arvailla vaan voi kuinka paljon tuosta saapi maksaa :-)

Ja sitten näitä paatteja!! Näillä oli jokin erikoislupa ankkuroitua Skorpiolle. Keitä lienvät jotain köyhiä :-)

Kyllähän noissa jahdeissa puolensa on. Ei tarvitse tosiaankaan ahtautua turistien kansoittamille ahtaille rannoille, vaan voi kaikessa rauhassa ankkuroitua tällaisten vaatimattomien luoksepääsemättömien rantojen kupeeseen ja viettää päivänsä autuaan tietämättömänä tavallisen rahvaan murheista.... Huoks!!!

Mutta kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rentouttava loma, kiitos vain vielä kerran Akille ja Ellulle, joiden kanssa on aina yhtä mukavaa reissussa!! Ja tässäpä vielä kuva johon kiteytyy koko kreikanmatkailun kulinarismi!! NAM! Ja todettakoon vielä, että Lefkaksella ei ainakaan kitsasteltu Kreikkalaisen salaatin koossa....

4.8.2009 Talovanhuksia ja Madonnaa

Oli sitten iltakävelyllä tai päivälenkillä Nevan rannalla -vakionäkynä ovat kalastajat... Ei ole minulle selvinnyt, jotta mihin käyttöön kalat menevät, mutta nähdäksemme saalis ei ole koskaan ollut mikään ihmeellinen, sellaisia pikkusinttejä, mitä lie kuoreita sieltä nyhtävät. Joskus ollaan bongattu vähän isompi ahven jollain onnekkaalla. Lieneekö pääasia ollenkaan tässä lajissa se saalis vaiko vain ajanvietto leppoisasti "kalastellen" ja olutta siemaillen. Toisaalta, kyllä siinä joku juttu täytyy olla, kun monella papalla on rivissä monta vapaa ja siinä sitten niitä kyttäilevät.
Leppoisana kesäiltana kävellessämme bongailin vähän näytille näitä kauniita talovanhuksia. Moninaiset ovat yksityiskohdat ja koristelut näissä vanhan Pietarin taloissa.

Sääli vaan kun monen rakennuksen kunto on todellakin päässyt rapistumaan, mutta pikkuhiljaa niitä korjaillaan, mistä lie sitten rahoitus, kun harva asuintaloista on asuntoyhtiöitä. Olen miettinyt, että pakko kai kaupungilla /valtiolla on olla joku rahasto, josta näihin talojen kunnostuksiin voi rahoitusta saada.

Tässä on näkymä Liteyiniltä. Onneksi tämänkin vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella on vain noin neljäkerroksisia taloja, sillä epäilen, että jos olisi 6-7 kerroksisia, niin silloin pakokaasut jäisivät vieläkin pahemmin leijumaan meidän hengitettäviksi. (Huomenna muuten saadaan duunissa kuulla luento aiheesta ilmanlaatu Pietarissa. Saas nähdä viitsiikö sitä sen jälkeen enää täällä lenkille lähteäkkään....)

Näitä yksityiskohtia rakennuksissa ei voi olla ihailematta. Tämänkin parvekkeen sadevedet valuvat näiden kalojen (?) suusta ulos, tai ainakin niin minä olettaisin.

Sisäpihoille on aina kiva kurkistella. Sieltä saattaa pilkahtaa joko vihreä hyvin hoidettu keidas taikka sitten vain ihan karu asfalttipiha ränsistyneine talonseinineeen...Yllättävän monen talon sisäpihalla saa parkkeerata autot.

Ehkäpä tämän sivukujankin talot saavat vielä joskus vähän ehostusta pintaansa.

Tuolla Furshtatskayan toisessa päässä on tämä vihreä rakennus jota ilmeisestikin aiotaan remontoida, ainakin sinisestä aidasta päätellen. Ainakin tässä on ollut joskus elokuvateatteri, mutta lieneekö kuitenkin kirkko ollut alunperin.

Sunnuntaina kävimme katsomassa Madonnan konsertin palatsiaukiolla. Tein koko viime viikon ylitöitä ja etukäteen päättelin, että eipä sieltä töistä kannata aikaisemmin lähteä kohti palatsiaukiota, ennen kuin puoli yhdeksältä, jolloin sunnuntaiduunit loppuvat.

