Kauempana kadulla näen kissan, joka vilahtaa jalkakäytävän yli ja katsoo sitten viisaammaksi kiivetä puuhun meidän lähestyessä. Koirat touhottaa tapansa mukaan... Nuuh nuuh... jokin tästä on äskettäin mennyt. (Edellisen kerran sama kissa oli koirista noin metrin päässä pusikossa, ja nämä loistavat saalistajat eivät kumpikaan sitä huomanneet!!)
Risteyksessä, jalkakäytävällä on meneillään autoremontti. Auto on seissyt jo toista päivää siinä peltikolarin jäljiltä, ja tänään se päästeli omituisia vinkauksia, kuulosti varashälyttimeltä, josta oli patterit ihan lopussa. Siinä ne pojat sitä rengasta ilmeisesti vaihtavat ja konepellin alle kuikuilevat.
Sashlikin tuoksu leijuu kesäravintolasta venäläisen poppismusiikin säestyksellä kesäillan kulkijoiden sieraimiin. Puistossa on meneillään jälleen yksi loputtomista lentopallopeleistä... Tai ainakin palloa ilmassa siellä ilmeisesti yritetään pitää ringissä mahdollisimman kauan. Eihän tuo ihan lentopalloa ole, mutta sinnepäin.
Puistonpenkeillä on väkeä vielä paljon. Pete tietenkin osaa ajoittaa "numero 2:sen" tekemisen lähelle yhtä penkkiä, jossa kolme tyttöä viettävät iltaansa istuskellen... Liekö Peten ansiota vaiko eikö, mutta tytöt nousevat ja lähtevät, käsikynkkää. Se muuten on täällä erittäin tavanomaista, että nuoret tytöt kulkevat käsikädessä tai käsikynkässä. Enkä siis usko, että kyseessä olisivat mitkään vähemmistön edustajat.
Käännyn pian takaisin, koska ei ole tarkoitus kiertää pitkää lenkkiä, tänään on jo koirien kanssa kymppi juostu. Takaisin tullessa vastaan tulee suuri valkoinen hieman häijyn näköinen, mutta ilmeisen kiltti koira omistajansa kanssa. Retu tietenkin alkaa valmistautua älämölöön, mutta teen sille selväksi, ettei kannata.
Vielä talon parkkipaikalla törmään kahteen naiseen (äiti ja tytär?), joista vanhempi on hieman, sanoisinko väsähtäneen oloinen, ja sananvaihto on suhteellisen voimakasta.
Simo on jo nukahtanut rankan työviikon päätteeksi, ja minä kiiruhdan laittamaan makkarin ikkunan kiinni, koska olen tällä viikolla joka yö kärsinyt ilmavoimien hyökkäyksistä, siis hyttysistä!! Enpä olisi uskonut, että ne tänne 23 kerrokseen asti lentelevät, mutta niin vain on, ja varsinaisia kuppaajia ovatkin!! Hyttysverkot pitäisi ikkunoihin saada.
Tässä keittiön ikkunasta katselen kuuta ja hämyistä iltaa ja kuulen kuin kuulenkin liikenteen huminan lisäksi pääskysten riemunkiljahdukset.
Jotkut pitävät Pietaria pelottavana kaupunkina. Onhan täällä valtavasti ihmisiä ja silloinhan tietenkin sattuu ja tapahtuu. Mutta toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että lähes jatkuvasti ihmisiä tulee ja menee jonnekkin, tai vaan viettävät aikaansa ulkosalla. Varsinkin näin kesällä, valkeiden öiden aikaan, Pietarilaiset tuntuvat olevan varsinaisia yökyöpeleitä. Vielä en ainakaan ole kokenut edes koirien iltalenkitystä mitenkään pelottavana. Päinvastoin, on ihan hauska seurailla mitä kaikkea nämä veli venäläiset oikein keksivätkään touhuta illan hämärtyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...