28.7.2010 Vähiin käy... ennen kuin loppuu kokonaan...

Vuosisadan talvi ja vuosisadan kesä. Ne on nyt koettu! Vuoden puheenaihe taatusti on ollut sää. Muuallakin kuin täällä Pietarissa. Kyllähän sitä sen viime talven jälkeen ajatteli, että kyllä nyt kunnon kesä olisi kiva. Ja tulihan se kunnon kesä.

Olen kyllä ehdottomasti lämpimien kelien kannattaja, mutta jopa minulla on muutaman kerran käynyt mielessä, jotta kyllähän tämä nyt jo ehkä menee hieman överiksi.... Lähinnä silloin tuo ajatus pukkaa päälle, kun kämpässä on niin kuuma, ettei voi eväänsäkään liikauttaa ja illan aikana täytyy käydä kolmeen kertaan kylmässä suihkussa. Ikkunoiden avaaminenkaan ei paljon auta, kun yölläkään ei lämpötilat laske alle 24:n....

Töissä alkaa olla melkosen silmät ristissä kulkevaa porukkaa, johtuen siitä, että enemmistöllä todellakin kämpät alkavat muistuttaa saunoja, ja unen saanti vaatii jo kekseliäisyyttä.

Parina päivänä tällä viikolla olen "lonninut" töistä kämpille, viiden kilometrin matkan Vasilinsaarelle. Nevskillä meinaa usko loppua, mutta Admiraliteetin puistikon varjossa hippasen helpottaa, ja Nevan rannalla edes vähän tuulee. Mutta tunnelmahan on silti kuin etelässä konsanaan, ei sitä silti voi olla edes vähän nauttimatta... varsinkin kun sen tietää että ei mene kauan kun saamme taas kylmässä hytistä.

Kesä onkin mennyt pääasiassa töissä istuskellessa. Tänään oli 24. työpäivä putkeen... Siis kolme viikonloppua istuttu ylitöissä. Juhannus meni myös duunia tehdessä. (Myönnän, että silloin kyllä teki mieli narukauppaan, koska alunperin piti viettää mökkijuhannus Suomessa... mutta rahanahneus vei voiton.) Juhannustunnelmaan pääsi sentään RadioSuomea kuunnellessa, ja tulihan sieltä sitä hanurinsoittoa tuutin täydeltä.

Joten eipä näistä helteistä juuri ole nauttimaan päässyt, mutta toisaalta, duunissa on ilmastointi, joten oleminen siellä on siis siedettävää. Toisaalta, missäpä täällä miljoonakaupungissa sitten oiken tällaisista keleistä oikein nautiskelisi? Tuo Neva on sen verran likainen jorpakko kanavineen, että eipä siellä paljon kannata uiskennella, tosin sehän nyt ei kaikkia tunnu haittaavan, kuten kuvasta näkyy, jos tarkkaan katsoo. Viikonloppuisin ruuhkat esim Terijoelle ovat uskomattomat. Liikkeelle pitäisi lähteä aamulla viimeistään kahdeksan maissa.

Auringonlaskut ja -nousut ovat myös olleet tänä kesänä silmiä hiveleviä.

Tässä kuvassa varsinainen Sunrise Avenue :-) Kuva on Vasilinsaarelta Srednii Prospektilta, elikkä keskikadulta. Hieno kävellä aamulla metrolle nousevaa aurinkoa kohden.

Viime sunnuntaina juhlittiin laivastonpäivää. Enpä kuitenkaan jaksanut töiden jälkeen enää jäädä kaupungille, mutta tykinjysäykset melkein helisyttivät ikkunalaseja vielä puoli yhdentoista aikoihin illalla. Maanantaina kotimatkalla kuitenkin bongasin tämän sukellusveneen ja pari sotalaivaa.


Kävimme muuten alkukesästä duunin virkistyspäivänä Viipurissa ja sitten myös teimme omatoimimatkan sinne yhtenä viikonloppuna. Pietariin verrattuna ihanan rauhallinen ja vehreäkin kaupunki. Onhan siellä kerran aikaisemminkin tullut käytyä taisi olla vuosi 2002, mutta silloin ei paljon pyöreää tornia enempää ehditty näkemään....

