29.9.2008 Back to Petersburg!

Leppoisan junamatkan jälkeen olikin mukava olla "kotona" jo iltapäivällä kolmen aikoihin. Tällä kertaa ei ollut tulvaa vastassa, mutta jonkinasteinen ylläri kuitenkin. Nimittäin aikansa avaimen kanssa touhuttuaan, Simo totesi, ettei ovi aukea. No sitten keksi kokeilla toista lukkoa, jota emme käytä, koska toimii luvattoman huonosti. Ja avot... lukittu. Erittäin mielenkiintoista. Siis joku on käynyt poissaollessamme kämpällä, eikä ole voinut edes lappua jättää.

Suihkun hanaa oli käytetty, koska se ei ollut suihkuasennossa (taasen asia, mikä ei toimi kunnolla ja parempi siis olla kajoamatta...). Kämpässä oli myöskin heti havaittavissa muutosta edelliseen... nimittäin nyt on suorastaan kuuma! Elikkä kesä on nyt täällä virallisesti ohi, sillä lämmitys on päällä.

Lieneekö omistaja käynyt tutkimassa vahinkoja vaiko ovatko käyneet ilmaamassa pattereita vaiko mikä on ollut käynnin syy, mutta eihän se kivalta tunnu, kun tietää jonkun käyneen kämpillä ominnokkinensa.

Totesin taas äsken tuolla puistossa käydessäni koirien kanssa, että kamera pitää kantaa mukana aina, sillä koskaan ei tiedä mitä nämä veli venäläiset keksivät. Nyt oli liikkeellä kaksi Pelle Pelotonta tuolla lammikossa. Enpä ole ennen tuollaista kulkuneuvoa nähnyt :-) Harmi vaan, että kuvan laatu on tosi huono, sillä eipä ollut kuin vanha kännykkä mukana...


Ihan oli moottorilla käyvä tuo vehje, elikkä ei tarvinnut polkea!

Havaitsin myös toisen mielenkiintoisen ilmiön. Yllättävän moni mamma kulkee tuolla puiden alla katse maahan luotuna, muovipussi toisessa kädessä. No, hevoskastanjoitahan nuo keräävät. Toisille ei näytä riittävän maasta keräily, sillä eräs äiti pikku muksunsa kanssa heitteli isoa karahkaa puuhun isännän antaessa neuvoja lastenvaunujen äärellä... Luulin, että heiltä on joku lelu jäänyt puuhun, kunnes tajusin jälleen, että ne puut olivat hevoskastanjoita.... Ilmeisen himoittua herkkua siis täällä nuo kastanjat!

Kuulemma Putinkin pelkää Pietarilaisia mummoja... Aamupäivän lenkin aikana tein havainnon, että ainakaan näillä "pelottavilla" mummoilla ei ole mihinkään kiire, eikä tunnu jaloissakaan ikä painavan. Juoksin 10 kilometriä, mikä tarkoittaa siis neljä kertaa Aviatoovan ympäri. Kaksi mummoa seisoi keskustelemassa polulla toisen kierroksen lopulla... ja kolmannen... ja neljännen... Toisin sanoen yli puolituntia siinä seisoivat ja keskustelivat tohkeissaan, eikä näyttänyt siltä, että juttu ihan heti olisi loppunut. Olisihan siinä ollut penkkejäkin ihan parinkymmenen metrin päässä....