Talven puhutuin aihe taitaa olla tuo lumi... Eikä puheenaiheesta ole todellakaan pulaa vielä kummassakaan päässä, ei Pietarissa eikä Suomessa. Edellisviikonloppuna kävimme kotona, ja viikonlopun teemana oli lumenluonti katolta. Ja sitähän riitti. Simolla meni käytännössä kaksi päivää lumien kanssa temmeltäessä. Kyllähän minäkin siinä hieman auttelin, ja hikistä puuhaahan se tuppaa olemaan. Vielä hurjasti kiitoksia myös Jukalle, joka uhrautui auttamaan, vaikka on jo useaan otteeseen saanut tänä talvena ihan riittämiin lunta puskea.
Lopputulos näkyy tästä kuvasta... ei taida sulaa juhannukseksikaan nämä kinokset :-(.
Tarean puistossa penkeistä on parhaimmillaan näkyvissä vain selkänojan yläosat....
Tulipa napattua kännykällä "sininen hetki"....
Hmmmm.... Näiden solttupoikien hiihtoharjoituksia/kilpailuja tässä tänä talvena seuranneena, en voi muuta kuin toivoa, että Suomen armeijassa tuo hiihtoharrastus olisi hieman paremmassa kuosissa..... Tai jos totta puhutaan, ei se luullakseni ainakaan huonommassa jamassa voi olla.... No... toivottavasti sentään eivät pojat koskaan joudu kilpasille näiden poikain kanssa tositilanteeseen, mutta jos nyt näin ikävästi pääsisi käymään, niin lohdutukseksi voin sanoa, ettei nämä ainakaan kovin pitkälle karkuun tällä varustuksella pötki....
Meidän perheessä on kuitenkin yksi, joka ei valita lumen määrästä.... Nimittäin tämä mukamas Espanjan vesikoira... enempi sopisi Suomen lumikoira rodun nimeksi.... Piehtarointi lumessa on Retun ykköslempipuuhaa nimittäin.
Ja lopputulos on tästäkin välillä aika veikeän näköinen :-)
Kuten jo viime kerralla mainitsin, niin rakennekynsikurssia on käyty. Eikä ole edelleenkään ihan helppoa tuo. Vaatii huimasti kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, ja kuitenkin pitäisi saada kynnet tehtyä jossain järkevässä aikataulussa... Tällä hetkellä tuon kaiken yhdistäminen tuntuu melko utopistiselta ajatukselta..... Loppukoetta vaille valmis tuo kurssi, mutta taitaa olla parempi harjoitella vielä ennen kuin yritän loppukoetta.... Hyvä toisaalta, että eivät päästä noin vaan läpi loppukokeesta, sillä sitten ainakin tiedän osaavani tehdä kynnet, kun sen läpi saan....
Muutama kaveri on jo uhrautunut kuluttamaan muutaman tunnin meikäläisen harjoitteluun, mikä on loistavaa, sillä tuota hommaa ei tosiaan opi kuin tekemällä.
Tässäpä yksi kurssilla tehty käsipari. Kaikin puolin olen ollut tyytyväinen kurssiin. Opettajat ovat kyllä olleet todella ammattitaitoisia ja mukavia.... ja varmaan pikkuhiljaa tajusivat, etten tosiaankaan ole näissä hommissa kokenut.
Ja sitähän ollaan sitten kumpikin tässä taloudessa "Raksa-alalla".... näin Kotikatua lainatakseni.... Siinä nimittäin tämä rakennekynsiala oli näin nimetty :-) 
Moi Anna, lueskelen aina juttujasi, mutta taitaa opinnot ja työt haitata meidän viihdyttämistä :) On ollut mielenkiintoista seurata elämäänne suurkaupungissa - paljon huikeita kokemuksia - kaikin puolin. Kirjoittele joskus kuulumisia, jos ehdit spostilla.
VastaaPoistaTerkuin Kirsi/Vantaa