Kauppahallissa myyjät ovat melkosen innokkaita... ja puhuvat selvää suomea. Sieltähän lähti mukaan mm. kristallilasit ja viinikarahvi. Eikä ollut hinnankiroissaan.

Esillepano kauppahallissa on varsin näyttävää.

Näitä konvehteja saa maistella jo sen verran monta, että makeanhimo lähtee jo ihan ennen kuin on mitään ehtinyt ostaakaan... Ja niin, se vanha myytti venäläisestä suklaasta ei sitten pidä alkuunkaan paikkaansa.... Täältä nimittäin löytyy todella hyviä konvehteja joka lähtöön :-)

Tämä pakollinen maatuskakuva oli myös otettava.

Ehdimme omatoimimatkallamme käydä vielä tässä Viipurin automuseossa, joka taisi vuoden ehtiä toimia, ja meidän reissun jälkeen jo joutuikin lopettamaan tilakiistan vuoksi. Harmi, sillä oivan kokoelman ovat sinne keränneet. Tosin ehkä ei mikään massaturismikohde kuitenkaan.

Tämä tässä on Bezhnevin auto.

Ja tämä kulkupeli on ainakin samanlainen kuin Elviksellä oli. En kyllä nyt osaa sanoa onko oikeasti ollut Elviksen menopelinä tämä yksilö.
Ja takaisin Vasilinsaarelle. Täällä on kissa, jolla on myös varsin hyvä maku autojen suhteen.... Tuntuu olevan meidän auto sille mieleinen paikka... tosin nyt näillä helteillä enpä ole enää sitä noiden autojen katolla enää nähnyt :-)
Ja tässäpä näkymä Luutnantti Schmitin sillalta Iisakin kirkolle. Kerrassaan hurmaava tuo sillan aita. Taas osoitus siitä kuinka täynnä pieniä yksityiskohtia tämä kaupunki on. Eikä niitä suinkaan aina tule huomanneeksi ennen kuin ehkä neljännellä tai viidennellä kerralla kulkiessasi niistä ohi.
Niin se vain on, että viimeinen viikko Pietarissa lähtee pian käyntiin. Työ-aamukammassa enää kaksi aamua jäljellä.

Nopeasti hurahti kaksi vuotta ja neljä kuukautta, ei voi muuta sanoa. Kokemus on ollut kertakaikkiaan ainutlaatuinen, ja matkan varrelta on jäänyt kyllä monen monta ikimuistoista tapahtumaa ja ilmiötä mieleen. Vaikka niitä kuinka olen tänne blogiin yrittänyt muistaa kirjoittaa, jää täältä siltikin vielä tarinoita kerrottaviksi. Kuitenkin nyt on hyvä aika palata kotiin, kun Simokin jo koirien kanssa siellä on ja kun työasiatkin siellä näyttävät järjestyvän.

Pietari on kaupunkina tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen ja tänne tullaan vielä varmasti moneen otteeseen palaamaan. Enkä voi muuta kuin taas jälleen kerran suositella matkakohteeksi kaikille. Miten moni suomalainen vielä on autuaan tietämätön tämän paikan upeudesta! Ja hei... sen viisumin hankkiminen ei todellakaan ole hankalaa :-) Ja nythän tänne pääsee jopa ilman viisumia laivalla 72 tunniksi!!

Kolmen vuoden urakointi venäjän kielen kanssa on ollut sekä palkitsevaa, että välillä myös jopa turhauttavaa. Lähinnä siksi, että välillä tulee sellainen kertakaikkinen riittämättömyyden tunne, ettei tätä kieltä voi koskaan oppia, ja että en osaa tätä yhtään puhua :-(. Mutta sitten on hyvä taas muistuttaa itselleen se mistä lähdettiin kolme vuotta sitten juhannuksena.... Aakkosten opettelusta. Ja taas voi nostaa itselleen hattua nähdystä vaivasta, kun saakin selvitettyä esim. netin kautta epäonnistuneen lentolippuvarauksen tuplabuukkauksen ensin puhelimitse ja sitten paikan päällä lipputoimistossa, ja ihan venättä haastaen....

