Hotelli oli todella kiva, pieni ja aivan meren rannalla, silti oli myös oma uima-allas. Satuimme Simon kanssa saamaan huoneen, jossa oli koko hotellin suurin parveke :-) ja mikäs siellä illalla istuskellessa ennen ruokailua, kun maisematkin hivelivät silmiä...
Lefkas on tunnettu jylhistä maisemistaan ja hienoista rannoistaan. Saaren komistus on tämä Porto Katsiki, jonne teimme yhden ekskursion. Silmiä hiveli kyllä maisemat, mutta elokuisesta ajankohdasta johtuen, väkeä vain oli hieman liikaa ja tuo rantakin oli sen verran suojaisa, ettei tuuli juuri osunut, joten tuli hieman sellainen pätsi-olo. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Ellun kanssa etsimme vessaa, ja totesimme niiden karmaisevan kunnon, ja pääteltyämme, jotta missä ihmiset sitten "asioivat" alkoi tämän paikan viehätys aika lailla karista, ja päätimme jatkaa vähän väljemmille vesille...
Kulkuvälineeksi vuokrasimme neljäksi päiväksi auton. Olimme onneksi ajoissa heti kyselemässä sitä vuokraamosta, joten meillä kävi tuuri ja saimme käyttöömme uuden Opel Astra avoauton. No autohan oli hieno, ja kattomekanismi melko "scifi", mutta tehoiltaanhan se olisi voinut olla hieman ärhäkkäämpi peli noissa vuoristomaisemissa. Välillä vähän jopa nolotti, kun hädin tuskin päästiin ylämäessä skoottereista ohi :-) Sille kattomekanismille ei kyllä povattu kovin pitkää ikää noin pölyisissä olosuhteissa.
Muutoin liikenne oli ihan suhteellisen sujuvaa, Nidrin kylä tosin oli ruuhkainen, koska viikonlopulle sattui kreikkalaisten viettämä Marian ylösnousemuksen päivä, ja Italialaisten turistien lisäksi kylä täyttyi kreikkalaisilla. (huom, venäläisiä ei ollut yhtään, ja suomalaisiakin vain kourallinen).Kuitenkin mutkaisilla vuoristoteillä ajellessa täytyy pitää varansa, sillä mutkan takana saattaa tepastella lammaslauma tai sitten vaikka papparaiset taluttavat mopon selästä hevosta tien poskessa. Mitä vain voi tulla tuollakin vastaan. Ja tulihan siellä. Tämä koira Porchen kyydissä näytti nauttivan lampaan tuoksusta :-)
Olin alkulomasta vielä reipas ja heräsin anivarhain juoksulenkille. Taasen täytyy todeta, että nämä aamuhetket nousevan auringon seurassa ovat kyllä elämän tähtihetkiä. Aivan mahtava fiilis kun ilma on kuin linnun maitoa ja vilkas turistikylä vielä uinailee ja vain paikalliset heräilevät aamutoimiin, muutaman hullun turistin juostessa rantakatua pitkin kellon ollessa vasta hieman yli seitsemän.
Lefkaksella sijaitsee jälleen yksi välimeren (maailman ?) parhaista surffausrannoista, joten sinne tietenkin suuntautui meidän talouden nokka kolmena päivänä. Aluksi näytti ettei tuulta tule, ensimmäisenä päivän odottelimme jopa neljään saakka, ennen kuin sitten todella tuuli yltyi. Olisi ollut hyvä leppeä tuuli alottelijan harjoitella, mutta jostain syystä en vielä tuolloin syttynyt, vaan vasta kolmantena surffiranta-päivänä sitten minäkin uskaltauduin taasen kokeilemaan. Onhan se hauskaa puuhaa, mutta melkoisen vaikeaa. Nyt tosin sitten tuuli laantui ennen kääntymistään lähes kokonaan, ja jopa minä aloin turhautua siellä laudalla seisomiseen. Ajattelin huilaavani hetken ja palaavani sitten takaisin, mutta eipä sinne sitten enää noviisilla ollut asiaa, kun se tuuli taas sai käännyttyään voimansa kerättyä. Mutta Simo oli taas onnellinen!!
Nouseeko se purje sieltä vedestä vaiko eikö? Yllättävän vaikea hetki tämä, kun purje makaa painavana vedessä ja olo on hieman hutera tuossa laudan päällä...
Jep, nousi se ja todistettavasti olen myös pysynyt pystyssä laudan päällä purje pystyssä. Kääntämisen salatkin alkavat pikku hiljaa aueta, tosin nyt vaan tarttis päästä harjoittelemaan oikein kunnolla. Ihan kiva laji, mutten kyllä tunne mitään vetoa lähteä Suomen tummiin ja kylmiin vesiin räpiköimään, eiköhän pidetä tuo tuollaisena aurinkoisten ja lämpimien seutujen lajina!
Ja tässä sitten mallia näyttävät hieman kokeneemmat hurjapäät. Vauhti noilla näytti olevan melkoinen. Täytyy kyllä hattua nostaa, kova laji, jossa koko kroppa joutuu taatusti hommiin!!
