28.03.2009 Kevät keikkuen tulevi!

Vihdoin viimein ilmassa on ollut oikeasti kevään tuntua. Tällä viikolla on saanut nauttia aurinkoisista juoksulenkeistä lähes kuivalla asfaltilla. Hieno tunne, kun ei askel lipsu. No tänään tosin tuolla toispuol jokkee, vähän kyllä lenkkarit hörppäsivät vettä, kun oli sen verran suuria lätäköitä, ettei enää kiertämään oikein päässyt.... tai olisihan sitä voinut sitä joenvarsi graniitti muurin päällä alkaa tasapainoilemaan, mutta vaikka se nyt aika kohtuullisen leveä onkin, niin silti en viitsinyt ottaa riskiä.

Lumet ovat saaneet kyytiä vesisateiden ja auringon ansiosta tällä viikolla. Huono puoli asiassa on taas se, että puisto menee taas huhtikuun ajaksi kiinni. Koirat saavatkin nyt pääsiäisestä eteenpäin kohtuullisen pitkän suomiloman, sillä vähän heikkoa on niiden reppanoiden ulkoiluttaminen täällä ilman tuota puistoa. Viime vuonna tuon kävelykadun "nurmikko" oli sellaista kökkövelliä, etteivät koiratkaan halunneet sinne mennä asioitaan tekemään.

Eilen sain suoritettua onnistuneesti läpi rakennekynsikurssin näyttökokeen sekä teorian. Puolessa välissä kynsien värkkäämistä iski jo epätoivo, että ei mene läpi tälläkään kertaa, sillä sen sortin räpeltämistä se taasen oli ja jälki oli kamalaa, mutta tuo on siitä hauskaa hommaa, että viilalla saa sitten ihmeitä aikaan... Kyllähän sieltä sitten kuoriutuikin ihan kelvolliset kynnet, ei tietenkään täydelliset, mutta kelpasivat kuitenkin. Mielenkiintoinen osuus sitten oli tietenkin teoriaosuus. Olin jo etukäteen ollut hieman huolissani, että miten oikein sen suoritan, kun tuo venäjän kirjoittaminen nyt on mitä on, varsinkin tuolla kynsisanastolla.... No maikka ei ollut huolissaan ollenkaan ja sanoi että älä huoli, jos ei onnistu kirjoittamalla niin tehään sit vaik suullisesti... Ja sanoin, että voinhan yrittää vähän kirjoittaa....

Kysymyksethän olivat aiheeltaan kovin helppoja tietenkin, joten innostuin sitten raapustamaan siinä. Välillä kysäisin vaan vieruskaverilta, jotta mikä se on se verbi se nipistää ja se kun levitetään sitä ainetta... Kyllähän tuon sanaston kaiken jo ymmärtää, mutta ainahan tuo itse tuottaminen onkin sitten vaikeampaa. Vähän piirustuksia sekaan ja luetteloita ja turhia huolia kieliopista ottamatta sitten innostuinkin kaikkiin kysymyksiin vastailemaan. Ja lopputulemana maikka jopa ymmärsi mitä olin sinne raapustanut :-) Joten avot, nyt on sertifikaatti jo kehystettynä täällä hyllyllä. Olenkin itsekseni pohdiskellut, että kaikenkaikkiaan oikein hauska kokemus josta jäi kynsien tekemisen taidon lisäksi roppakaupalla muistoja ja venäjän kielikin joutui ihan uudenlaiseen käyttöön. Ja jos vielä innostun aiheesta kursseja käymään lisää, niin taidanpa tietää mihin menen :-)

Pääsiäistä vietetään täälläkin, mutta vapaapäiviä sen ansiosta ei venäläiset saa. Minulla on kuitenkin Suomen lomat, joten Simo ottaa pari lomapäivää, niin päästään Suomeen. On ollut niin hätäisiä nuo viime Suomireissut, että ei ole välttämättä kotona ehtinyt edes käydä. Viikko sitten kävimme, mutta silloin minulla oli Hyvinkäällä luokkakokous (vuosilta 83-86!!), ja Simo vain käväisi kotona. Olipa muuten hauskaa nähdä vanhoja luokkakavereita niin sankoin joukoin. Tosin täytyy myöntää, että ihan kaikkia en edes tunnistanut, niin paljon olivat muuttuneet, tai sitten en juuri ole kouluaikoina edes tekemisissä ollut. Mutta tulipahan taas muutama vuosi lisää paljosta nauramisesta :-)

14.03.2010 Suomen lumikoira...

Jaahas... ajankulku on taasen ollut hieman nopeaa... tai sitten vaan olen kehittänyt itselleni taasen liikaa aktiviteetteja, ettei meinaa blogia ehtiä ylläpitää....

