19.12.2008 Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Niin se vain aika rientää, että on aika toivottaa kaikille

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua,

ja Kaikkea Hyvää Tulevalle Vuodelle!

Täytyy myös kiittää kaikkia innokkaita blogini lukijoita mahtavasta palautteesta, jonka olen saanut. On ollut kiva kirjoittaa, kun tietää, että joku jaksaa jopa näitä turinoita lukea!! Joten SUURKIITOS kannustuksesta!!

Huomenna matkaan koirien kanssa Suomeen jouluksi, mutta Simo joutuu ikävä kyllä olemaan vielä joulun töissä ja tulee vasta 30.12. Suomeen. Sitten lähdemmekin laskettelureissulle Sveitsiin, Verbieriin. Innolla odotan, että pääsee taas ihastelemaan pitkästä aikaa alppimaisemia!!! Luntakin siellä pitäisi nyt olla jo ihan hyvin.

17.12.2008 Akvaariota ja runonlausuntaa

Viikonloppuna Sari (Alfa) kävi Maijun kanssa vierailulla. Perjantaina teimme retken Oceanariumiin, elikkä hienoon merenelämää esittelevään akvaarioon.
Kaloja oli pienemmissä ja isommissa akvaarioissa ja altaissa. Suurin oli sellainen, jossa oli tunneli mitä pitkin käveltiin läpi. Aika hieno oli. Oli haita ja kaikenlaisia muita kaloja ja mereneläviä. Ja tietenkin Pakkasukko....

Lauantaina teimme retken Tsarskoje Seloon, jossa Maiju sai ihastella yllin kyllin kullattuja huoneita. Kaupunkiin palattuamme menimme Sokos-Hotellin Fransmanniin syömään. Interiööri on oikein mukavan tunnellmallinen takkoineen ja joulukuusineen kaikkineen. Tarjoilijalla sensijaan ei ollut ihan paras mahdollinen päivä. Kaippa ne ovat saaneet käskyn palvella "turisteja" englanninkielellä. Ja yrittihän se täti, mutta kun ei kirjoittanut mitään ylös, ja kun vielä samaan aikaan hänen puhelimensa huusi kuin pillastunut ampiainen, niin epäilykset heräsivät. Ja niinhän siinä kävi, että laskimme kaikenkaikkiaan 5 mokaa, mitä hän sai aikaiseksi tilaukseen. Vaikka myös ihan venäjäksi kyllä hänelle selitettiin tilaus. (Annelta varsinkin kun se sujuu kuitenkin oikeasti) No loppu hyvin kaikki hyvin... Ruoka oli sentään hyvää.

Kävimme myös läheisessä "paakkelsikuppilassa" kakulla. Maiju ei ollut koskaan maistanut juustokakkua, ja kun nyt vain sattuu olemaan niin, että tämä Pietari on Tiramisujen, juustokakkujen ja muiden täytekakkujen ja piiraiden luvattu maa, niin niinhän siinä kävi, että Maiju meinasi nielaista kielensä sen juustokakun mukana... Sunnuntaina ikävä kyllä juuri juustokakku oli loppu, mutta onneksi sellainen mangovaahtokakku toimi myös hyvin :-)


Tänään oli koululla joulu- / uudenvuodenjuhla. Mukana olivat myös taasen Pakkasukko sekä Cnegoradska, elikkä lumihiutaletyttönen.

Lisäksi juhlassa esiintyivät oppilaat, enimmäkseen laulaen ja tanssien. Ja meikäläinenkin on nyt sitten lausunut venäläisen runon, tosin kimpassa kiinalaisen kanssa... :-) On siinä ollut maikoilla nauramista, kun ollaan viännetty ja kiännetty Lermantovia kiinalaisittain ja suomalaisittain :-) Mutta tulipahan tehtyä tuokin hulluus... Edelleenkin on jokapäiväisten asioiden hoitaminen työn ja tuskan takana tuon kielen kanssa, mutta pääasiahan on, että runonlausunta sujuu!!!