Jotenkin vaan nämä venäläisen runoilijaklassikon Tjutshevin (1803-1873) säkeet, jotka Smolnassakin meille opetettiin, ovat hyvin kuvaavat, sanotaan mitä sanotaan. Tuon luottamisen voi myös kääntää uskomiseksi, se ehkä tässä kohtaa osuu enempi oikeaan. No näinä viimeaikoina ei ainakaan bisnespuolella ole paljon ollut luottamista Venäjään, sen verran ihmeellisiähän nämä elintarvikkeiden tuontikiellot ja muut vastaavat uhkailut ovat olleet. Mutta edelleen tähänkin tilanteeseen melko hyvin osuu tämä säkeistö.

Умом Россию не понять,
Аршином общим не измерить:
У ней особенная стать —
В Россию можно только верить.

"Järjellä ei Venäjää voi ymmärtää,
tavallisin mitoin sitä ei voi mitata,
Venäjä on oma itsensä,
Venäjään voi vain luottaa."

8.7.2010 Huh hellettä!! (...ja kärpäsiä..)

Nyt se on sitten lähenemässä loppuaan tämä Pietarin keikka minunkin osaltani. Kuukauden päästä on tarkoitus olla jo takaisin Suomessa, lopullisesti.

Mielenkiintoisia episodeja silti on riittänyt täällä... Ollessani kämpän vahtina entisillä naapureillamme Furshtatskajalla, sain seurakseni muutaman kotieläimen... Ensin näin yhden suuren kärpäsen vessassa, ja mietin, jotta mistäköhän tuokin on tuohon tullut. Sitten jahtasin yhtä, sitten toista.... kunnes tajusin, että vaikka juuri olin pari tappanut, niin niitä lentää tuossa ainakin kolme ilmassa. Ja nämä veikkoset olivat sitä sinisen kiiltävää lihakärpäsmallia.... Lainatakseni taannoin suosittua mainosiskulausetta karjaisin, että "Mistä näitä kärpäsiä oikein tulee???" Ja sitten älysin vilkaista pikkuvessaa, jota en ollutkaan päivään puoleentoista käyttänyt.... Avasin oven ja KÄÄK!!!! Äkkiä ovi kiinni ja Raid-kauppaan!! Seinillä lekotteli kymmeniä lihavia kärpäsiä!!!

No Raid teki tehtävänsä, mutta se vaati vielä sen, että teippasin ilmastointiteipillä oven alareunan umpeen, sillä tokkuraisia kärpäsiä alkoi pörisemään oven alta.... YÖÖK!! Töiden jälkeen tarkistin vihollisen tappiot, ja olihan ne aika mahtavat, kuten kuvasta näkyy...


Vessassa oli todettu jo toukokuun lopulla omituinen haju, joten päättelimme, että raatohan siellä on jossain oltava. Teippasin ilmastointikanavan umpeen ja kun sekään ei vielä näyttänyt riittävän, teippasin pari muutakin epäilyttävältä näyttävää koloa umpeen. Tämän jälkeen ei kärpäsiä sinne tullut. Kävin pihalla kurkistamassa josko siellä olisi joku kolo, mihin olisi vaikka kissa mennyt kuolemaan, mutta en sellaista löytänyt.... Sen sijaan tulin vilkaisseeksi alakerran kämpän ikkunoita.... jotka suorastaan KUHISIVAT näitä samoja kärpäsiä!!!! Ei muuta kun portinavaaja-setää hätyyttämään ja kyselemään, että asuuko tuossa kämpässä joku? Ei siellä kukaan ole kuulemma vuoteen asunut.... No minulla kun on vilkas mielikuvitus, niin mietinpä sitten että ettei vaan olisi baabushka unohtunut muuttokuormasta????

