19.4.2009 Vuosi täynnä pietarilaiselämää!!

Niin se vain aika rientää, että tällä viikolla vietin Pietariintulon vuosipäivääni. Oikeasti en tosiaan meinaa tajuta, että näin vain on käynyt, vuosi on tullut tallailtua näissä maisemissa. Niin nopeaa on ajankulu, että nyt sitä tajuaa, että onpa hyvä kun on tullut kirjoiteltua tätä blogia ja näpsittyä kuvia... Voi välillä ihan itsekin tsekata, jotta mihin se vuosi hupeni :-)

Korkokenkiin en vielä ole taipunut, enkä usko, että näillä räpylöillä niistä kannattaa edes uneksia... (Sori likat, kaikki te, jotka olitte varmoja, että sieltä se tulee Venäjältä punaisissa korkosaappaissa...) Mutta voin nyt sen verran paljastaa, että olen tehnyt venäläisyydelle myönnytyksen... Tänään nimittäin laitatin rakennekynnet.... oikein "glitterin" kera :-) Josko se loppuisi se iänikuinen taistelu katkeilevien kynsien kanssa... tai saas kattoo kuinka käy... saanko nämäkin poikki.

Tällä viikolla olen ollut reipas ja juossutkin jopa 35 kilsaa. Tänään ja eilen oli hieno aurinkoinen, mutta erittäin kylmä keli. Retun kanssa tänään hölköteltiin nabereshnaa pitkin 15 kilsaa. Retulla oli hauskaa, kun sai juosta vapaana ja jahdata nabereshnan reunakiveyksellä istuvia lokkeja. Tuo toispuoljokkee oleva nabershnaja on oikein hyvällä asfaltilla, täytynee mennä rullaluistimilla sinne suhailemaan joku kaunis päivä.

Ensi viikolla ei tarvitsekaan paljon toteuttaa mitään suunnitelmia, sillä ylitöitä pukkaa, ja istutaan duunissa käytännössä aamusta iltaan koko viikko. Sitä onkin odoteltu, sillä joulun jälkeen ei ole ylitöitä ollut.

Tämä viikko on mennyt lähes joka päivä kielenopiskelun parissa. Osallistun sellaiselle intensiivijatkokurssille, jossa on kaksi duunikaveria. On se hyvä opettaja se ketä meitä opettaa. Lauantaisin hän käy meillä kotona minuu opettamassa, ja täytyy sanoa, että onpa se tehokasta.

Eilen ostin pari DVD:tä, Angelina Jolien Changeling:in ja uusimman Bondin -kumpikin venäjäksi dubattuina tietenkin. Tuo ensin mainittu olikin ihan hyvä ja ymmärsinkin kaiken oleellisen. Tuo Bondi taasen tuskin olisi parantunut, vaikka olisinkin kaiken ymmärtänyt......

13.4.2009 Hyvää pääsiäistä!

Toivotellaan nyt vielä kaikille hyvää pääsiäistä, kun kerran vielä pääsiäispäivä on!

Täällä keli näyttää nyt vähän valoisammalta kuin eilen ja toissapäivänä. Aurinko näyttää tuolta ainakin harson takaa paistavan. Viikonloppu meni taasen vähän tuhruisessa kelissä.

Eija ja Jukka kävivät täällä, tulivat jo itseasiassa tiistai-iltana. Eija teki pari päivää duunia ja sitten otettiin vähän rennommin pääsiäinen.

Lauantaina käytiin haukkaamassa vähän happea Udelnaja-puistossa, sillä viereinen Taurean puisto on suljettu kuivumaan. Oikeasti, ihan ainoa ja oikea ratkaisu, sillä jos siellä annettaisiin porukan trampata nuo nurmikot nyt, niin se olisi täysin liejua koko puisto. Haittapuolihan siitä meikäläiselle on se, että eipä tosiaan ole kovin kaksiset koirien ulkoilutusmaastot tässä ympärillä muutoin. Pakko siis pakata välillä koirat autoon ja lähteä johonkin toiseen puistoon, että pääseveät vähän edes juoksentelemaan.


