En ole kadonnut maan alle, vaikken hetkeen aikaan olekaan ehtinyt kirjotella! Viime viikon teimme taasen ylitöitä, ja sehän merkitsee siis, että muuta elämää ei kertakaikkiaan ole... Onneksi koirat lähtivät Suomeen mökkilomalle "mummon" kanssa, joten ei niiden tarvinnut nyt kärsiä emännän pitkistä päivistä. No viime kerrallahan koirat osallistuivat ylitöihin, hain ne kello neljän jälkeen töihin illaksi. Meillä kun on onni olla tällaisessa neljän hengen huoneessa, joka on neukkarista tehty, niin koiruudet eivät häiritse ketään.
Edellisviikonloppuna teimme kävimme Simon kanssa kannustamassa tuossa meidän kohdalla nabereshnajalla (rantakadulla) Valkeiden öiden maratoonareita. Kilometrejä juoksijoilla oli takana noin 39 tuossa kohden. Eipä muita kannustajia sillä kohden ollutkaan. Eikä todellakaan mikään Tukholman kaltainen massatapahtuma tuo maratooni täällä. Sinänsä tietenkin vähän harmi, kun ajattelee millainen maratonbuumi maailmalla on menossa ja miten hienot puitteet (-ja tasaiset!!) täällä on. Saisi tosi hienon tapahtuman siitäkin kun vähän markkinoisi. Tällähetkellä juottopisteiden tarjonta on vähän heikkoa ja niitä on harvakseltaan. Yleisöä matkan varrelle ei todellakaan riitä, en tosin tiedä mikä tilanne oli palatsiaukiolla ja jossain Nevskillä... Siellä nyt sitä porukkaa on aina, mutta ymmärtävätkö kannustaa, mene ja tiedä.
Vähän taisivat olla ensin hölmistyneitä kun joku heitä kannusti.... Mutta ainakin saimme monta Sbasibaa ja gratsieta ja irtosi sieltä muutama hymykin, joten taisi olla ihan paikallaan tuo tsemppaus, (ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sillä on merkitystä...). Ja vielä jaksoi joku kävelemään sortunut pinnistää itsensä hölkkään meidän kannustuksen innoittamana. Suomalaisia varmuudella bongasimme yhden, mutta varmaankin heitä siellä on enemmänkin ollut.
Täällä emme saaneet nauttia ihan yhtä kovista helteistä kuin Suomessa oli, kelit olivat vähän enemmän vaihtelevaiset. Ja viime viikolla olisi meidän puolesta voinut sataa vaikka lunta... whatever... 13,5 tunnin duunipäiven aikana ihan sama.....
Nyt perjantaina lähdetään tekemään pikakeikka Suomeen. Saapi nähdä kuinka kauan menee rajalla, vaiko saanko itseni puhuttua duunin kortilla itseni yli (aina kannattaa yrittää....). Jonot nimittäin näin heinäkuussa ovat siellä melko mittavat viikonloppuisin. Kiva nähdä taas koiruuksia, kyllähän niitä ikävä on, vaikka totuuden nimissä, onhan tämä elämä täällä kaupunkioloissa vapaampaa ja helpompaa ilman niitä, tietenkin, mutta yllättävän hyvinhän nekin tänne ovat sopeutuneet silti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...