19.5.2010 Ihana aurinko!!!

Kyllä nyt meitä hellitään ainakin kelien puolesta. Saatiin Simon kanssa tällainen kunnon pehmeä lasku Egyptin helteistä näihin Suomen ja Pietarin helteisiin. Sopii mulle oikein hyvin nämä kelit.

Täällä tuntuu kansa ryömivän koloistaan samalla lailla auringon ja lämmön houkuttelemana kuin Suomessakin. Daameilla kenkien korot senkun kasvaa kasvamistaan, ja samassa suhteessa sitten hameet kutistuvat kutistumistaahn. Mutta näinhän se aina keväisin, myös Suomessa... Täällä vaan jotenkin tuntuu, että nämä ilmiöt tapahtuvat aina Suomeen verrattuna potenssiin kaksi.... vähintään....

Hieman edellä täällä tuntuu kevät olevan. Jännä ilmiö sinänsä, kun ei noita kilometrejä kuitenkaan niin valtavasti Pietarin ja Hesankaan välillä ole. Puistossa kukkii jo täyttä häkää tuomet ja omenapuutkin näyttivät pukkaavan kukkaa. Ja tuoksut ovat huumaavat.

Metrossa taasen ne tuoksut ovat myös melko huumaavia... tosin hieman erilailla. Lähinnä tuo huumaus tulee siitä, kun yrittää pidättää henkeä lähes tajun lähtöön saakka.... Päällimmäisenä näillä keleillä ehkä se kuvottava hienhaju, kun on vissiin rexonat vähän pettäneet... tai ehkei siitä rexonasta ole koskaan kuultu puhuttavankaan.

Töistä kotiin kävellessä saapi taasen haistella ällöä kalanhajua, kun myyvät tämän hetken hittituotetta, kuoretta, tuolla metroaseman liepeillä. Joutuu jo parikymmentä metriä ennen kojua pidättämään hengitystä.... En kyllä ymmärrä kuka niitä ostaa niitä kaloja, kun en oikein ole ihan varma onko niillä siinä mitään jäitä tms.... Täytyy varmaan uskaltautua sen verran joku päivä lähempäätä vilkaisemaan sitä myyntitiskiä.

Egyptissä oli tietenkin paljon venäläisiä. Satuimme sinne vielä juuri vappu-voitonpäivä viikolla, joten tunkua oli. No mahtui hotelliin sentään muitakin kansalaisuuksia. Surullista oli kuitenkin nähdä Luxorissa, Karnakin temppelin seinään raapustettu RUSSIA.... Tämä tuskin on peräisin Faaraoiden ajoilta..... Eikä tämä ollut suinkaan ainoa lieveilmiö, mitä havaitsimme venäläisten massaturismista... No eipä ne massaturismin haitat yksin venäläisten niskoilla ole, myönnän itsekin olevani osasyyllinen.... Mutta mutta.... minä en ainakaan tallo niitä koralleja räpylät jalassa.... en ikinä!!!!

Tämä Karnakin temppeli oli kyllä mahtavan vaikuttava. Veti melko hiljaiseksi tuolla, kun oikein alkoi pohtimaan syntyjä syviä.... Eikä voi kuin hämmästellä noita rakennelmia...


Tuo en ole minä tuolla patsaiden juurella. Oli vain hyvä saada ihminen kuvaan, niin saa jonkinlaisen käsityksen näiden patsaiden koosta.

Tällä surffilaudalla sensijaan olen minä :-) Todistettavasti siis olen jälleen kerran pysynyt laudan päällä. Itseasiassa lähes joka päivä kävin harjoittelemassa. Simolle ei harmillisesti tuulet oikein riittäneet...

Tämä kameli on tainnut parempiakin surffareita nähdä...

11.04.2010 Keväinen lenkki Jelaginin saarella

Kävimme tänään juoksemassa Kamennyy ostrovilla ja Elagin ostrovilla, elikkä tuo ensimmäinen suomeksi on Kivisaari ja tuo toinen sitten ehkä Jelaginin saari...