Tässä Simon tyylinäyte. Valokuvauksen kannalta tämä ranta ei ollut ihan niin ihanteellinen kuin siellä Karphatoksella, sillä täällä nuo eivät käyneet ihan niin lähellä rantaa välttämättä kääntyilemässä.
Maanantaina vietimme päivän merellä tällä Odysseys- nimisellä paatilla. Vierailimme mm. läheisellä Meganissin saarella, jossa olikin aistittavissa sellainen rauhallinen, tunnelmallinen kreikkalainen pikkukylä-meininki, ilman valtaisaa turistimassaa.
Kreikkalaissetien keskustelua kun sivusta seuraa, niin voisi kuvitella, että kyseessä on suurempikin riita, sen verran on äänekästä sananvaihtoa ja käsillä huitomista. Epäilen kuitenkin, että tämä on vain heidän tapansa keskustella...
Kuten oppaamme kertoi, saaren väki alkaa olla iäkästä. Tätä mammaa katsellessa sen kyllä uskookin. Tosin mietimme myös sitä kuinka paljon tuo aurinko ja rankka elämäntyö heitä vanhentaa lisää, joten emme lähteneet arvailemaan ikää sen tarkemmin...
Vierailimme paikallisessa oliiviöljytehtaassa, joka on toiminnassa marras-joulukuussa. Tämä ei taida täyttää ihan kaikkia EU:n siisteys- ja hygienianormeja, mutta oppaamme kuitenkin painotti, että tämä johtuu siitä, että väki on niin iäkästä, eivät he enää jaksa niin puunailla paikkoja ja toisekseen, tämä on "puhdasta likaa", ei ole kemikaaleja ei!!! Opimme myös, että oliiviöljy tulee aina ostaa peltitölkissä, ei turisteja varten tehdyissä hienoissa vaaleissa lasipulloissa kauniine etiketteineen, sillä öljy ei saa olla valon kanssa tekemisissä... Aina oppii jotain uutta.... Vaikka tuohan kyllä on ihan järkeenkäypää.
Matkalla kohti Nidriä poikkesimme vielä ihailemaan Onassisten omistamaa Skorpio-saarta. Mikäpä tuolla on ollut ollessa! Tällähetkellähän saari kuuluu Athina Onassikselle, jonka suuri intohimo esteratsastus vie rouvan kaiken vapaa-ajan (ja sitähän kai riittää...) Huhu on liikkeellä, että hän haluaisi myydä tämän saaren, mutta sille ei ole mitään varmistusta. Arvailla vaan voi kuinka paljon tuosta saapi maksaa :-)
Ja sitten näitä paatteja!! Näillä oli jokin erikoislupa ankkuroitua Skorpiolle. Keitä lienvät jotain köyhiä :-)
Kyllähän noissa jahdeissa puolensa on. Ei tarvitse tosiaankaan ahtautua turistien kansoittamille ahtaille rannoille, vaan voi kaikessa rauhassa ankkuroitua tällaisten vaatimattomien luoksepääsemättömien rantojen kupeeseen ja viettää päivänsä autuaan tietämättömänä tavallisen rahvaan murheista.... Huoks!!!
Mutta kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rentouttava loma, kiitos vain vielä kerran Akille ja Ellulle, joiden kanssa on aina yhtä mukavaa reissussa!! Ja tässäpä vielä kuva johon kiteytyy koko kreikanmatkailun kulinarismi!! NAM! Ja todettakoon vielä, että Lefkaksella ei ainakaan kitsasteltu Kreikkalaisen salaatin koossa....
Olin alkulomasta vielä reipas ja heräsin anivarhain juoksulenkille. Taasen täytyy todeta, että nämä aamuhetket nousevan auringon seurassa ovat kyllä elämän tähtihetkiä. Aivan mahtava fiilis kun ilma on kuin linnun maitoa ja vilkas turistikylä vielä uinailee ja vain paikalliset heräilevät aamutoimiin, muutaman hullun turistin juostessa rantakatua pitkin kellon ollessa vasta hieman yli seitsemän.
Lefkaksella sijaitsee jälleen yksi välimeren (maailman ?) parhaista surffausrannoista, joten sinne tietenkin suuntautui meidän talouden nokka kolmena päivänä. Aluksi näytti ettei tuulta tule, ensimmäisenä päivän odottelimme jopa neljään saakka, ennen kuin sitten todella tuuli yltyi. Olisi ollut hyvä leppeä tuuli alottelijan harjoitella, mutta jostain syystä en vielä tuolloin syttynyt, vaan vasta kolmantena surffiranta-päivänä sitten minäkin uskaltauduin taasen kokeilemaan. Onhan se hauskaa puuhaa, mutta melkoisen vaikeaa. Nyt tosin sitten tuuli laantui ennen kääntymistään lähes kokonaan, ja jopa minä aloin turhautua siellä laudalla seisomiseen. Ajattelin huilaavani hetken ja palaavani sitten takaisin, mutta eipä sinne sitten enää noviisilla ollut asiaa, kun se tuuli taas sai käännyttyään voimansa kerättyä. Mutta Simo oli taas onnellinen!!
