15.9.2009 Intiaanikesää ja apina-asiaa

Tämä loppukesä onkin ollut oikein intiaanikesä, tai niin ainakin radiossa hehkuttavat. Eivätkä kyllä ole väärässä, sillä olemme saaneet nauttia vallan hienoista aurinkoisista ja lämpimistä keleistä, niin kuin Suomessakin. Sitä viimeistä lämmintä päivää on povattu jo pidemmän aikaa, mutta eipä tuo nyt vielä niin kovin kylmä tuo keli ole ollut. Hieman jo tosin pilveen vetää.

Kaiken lomailun päälle sain sellaisen lievän lenssun, ei mitään nöf nöf:iä, mutta sen verran kuitenkin oli veto pois, ettei ainakaan juoksemaan tehnyt mieli. Nyt kuitenkin on taas tossuille käyttöä. Lauantaina juoksin paikallisen Naisten kympin, joka lähti tietenkin palatsiaukiolta. Sääennustus ei onneksi pitänyt paikkaansa ja tihkusateen ja kylmähkön kelin sijaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Ja sehä tiesi sitä, että väkeä riitti. Arviolta 15 000 juoksijaa/kävelijää liikkeellä. Ja kyllähän se oli aika mahtava se ihmisvirta kun ekalta sillalta katsoin taakse Nabereshnajalle.... Paljon oli porukkaa katujen varsillakin kannustamassa, joten ihan kiva tapahtuma on kehkeytynyt tuosta pääosin suomalaisten firmojen sponssaamasta juoksusta. Ja mikä parasta, vielä ei ainakaan tarvitse maksaa osallistumismaksua. Kaippa senkin joku kohta keksii, että ompa oiva rahastuskeino....

Eilen sitten toteutui pitkäaikainen haave päästä urkkimaan minkälaisissa oloissa venäläiset saattavat asua. Illalla kymmenen aikoihin Simo hihkaisi kylppäristä, että "Nonniin... nyt tulee vedet läpi yläkerrasta!" Kääk, ehdimmehän jo vuoden asuakin ilman vesivahinkoa! No ei muuta kun yläkerran ovelle kolkuttelemaan. Ennen pitkää sieltä joku tuli oven taakse kyselemään, jotta kuka siellä. Siinä sitten taas loistavalla venäjälläni (joka näköjään häviää hädän tullen päästä täydellisesti...) selittämään, että teillä on jotain feelua putkissa. No ilmeisesti tytön äiti tuli päästämään minut ihan sisälle katsomaan, ettei heillä mikään vuoda ja ihan kuiva lattia kylppärissä ja keittiössä.

No jep jep... tämä havainto siis jees, mutta muuten vetikin sitten aika sanattomaksi se kämppä.... Siis aivan järkyttävässä kunnossa!!! Mieleeni tuli, että onkohan siellä tehty minkäälaista remppaa sitten vuoden 1924, jolloin talo on rempattu täydellisen rappion jäljiltä.... No ehkä jotain on tehty, mutta ei kyllä heti tule mieleen mitähän se olisi... Parketeista oli jämät jäljellä ja jotain muovimattoa irvisteli siellä täällä... Kylppärin katosta osa oli auki ihan sinne alkuperäisiin 1856 rakennettuihin rakenteisiin asti.... Ja sellainen tummanpuhuva käytävä.... Enpä ehtinyt/kehdannut siinä kovin kauan tuijotella paikkoja, mutta ehkä ilmeeni saattoi paljastaa jotain hienoisesta hämmästyksestäni :-) Kotiin tullessa tuli mieleeni, jotta onpahan todella vastakohtien maa..... Vielä kun pääsis ottamaan siitä kämpästä valokuvat :-)

No vedentulo onneksi lakkasi, ja vuokraisännän sijainen lupasi tulla tänään katsomaan mikä on homman nimi. En ole tainnutkaan kertoa, että meidän vuokraisäntämme, Dima perheineen muutti noin kolmeksi vuodeksi Itävaltaan. Vuokraisännän virkaa hoitaa nyt sitten Igor, joka ei puhu kun venäjää :-). Varsin mukavalta ja auttavaiseltahan tuo vaikuttaa, ja on nyt oppinut puhumaankin ihan selkeästi, kun aluksi kerroin, että ymmärrän kyllä, kunhan puhuu selkeästi ja hitaasti. (Olen huomannut, että miehet usein puhuvat nopeammin ja epäselvemmin, eivätkä välttämättä huomioi, että suomalaiselta tuo venäjän ymmärrys ei aina ihan niin helposti suju.)

Igorillahan on mielenkiintoinen ongelma. Heillä on kämppä Suomessa, Lemillä ja he käyvät siellä lähes joka viikonloppu. Mutta ongelman asiasta tekee se, että heillä on lemmikkinä... apina! (koko perheen on siis vaikea yhtäaikaa matkustaa Suomeen, kun hoitopaikkoja apinalle saattaa olla vähän vaikea löytää...) Kerroin kyllä heti alkuunsa, ettei Suomeen kyllä voi apinaa tuoda, käsittääkseni sellaisen pitäminen lemmikkinä on Suomessa laitonta. No Igor ei kyllä pienestä masennu, vaan on oikeasti valmis vaikka maksamaan jollekkin joka viitsisi nähdä vaivaa ja selvittää perinpohjin, jotta mitä kaikkia rokotuksia ja papereita tarvittaisiin, jotta sen apinan voisi tuoda Suomeen. Kyseessä on sellainen parin nyrkin kokoinen eläin, ilmeisesti ei mikään harvinainen rotu ja on kuulemma 7 sukupolvea taaksepäin syntynyt eläintarhassa. Mikrosirukin löytyy.

Ikävä kyllä lainsäädäntömme on tässä asiassa niin tiukka, että kun soitin rajaeläinlääkärille, hän vain naurahti ja sanoi, ettei tule apina kyllä rajan yli... Ja EVIRA:lta tuli myöskin hyvin tiukka EI. Yksityishenkilö ei kertakaikkiaan saa apinalle tuontilupaa Suomeen. Sitten pitäisi vielä saada Igor ymmärtämään, että harva todellakaan viitsi alkaa hakata päätä seinään viranomaisia vastaan Suomessa, vaikka olisi millainen palkkio luvassa. Eipä kait meillä turhaan ole maine kilttinä ja EU-direktiivejä orjallisesti noudattavana maana.

Mutta me Simon kanssa ainakin haluamme ehdottomasti käydä tutustumassa tähän apinaan, ja varmasti vielä kutsun saammekin.

Igor kävikin tänään vedenvalumisongelmaa ihmettelemässä putkimiehen kanssa ja sainkin häneltä luvan laittaa muutaman kuvan heidän lemmikistään.

Rodultaan tuo on Common Marmoset . Ei ole uhanalainen laji.