16.10.2008 Lenkkimaisemia ja liikeverbejä...

Eipä ole hassummat maisemat täällä juoksulenkin varrella... ainakin nyt kun vielä on kaunis ruska ja aurinkokin jopa pilkistelee silloin tällöin.
Smolnan kirkon kupolit kurkottavat taivaaseen ruskan seasta.
Smolna-instituutin nurkalta käännyn juoksemaan Smolnan Nabereshnajalle, elikkäs rantakadulle, tai tieksi tuota kait pitäisi jo sanoa.
Siellä on hyvä juosta, kun on jalkakäytävät, ja maisematkaan eivät ole hassummat, mutta kova meteli kylläkin, kun autot paahtavat tuhatta ja sataa kolmella kaistalla per suunta.
Liekö joku ranskalaisista impressionisteista eksynyt tänne Pietariin??? Tämä kuva on lammen pinnasta.

Kun viimeeksi kirjoittelin, että pää oli pilvissä, niin kyllä täytyy nyt taas sanoa, että alkaa se sieltä pikkuhiljaa tulla tänne maan pinnan tasolle, tai no, noin 150 senttiä ylemmäksi, jos aletaan saivartelemaan.... Alkaa nimittäin taas painaa tuo venäjänkielen määrä tuolla kapustassa sen verran, ettei enää leijuta...

Mutta kivaa on ollut taas opiskella. Nyt on tahtikin vähän rauhallisempi, kuin kesällä, maikat eivät ole niin hätäisiä. Kielioppia on silleen sopivasti, ja sitten on sitä lukemista, fonetiikkaa ja keskustelua ja sanastoa. Keskustelutunnilla on ollut aiheena jalkapallo... Nyt kyllä nolottaa mennä huomenna tunnille sen eilisen rökityksen jäljiltä :-( ( siis Venäjä-Suomi 3-0) Meidän keskusteluopettaja on kuulemma 79-vuotias. En kyllä olis uskonut tuota ikää, sen verran virtaa tuntuu rouvalla olevan. Kovin on mielenkiintoista niillä tunneilla, kun hänellä on aikamoinen elämänkokemus ja kertoilee tarinoita matkan varrelta, siinä esim. jalkapallosanaston ohessa :-)

Ja kieliopissa taas kerrataan liikeverbejä... ja kantamiseen ja kuljettamiseen liittyviä verbejä.... Eikä niitä voi liikaa kerrata, sillä tuo on kyllä sellanen suo, mihin tavallinen taaplaaja kyllä äkkiä uppoaa korviaan myöten, ja lopulta on sekaisin kun vanha seinäkello....

Siis riippuu siitä kuljetaanko jalkaisin vaiko kulkuneuvolla ja yhteensuuntaan vaiko vaan kuljeskellaan vaiko vain käydään ja tullaan takaisin.... Ja tuosta liikkumatavasta sitten riippuu se miten ne tavarat /ihmiset /koirat kulkevat mukana, jokainen eri verbillä.... Ja kun sitten aletaan lisäämään noihin liikeverbeihin etuliitteitä, riippuen mennäänkö ulos, sisään, poiketaanko, kierrelläänkö, lähestytäänkö, loitonnutaanko, lähdetäänkö lopullisesti vaiko vain vähäksi aikaa jne. jne. jne..... niin kyllä siinä on aikamoinen kaalisoppa valmis!!! Niin ja sitten vielä pitää valita se, että tapahtuuko se juuri nyt ja tässä, vaiko usein, yleensä, aina, joka päivä yms. yms. yms.... ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA... mutta VAIKEAA... tai toisin sanoen paljon muistettavaa. No ei pitäisi dementian heti uhata, jos noin niinkuin pitää paikkansa se, että aivoille on hyvä antaa vähän hommia :-)

Ja vaikka tuota kieltä kuinka opiskellut jo olen, niin silti onnistun töpeksimään harva se päivä todella täydellisesti.... Maanantaina kun menin koirien kanssa ulos, niin kadulla heti ulko-oven edessä joku mies kysyi minulta jotain... No yleensä onnistun sanomaan, etten tiedä tai etten ymmärrä... Nyt vaan tuijotin hölmönä ja pudistin päätäni.... No mies jatkoi matkaansa ja minä toiseen suuntaan ja samalla kun lähdin liikkeelle, tajusin mitä hän kysyi.... "Onko tämä talo numero 54?" Arvaatte vaan kuinka ääliöksi itseni tunsin, sillä mikäs muukaan tämä on kuin talo numero 54.... Enpä kuitenkaan viitsinyt enää perään huudella..... Hohhoijjaa !!!