Talven puhutuin aihe taitaa olla tuo lumi... Eikä puheenaiheesta ole todellakaan pulaa vielä kummassakaan päässä, ei Pietarissa eikä Suomessa. Edellisviikonloppuna kävimme kotona, ja viikonlopun teemana oli lumenluonti katolta. Ja sitähän riitti. Simolla meni käytännössä kaksi päivää lumien kanssa temmeltäessä. Kyllähän minäkin siinä hieman auttelin, ja hikistä puuhaahan se tuppaa olemaan. Vielä hurjasti kiitoksia myös Jukalle, joka uhrautui auttamaan, vaikka on jo useaan otteeseen saanut tänä talvena ihan riittämiin lunta puskea.

Lopputulos näkyy tästä kuvasta... ei taida sulaa juhannukseksikaan nämä kinokset :-(.

Tarean puistossa penkeistä on parhaimmillaan näkyvissä vain selkänojan yläosat....

Tulipa napattua kännykällä "sininen hetki"....

Hmmmm.... Näiden solttupoikien hiihtoharjoituksia/kilpailuja tässä tänä talvena seuranneena, en voi muuta kuin toivoa, että Suomen armeijassa tuo hiihtoharrastus olisi hieman paremmassa kuosissa..... Tai jos totta puhutaan, ei se luullakseni ainakaan huonommassa jamassa voi olla.... No... toivottavasti sentään eivät pojat koskaan joudu kilpasille näiden poikain kanssa tositilanteeseen, mutta jos nyt näin ikävästi pääsisi käymään, niin lohdutukseksi voin sanoa, ettei nämä ainakaan kovin pitkälle karkuun tällä varustuksella pötki....


Meidän perheessä on kuitenkin yksi, joka ei valita lumen määrästä.... Nimittäin tämä mukamas Espanjan vesikoira... enempi sopisi Suomen lumikoira rodun nimeksi.... Piehtarointi lumessa on Retun ykköslempipuuhaa nimittäin.

Ja lopputulos on tästäkin välillä aika veikeän näköinen :-)

Kuten jo viime kerralla mainitsin, niin rakennekynsikurssia on käyty. Eikä ole edelleenkään ihan helppoa tuo. Vaatii huimasti kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, ja kuitenkin pitäisi saada kynnet tehtyä jossain järkevässä aikataulussa... Tällä hetkellä tuon kaiken yhdistäminen tuntuu melko utopistiselta ajatukselta..... Loppukoetta vaille valmis tuo kurssi, mutta taitaa olla parempi harjoitella vielä ennen kuin yritän loppukoetta.... Hyvä toisaalta, että eivät päästä noin vaan läpi loppukokeesta, sillä sitten ainakin tiedän osaavani tehdä kynnet, kun sen läpi saan....

Muutama kaveri on jo uhrautunut kuluttamaan muutaman tunnin meikäläisen harjoitteluun, mikä on loistavaa, sillä tuota hommaa ei tosiaan opi kuin tekemällä.

Tässäpä yksi kurssilla tehty käsipari. Kaikin puolin olen ollut tyytyväinen kurssiin. Opettajat ovat kyllä olleet todella ammattitaitoisia ja mukavia.... ja varmaan pikkuhiljaa tajusivat, etten tosiaankaan ole näissä hommissa kokenut.

Ja sitähän ollaan sitten kumpikin tässä taloudessa "Raksa-alalla".... näin Kotikatua lainatakseni.... Siinä nimittäin tämä rakennekynsiala oli näin nimetty :-)