Alla pätkä venäläislasten ohjelmanumerosta. Tuo kaikista pienin sälli tuon hanuristin edessä eläytyikin osaansa varsin suurella hartaudella. Sanoista en kyllä saa selvää, sen verran on railakas meno...

11.12.2008 Lisää jouluvaloja

Tässäpä muutama "valaiseva" esimerkki paikallisesta valokoristelusta... Kuvat on otettu aamulla koulumatkan varrelta, Shpalernaja ulitsalta.
Tämä on vanha vesitorni, jossa nykyään on aiheeseen liittyvä museo. Tuo torni on aina valaistu noin, noista puista en nyt osaa sanoa, ovatko erityisesti joulua varten valaistu...

Tämä on Taurean palatsi. (Tavritseskovo Dvorets). Tänne ei tavallinen kuolevainen pääse, täällä järjestetään erilaisia korkeamman tason tapaamisia. Mm. Putin oli toissa viikolla täällä kun keskustelivat aiheesta Georgia.

Hieman eteenpäin kun matka käy, niin alkaa suorastaan häikäisemään silmiä tämä ledivalojen paljous...

Smolna on pimeässä aina yhtä komeasti valaistu ja ylhäisen näköinen. Tosin Suvorovski prospektilla eilen järkytyin kun olivat ripustaneet järkyttävät ledivaloverkot siihen kadun päälle, sen sijaan, että olisivat antaneet tuon valaistun kirkon, joka kadun päässä on olla se pääkomistus.... Nämä Shpalernajan valothan ovat suorastaan hillityt niihin verrattuna.

Jos näet täällä vilkkuvan joulukuusen, voit olla varma, että nurkan takaanta löytyy toinen, jossa on VIELÄ ENEMMÄN VILKKUVIA valoja!!!

Mutta mielestäni tämä on kyllä reilusti ainakin top kolmosessa tämä hökötys, jossa vielä kaiken kukkuraksi pyörii tuo porokeulainen vene/reki?? jossa tuo Ded Maroz, elikkä pakkasukko seisoo... Onhan se hyvä, että on Smolna saanut arvoisensa koristeen :-)

9.12.2008 Itsenäisyyspäivää ja vilkkuvaloja

Täällä on tuo joulun / uudenvuoden koristelu saavuttamassa kohta huippuansa. Pakko on nyt ihan laittaa videonpätkä tähän, kun ei oikein sanat eikä pelkät still-kuvat riitä nyt kuvailemaan tätä kerrassaan mykistävää valoshowta, joka on vallannut tämän kaupungin. Todellakin, nämä valoviritykset jättävät sanattomaksi... en sitten tiedä johtuuko tuo sanattomuus silkasta järkytyksestä vaiko ihastuksesta.... ehkä suomalaisten ollessa kyseessä tuo ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.

Jotenkin sitä kuvittelisi, että koska kyseessä on niin majesteettisen komea ja kaunis kaupunki, niin tämä uudenvuodenkoristelukin voitaisiin tehdä hyvällä maulla ja kaupunkia kunnioittaen.... mutta mutta mutta..... Muunmuassa taiteiden aukiolla Pushkinin patsaan ympärillä, venäläisen taiteen museon edessä, on puut kääräisty mitä kirjavimpiin valokaapeleihin. Jokainen voi mielessään kuvitella onko tuo aukio saanut arvoisensa koristelun....

Tuo viedonpätkä on Garavannaja ulitsalta. Lähes jokainen mainittava aukio täyttyy valaistuista lumiukoista, pakkasukoista, joulukuusista yms. rekvisiitasta. Smolnan edessäkin on sen sortin hökötys, että oksat pois... En ole ehtinyt kuvaa vielä ottaa siitä.