Nämä kaksi ovatkin varsinaisia keitaita taasen suurkaupungissa. Kamennyy ostrov on lähinnä eliitin asuinaluetta, taloja löytyy taasen jokasorttia, on pitsihuvilaa sekä mahtailevia kivilinnoja, sekä uusia, että vanhempia. yhdistävänä tekijänä kaikille on kuitenkin korkea aita ympärillä ja valvontakamerat. Suosituin automerkki mitä kaduilla liikkui oli Porchen Cayenne, siis iso maasturi...

Eipä voinut muuta kun nauttia tästä lenkistä, kun peipposet laulelivat kilvan puissa, ja liekö sitten kottaraisia ja rastaita siellä lisäksi säksättämässä. Ja meren puolella tietenkin lokit pitivät omaa konserttiaan.


Tässä oiva esimerkki tällaisesta omasta linnakkeesta, varsin oli kattavasti valvontakamerat ihan tuolla merenpuolella myöskin.
Nämä keltaiset talot myöskin vallan hulppealla tontilla... En tiedä ovatko ihan yksityiskäytössä... kaippa ne ovat.


Tämä sentään on nykyään ihan museo käytössä. Jelaginin museo.
Pakko oli ihailla tyyntä Nevan pintaa lenkkeilyn lomassa.



Hienot juoksupolut kiertävät Jelaginin saaren ympäri ja ristiin rastiin saarta.
Väkeä alkoi olla jo melko paljon siinä vaiheessa kun olimme lenkin juosseet. Voi vaan kuvitella kuinka täynnä tuo Jelaginin saari on näinä aurinkoisina kevät viikonloppuina. Ja mikäs siinä, sieltä voi mm. vuokrata rullaluistimet, asfalttibaanaakin saarelta löytyy. Täytyypä joku kerta ottaa omat luistimet mukaan ja käydä kipasemassa rundi.... Parempi tosin tehdä se aamulla anivarhain :-)

10.04.2010 Autoja laidasta laitaan...

Kyllä se vaan keikkuikin nopeasti se kevät tänne. Pääsiäisen aikana täällä oli mitä ilmeisemmin ollut varsin komeat kelit, koska puistostakin oli lumet sulaneet lähes kokonaan Suomi-reissumme aikana.

Eipä ole muutoinkaan nyt valittamista keleissä ollut. Tänään keli oli kerrassaan loistava. Aamulla anivarhain lenkille lähteissämme, vielä oli hieman pilvistä ja koleaa, mutta siinä parinkymmenen kilsan kuluessa se keli muuttuikin kerrassaan hienoksi auringonpaisteeksi. Mikäs sitä taas oli tassutellessa jo toista parinkympin lenkkiä tällä viikolla... (Tukholma, here I come :-), vähän alkaa taas usko palautumaan maratonkuntoon, vaikka talvella ei nyt niin paljon olekaan tullut treenattua)

Eilen oli niin hieno keli iltasella, että pakko oli lähteä iltakävelylle tuonne keskustaan päin. Siinä tuli taas bongailtua monenmoista kulkuneuvoa matkalla, joista tämä RollsRoyce kyllä ehkä eniten herätti huomiota. Taisi olla ravintola Parkissa meneillään jokin isokenkäisten tapaaminen, koska katu oli täynnänsä näitä paremman sortin autoja.... Mietinkin, jotta kehtaakos tästä kuvaa ottaa, vai tuleeko joku karpaasi samantein nykäsemään minulta kameran pois... No ei tullut, mutten tosin kehdannut lähempääkään ottaa kuvaa....
Mutta tämä kulkuneuvo taasen herätti kaikki sympatiat eilen iltapäivällä meidän talon edessä. Ei ole kaikilla tarvetta pröystäillä limusiinilla hääpäivänään :-)
Duunista taasen saimme ihmetellä kirkonmenoja kirkon pihamaalla. Ihan en ole selvillä näistä ortodoksisen kirkon menoista, mutta kaippa tuolla jotain hospotipomiloi-juttuja vedettiin.... ja kuljettiin siinä samalla kirkon ympäri.