Kun lähdin töistä, vettä tuli taivaan täydeltä.... Näyttipä kerrassaan kehnolta ulkoilmakonsertti-keliltä. Pääsin kolmen kilometrin matkan kyydillä töistä, joten eipä tarvinnut sateessa tarpoa, vaikka sadetakilla olinkin varustautunut. Siinä sitten kun tein vielä viimeisen lenkin päästäkseni oikeasta portista sisään, sade loppui... kuin seinään....

No niinhän siinä kävi, että taas tehtiin "Moskovan olympialaiset", elikkä todellakin olivat taasen lentokoneella käyneet roiskimassa mitälie kemikaaleja taivaalle, ja avot - tulkoon valkeus! Tällä kertaa tästä on sen verran jo jopa faktatietoa, että ihan lehtien nettisivuilla asiasta kirjoittivat. Kyllähän sitä siellä aukiolla vähän ihmettelinkin, kun jokapaikassa muualla oli pikimustat pilvet, mutta palatsiaukion päällä lähes kirkas taivas... aika aavemaista suorastaan.... Tarina ei kyllä vieläkään kerro, mitä se mömmö on, mitä sinne taivaalle roiskitaan. Kiva olisi myös tietää, jotta miten se toimii käytännössä noinkin hyvin, että saadaan kohdistettua ajallisestikin juuri sen parin kriittisen tunnin kestoiseksi. Myös kyllä vähän kiinnostaisi tietää sen ympäristö- ja terveysvaikutukset....

Madonnan esiintyminen myöhästyi aiotusta ilmeisesti sateen vuoksi siis melkein tunnilla, ja sehän sopi minulle, sillä ehdin paikalle varsin mainiosti, enkä joutunut kuin puolisen tuntia seisoskelemaan tyhjän panttina siellä. Simo oli tullut paikalle jo vähän aikasemmin Antin ja Johannan kanssa. Simolla ei ollut sateenvarjoa, eikä takkia ja sitä vettähän tuli silloin taivahan täydeltä.... No onneksi keli oli lämmin, niin ei tullu liiemmin vilu.

Ja vilu ei taatusti tullut Rouva Popin kuningattarellekkaan, sen verran oli eläväistä sorttia. Täytyy vaan myöntää, että ihan järjetön kunto tosiaan täytyy olla daamilla, kun jaksaa pari tuntia tanssia ja laulaa siinä sivussa hengästymättä...

Itse musiikillinen anti olisi voinut tältä ei niin himo-madonnafanilta jäädä vähän köyhäksi, ellen olisi juuri viimeviikolla päättänyt hankkia sitä viimeisintä Madonnan levyä. Hyvä päätös, sillä suurin osa biiseistä olivat tältä uudelta levyltä. Kivempi olla konsertissa, kun on edes hieman hajua biiseistä.

Sitä en sitten tiedä, mitä jäi Eremitaasin taideaarteista jäljelle sen valtavan bassotärinän jäljiltä....

Tälläkin konsertilla oli täällä nimittäin vastustajansa. Olen jostain lukenut, että haluaisivat palatsiaukion pois Unescon maailmanperintölistalta, jotta luvat megaluokan konserttien pitämiseen irtoaisivat helpommin. Vastustajat taasen eivät missään nimessä halua näitä tuonne enempää. Yksi syy on myös se, että aukio on niin sanotusti ei kenenkään maata, ja artistit käyvät keräämässä voitot, kun taas kaupunki joutuu kuitenkin järjestämään sinne kaiken infran, saamatta kuitenkaan mitään suurempia tuloja esim. vuokrana. Katujen varsille ripustettujen Madonnan konserttijulisteiden päälle oli täällä jossain sutaistu tarrat "Häpeällinen tapahtuma"....

Moni varmaan moittii rouvaa cooliudesta, ja siitä, ettei ottanut kontaktia kauheasti yleisöön. No tuohon en voi muuta todeta, kuin että tämän kokoluokan showssa nyt en odotakkaan mitään tosi läheistä kanssakäymistä, varsinkaan tuon tason "diivalta". Ei tuota nyt parhaalla tahdollakaan,voi verrata johonkin intiimiin klubikeikkaan, jossa ehkä artisti "tsättäilee" mukavia yleisön kanssa.