Minna ja Jouni kävivät täällä itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Simo joutui vielä lauantaina olemaan töissä, joten kävimme kolmistaan nyt tekemässä sen Eremitaasi-reissun, mitä emme kesällä ehtineet. Aika antaumuksella kyllä teimmekin, sillä neljä tuntia pyörimme Eremitaasin toinen toistaan uljaammissa saleissa... Todellakin pyörimme, välillä oli suunta niin hukassa, että kartturin taidot olivat kovaa valuuttaa :-)

Lopputulema oli kolme väsynyttä, nälkäistä (ja janoista) kulkijaa. Kotiin lampsittuamme tuntui, kuin olisi maratoonin juossut... aika raskasta tuo museoissa kiertely!

Palatsiaukiolla on komea noin 27 metrinen kuusi, joka painaa lähes 5 tonnia. Kuusi on noin 83-86 vuotisas, eikä kuulemma madonreiän reikää kuusessa ole. Sahaaminenkin oli kuulemma kestänyt pitkälle toista tuntia. Joskus on käynyt niinkin, että tuo kuusi on lumimyräkässä kaatunut. Enpä toivoisi jäävän tuon alle... Mutta jos niin kävisi, niin minkäs teet... Sehän on vain Sudba, eli kohtalo....

Kohtaloon täällä uskotaankin vankasti, mikä ei kyllä ole ihme. "Tiiliskivi putoaa katolta", on ihan yleinen sanonta. Ja itseasiassa tässä vanhassa kaupungissa ei se ei ole edes mikään tavaton tapahtuma (tai näin ainakin voisin kuvitella). Myöskään ei mitään varoittavia punakeltaisia puomeja tule jalkakäytäville varoittamaan katolta putoavista jäistä. Joten eihän se auta kuin luottaa tuuriinsa -ja kohtaloonsa, kun täällä käppäilee.

Mahdoinko muuten mainita, että ne meidän makuuhuoneen patterit todellakin vaihdettiin sutjakasti ja nyt on niinkin huipputeknologiaa patterit, että ne voi todellakin kääntää pois päältä, ilman, että yläkerran naapurit siitä kärsii :-) Mitään hienosäätöä ei edelleenkään ole, mutta olen oikein tyytyväinen nykytilaan. Patterit on pois päältä, ja siitä huolimatta lämpötila keikkuu makkarissa siinä 24 yläpuolella.... parannusta siis kuitenkin nelisen astetta. Kuitenkin... pakkasia odotellessa!!!

3.12.2008 Yllätys yllätys!

Kävimme viime viikonloppuna Suomessa pikaisesti. Olipa kiva taas vaihteeksi olla ihan oikeassa kodissa. Kävin koirien kanssa juoksemassa ja täytyy kyllä sanoa, että niidenkin riemu oli rajaton siinä vaiheessa kun pääsivät peltotiellä vapaana juoksemaan. Harvoinpa olen nähnyt Retunkaan riehaantuvan noin totaalisesti.... Paineli kuin Nato-ohjus ensin sata metriä ja sitten takaisin ja taas uudestaan.... Ojassa oli vielä jäljellä lunta ja sinne välillä pää edellä kunnon dyykkaus jonka jälkeen mutaista peltoa ympäri tuhatta ja sataa ja taas lumipesuun ojaan!!! Jopa Pete, itse superlötköjen koirien hallituksen puheenjohtaja, innostui riehumaan....

Kun tulimme maanantai-iltana Pietarin kotikadulle, loksahti meiltä suut auki... Nimittäin meidän talosta oli hävinnyt viikonlopun aikana rakennustelineet ja talo oli saanut uuden korean vaaleanpunertavan värin pintaansa!!! Joutui oikein miettimään, jotta mistäs kohtaa tuonne nyt sisään päästään.... Edelleenkään en ole tottunut siihen, että kadulle tultaessa onkin ihan siistiä ja tilaa, ja voi heti kääntyä vasemmalle, eikä tarvitse tellinkejä kiertää...