Minä vaihdoin residenssiä (en näistä kärpäsistä johtuen kuitenkaan), ja tilanne on tuolla kuulemma rauhoittunut. Mutta olipa fiilikset kuin Hitchcockin elokuvasta :-)

Nyt olen kämpänvahtina Fontankalla ja maisemathan täällä yläkerrassa ovat kerrassaan mainiot. Kelit täällä Pietarissa ovat olleet suorastaan tukalan kuumat jo viikon verran. Eilen duunista lähtiessäni yhdeksän jälkeen illalla auton mittari näytti vieläl 29 astetta! No eipä noista nyt oikein pääse nauttimaan, sillä taasen menee viikonloppu ylitöissä. Kaippa se pitää vielä jaksaa ne rypistää. Tosin täytyy joku viikonloppu vielä pitää ihan vapaatakin ja vaikka leikkiä vielä hetki turistia :-)
Tässä yläkuvassa Anichkovin silta... Se yhdeksän mulkun silta.... (sillan pieliä koristavat lähes ilkosillaan olevat adonikset hevosiensa kanssa.... se yhdeksäs on kuulemma se sillalla seisova miliisi :-)... venäläiset tosin itse kauhistuvat tästä vitsistä.....)
Tämän kuvan taustalla häämöttää Troitskin kirkko, jonka siniset kupolit on korjattu. Tuo suurin kupoli ehti jo kerran palaa ja romahtaa korjaustöiden ollessa jo hyvällä mallilla, joten ei muuta kun uudestaan korjaamaan.
Ja tässähän pilkahtelee verikirkon kupolit helteisen illan taivasta vasten. Ensi viikolle on luvattu 33 asteen hellettä. Kyllä se täällä kaupunkioloissa tuntuukin, kun asfaltti on kuuma ja kivitalot hohkaavat. Nyt sitten vaan ukkosta odotellessa......

16.6.2010 Muuttamista ja Smolenskin hautausmaalla vaeltelua

Hohhoijjaa... Näin se vain jälleen kerran on todettava, että aika rientää... ja suorastaan pelottavan nopeasti. Paljon on ehtinyt tapahtumaan sitten viime päivityksen. Simo muutti koirien kanssa jo takaisin Suomeen parisen viikkoa sitten, ja aloitti jo siellä duunit. Takaisin vanhassa työpaikassaan. Joten heippa hei Pietarille ja Venäjän komennukselle tältä erää Simon osalta. Minulla kuitenkin pesti vielä jatkuu... Auton hankinnan vuoksi en voi täältä lähteä ennen elokuun alkua. Kyllähän sitä tässä on vähän miettinyt, että Simon perässä tänne Pietariin päädyin ja nyt Simo on Suomessa ja minä täällä.... mitenkähän tässä nyt näin pääsi käymään???

Koirat lähtivät Simon mukaan, koska kyllä niille kotiolot melkein maaseudulla tämän suurkaupunkielämän voittaa. Jotta ikään kuin kesäleskenä nyt täällä. Asustelen nyt kesän työkaverini luona Vasilin saarella, sekä muutaman viikon olen kämpänvahtina "kotikadulla" Furshtatskajalla. Rasittavinta koko hommassa tietenkin on ollut se kämpän tyhjentäminen ja tavaroiden roudaaminen. Mistä ihmeestä sitä roinaa onkin ehtinyt siunaantua niin julmetusti?? Ei ymmärrä...

Ja ehdin käydä 5.6. Tukholmassa juoksemassa maratooninkin. Se oli nyt siis kolmas minkä juoksin. Aika oli kutakuinkin sama kuin -08 Helsinki City Maratoonilla, elikkä 4 tuntiaa 55 min. Tyytyväinen olen kaikenkaikkiaan suoritukseen. Yhtä ainutta hankaumaa taikka rakkulaa ei tullut, mihinkään ei sattunut ja tankkaus toimi hyvin. Tottakait jalat väsyivät, mutteivät kumminkaan kramppailleet. Etukäteen olin vähän huolissani pohkeistani, jotka sitten päättivät aloittaa taas sen öisen "juilimisen", elikkä kramppailun juuri edeltävällä viikolla... No se onneksi meni ohi. Nyt tuumailen, josko sen Hesan juoksisi tänäkin vuonna... menisi ikään kuin samoilla jaloilla... Tässähän pätee hyvin se sanonta, että se mikä ei tapa niin vahvistaa.... Reisilihakset ainakin sai kunnon treenin Tukholmassa.