Huomennakin pitäisi olla aurinkoinen keli, joten eiköhän sitä pidä lähteä ihmettelemään tuonne jotain nähtävyyksiä. Jospa vaikka kävisi Pietari-Paavalin kirkossa, sinnehän on haudattu viimeinen tsaariperhekin.... Luin juuri kirjan Nikolai II :n elämä ja kuolema, jonka on kirjoittanut Edward Radzinsky. Olipas muuten mielenkiintoinen kirja. Valaisi vähän tuota vallankumouksen aikaa täällä. Ei voi väittää, etteikö todellakin tsaariperhe olisi elänyt sitä omaa pilvilinnaelämäänsä ehkäpä jopa autuaan tietämättömänä kansan kurjuudesta, mutta toisaalta, tuon kirjan perusteella sai myös sen vaikutelman, että tsaaria on kyllä viety kun pässiä narussa ja juoniteltu ja järjestetty provokaatioita ja suorastaan lavastettu tsaari näyttämään julmalta ja verenhimoiselta.

28.03.2009 Kevät keikkuen tulevi!

Vihdoin viimein ilmassa on ollut oikeasti kevään tuntua. Tällä viikolla on saanut nauttia aurinkoisista juoksulenkeistä lähes kuivalla asfaltilla. Hieno tunne, kun ei askel lipsu. No tänään tosin tuolla toispuol jokkee, vähän kyllä lenkkarit hörppäsivät vettä, kun oli sen verran suuria lätäköitä, ettei enää kiertämään oikein päässyt.... tai olisihan sitä voinut sitä joenvarsi graniitti muurin päällä alkaa tasapainoilemaan, mutta vaikka se nyt aika kohtuullisen leveä onkin, niin silti en viitsinyt ottaa riskiä.

Lumet ovat saaneet kyytiä vesisateiden ja auringon ansiosta tällä viikolla. Huono puoli asiassa on taas se, että puisto menee taas huhtikuun ajaksi kiinni. Koirat saavatkin nyt pääsiäisestä eteenpäin kohtuullisen pitkän suomiloman, sillä vähän heikkoa on niiden reppanoiden ulkoiluttaminen täällä ilman tuota puistoa. Viime vuonna tuon kävelykadun "nurmikko" oli sellaista kökkövelliä, etteivät koiratkaan halunneet sinne mennä asioitaan tekemään.

Eilen sain suoritettua onnistuneesti läpi rakennekynsikurssin näyttökokeen sekä teorian. Puolessa välissä kynsien värkkäämistä iski jo epätoivo, että ei mene läpi tälläkään kertaa, sillä sen sortin räpeltämistä se taasen oli ja jälki oli kamalaa, mutta tuo on siitä hauskaa hommaa, että viilalla saa sitten ihmeitä aikaan... Kyllähän sieltä sitten kuoriutuikin ihan kelvolliset kynnet, ei tietenkään täydelliset, mutta kelpasivat kuitenkin. Mielenkiintoinen osuus sitten oli tietenkin teoriaosuus. Olin jo etukäteen ollut hieman huolissani, että miten oikein sen suoritan, kun tuo venäjän kirjoittaminen nyt on mitä on, varsinkin tuolla kynsisanastolla.... No maikka ei ollut huolissaan ollenkaan ja sanoi että älä huoli, jos ei onnistu kirjoittamalla niin tehään sit vaik suullisesti... Ja sanoin, että voinhan yrittää vähän kirjoittaa....