Kuten kuvasta näkyy keli on vielä märkä, eikä mikään lämmin, mutta siitä huolimatta kaikenlaista viheltäjää oli puistossa liikkeellä... Lämpötila oli siis vain nelisen astetta, mutta haitanneeko tuo, jos kerran jumpatessa tulee lämmin???? Haara-perus hyppelyt oli ainakin hyvin hallussa tällä hepulla. (...jotta kiitosta vaan pitemmästä kameran putkesta :-))

Vaatetuksesta huolimatta nämä pojat keräsivät huomattavasti suuremman yleisön treeneilleen. Kyseessähän on paikallisten puolijumalien, elikkä Zenitin harjoitukset. Seuran päämaja on siis mitä ilmeisemmin Udelnaja-puistossa.

Eilen käytiin samalla keikalla kun vietiin Eija ja Jukka asemalle, jonkin matkan päässä suomen asemalta olevassa puistossa, joka kyllä oli varsin märkä ja jouduimme tosissaan väistelemään lätäköitä ja rutakoita. Mutta Retua se ei haitannut ollenkaan :-) Mitä enemmän rapa roiskuu niin sen hauskempaa sen mielestä!

Taas on saanut pohtia näitä venäläisiä ilmiöitä täällä kaduilla tallustellessa. Yksi surullisimmista on kyllä lähes joka aamu vastaankävelevä äiti, (luultavasti minua paljon nuorempi, mutta noin 10 vuotta vanhemman näköinen), joka vie tyttöään kouluun (olisiko siinä 8 vuoden paikkeilla?), aina kaljapullo kädessä. Puoli kahdeksan aikaan aamulla.

Toinen asia mikä ikäänkuin kuuluu täällä tähän katukuvaan on palavat roskikset. Se palavan paperin haju kyllä tulee loppuelämäni ajan muistuttamaan minua näistä täällä kytevistä roskiksista. Suomeen verrattuna ero on siinä, ettei kukaan niistä ole moksiskaan. Ei vaikka savu nousisi sankkana vähän suuremmastakin roskasäiliöstä... Jengi vain kävelee ohi, ja kaikki on "normalna".

Suomessa asuvat "kerrostalokyttääjät" saisivat täällä kyllä sen verran ylimääräisiä sydämentykytyksiä, että kertakaikkiaan voipi olla terveellisempää ihan pysytellä niissä kotimaisemissa... Kun Suomessa inistään siitä, ettei parvekkeella saisi polttaa, niin täällä on ihan normi, että poltetaan rappukäytävässä. Ja tupakannatsathan kyllä jää ihan tasan sinne rappukäytävän lattialle. Kyllä täällä noin kerran kuussa joku käy tuon rappukäytävän lakaisemassa...Simo taitaa olla ainoa tämän talon tunnollinen, joka menee tuohon kadulle polttamaan.

Päätin muuten ostaa Simolle syntymäpäivälahjaksi autoon navigaattorin. Ja syykin siihen on ilmeinen. Joudun toimimaan kartturina kun Simo ajaa. Ja koska iPhonen Google-kartta ei tiedä mistä saa kääntyä ja mistä ei, Simo kiljuu, että "katso siitä paperikartasta, missä on ne nuolet mihin saa mennä ja mihin ei!!!" Ja tähän minä vaan vikisen, että "En minä nää niitä nuolia, kun ne on niin pienellä!!"

Käytiin täältä ostamassa siihen navigaattoriin Venäjän kartat. Löytyihän ne pienen metsästyksen jälkeen. Kaupasssa olikin oikein mukava ja palvelualtis tyttö myymässä... Ja täytyy sanoa, että meinasi kaupan ovesta karmit hajota kun lähdin ulos, sillä niin polleena olin, kun tyttö kehui, että hyvin haastan venäjää :-) No tyttöhän oli vain kohtelias, mutta kyllähän se silti itsetuntoa hiveli... Mutta viime venäjäntunnilla kyllä vähän putosin sitten tömähtäen maanpinnalle, kun taas kylmiltään kertaamatta piti osata aktiivin partisiipin preesens ja preteriti ja passiivin partisiipin preesens ja preteriti... Eikös kuulostakin kivalta???