Kävin viime viikolla Vasilin saarella sijaitsevalla varsin suurella Smolenskin hautausmaalla. Siinäpä vasta paikka joka teki vaikutuksen. Aivan ehdoton vierailukohde tähän aikaan vuodesta!
Suuri osa hautausmaasta on täysin villiintynyt ja haudat hoitamatta, mutta sepä juuri tekikin koko paikasta niin mykistävän. Satakielet ja rastaat ja muut visertäjät antoivat oman osansa taianomaiseen tunnelmaan. Kelin ollessa aurinkoinen valaistuskin oli hurmaava valon siivilöityessä lehvästön läpi antaen ikään kuin kohdevaloja joillekkin haudoille.



Venäjällähän vainajia muistellaan hieman eri tyyliin kuin Suomessa. Meistä voi tuntua lähes pyhäinhäväistykseltä venäläinen tapa istua haudalla ystävien kanssa muistellen vainajaa, naukkaillen votkaa ja evästäen siinä samalla. Mutta näin vain on, ja joillain haudoilla on jopa pöydät ja penkit tätä varten.
Toinen asia mikä ainakin minulle aiheuttaa lähes kylmät väreet selkäpiihin on nämä kuvalliset hautakivet. Näitä muuten saattaa nähdä myös Viipurintien varressa, paikoilla, missä kuolinkolareita on tapahtunut. Siellä varsinkin ne ovat hyytävää katseltavaa.


Tyypillistä venäläiselle hautausmaalle ovat myös nämä lähes neonväreissä saatavat tekokukat. Tässä kuvassa ne ovat vielä jokseenkin hillityn ja lähes luonnollisen värisiä, mutta suurimmaksi osaksi hautausmaiden porteilla myydään aivan järkyttävän kirkkaan värisiä tekokukkia. Mietin onkohan se siksi, että aurinko ne haalistaa kuitenkin vaiko onko siihen joku muu järjellinen selitys. Keskiverto suomalainen kun pitää sellaisia halpiksen näköisinä, eikä taatusti veisi niitä omaistensa haudoille.



Eikä voi kuin mykkänä tuijottaa tällaisia ajan kuluttamia hautoja ja miettiä millaisen elämäntarinan ne kätkevätkään alleen....



Hautausmaa on sen verran suuri, että siellä on ihan nimetyt kujat, toiset ovat vähän leveämpiä asfalttipäällysteisiä, ja toiset hädintuskin havaittavia polkuja saniaisten seassa.


Jos tässä miljoonakaupungissa joskus kaipaa rauhallista pakopaikkaa, niin ei muuta kuin tuonne hautuumaalle vaeltelemaan. Hetkellisesti tuli sellainen olo, että en tahdo täältä ollenkaan pois kaupungin meluun ja humuun. Aivan kertakaikkisen häkellyttävän epätodellinen paikka!!

19.5.2010 Ihana aurinko!!!

Kyllä nyt meitä hellitään ainakin kelien puolesta. Saatiin Simon kanssa tällainen kunnon pehmeä lasku Egyptin helteistä näihin Suomen ja Pietarin helteisiin. Sopii mulle oikein hyvin nämä kelit.

Täällä tuntuu kansa ryömivän koloistaan samalla lailla auringon ja lämmön houkuttelemana kuin Suomessakin. Daameilla kenkien korot senkun kasvaa kasvamistaan, ja samassa suhteessa sitten hameet kutistuvat kutistumistaahn. Mutta näinhän se aina keväisin, myös Suomessa... Täällä vaan jotenkin tuntuu, että nämä ilmiöt tapahtuvat aina Suomeen verrattuna potenssiin kaksi.... vähintään....

Hieman edellä täällä tuntuu kevät olevan. Jännä ilmiö sinänsä, kun ei noita kilometrejä kuitenkaan niin valtavasti Pietarin ja Hesankaan välillä ole. Puistossa kukkii jo täyttä häkää tuomet ja omenapuutkin näyttivät pukkaavan kukkaa. Ja tuoksut ovat huumaavat.