Kysymyksethän olivat aiheeltaan kovin helppoja tietenkin, joten innostuin sitten raapustamaan siinä. Välillä kysäisin vaan vieruskaverilta, jotta mikä se on se verbi se nipistää ja se kun levitetään sitä ainetta... Kyllähän tuon sanaston kaiken jo ymmärtää, mutta ainahan tuo itse tuottaminen onkin sitten vaikeampaa. Vähän piirustuksia sekaan ja luetteloita ja turhia huolia kieliopista ottamatta sitten innostuinkin kaikkiin kysymyksiin vastailemaan. Ja lopputulemana maikka jopa ymmärsi mitä olin sinne raapustanut :-) Joten avot, nyt on sertifikaatti jo kehystettynä täällä hyllyllä. Olenkin itsekseni pohdiskellut, että kaikenkaikkiaan oikein hauska kokemus josta jäi kynsien tekemisen taidon lisäksi roppakaupalla muistoja ja venäjän kielikin joutui ihan uudenlaiseen käyttöön. Ja jos vielä innostun aiheesta kursseja käymään lisää, niin taidanpa tietää mihin menen :-)

Pääsiäistä vietetään täälläkin, mutta vapaapäiviä sen ansiosta ei venäläiset saa. Minulla on kuitenkin Suomen lomat, joten Simo ottaa pari lomapäivää, niin päästään Suomeen. On ollut niin hätäisiä nuo viime Suomireissut, että ei ole välttämättä kotona ehtinyt edes käydä. Viikko sitten kävimme, mutta silloin minulla oli Hyvinkäällä luokkakokous (vuosilta 83-86!!), ja Simo vain käväisi kotona. Olipa muuten hauskaa nähdä vanhoja luokkakavereita niin sankoin joukoin. Tosin täytyy myöntää, että ihan kaikkia en edes tunnistanut, niin paljon olivat muuttuneet, tai sitten en juuri ole kouluaikoina edes tekemisissä ollut. Mutta tulipahan taas muutama vuosi lisää paljosta nauramisesta :-)

14.03.2010 Suomen lumikoira...

Jaahas... ajankulku on taasen ollut hieman nopeaa... tai sitten vaan olen kehittänyt itselleni taasen liikaa aktiviteetteja, ettei meinaa blogia ehtiä ylläpitää....

Talven puhutuin aihe taitaa olla tuo lumi... Eikä puheenaiheesta ole todellakaan pulaa vielä kummassakaan päässä, ei Pietarissa eikä Suomessa. Edellisviikonloppuna kävimme kotona, ja viikonlopun teemana oli lumenluonti katolta. Ja sitähän riitti. Simolla meni käytännössä kaksi päivää lumien kanssa temmeltäessä. Kyllähän minäkin siinä hieman auttelin, ja hikistä puuhaahan se tuppaa olemaan. Vielä hurjasti kiitoksia myös Jukalle, joka uhrautui auttamaan, vaikka on jo useaan otteeseen saanut tänä talvena ihan riittämiin lunta puskea.

Lopputulos näkyy tästä kuvasta... ei taida sulaa juhannukseksikaan nämä kinokset :-(.

Tarean puistossa penkeistä on parhaimmillaan näkyvissä vain selkänojan yläosat....

Tulipa napattua kännykällä "sininen hetki"....

Hmmmm.... Näiden solttupoikien hiihtoharjoituksia/kilpailuja tässä tänä talvena seuranneena, en voi muuta kuin toivoa, että Suomen armeijassa tuo hiihtoharrastus olisi hieman paremmassa kuosissa..... Tai jos totta puhutaan, ei se luullakseni ainakaan huonommassa jamassa voi olla.... No... toivottavasti sentään eivät pojat koskaan joudu kilpasille näiden poikain kanssa tositilanteeseen, mutta jos nyt näin ikävästi pääsisi käymään, niin lohdutukseksi voin sanoa, ettei nämä ainakaan kovin pitkälle karkuun tällä varustuksella pötki....


Meidän perheessä on kuitenkin yksi, joka ei valita lumen määrästä.... Nimittäin tämä mukamas Espanjan vesikoira... enempi sopisi Suomen lumikoira rodun nimeksi.... Piehtarointi lumessa on Retun ykköslempipuuhaa nimittäin.