Miliisitkin ovat saaneet uuden valokyltin tuohon meidän sisäänkäynnin päälle.... Sinänsä hyvä, ei ainakaan luulisi olevan ensimmäinen vaihtoehto kodittomille tulla talven kylmillä lämmittelemään.... Meidän ikkunat ovat tuossa ensimmäisessä vaaleanpunaisessa kerroksessa vasemmalla kolme ikkunaa... tai oikeastaan kaksi, koska tuo ensimmäinen on jostain syystä lyöty umpeen joskus. Mielenkiintoista, että saa talon julkisivuun tuolla tavoin vaikuttaa...( Mutta niinhän täällä on nämä talot aikamoisia tilkkutäkkejä, ne neuvostoajan kolossikerrostalot varsinkin, jokaisella eriväriset karmit parvekelaseissa jne....)Tuossa se olisi tässä olohuoneen kirjoituspöydän edessä se ikkuna, jos olisi auki. Ja tuo vanha satelliittikin kyllä rumentaa aika mojovasti tuota julkisivua... Eikä se edes toimi.

Jottei kuitenkaan totuus unohtuisi, niin tässähän pätee täysin se, että moni kakku päältä kaunis... (vähänhän tuo nimittäin sellaiselta makealta leivokselta jo näyttää tämä talo :-)) Äiti oli ihan kauhuissaan, kun on niin kauhea rappukäytävä täällä... Ja tämä on kuitenkin näissä oloissa vielä suhteellisen siisti ja varsinkin valoisa jos verrataan moneen keskustan vanhaan kerrostaloon.... Tuossa yläkuvassa ulko-ovi ja käytävän alussa oikealla tummanruskea ovi on miliisien ovi.

Vanhahan tämä talo on, ennen vallankumousta rakennettu (jos nyt oikein ymmärsin tuosta tätä katua käsittelevästä kirjasta, niin 1859). Alun alkujaan talo on ollut kolmekerroksinen, ja myöhemmin lisätty kaksi kerrosta (1911). Talon omisti vallankumouksen aikaan englantilainen pariskunta, joka tietenkin lähti vallankumousta karkuun ilmeisesti takaisin kotimaahansa menetettyään kaiken omaisuutensa Venäjällä. Rakennuksessa toimi hetken aikaa jonkin sairaalan osasto (sanakirjat eivät valaisseet, mikä sairaala kyseessä).Vuoteen 1923 mennessä talosta oli jäljellä käytännössä vain kuoret, sisältä oli revitty kaikki irtaimisto, takkoja ja ikkunanpokia myöten pois. Kuulemma kuitenkin itse rakenteet olivat säilyneet ehjinä. Talo kuitenkin remontoitiin jo vuonna 1924. Peruskorjausta vastaan "Huippu /erikoisteknologian virasto" sai oikeuden 16 huoneistoon. Jo vuonna 1925 talo oli jälleen asuttavassa kunnossa.

16 asunnossa asui siis Sotateknologiaan keskittyneen Erikoisteknologian viraston työntekijöitä. Erikoismainintana kirjassa kerrotaan, että nämä asuivat erillisissä huoneistoissa, eivät kommunalkoissa. Näitä kommunalkoja kuitenkin tässäkin talossa on ollut, ja kuulemma on yhä edelleen ( jos en ole vielä asiasta maininnut...).

Tässäpä meidän sisäänkäynti. Ovessa riittää lukkoja joka lähtöön ja ovisilmän sijaan on ihan videokamera-ovipuhelin.

Sitten ihan muihin aiheisiin... Taas tuli otettua taannoin kuva näistä kultaisista kupoleista, tälläkertaa aamuauringossa...

Ja niinhän se talvi tuli... ja meni. Tuolla puistossa oli silloin lumimyrskyn laannuttua varmaan lähemmäksi sata lumiukkoa. Vaan eipä ole enää :-(