Kyllähän tämä nykytekniikka tekee näistä megakonserteista ihan huikeita, ei sille mitään mahda, että pakko on ihailla ja miettiä hiljaa mielessään, jotta montakohan ihmistä tämäkin setti on kaiken kaikkiaan työllistänyt. Tosin kuten nyt muistamme Ranskan tapahtumat, niin onhan tälle hulluudelle jo ainakin pari henkeä uhrattu. Toivottavasti Helsingissä kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Pietarin konserttia oli seuraamassa noin 50 000 henkeä. Tuolla aukiolla se määrä ei tosin tunnu vielä missään. Vasta sitten kun porukka purkautui pois ja kävelimme autoilta suljettua Nevskiä pitkin ja vilkaisimme taaksemme niin sillon kyllä oli pakko äimistellä sitä ihmismassaa. No onneksi Nevski on leveä katu :-) Täällä ei muutenkaan tarvitse jäädä ihmettelemään, jotta millähän sitä suoriutuisi kotiin... ei muuta kun känny pystyyn ja siihen pysähtyy heti kolme autoa, ja parilla sadalla ruplalla pääsee nätisti kotiin. Varmaan halvemmallakin, jos jaksais tingata kauemmin.... Nytkin osui oikein puhelias heppu ja matka sujui konsertista rupatellen.

Hesassa voi todellakin olla mielenkiintoista sen ihmismäärän poistuminen sieltä konserttipaikalta....

Nyt pitäisi sitten jaksaa vaivaiset kolme (tai kaksi ja puoli) päivää töissä ja sitten alkaa loma!! On se vaan kumma, että vaikka on viime vuoden saanut lomailla, niin taashan se loma maistuu :-) Varsinkin kun tiedossa on Kreikanmatka :-)

Tässäpä linkki pieneen ei mitenkään hyvälaatuiseen videoon Madonnan konsertin ensihetkistä.

Jos kaistanleveyttä riittää, kannattaa valita se Näytä HQ video....

24.07.2009 Heinäkuun helteitä....

Tänä kesänä on kyllä ollut selvästi paremmat kelit kuin viime vuonna täällä Pietarissa. Vaikkei nyt ihan taivaan täydeltä aurinko paistaisikaan, niin lämmintä on riittänyt, välillä jopa helteitä.

Viime viikonloppuna meillä kävi Simon sisko Outi perheineen kylässä. Koska meillä on nyt sitten se hetki kesästä, että kuuma vesi on katkaistu huoltotöiden ajaksi (n. 2 viikkoa, tämä tapahtuu joka kesä kaikissa kaupunginosissa vuorotellen...), eikä meillä siis ole boileria tässä kämpässä, ajattelimme, että olisi hyvä idea tutustua lauantaina paikalliseen Akvaparkkiin. Ja olihan se ihan jees. Liukumäkiä oli ihan riittävästi, ja hauskaa oli muillakin kun vain jengin nuorimmalla, 7v. Niklaksella. Seuraavan kerran kyllä kannattaa sinne mennä ehkä hieman aikaisemmin aamupäivästä, sillä väkeä alkoi olla iltapäivällä melkein tungokseen asti.

Nyt myös ymmärrän miksi venäläisillä on suomalaisesta saunasta se käsitys, että se on todella kuiva ja kuuma. Saunaosastolla oli turkkilainen sauna, venäläinen sauna ja jotain muita höyrysaunoja ja lisäksi kaksi suomalaista saunaa. Toisessa lämpötila 80 astetta ja toisessa 100 astetta. Saunoissa sinänsä ei ollut mitään moitteen sijaa, mutta kun ei saanut löylyä heittää.... Istu siellä sitten kuivassa sata-asteisessa sähkösaunassa ja nauti!!!

Sunnuntaina kävimme Simon kanssa illansuussa rullaluistelemassa. Keli oli kerrassaan loistava, eikä kyllä voi moittia täkäläisiä reittejäkään. Rantakadun asfaltti on kerrassaan loistava eikä liikenteestä tarvitse välittää. Ja ennenkaikkea turvallisen tasaista, ei tarvitse olla huolissaan jatkuvasta jarruttelusta. Välillä kyllä on suunnittelijoilta päässyt unohtumaan kevyt liikenne... Siltojen kohdilla saattaa olla hieman haasteellista päästä kadun yli, ja joutuu sitten kapuamaan jotain alikulkuja tai sitten kiertämään isonkin lenkin, ennen kuin uskaltautuu katua ylittämään. Nämä täkäläiset ratikkakiskot kun on hieman haasteellisempia ylittää kun Helsingissä. Muutaman kerran niissä meinasin olla nenälläni. Ihan sitä kyllä nostaa hattua niille kuskeille, kun saavat ratitkat pysymään niillä kiskoilla :-) Matkaa taittui 25,5 kilometriä, taasen osoitus, että kyllä tämä vaan on mittasuhteiltaan suuri kaupunki, kun emme mielestämme kovin kaukana käyneet.