Tuolla kartan osto reissulla katselimme Mäkkärin ikkunasta kun siinä kadulla seisoi vanha papparainen, ja piteli käsissään sellaisia virkattuja pupuja. Ylös asti näki, että pappa tärisi, joko kylmyyttään tai vanhuuttaan. Joka tapauksessa kyllä siinä tuli pappaa sääli. Viisaammat tietävät kertoa, että ei se pappa niistä myymistään pupuista itse saa juuri mitään, mafia-tai vastaavat heput vie rahat. No, sitä suuremmalla syyllä pistää taas miettimään tämän maan sosiaalisia oloja. Eiköhän tuollaisen pitkälle yli seitsemänkymppisen ikämiehen paikka kuitenkin olisi jossain muualla kun hytisemässä kylmässä pidellen käsissään virkattuja pupuja???

29.09.2009 Simon synttärit

Eilen olimme juhlistamassa Simon synttäreitä Shuri-Muri- nimisessä ravintolassa. Tarkoittaa kuulemma vispilänkauppaa tuo nimi. Kerrassaan loistava hintalaatusuhde on tuossa ravintolassa. Piti olla toinenkin syntymäpäiväsankari, mutta ikävä kyllä hän sairastui juuri h-hetkellä.
Meitä oli kahdeksan hengen seurue. Simo oli käynyt etukäteen varaamassa pöydän ja alkuruoat ja juomat. Oikein mukava ilta oli.

Aamulla heräsin siihen kun Simo hytisi kylmästä, ja kuumettahan sillä oli. Tämä päivä onkin sitten mennyt ihan tautia parannellessa. Minä taasen olin tuolla pääkonsulin residenssillä narikkahommissa. Paikalla oli sekä Tarja Halonen, että Pietarin kuvernööri Matvienko. Vilaukselta vain heidät ehdin näkemään, sen verran siinä sai tasaiseen tahtiin laittaa takkia naulakkoon ja naulakosta pois. Väkeä oli paikalla ehkä 130. Tilaisuus oli Suomi Pietarissa 200 vuotta-juhlavuoden avaustilaisuus. Ennen residenssivastaanottoa porukka oli suomalaisessa kirkossa kuuntelemassa Avantia.

Tuohon pyydettiin meiltä töistä vapaaehtoisia, ja pitihän se uteliaana tietenkin tarjoutua, koska en ollut vielä tuota pääkonsulaatin residenssiä vielä tietenkään sisäpuolelta nähnyt. Sehän sijaitsee ihan tuossa meidän takana, seuraavalla kadulla, joten eipä ollut pitkä matka taaskaan töihin.

Keli täällä tänään sattui olemaan ihan järkyttävä... Taivaalta tuli kissoja ja koiria ja vanhoja akkoja äkeet selässä.... Olipahan vähän märkiä takkeja ripustettavana :-) Ja Zontikkeja :-)

26.03.2009 Elämä jatkuu

Elämä jatkuu kirpeän kevätpakkasen merkeissä täällä Pietarissa. Aamusella seitsemän aikoihin puistossa oli mitä mainioin auringonnousuhetki. Kävelytie on aivan jäässä. Kävelyyn se ei juuri sovellu, mutta ainakin se on valokuvauksellinen!

Nämä muut kuvat ovat saldoa juoksulenkeiltä tässä lähiaikoina. Täytynee alkaa taas kantamaan vähän parempaa kameraa mukana kuin tuo puhelimessa oleva. No ovathan nämäkin tyhjää parempia :-)
Tämä silta on Smolnasta heti seuraava, Bolsheohtinskii Most.

Ja tässähän komeilee itse Smolnan kirkko taasen... tällä kertaa toiselt puolt jokkee....

