28.7.2010 Vähiin käy... ennen kuin loppuu kokonaan...

Vuosisadan talvi ja vuosisadan kesä. Ne on nyt koettu! Vuoden puheenaihe taatusti on ollut sää. Muuallakin kuin täällä Pietarissa. Kyllähän sitä sen viime talven jälkeen ajatteli, että kyllä nyt kunnon kesä olisi kiva. Ja tulihan se kunnon kesä.

Olen kyllä ehdottomasti lämpimien kelien kannattaja, mutta jopa minulla on muutaman kerran käynyt mielessä, jotta kyllähän tämä nyt jo ehkä menee hieman överiksi.... Lähinnä silloin tuo ajatus pukkaa päälle, kun kämpässä on niin kuuma, ettei voi eväänsäkään liikauttaa ja illan aikana täytyy käydä kolmeen kertaan kylmässä suihkussa. Ikkunoiden avaaminenkaan ei paljon auta, kun yölläkään ei lämpötilat laske alle 24:n....

Töissä alkaa olla melkosen silmät ristissä kulkevaa porukkaa, johtuen siitä, että enemmistöllä todellakin kämpät alkavat muistuttaa saunoja, ja unen saanti vaatii jo kekseliäisyyttä.

Parina päivänä tällä viikolla olen "lonninut" töistä kämpille, viiden kilometrin matkan Vasilinsaarelle. Nevskillä meinaa usko loppua, mutta Admiraliteetin puistikon varjossa hippasen helpottaa, ja Nevan rannalla edes vähän tuulee. Mutta tunnelmahan on silti kuin etelässä konsanaan, ei sitä silti voi olla edes vähän nauttimatta... varsinkin kun sen tietää että ei mene kauan kun saamme taas kylmässä hytistä.

Kesä onkin mennyt pääasiassa töissä istuskellessa. Tänään oli 24. työpäivä putkeen... Siis kolme viikonloppua istuttu ylitöissä. Juhannus meni myös duunia tehdessä. (Myönnän, että silloin kyllä teki mieli narukauppaan, koska alunperin piti viettää mökkijuhannus Suomessa... mutta rahanahneus vei voiton.) Juhannustunnelmaan pääsi sentään RadioSuomea kuunnellessa, ja tulihan sieltä sitä hanurinsoittoa tuutin täydeltä.

Joten eipä näistä helteistä juuri ole nauttimaan päässyt, mutta toisaalta, duunissa on ilmastointi, joten oleminen siellä on siis siedettävää. Toisaalta, missäpä täällä miljoonakaupungissa sitten oiken tällaisista keleistä oikein nautiskelisi? Tuo Neva on sen verran likainen jorpakko kanavineen, että eipä siellä paljon kannata uiskennella, tosin sehän nyt ei kaikkia tunnu haittaavan, kuten kuvasta näkyy, jos tarkkaan katsoo. Viikonloppuisin ruuhkat esim Terijoelle ovat uskomattomat. Liikkeelle pitäisi lähteä aamulla viimeistään kahdeksan maissa.

Auringonlaskut ja -nousut ovat myös olleet tänä kesänä silmiä hiveleviä.

Tässä kuvassa varsinainen Sunrise Avenue :-) Kuva on Vasilinsaarelta Srednii Prospektilta, elikkä keskikadulta. Hieno kävellä aamulla metrolle nousevaa aurinkoa kohden.

Viime sunnuntaina juhlittiin laivastonpäivää. Enpä kuitenkaan jaksanut töiden jälkeen enää jäädä kaupungille, mutta tykinjysäykset melkein helisyttivät ikkunalaseja vielä puoli yhdentoista aikoihin illalla. Maanantaina kotimatkalla kuitenkin bongasin tämän sukellusveneen ja pari sotalaivaa.


Kävimme muuten alkukesästä duunin virkistyspäivänä Viipurissa ja sitten myös teimme omatoimimatkan sinne yhtenä viikonloppuna. Pietariin verrattuna ihanan rauhallinen ja vehreäkin kaupunki. Onhan siellä kerran aikaisemminkin tullut käytyä taisi olla vuosi 2002, mutta silloin ei paljon pyöreää tornia enempää ehditty näkemään....

Kauppahallissa myyjät ovat melkosen innokkaita... ja puhuvat selvää suomea. Sieltähän lähti mukaan mm. kristallilasit ja viinikarahvi. Eikä ollut hinnankiroissaan.

Esillepano kauppahallissa on varsin näyttävää.

