sunnuntai 8. helmikuuta 2009

8.2.2009 Sunnuntaimietteitä

Sunnuntai aamu kuulosti kovin sateiselta meidän makuuhuoneesta käsin. Toisaalta nuo sisäpihan vesirännit jotenkin moninkertaistavat sen pienenkin tihkusateen kuulostamaan vähintään ukkostason rankkasateeksi. Mutta sen se ainakin paljastaa siis, että jälleen kerran on lämpötila noussut plussan puolelle. Ulkona oli suorastaan keväisen kostean lämmin kun koirien kanssa lähdin ulos. No, se oli sellainen hetkellinen ensivaikutelma, kyllähän se siitä sitten vähän talvisen hyisemmäksi kuitenkin muuttui...

En ole tainnut kertoa, meidän erikoisesta roskisongelmasta... Nimittäin meidän talon roskapönttö (siis se yksi ainoa, joka on yleensä pursuavan täynnä) on yleensä tuolla sisäpihan puolella päiväsaikaan ja niinä päivinä kun sitä ei tyhjennetä. Tyhjennystä varten se hilataan tuohon kadulle illalla, jokseenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja jos sitten huonosti käy, se on aamulla jo hilattu takaisin sisäpihalle ennen kun ehdimme roskista viemään. Nimittäin portti sisäpihalle on lukossa, emmekä tiedä koodia :-) Enpä vain ole saanut aikaiseksi kysyä joltain kulkijalta. No välillä sitten olen ajatellut, että pitäisikö sitä sitten heittäytyä ihan paikalliseksi ja vain jättää kylmän rauhallisesti siihen lukitun portin eteen se roskapussi... niinkuin joku muukin välillä tekee....

No enpä ole kuitenkaan vielä sitä tehnyt... mutta keksinpä kuitenkin tässä yhtenä kauniina päivänä, että se onneton roskasäiliö on tuolla sisäpihalla ihan tismalleen meidän keittiön ikkunan alla.... :-) Ja ei sitten muuta kun ikkuna auki ja roskis pihalle! No tuo on kyllä niin helppo heitto, että koriksessa siitä ei kyllä saisi sitä kolmea pistettä, me kun asutaan toisessa kerroksessa.... Mutta saas nähdä alkaako joku tuosta huomauttelemaan :-) Täytynee harrastaa tuota vain illan jo hämärryttyä.

Eilen tuli käveltyä varmaankin kymmenen kilometriä kaupungilla yhden oppikirjan perässä. Eikä löytynyt. Täytyy tehdä visiitti filologian laitoksen kirjakauppaan, josko sieltä löytyisi. Meidän koulun kaupasta se on loppu. Eihän tässä ole kuin enää pari viikkoa koulua jäljellä, mutta nuo ovat kyllä ihan hyviä kirjoja, ja niistä voi sitten itsekseen asioita kertailla.

Jouduin nyt vaihtamaan viimeviikolla ryhmää, kun ei meitä enää jäänyt kuin kaksi. Nyt on sitten uudet opet taas ja uudet luokkakaverit. No näin jatketaan vielä pari viikkoa. Taitaapi tulla oikein ikävä tuota koulua, sillä onhan siellä ne opettajat todella ammattitaitoisia ja uskomattoman laajan yleissivistyksen omaavia. Onhan siellä ihan mielenkiintoiset, joskin välillä tuntuu että kielen puolesta vähän korkealentoisetkin, aiheet esim. keskustelutunneilla. Ollaan keskusteltu kuolemantuomiosta, emigranteista, presidentinvaaleista ja tietenkin Obamasta, Venäjän armeijasta, koulutuksesta ja tottakait talouskriisistä!!! No onhan siellä sitten keskusteltu jalkapallosta, uudenvuoden juhlinnoista yms. vähän kevyemmistäkin aiheista.

Siellä sitä välillä istun tunnilla ja kuuntelen kun opettaja puhuu (ja uskokaa minua... ne TODELLA puhuvat PALJON!!!) ja siinä sitten alan hiljaa mielessäni hihittelemään miten epätodellista tämä on... täällä istun vanhassa luostarirakennuksessa ja kuuntelen ja yritän keskustella Venäjän armeijan (rappio)tilasta.... minä, joka pari vuotta sitten en olisi uneksinutkaan joskus ymmärtäväni tätä mahdotonta venäjän kieltä!! Vaikka se vaikeata onkin, eikä aina tunnu edistystä tapahtuvan, niin noina hetkinä minusta tulee aina voittaja :-) Onhan se hienoa, että tästä jo loppusuoralla olevasta vuorotteluvuodesta jää minulle muistoksi ihan uusi taito (jonka opettelu tosin jatkuuuuuuu pitkäääään vielä....)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...