Tämä taasen on se kuuluisa Aurora-laiva, minkä kannelta kuulemma ammuttiin lokakuun vallankumouksen aloittaneet laukaukset.

p.s. kannattaa ehkä taas klikkailla kuvia suuremmiksi aina kuvan päältä.... harmi vaan, ettei aukaise omaan ikkunaansa noita kuvia, joutuu sitten "pakittamaan" selaimen takaisin-nuolesta tänne blogiin....

20.3.2009 Jäähyväiset Kilulle, todelliselle pienelle SUURELLE koiralle

KILU

19.7.1993-20.3.2009

"Kerro Rapelle terveisiä!

Toivottavasti siellä on paljon vettä ja pitkiä agilityratoja!"

15.3.2009 Kevättä ilmassa!

Tänään oli mahtava maaliskuinen aurinkopäivä. Suuntasimme autonnokan kohti Udelnaja-puistoa, joka on meiltä noin 9 kilometriä pohjoiseen päin. Mukana menossa myös äiti ja kummitätini. Tämä puisto onkin sen verran tilava, että koirat saavat siellä temmeltää ihan metsässä. Nythän näky oli ihan hieno, kun maassa on puhdasta lunta, mutta rohkenen epäillä, että lumen alta sitten hetken päästä paljastunee sellainen peri-pietarilainen näky, eli pulloja ja roskia.... Yhden pohjattoman lasipullon korjasin polun vierestä vähän vähemmän koirantassuja uhkaavaan paikkaan.
Retu sai eilen uuden kevät frisyyrin... toisin sanoen kaikki pois vaan! Ja kyllähän nyt kelpaa, kun ei tarvitse kämpässä läähättää ja saa pukeutua ulos varsin tyylikkääseen palttooseen.

Tämä on vain niin tyypillinen kuva, Retu touhottaa kepin kanssa, josko joku leikkisi, ja Pete taasen menee nenä maassa haistelemassa ihania keväisiä tuoksuja. Liekö tästäkin mennyt jokin hemaiseva pietarilaisnarttu??
Ehdimme puistoon ennen varsinaista yleisöryntäystä. Tarkoittaa siis sitä, että sunnuntaiaamuna lähdimme ajoissa liikenteeseen, jolloin kadutkin ovat lähes tyhjät. Täkäläiset eivät tunnu lähtevän sunnuntaina koloistaan kyllä ennen kello kahtatoista minnekkään... Mutta sitten kun lähtevät, sitä väkeä sitten riittääkin, sekä puistoihin että ostoskeskuksiin.
Hauskoja nämä pikku keinut tuolla puistossa. Taisin vain olla muutamaa kokonumeroa liian suuri tähän kiikkuun :-) Retunkin mielestä varsin mainio paikka - ihanasti pääsee kihnuttamaan selkää tuohon polvitaipeeseen!

Puistossa oli myös ratsastuskoulu. Hevoset tarhassa ainakin saivat osakseen paljon rapsutusta ja ihailua ulkoilevilta pietarilaisilta. Kävinpä vilkaisemassa myös rakennusta, jonka ajattelin voivan olla maneesi ja olihan se. Tosin ehkä pienimmällä mahdollisella mitoituksella, mutta siellä ne köpsöttelivät ne tuntipollet, seitsemän peräkanaa. Ihan mielenkiinnolla jäin kuuntelemaan opetusta venäjän kielellä... Sattuneista syistä kun tiedän aika hyvin suomeksi, mitä niille alkeisjatkolaisille siellä selvitetään :-) Hepat oli ihan normi tuntihevosten näköisiä, ihan hyvin hoidettuja näyttivät olevan.

Sitten vielä reipas ostosretki puiston vieressä olevaan "ostoshelvettiin". Simo jostain kumman syystä pakeni suht nopeasti autoon odottelemaan koirien seuraksi... On se vaan ihme juttu :-)

P.S. Aktivoin muuten tuon kommentointi mahdollisuuden tänne blogiin. Pitäisi löytyä aina joka tekstin jälkeen tuo kommentointi-linkki. Ei kun vain kommentoimaan!