Metrossa taasen ne tuoksut ovat myös melko huumaavia... tosin hieman erilailla. Lähinnä tuo huumaus tulee siitä, kun yrittää pidättää henkeä lähes tajun lähtöön saakka.... Päällimmäisenä näillä keleillä ehkä se kuvottava hienhaju, kun on vissiin rexonat vähän pettäneet... tai ehkei siitä rexonasta ole koskaan kuultu puhuttavankaan.

Töistä kotiin kävellessä saapi taasen haistella ällöä kalanhajua, kun myyvät tämän hetken hittituotetta, kuoretta, tuolla metroaseman liepeillä. Joutuu jo parikymmentä metriä ennen kojua pidättämään hengitystä.... En kyllä ymmärrä kuka niitä ostaa niitä kaloja, kun en oikein ole ihan varma onko niillä siinä mitään jäitä tms.... Täytyy varmaan uskaltautua sen verran joku päivä lähempäätä vilkaisemaan sitä myyntitiskiä.

Egyptissä oli tietenkin paljon venäläisiä. Satuimme sinne vielä juuri vappu-voitonpäivä viikolla, joten tunkua oli. No mahtui hotelliin sentään muitakin kansalaisuuksia. Surullista oli kuitenkin nähdä Luxorissa, Karnakin temppelin seinään raapustettu RUSSIA.... Tämä tuskin on peräisin Faaraoiden ajoilta..... Eikä tämä ollut suinkaan ainoa lieveilmiö, mitä havaitsimme venäläisten massaturismista... No eipä ne massaturismin haitat yksin venäläisten niskoilla ole, myönnän itsekin olevani osasyyllinen.... Mutta mutta.... minä en ainakaan tallo niitä koralleja räpylät jalassa.... en ikinä!!!!

Tämä Karnakin temppeli oli kyllä mahtavan vaikuttava. Veti melko hiljaiseksi tuolla, kun oikein alkoi pohtimaan syntyjä syviä.... Eikä voi kuin hämmästellä noita rakennelmia...


Tuo en ole minä tuolla patsaiden juurella. Oli vain hyvä saada ihminen kuvaan, niin saa jonkinlaisen käsityksen näiden patsaiden koosta.

Tällä surffilaudalla sensijaan olen minä :-) Todistettavasti siis olen jälleen kerran pysynyt laudan päällä. Itseasiassa lähes joka päivä kävin harjoittelemassa. Simolle ei harmillisesti tuulet oikein riittäneet...

Tämä kameli on tainnut parempiakin surffareita nähdä...

11.04.2010 Keväinen lenkki Jelaginin saarella

Kävimme tänään juoksemassa Kamennyy ostrovilla ja Elagin ostrovilla, elikkä tuo ensimmäinen suomeksi on Kivisaari ja tuo toinen sitten ehkä Jelaginin saari...

Nämä kaksi ovatkin varsinaisia keitaita taasen suurkaupungissa. Kamennyy ostrov on lähinnä eliitin asuinaluetta, taloja löytyy taasen jokasorttia, on pitsihuvilaa sekä mahtailevia kivilinnoja, sekä uusia, että vanhempia. yhdistävänä tekijänä kaikille on kuitenkin korkea aita ympärillä ja valvontakamerat. Suosituin automerkki mitä kaduilla liikkui oli Porchen Cayenne, siis iso maasturi...

Eipä voinut muuta kun nauttia tästä lenkistä, kun peipposet laulelivat kilvan puissa, ja liekö sitten kottaraisia ja rastaita siellä lisäksi säksättämässä. Ja meren puolella tietenkin lokit pitivät omaa konserttiaan.


Tässä oiva esimerkki tällaisesta omasta linnakkeesta, varsin oli kattavasti valvontakamerat ihan tuolla merenpuolella myöskin.
Nämä keltaiset talot myöskin vallan hulppealla tontilla... En tiedä ovatko ihan yksityiskäytössä... kaippa ne ovat.


Tämä sentään on nykyään ihan museo käytössä. Jelaginin museo.
Pakko oli ihailla tyyntä Nevan pintaa lenkkeilyn lomassa.