Näitä konvehteja saa maistella jo sen verran monta, että makeanhimo lähtee jo ihan ennen kuin on mitään ehtinyt ostaakaan... Ja niin, se vanha myytti venäläisestä suklaasta ei sitten pidä alkuunkaan paikkaansa.... Täältä nimittäin löytyy todella hyviä konvehteja joka lähtöön :-)

Tämä pakollinen maatuskakuva oli myös otettava.

Ehdimme omatoimimatkallamme käydä vielä tässä Viipurin automuseossa, joka taisi vuoden ehtiä toimia, ja meidän reissun jälkeen jo joutuikin lopettamaan tilakiistan vuoksi. Harmi, sillä oivan kokoelman ovat sinne keränneet. Tosin ehkä ei mikään massaturismikohde kuitenkaan.

Tämä tässä on Bezhnevin auto.

Ja tämä kulkupeli on ainakin samanlainen kuin Elviksellä oli. En kyllä nyt osaa sanoa onko oikeasti ollut Elviksen menopelinä tämä yksilö.
Ja takaisin Vasilinsaarelle. Täällä on kissa, jolla on myös varsin hyvä maku autojen suhteen.... Tuntuu olevan meidän auto sille mieleinen paikka... tosin nyt näillä helteillä enpä ole enää sitä noiden autojen katolla enää nähnyt :-)
Ja tässäpä näkymä Luutnantti Schmitin sillalta Iisakin kirkolle. Kerrassaan hurmaava tuo sillan aita. Taas osoitus siitä kuinka täynnä pieniä yksityiskohtia tämä kaupunki on. Eikä niitä suinkaan aina tule huomanneeksi ennen kuin ehkä neljännellä tai viidennellä kerralla kulkiessasi niistä ohi.
Niin se vain on, että viimeinen viikko Pietarissa lähtee pian käyntiin. Työ-aamukammassa enää kaksi aamua jäljellä.

Nopeasti hurahti kaksi vuotta ja neljä kuukautta, ei voi muuta sanoa. Kokemus on ollut kertakaikkiaan ainutlaatuinen, ja matkan varrelta on jäänyt kyllä monen monta ikimuistoista tapahtumaa ja ilmiötä mieleen. Vaikka niitä kuinka olen tänne blogiin yrittänyt muistaa kirjoittaa, jää täältä siltikin vielä tarinoita kerrottaviksi. Kuitenkin nyt on hyvä aika palata kotiin, kun Simokin jo koirien kanssa siellä on ja kun työasiatkin siellä näyttävät järjestyvän.

Pietari on kaupunkina tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen ja tänne tullaan vielä varmasti moneen otteeseen palaamaan. Enkä voi muuta kuin taas jälleen kerran suositella matkakohteeksi kaikille. Miten moni suomalainen vielä on autuaan tietämätön tämän paikan upeudesta! Ja hei... sen viisumin hankkiminen ei todellakaan ole hankalaa :-) Ja nythän tänne pääsee jopa ilman viisumia laivalla 72 tunniksi!!

Kolmen vuoden urakointi venäjän kielen kanssa on ollut sekä palkitsevaa, että välillä myös jopa turhauttavaa. Lähinnä siksi, että välillä tulee sellainen kertakaikkinen riittämättömyyden tunne, ettei tätä kieltä voi koskaan oppia, ja että en osaa tätä yhtään puhua :-(. Mutta sitten on hyvä taas muistuttaa itselleen se mistä lähdettiin kolme vuotta sitten juhannuksena.... Aakkosten opettelusta. Ja taas voi nostaa itselleen hattua nähdystä vaivasta, kun saakin selvitettyä esim. netin kautta epäonnistuneen lentolippuvarauksen tuplabuukkauksen ensin puhelimitse ja sitten paikan päällä lipputoimistossa, ja ihan venättä haastaen....

Jotenkin vaan nämä venäläisen runoilijaklassikon Tjutshevin (1803-1873) säkeet, jotka Smolnassakin meille opetettiin, ovat hyvin kuvaavat, sanotaan mitä sanotaan. Tuon luottamisen voi myös kääntää uskomiseksi, se ehkä tässä kohtaa osuu enempi oikeaan. No näinä viimeaikoina ei ainakaan bisnespuolella ole paljon ollut luottamista Venäjään, sen verran ihmeellisiähän nämä elintarvikkeiden tuontikiellot ja muut vastaavat uhkailut ovat olleet. Mutta edelleen tähänkin tilanteeseen melko hyvin osuu tämä säkeistö.

Умом Россию не понять,
Аршином общим не измерить:
У ней особенная стать —
В Россию можно только верить.

"Järjellä ei Venäjää voi ymmärtää,
tavallisin mitoin sitä ei voi mitata,
Venäjä on oma itsensä,
Venäjään voi vain luottaa."