5.3.2009 Uusia haasteita

Olipas muuten ihanaa käydä Suomessa ja järven jäällä hiihtelemässä! Eipä tullut mieleen edes musiikkia kuunnella, piti vain nauttia hiljaisuudesta ja hienosta maisemasta! Koiratkin olivat taas onnesta soikeina kun pääsivät nekin nauttimaan vapaudesta. Peteä on vaan tainnut alkaa vähän ikä painamaan, sillä se ei oikein meinannut jaksaa pitää vauhtia yllä kympin lenkillä. No suotakoon se hänelle, onhan hän jo toukokuussa yhdeksän vuotias, joten pitäähän se nyt ymmärtääkin, että vähän alkaa hidastumaan... Jotenkin sitä ei vaan osaa ajatella vanhana koirana, mutta niin se vaan aika kuluu...

Ja niin se aika on taasen rientänyt, että vuorotteluvapaan loppukin jo häämötti ja päätöksiä suuntaan tai toiseen oli tehtävä. Koska vuorottelun jatkaminen virkavapaalla ei ollut mahdollista, päätinpä tehdä radikaalin tempun ja niin sanotusti vaihtaa maisemaa. Haikein mielinhän sitä lopetuspäätöksen tein, mutta toisaalta tulihan sitten kerralla hankittua jännitystä elämään :-) No maisemahan ei oikeastaan vaihtunut sillä täällä ollaan edelleen Pietarissa ja blogin kirjoittelu jatkuu :-)

Aloitin maanantaina täällä työt ja so far so good! Kerrankin saa elämässään nauttia kymmenen minuutin kävelymatkasta töihin. On sekin kyllä juhlaa, kun on useamman vuoden moottoritietä suhannut.

Muutenkin on aika sellanen kevät fiilis ollut tässä. Aamusellakin varpuset zirputtavat tuolla jo siihen malliin, että oksat pois. Ja lokitkin ovat jo hieman alkaneet kirkua.

Eilen illalla kun kävelin kuntosalilta kotiin, hihittelin taas näitä sarjassamme venäläisiä ilmiöitä. Yhdessä kadun kulmassa seisoi nuorehko mies, joka puhui kännykkään ja samalla teki ristinmerkkiä kohti kirkkoa, ja sitten noukki maahan asettamansa kaljatölkin ja jatkoi matkaa yhä kännykkään puhuen. Jokainen voi sitten päätellä tuosta itse onko tämä kansa aidosti uskonnollista vaiko eikö... Totta puhuakseni en oikein itse tullut vielä tuosta vakuuttuneeksi... Voihan tuota tietenkin kutsua jonkin sortin kolmen k:n pyhäksi kolminaisuudeksi, tosin järjestys on kaljatölkki, kännykkä ja kirkko.

Kun jatkoin matkaa, tulin tuosta järjestyksestä vain vakuuttuneemmaksi, sillä metroaseman edessä väkijoukon keskellä minua käveli vastaan valtavan suuri kaljakolpakko kuohuineen kaikkineen!!! Nyt alkoi jo oikeasti naurattamaan, sillä kyllä ajatus siitä, että ammattina olisi kävellä kadulla valtava kaljakolpakko asusteena ja jakaa ihmisille jotain mainoksia on mielestäni hulvaton. Mutta toisaalta jollekin se on ihan totisinta totta, eikä välttämättä ihan niin hauskaa sitten enää kun sitä joutuu työkseen tekemään -jotain naurettavaa korvausta vastaan.

Tänään olin venäjäntunnilla taasen, firma kustantaa kurssit, mutta sovin open kanssa myös yksityisistä lisätunneista, sillä jotenkin nyt tuntuu siltä, että tsempattava on tuon kielen kanssa vielä ja töitä on tehtävä. Mutta ehkä se on ihan hyväkin nyt, ettei ole ihan niin intensiivistä, ehtii vähän pureskelemaan ja sulattelemaankin sitä opittua.