Hienot juoksupolut kiertävät Jelaginin saaren ympäri ja ristiin rastiin saarta.
Väkeä alkoi olla jo melko paljon siinä vaiheessa kun olimme lenkin juosseet. Voi vaan kuvitella kuinka täynnä tuo Jelaginin saari on näinä aurinkoisina kevät viikonloppuina. Ja mikäs siinä, sieltä voi mm. vuokrata rullaluistimet, asfalttibaanaakin saarelta löytyy. Täytyypä joku kerta ottaa omat luistimet mukaan ja käydä kipasemassa rundi.... Parempi tosin tehdä se aamulla anivarhain :-)

10.04.2010 Autoja laidasta laitaan...

Kyllä se vaan keikkuikin nopeasti se kevät tänne. Pääsiäisen aikana täällä oli mitä ilmeisemmin ollut varsin komeat kelit, koska puistostakin oli lumet sulaneet lähes kokonaan Suomi-reissumme aikana.

Eipä ole muutoinkaan nyt valittamista keleissä ollut. Tänään keli oli kerrassaan loistava. Aamulla anivarhain lenkille lähteissämme, vielä oli hieman pilvistä ja koleaa, mutta siinä parinkymmenen kilsan kuluessa se keli muuttuikin kerrassaan hienoksi auringonpaisteeksi. Mikäs sitä taas oli tassutellessa jo toista parinkympin lenkkiä tällä viikolla... (Tukholma, here I come :-), vähän alkaa taas usko palautumaan maratonkuntoon, vaikka talvella ei nyt niin paljon olekaan tullut treenattua)

Eilen oli niin hieno keli iltasella, että pakko oli lähteä iltakävelylle tuonne keskustaan päin. Siinä tuli taas bongailtua monenmoista kulkuneuvoa matkalla, joista tämä RollsRoyce kyllä ehkä eniten herätti huomiota. Taisi olla ravintola Parkissa meneillään jokin isokenkäisten tapaaminen, koska katu oli täynnänsä näitä paremman sortin autoja.... Mietinkin, jotta kehtaakos tästä kuvaa ottaa, vai tuleeko joku karpaasi samantein nykäsemään minulta kameran pois... No ei tullut, mutten tosin kehdannut lähempääkään ottaa kuvaa....
Mutta tämä kulkuneuvo taasen herätti kaikki sympatiat eilen iltapäivällä meidän talon edessä. Ei ole kaikilla tarvetta pröystäillä limusiinilla hääpäivänään :-)
Duunista taasen saimme ihmetellä kirkonmenoja kirkon pihamaalla. Ihan en ole selvillä näistä ortodoksisen kirkon menoista, mutta kaippa tuolla jotain hospotipomiloi-juttuja vedettiin.... ja kuljettiin siinä samalla kirkon ympäri.

Huomennakin pitäisi olla aurinkoinen keli, joten eiköhän sitä pidä lähteä ihmettelemään tuonne jotain nähtävyyksiä. Jospa vaikka kävisi Pietari-Paavalin kirkossa, sinnehän on haudattu viimeinen tsaariperhekin.... Luin juuri kirjan Nikolai II :n elämä ja kuolema, jonka on kirjoittanut Edward Radzinsky. Olipas muuten mielenkiintoinen kirja. Valaisi vähän tuota vallankumouksen aikaa täällä. Ei voi väittää, etteikö todellakin tsaariperhe olisi elänyt sitä omaa pilvilinnaelämäänsä ehkäpä jopa autuaan tietämättömänä kansan kurjuudesta, mutta toisaalta, tuon kirjan perusteella sai myös sen vaikutelman, että tsaaria on kyllä viety kun pässiä narussa ja juoniteltu ja järjestetty provokaatioita ja suorastaan lavastettu tsaari näyttämään julmalta ja verenhimoiselta.