Ensi viikolla on taasen ylitöitä ja sehän tietää taas sitä, ettei muuta elämää sitten olekaan... No ehkäpä sen kestää, kun pitää tulevan Kreikanmatkan mielessä :-) Enää alle kolme viikkoa, JIIHAA!!!

09.07.09 Heinäkuu - muttei helteitä...

En ole kadonnut maan alle, vaikken hetkeen aikaan olekaan ehtinyt kirjotella! Viime viikon teimme taasen ylitöitä, ja sehän merkitsee siis, että muuta elämää ei kertakaikkiaan ole... Onneksi koirat lähtivät Suomeen mökkilomalle "mummon" kanssa, joten ei niiden tarvinnut nyt kärsiä emännän pitkistä päivistä. No viime kerrallahan koirat osallistuivat ylitöihin, hain ne kello neljän jälkeen töihin illaksi. Meillä kun on onni olla tällaisessa neljän hengen huoneessa, joka on neukkarista tehty, niin koiruudet eivät häiritse ketään.

Edellisviikonloppuna teimme kävimme Simon kanssa kannustamassa tuossa meidän kohdalla nabereshnajalla (rantakadulla) Valkeiden öiden maratoonareita. Kilometrejä juoksijoilla oli takana noin 39 tuossa kohden. Eipä muita kannustajia sillä kohden ollutkaan. Eikä todellakaan mikään Tukholman kaltainen massatapahtuma tuo maratooni täällä. Sinänsä tietenkin vähän harmi, kun ajattelee millainen maratonbuumi maailmalla on menossa ja miten hienot puitteet (-ja tasaiset!!) täällä on. Saisi tosi hienon tapahtuman siitäkin kun vähän markkinoisi. Tällähetkellä juottopisteiden tarjonta on vähän heikkoa ja niitä on harvakseltaan. Yleisöä matkan varrelle ei todellakaan riitä, en tosin tiedä mikä tilanne oli palatsiaukiolla ja jossain Nevskillä... Siellä nyt sitä porukkaa on aina, mutta ymmärtävätkö kannustaa, mene ja tiedä.

Vähän taisivat olla ensin hölmistyneitä kun joku heitä kannusti.... Mutta ainakin saimme monta Sbasibaa ja gratsieta ja irtosi sieltä muutama hymykin, joten taisi olla ihan paikallaan tuo tsemppaus, (ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sillä on merkitystä...). Ja vielä jaksoi joku kävelemään sortunut pinnistää itsensä hölkkään meidän kannustuksen innoittamana. Suomalaisia varmuudella bongasimme yhden, mutta varmaankin heitä siellä on enemmänkin ollut.

Täällä emme saaneet nauttia ihan yhtä kovista helteistä kuin Suomessa oli, kelit olivat vähän enemmän vaihtelevaiset. Ja viime viikolla olisi meidän puolesta voinut sataa vaikka lunta... whatever... 13,5 tunnin duunipäiven aikana ihan sama.....

Nyt perjantaina lähdetään tekemään pikakeikka Suomeen. Saapi nähdä kuinka kauan menee rajalla, vaiko saanko itseni puhuttua duunin kortilla itseni yli (aina kannattaa yrittää....). Jonot nimittäin näin heinäkuussa ovat siellä melko mittavat viikonloppuisin. Kiva nähdä taas koiruuksia, kyllähän niitä ikävä on, vaikka totuuden nimissä, onhan tämä elämä täällä kaupunkioloissa vapaampaa ja helpompaa ilman niitä, tietenkin, mutta yllättävän hyvinhän nekin tänne ovat sopeutuneet silti.