Nouseeko se purje sieltä vedestä vaiko eikö? Yllättävän vaikea hetki tämä, kun purje makaa painavana vedessä ja olo on hieman hutera tuossa laudan päällä...
Jep, nousi se ja todistettavasti olen myös pysynyt pystyssä laudan päällä purje pystyssä. Kääntämisen salatkin alkavat pikku hiljaa aueta, tosin nyt vaan tarttis päästä harjoittelemaan oikein kunnolla. Ihan kiva laji, mutten kyllä tunne mitään vetoa lähteä Suomen tummiin ja kylmiin vesiin räpiköimään, eiköhän pidetä tuo tuollaisena aurinkoisten ja lämpimien seutujen lajina!
Ja tässä sitten mallia näyttävät hieman kokeneemmat hurjapäät. Vauhti noilla näytti olevan melkoinen. Täytyy kyllä hattua nostaa, kova laji, jossa koko kroppa joutuu taatusti hommiin!!
Tässä Simon tyylinäyte. Valokuvauksen kannalta tämä ranta ei ollut ihan niin ihanteellinen kuin siellä Karphatoksella, sillä täällä nuo eivät käyneet ihan niin lähellä rantaa välttämättä kääntyilemässä.
Maanantaina vietimme päivän merellä tällä Odysseys- nimisellä paatilla. Vierailimme mm. läheisellä Meganissin saarella, jossa olikin aistittavissa sellainen rauhallinen, tunnelmallinen kreikkalainen pikkukylä-meininki, ilman valtaisaa turistimassaa.
Kreikkalaissetien keskustelua kun sivusta seuraa, niin voisi kuvitella, että kyseessä on suurempikin riita, sen verran on äänekästä sananvaihtoa ja käsillä huitomista. Epäilen kuitenkin, että tämä on vain heidän tapansa keskustella...
Kuten oppaamme kertoi, saaren väki alkaa olla iäkästä. Tätä mammaa katsellessa sen kyllä uskookin. Tosin mietimme myös sitä kuinka paljon tuo aurinko ja rankka elämäntyö heitä vanhentaa lisää, joten emme lähteneet arvailemaan ikää sen tarkemmin...
Vierailimme paikallisessa oliiviöljytehtaassa, joka on toiminnassa marras-joulukuussa. Tämä ei taida täyttää ihan kaikkia EU:n siisteys- ja hygienianormeja, mutta oppaamme kuitenkin painotti, että tämä johtuu siitä, että väki on niin iäkästä, eivät he enää jaksa niin puunailla paikkoja ja toisekseen, tämä on "puhdasta likaa", ei ole kemikaaleja ei!!! Opimme myös, että oliiviöljy tulee aina ostaa peltitölkissä, ei turisteja varten tehdyissä hienoissa vaaleissa lasipulloissa kauniine etiketteineen, sillä öljy ei saa olla valon kanssa tekemisissä... Aina oppii jotain uutta.... Vaikka tuohan kyllä on ihan järkeenkäypää.
Matkalla kohti Nidriä poikkesimme vielä ihailemaan Onassisten omistamaa Skorpio-saarta. Mikäpä tuolla on ollut ollessa! Tällähetkellähän saari kuuluu Athina Onassikselle, jonka suuri intohimo esteratsastus vie rouvan kaiken vapaa-ajan (ja sitähän kai riittää...) Huhu on liikkeellä, että hän haluaisi myydä tämän saaren, mutta sille ei ole mitään varmistusta. Arvailla vaan voi kuinka paljon tuosta saapi maksaa :-)
Ja sitten näitä paatteja!! Näillä oli jokin erikoislupa ankkuroitua Skorpiolle. Keitä lienvät jotain köyhiä :-)
Kyllähän noissa jahdeissa puolensa on. Ei tarvitse tosiaankaan ahtautua turistien kansoittamille ahtaille rannoille, vaan voi kaikessa rauhassa ankkuroitua tällaisten vaatimattomien luoksepääsemättömien rantojen kupeeseen ja viettää päivänsä autuaan tietämättömänä tavallisen rahvaan murheista.... Huoks!!!
Mutta kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rentouttava loma, kiitos vain vielä kerran Akille ja Ellulle, joiden kanssa on aina yhtä mukavaa reissussa!! Ja tässäpä vielä kuva johon kiteytyy koko kreikanmatkailun kulinarismi!! NAM! Ja todettakoon vielä, että Lefkaksella ei ainakaan kitsasteltu Kreikkalaisen salaatin koossa....
Tosi upeita valokuvia! Tuonne kun pääsis, huoh. Ja toi vika vlaokuva kreikkalaisesta salaatista toi veden kielelle. Harmi, ettei se koskaan maistu kotona niin hyvälle kuin Kreikassa. -Laura
VastaaPoista