28.03.2009 Kevät keikkuen tulevi!

Vihdoin viimein ilmassa on ollut oikeasti kevään tuntua. Tällä viikolla on saanut nauttia aurinkoisista juoksulenkeistä lähes kuivalla asfaltilla. Hieno tunne, kun ei askel lipsu. No tänään tosin tuolla toispuol jokkee, vähän kyllä lenkkarit hörppäsivät vettä, kun oli sen verran suuria lätäköitä, ettei enää kiertämään oikein päässyt.... tai olisihan sitä voinut sitä joenvarsi graniitti muurin päällä alkaa tasapainoilemaan, mutta vaikka se nyt aika kohtuullisen leveä onkin, niin silti en viitsinyt ottaa riskiä.

Lumet ovat saaneet kyytiä vesisateiden ja auringon ansiosta tällä viikolla. Huono puoli asiassa on taas se, että puisto menee taas huhtikuun ajaksi kiinni. Koirat saavatkin nyt pääsiäisestä eteenpäin kohtuullisen pitkän suomiloman, sillä vähän heikkoa on niiden reppanoiden ulkoiluttaminen täällä ilman tuota puistoa. Viime vuonna tuon kävelykadun "nurmikko" oli sellaista kökkövelliä, etteivät koiratkaan halunneet sinne mennä asioitaan tekemään.

Eilen sain suoritettua onnistuneesti läpi rakennekynsikurssin näyttökokeen sekä teorian. Puolessa välissä kynsien värkkäämistä iski jo epätoivo, että ei mene läpi tälläkään kertaa, sillä sen sortin räpeltämistä se taasen oli ja jälki oli kamalaa, mutta tuo on siitä hauskaa hommaa, että viilalla saa sitten ihmeitä aikaan... Kyllähän sieltä sitten kuoriutuikin ihan kelvolliset kynnet, ei tietenkään täydelliset, mutta kelpasivat kuitenkin. Mielenkiintoinen osuus sitten oli tietenkin teoriaosuus. Olin jo etukäteen ollut hieman huolissani, että miten oikein sen suoritan, kun tuo venäjän kirjoittaminen nyt on mitä on, varsinkin tuolla kynsisanastolla.... No maikka ei ollut huolissaan ollenkaan ja sanoi että älä huoli, jos ei onnistu kirjoittamalla niin tehään sit vaik suullisesti... Ja sanoin, että voinhan yrittää vähän kirjoittaa....

Kysymyksethän olivat aiheeltaan kovin helppoja tietenkin, joten innostuin sitten raapustamaan siinä. Välillä kysäisin vaan vieruskaverilta, jotta mikä se on se verbi se nipistää ja se kun levitetään sitä ainetta... Kyllähän tuon sanaston kaiken jo ymmärtää, mutta ainahan tuo itse tuottaminen onkin sitten vaikeampaa. Vähän piirustuksia sekaan ja luetteloita ja turhia huolia kieliopista ottamatta sitten innostuinkin kaikkiin kysymyksiin vastailemaan. Ja lopputulemana maikka jopa ymmärsi mitä olin sinne raapustanut :-) Joten avot, nyt on sertifikaatti jo kehystettynä täällä hyllyllä. Olenkin itsekseni pohdiskellut, että kaikenkaikkiaan oikein hauska kokemus josta jäi kynsien tekemisen taidon lisäksi roppakaupalla muistoja ja venäjän kielikin joutui ihan uudenlaiseen käyttöön. Ja jos vielä innostun aiheesta kursseja käymään lisää, niin taidanpa tietää mihin menen :-)

Pääsiäistä vietetään täälläkin, mutta vapaapäiviä sen ansiosta ei venäläiset saa. Minulla on kuitenkin Suomen lomat, joten Simo ottaa pari lomapäivää, niin päästään Suomeen. On ollut niin hätäisiä nuo viime Suomireissut, että ei ole välttämättä kotona ehtinyt edes käydä. Viikko sitten kävimme, mutta silloin minulla oli Hyvinkäällä luokkakokous (vuosilta 83-86!!), ja Simo vain käväisi kotona. Olipa muuten hauskaa nähdä vanhoja luokkakavereita niin sankoin joukoin. Tosin täytyy myöntää, että ihan kaikkia en edes tunnistanut, niin paljon olivat muuttuneet, tai sitten en juuri ole kouluaikoina edes tekemisissä ollut. Mutta tulipahan taas muutama vuosi lisää paljosta nauramisesta :-)