21.06.2009 CityJuhannus Pietarissa

Täällä sitä siis ollaan vietetty CityJuhannusta Pietarissa. Äiti tuli torstaina tänne. Nyt ei mitään varsinaista turistikierrosta olla tehty. Sen verran kuitenkin on kiinnostanut nähdä tuo Avtovon metroasema, että käväisimme siellä tänään. Sitä on kait tituleerattu yhdeksi maailman kauneimmista metroasemista. Aika vaikuttaviahan nuo olivat nuo lasilla päällystetyt pylväät siellä, eikä kattovalaisimetkaan ihan vaatimattomat olleet. Ja nämä kuvathan olen ottanut täkäläiseen tyyliin kielloista välittämättä....

Eilen olimme sirkuksessa. Pietarin sirkuksella on pitkät perinteet ja rakennus Fontankan varrella on vanha - se avattiin vuonna 1877. Ja senhän kyllä aistii jo sisälle kävellessä, sellainen aito sirkuksen haju tulvahti vastaan, elikkä eläimethän siellä tuoksahti, sellaiseen tallimaiseen tyyliin.

Täkäläisille lapsille tuo sirkus varmaan on jokavuotinen perinne, aina uuden ohjelman vaihtuessa. Nyt ohjelmistossa on Klovnin syntymäpäivä, joka on ollut niin suosittu, että ohjelma on jo jatkoajalla yleisön pyynnöstä. Yleisön vielä tullessa sisään, katsomossa myytiin näitä ilmapallo-kukkia sekä erinäisiä ledivalo-hyrriä yms. jotka sitten näyttivätkin pimeässä salissa ihan hauskalta katsomossa, kun lapset niitä heiluttelivat.

Ohjelmistoon kuului tietenkin klovnit ja muut sirkusakrobaatit... ja isukeillekin oli katseltavaa niissä vähäpukeisissa tanssitytöissä, jotka aina välillä kävivät vähän jotain vetkuttamassa.

Tämä alakuvassa oleva ohjelmanumero alkoi varsin näyttävästi savujen kera....

Ja jatkuikin ihan perinteiseen akrobaatti tyyliin....

... mutta päättyikin sitten vähän hauskemmin tämän pikkuriiviön häiriköintiin :-)

Nämä koiraesitykset yleensäkin ovat sattuneista syistä aina meikäläisen mieleen näissä sirkusesityksissä. Tämä oli kyllä parhaasta päästä...

Tuon kameliasun alta paljastui tämä taitava kettuterrieri, joka ei muuten ollut ihan nuori enää. Kokenut kehäkettu siis. Olihan siellä sitten krokotiilit, käärmeet ja muut liskot, mutta niistä en kyllä kovin kauheasti innostunut. Merileijonat taasen olivat taitavia.

Enpä muuten ole tainnut mainita, että tämä meidän katuhan on ollut koko kevään ja kesän varsinaisessa myllerryksessä. Tuosta kävelykadusta keskeltä revittiin keväällä asfaltti pois ja sitä on laatoitettu siitä asti, enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Komeahan tästä kadusta tulee, kunhan vaan saisivat joskus valmiiksi...

Viime viikonloppuna kiipesimme Matin kanssa Smolnan kirkon torniin. Aina minäkin itseni noihin korkeisiin paikkoihin kapeisiin portaisiin, joista vielä näkyy alas, tungen itseni, vaikka pahaa tekee kiivetä ja seinää päin voi vain katsoa kun kipuan ylös. No kyllähän nämä maisemat sitten palkitsevat hetkellisen huimauksen sietämisen....

Tässä kuvassa näkyykin muuten hyvin tuo joen toisella rannalla oleva sininen aita, jonka takana olevalle tontille tulee se paljon kohua herättänyt Gazpromin Ohta-center. Käykääpä muuten katsomassa nuo nettisivut. Aikas hieno aloitussivu, huomatkaa kuvan voi katsella aamu-, päivä-, ilta- tai yövalaistuksessa.

Sitten eri asia onkin kokonaan se, että sopiiko tuo yli 300 metrinen lasitorni tähän kaupunkiin ja tuolle tontille... Tällä hetkellä siellä on tehty arkeologisia kaivauksia. Tuolla paikalla on asustaneet jo suomalaiset (ruotsalaiset) jo 5000 vuotta sitten. Ohta-senteriin on tulossa myös aiheesta museo.