Ja lopputulos on tästäkin välillä aika veikeän näköinen :-)

Kuten jo viime kerralla mainitsin, niin rakennekynsikurssia on käyty. Eikä ole edelleenkään ihan helppoa tuo. Vaatii huimasti kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, ja kuitenkin pitäisi saada kynnet tehtyä jossain järkevässä aikataulussa... Tällä hetkellä tuon kaiken yhdistäminen tuntuu melko utopistiselta ajatukselta..... Loppukoetta vaille valmis tuo kurssi, mutta taitaa olla parempi harjoitella vielä ennen kuin yritän loppukoetta.... Hyvä toisaalta, että eivät päästä noin vaan läpi loppukokeesta, sillä sitten ainakin tiedän osaavani tehdä kynnet, kun sen läpi saan....

Muutama kaveri on jo uhrautunut kuluttamaan muutaman tunnin meikäläisen harjoitteluun, mikä on loistavaa, sillä tuota hommaa ei tosiaan opi kuin tekemällä.

Tässäpä yksi kurssilla tehty käsipari. Kaikin puolin olen ollut tyytyväinen kurssiin. Opettajat ovat kyllä olleet todella ammattitaitoisia ja mukavia.... ja varmaan pikkuhiljaa tajusivat, etten tosiaankaan ole näissä hommissa kokenut.

Ja sitähän ollaan sitten kumpikin tässä taloudessa "Raksa-alalla".... näin Kotikatua lainatakseni.... Siinä nimittäin tämä rakennekynsiala oli näin nimetty :-)

06.02.2010 Laittomia kuormia?

Taasen jouduin tässä eilispäivänä tikahtumaan nauruun tässä aivan kotinurkilla. Tuo hääpalatsi kaikkine lieveilmiöineen kyllä onnistuu tuomaan hymyn huulille. Tämä rämä Lada näytti ilmapallolastinsa kanssa siltä, kuin olisi juuri lähtemässä leijailemaan.... Tai tiedä häntä, ehkä se olikin juuri laskeutunut tuohon kadulle.... En nimittäin kuollakseni keksinyt, miten tuolla on voitu ajaa täällä liikenteessä. Autossa oli sisälläkin niin paljon palloja, että kuski ja apukuski hädin tuskin mahtuivat sisään....

Enkä varmaan ollut ainoa, joka tätä settiä kuvasi. No voihan sitä olla, että ovat miliisille pulittaneet muutaman ruplan, jos ovat vaivautuneet edes tätä pysäyttämään....

Toisen kauhistuksen näimme tuolla kaupungilla pari viikkoa sitten... Kattojen siivoajat ovat olleet ahkeria täällä. Sulkevat aina kadunpätkän ja sitten joku rohkea narujen varassa sieltä katolta niitä jääkökkäreitä tiputteleepi... Tietääksenin ainakin yksi uzpekistanilainen on jo pudonnut jäitten kera neljännen kerroksen korkeudelta... Rauha hänen sielulleen.

Siihen verrattuna tietenkin tämä auton kohtalo on varsin vähäpätöinen. Mutta itkisin silti verta, jos havaitsisin, että meidän automme päälle on ladottu pari runkopatjaa ja autonrenkaita suojaamaan katolta mahdollisesti tiputettavilta jäiltä.... Tai ehkäpä tämä varotoimi olikin sitä rohkeaa kiipeilijää varten???? (joka muuten on havaittavissa tuosta alemmasta kuvasta siellä ylhäällä)

