Olipas muuten ihanaa käydä Suomessa ja järven jäällä hiihtelemässä! Eipä tullut mieleen edes musiikkia kuunnella, piti vain nauttia hiljaisuudesta ja hienosta maisemasta! Koiratkin olivat taas onnesta soikeina kun pääsivät nekin nauttimaan vapaudesta. Peteä on vaan tainnut alkaa vähän ikä painamaan, sillä se ei oikein meinannut jaksaa pitää vauhtia yllä kympin lenkillä. No suotakoon se hänelle, onhan hän jo toukokuussa yhdeksän vuotias, joten pitäähän se nyt ymmärtääkin, että vähän alkaa hidastumaan... Jotenkin sitä ei vaan osaa ajatella vanhana koirana, mutta niin se vaan aika kuluu...
Ja niin se aika on taasen rientänyt, että vuorotteluvapaan loppukin jo häämötti ja päätöksiä suuntaan tai toiseen oli tehtävä. Koska vuorottelun jatkaminen virkavapaalla ei ollut mahdollista, päätinpä tehdä radikaalin tempun ja niin sanotusti vaihtaa maisemaa. Haikein mielinhän sitä lopetuspäätöksen tein, mutta toisaalta tulihan sitten kerralla hankittua jännitystä elämään :-) No maisemahan ei oikeastaan vaihtunut sillä täällä ollaan edelleen Pietarissa ja blogin kirjoittelu jatkuu :-)
Aloitin maanantaina täällä työt ja so far so good! Kerrankin saa elämässään nauttia kymmenen minuutin kävelymatkasta töihin. On sekin kyllä juhlaa, kun on useamman vuoden moottoritietä suhannut.
Muutenkin on aika sellanen kevät fiilis ollut tässä. Aamusellakin varpuset zirputtavat tuolla jo siihen malliin, että oksat pois. Ja lokitkin ovat jo hieman alkaneet kirkua.
Eilen illalla kun kävelin kuntosalilta kotiin, hihittelin taas näitä sarjassamme venäläisiä ilmiöitä. Yhdessä kadun kulmassa seisoi nuorehko mies, joka puhui kännykkään ja samalla teki ristinmerkkiä kohti kirkkoa, ja sitten noukki maahan asettamansa kaljatölkin ja jatkoi matkaa yhä kännykkään puhuen. Jokainen voi sitten päätellä tuosta itse onko tämä kansa aidosti uskonnollista vaiko eikö... Totta puhuakseni en oikein itse tullut vielä tuosta vakuuttuneeksi... Voihan tuota tietenkin kutsua jonkin sortin kolmen k:n pyhäksi kolminaisuudeksi, tosin järjestys on kaljatölkki, kännykkä ja kirkko.
Kun jatkoin matkaa, tulin tuosta järjestyksestä vain vakuuttuneemmaksi, sillä metroaseman edessä väkijoukon keskellä minua käveli vastaan valtavan suuri kaljakolpakko kuohuineen kaikkineen!!! Nyt alkoi jo oikeasti naurattamaan, sillä kyllä ajatus siitä, että ammattina olisi kävellä kadulla valtava kaljakolpakko asusteena ja jakaa ihmisille jotain mainoksia on mielestäni hulvaton. Mutta toisaalta jollekin se on ihan totisinta totta, eikä välttämättä ihan niin hauskaa sitten enää kun sitä joutuu työkseen tekemään -jotain naurettavaa korvausta vastaan.
Tänään olin venäjäntunnilla taasen, firma kustantaa kurssit, mutta sovin open kanssa myös yksityisistä lisätunneista, sillä jotenkin nyt tuntuu siltä, että tsempattava on tuon kielen kanssa vielä ja töitä on tehtävä. Mutta ehkä se on ihan hyväkin nyt, ettei ole ihan niin intensiivistä, ehtii vähän pureskelemaan ja sulattelemaankin sitä opittua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...