16.06.2009 Pietarikierrokset jatkuvat

Viikonloppuna Pietarin visiitille tulivat Laura ja Matti. Tällä kertaa säätiedotukset eivät onneksi pitäneet ihan kutiaan. Oli luvattu vähän epämääräisesti sadetta ja pilvistä, mutta jo perjantaina keli kirkastui ja alkoi toden teolla lämmetä.

Kävimme pienellä kaupunkikierroksella heti perjantaina. Taas oli väkeä liikkeellä, sillä perjantaina oli Venäjä-päivä, tai Venäjän lipun päivä, tai mikä sen virallinen nimin nyt mahtaakaan olla. Palatsiaukiolla oli konsertti, jota hetkeksi jäimme kuuntelemaan, ja tuntuihan siellä ääntä riittävän. Ihan en ole varma mitä mahtaa Eremitaasin taideaarteet tykätä valtavasta bassotärinästä. Pietarihan käsittääkseni halusi palatsiaukion pois maailmanperintölistalta, jotta olisi helpompi saada lupia megaluokan tapahtumiin... kuten nyt elokuun toinen päivä järjestettävään Madonnan konserttiin.

Lauantaina pukkasi oikein kunnon hellekelin. Suuntasimme kohti Pietarhovia... muutaman muun ihmisen kanssa :-) Olimme vähän myöhään liikeellä ja laivoihin oli jo pitkä jono, joten päätimme lähteä autolla.... No siinä kyllä sitten meni myös tovi jonotellessa ja parkkipaikkaa etsiskellessä. Mutta näinhän se vain on näissä turistikohteissa hellepäivinä, ei voi mitään, sitä väkeä vaan riittää. Ja tuo Pietarhovihan on ihan täkäläisille sellainen ajanviettopaikka, jossa on oiva viettää hellepäivää, elikkä ei siellä kaikki suinkaan turisteja ollut.

Kultaa ja kimallusta riittää tässä pohjolan Versaillesissa ihan ulkopuolella, ei tarvitse edes mennä sisällä käymään kullanhohtoa katselemaan.

Hellettä oli sen 29 astetta, joten mieli kyllä teki vähän vaikka vaihtaa osia tämän patsaan kanssa... ihan kyllä siis vaatteet päällä :-)

Tällä herrasväellä taisi olla ainakin riittävästi päällä tuohon helteeseen. Onneksi puistossa sentään riittää varjopaikkoja.

Lasten riemu on rajaton näissä kavalissa, yllättäen pärskäyttävissä suihkulähteissä. Yleinen luulo on, että joku kivi laukaisee suihkun, mutta eiköhän tuolla pöpelikössä istu joku kopissa painelemassa nappia :-)

Päiväksi puistoon on hyvä valita sopivat kengät, kuten tämä neitokainen oli tehnyt. Eikä suinkaan ollut ainoa lajissaan taasen.

Illalla kävimme jälleen yöllisellä Nevan risteilyllä. Simollekin se oli ensimmäinen kerta. Ja sattuihan siihen paattiin sitten mukaan myös edellisviikonlopun reissulta tuttu Kirsi, joka myös oli tutustuttamassa kavereita pietarilaiseen elämäntyyliin... Ja tässähän hän onkin juuri kiteyttämässä tätä valkeiden öiden filosofiaa.... (tarkimmat ehkä havaitsevat tuon juuri poksahtaneen skumppapullon tuossa kädessä :-))

Näitä yöpaatteja on kanavilla ja Nevalla joka lähtöön. Toiset vähän rauhallisempia ja toiset sitten sitäkin äänekkäämpiä. Tällä porukalla oli kyllä kerrassaan mahtava meno päällä.

Tällä kertaa matkassa oli mukana parempi kamera, joten otoksetkin ovat hieman viimeviikkoista parempia. Aina se vaan on yhtä komea tuo Pietari by Night!

Juuri ennen siltojen nousua tunnelma on tiivis palatsisillan luona. En laskenut montako venettä oli liikenteessä, mutta useampi kymmen niitä siellä killui. (Nyt kun kelikin oli lämmin, eikä tarvinnut olla talvitakkia mukana, kuten edellisviikonloppuna.)

Täällä voikin sanoa sitten ihan kirjaimellisesti että nousi tie pystyyn.... jos ei nimittäin ehdi oikealle puolelle jokea kapakkaillan päätteeksi....