Olenpa tässä aloittanut uuden kädentaidon harjoittelunkin. Koska olen näihin "blingbling"-rakennekynsiin hurahtanut täällä, niin päätinpä mennä kurssille, ja opetella niiden teon itse. Tiesin kyllä, ettei helppoa tule olemaan, mutta mielenkiintoista kyllä. Opetushan tapahtuu kaikki tietenkin venäjäksi. Yllättävän hyvin siitä puolesta olen selvinnyt, omasta mielestäni olen kyllä hyvin ymmärtänyt mitä pitää tehdä.
Tänään tosin oli eri maikka kuin eilen, ja hänelle ei tainnut olla ihan selvää, jotta kuinka tumpelo nyt on kyseessä... siis ei minkään valtakunnan manikyyrikokemusta aikaisemmin :-) No vaikka ei ihan helppoa ole, ei se mitään rakettitiedettä tosiaankaan ole. Vaatii vaan harjoittelua, harjoittelua ja vielä kerran harjoittelua.... Mutta eiköhän se sitten joskus lopussa seiso se kiitos.... toivottavasti. Kurssi kestää yhteensä 10 päivää (ja ilmeisesti vielä harjoittelu koetta varten ja loppukoe). Saas nährä päästävätkö sitten läpi.... Tämänpäiväisen perusteella eivät todellakaan.... mutta täytyy kyllä vähän moittia opettajaakin, että oletti vain, että osaan jotain ennestään....

16.01.2010 Diggi- loo Diggi-ley...

Olivat ennustajat oikeassa, kun povasivat syksyllä tänne vuosituhannen talvea... No senhän ei itseasiassa tarvitse olla kummoinen talvi, että päihittää nämä viimeiset yhdeksän mennyttä, mutta kyllä nyt on rima ylitetty ja kirkkaasti. Kuten suomessa, maisemat ovat kuin sadusta.

Kun ajelimme viime viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Pietariin ja aamuvarhaisella saavuimme kaupunkiin, olivat näkymät kuin tarunhohtoisesta satumaasta. Valkeat kuuraiset puut olivat kaupunkiin johtavan tien varrella valaistut eri värisin valoin, vihreää, lilaa, punaista... jonka lisäksi tietenkin erinäiset jouluvalot koristivat puita. Liikenteenkin ollessa lähes olematonta, oli lumisella ja jouluvalaistulla, yleensä vilkasliikenteisellä, Petrogradskajallakin todella hieno tunnelma.

Tänään taasen kerran läksimme kaupungista ulos ulkoilemaan, ja minnekkäs muualle kuin Suomenlahden rannalle lähelle Terijokea. Ja Retu oli onnessaan kun pääsi jäälle juoksemaan ja peuhaamaan. Pete taasen oli tyytyväinen siinä vaiheessa kun ymmärsin ottaa sen syliin kun sille tuli kylmä... Alkaa vähän ikä näköjään painaa Petteriä.

Enpä muista koska viimeeksi olisi näin pitkään yhtäjaksoisesti myös pysynyt tämä valkeus ja puut kuuraisina ja lumisina. Tästä kuvasta kun oikein tarkkaan katsoo, niin löytää puiden lomasta ihmisiä... ja mitäpä muuta tekemässä kuin shaslikkia grillaamassa! Ainakin tuoksusta niin päättelimme....

Pete totutteli jo Suomi-loman aikana kovien pakkasten aikaan töppösiin, eikä pistänyt pahakseen niitä, koska havaitsi näköjään itsekin, että eipä jäädy tassut. No näihin Pietarin suolakaduille ne on vähän heppoiset töppöset, joten kävimme ostamassa olosuhteisiin sopivammat....

Ja maassa maan tavalla - pakkohan se on olla kultaa koirankin töppösissä :-) Näissä on oikein kumipohjat ja ovat keinonahkaa, joten soveltuvat hyvin täkäläiseen loskaan. Ja mikä parasta, pysyvät hyvin jalassa, eikä Pete ole moksiskaan (mitä nyt vähän kaupassa nolotti ensin....) Mutta jostain syystä alkoi päässä soimaan vanha kunnon Diggi-loo Diggi-ley....

... Alla tittar på mig.....

...Där ja går i mina gyllene skor....!!