21.11.2008 Pietari by Night

Tässäpä muutama iltavalaistuksessa otettu kuva "kotikulmilta".
Tämä on Krestyn vankilan vieressä oleva kirkko.

Tässä Suomen asema vasemmalla.

Suomen asema vähän lähempäätä.

Nabereshnaja jatkuu pitkälle....

Litenyijn silta, menee Suomen asemalle.

Litenyjn sillalta kaupunkiin päin.
Lentävä hollantilainen. Ravintolalaiva, jossa älyttömän suuret liha-annokset... ja kalliit.
Risteilijä Aurora, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen ensimmäinen laukaus 25.10. 1917.
Tässä kuvassa näkyy Bolshoi Dom, "Pietarin korkein talo"... Se minkä kellarista näkyi aina Siperiaan saakka... Kyseessa on siis entinen KGB:n päämaja, sekä nykyinen FSB:n eli Venäjän federaation turvallisuuspalvelun tukikohta.
Täällähän on jo lumi maassa, juuri ja juuri maa valkoisena! Vähän näkyy tästä kuvasta. Kuten myös se, että kovasti ovat joulu/uudenvuodenkoristeet löytämässä taas paikkaansa kaupunkikuvassa. Vielä ei ihan joka paikassa vilku ja välky, mutta kohta...

18.11.2008 Ryhmä rämän Terijoen reissu

Päätimme tehdä "ryhmä rämän" kanssa koirienulkoilutusretken Terijoelle. Matkaan lähti Anne, Mira, Tarja, Iida, Pekka, Simo ja minä ja tietenkin koirat. Keli ei ollut ihan mitä parhain merenrannalla kävelyyn, mutta ainakin taatusti raikas.

Olimme liikkeellä Simon käytössä olevalla Volkkarin Transporterilla, joten tilaa oli kaikille. Matkan aikana teimme havainnon, että muutama muukin Pietarilainen oli päättänyt lähteä autoilemaan synkän päivän kunniaksi. Matkanteko oli melkoista matelua.

Mutta jos koirilta kysytään, niin niiden mielestä se kannatti! Jälleennäkemisen riemu oli rajaton, vaikka rasavilli Eemeli ei kotona ehtinytkään viettää kuin yhden yön hoitokeikan jälkeen.

Vesikoiraahan ei mikään keli pitele veteen menemästä! Eemelin hipiä taitaa olla vähän herkempi kylmälle vedelle. No, onhan tuossa karvan paksuudessakin selvä ero.

Rannalla oli muuten melko tuoreen näköiset peuran jäljet. Tuli siis todistettua, että rajan tällä puolella on vielä jonkinnäköistä riistaa hengissä... Täällä Pietarissa olemme Simon kanssa ihmetelleet, kun emme ole yhtä ainutta oravaa tai muuta pikkunisäkästä, no rottia lukuunottamatta, nähneet... Liekö sitten kelvanneet kulkukoirien evääksi vai mikä on syy. Helsingissä kun vilisee niitä jyrsijöitä joka lähtöön ihan riesaksi asti.

Kävimme ulkoilun päälle syömässä herkullisen lounaan rannalla olevassa ravintolassa, jonka jälkeen alkoikin loputtomalta tuntuva ajomatka kohti Pietaria. Tuntui siltä, että koko Pietari olisi liikenteessä. Kunnon ruuhka! Liekö kansa lähtenyt devalvaation pelossa tekemään ajoissa uudenvuodenlahjaostoksille vaiko mikä oli saanut kansan liikkeelle... Siinä sitten tipautimme porukkaa kyydistä matkan varrelle kaupukiin.

Meitä oli jäljellä autossa Tarja, Iida ja minä Simon lisäksi, kun lähdimme Gribojedovan kanaalin varrelta, Miran luota jatkamaan. Hetken pohdimme, saako tuosta kääntyä vasemmalle tuonne sillalle... Joku omituinen liikennemerkki siinä oli, mutta koska emme tienneet mikä se oli, niin ei kun vaan kääntymään.

Hetken näyttikin jo hyvältä.... ihan tyhjä kaista edessä... No vähän liiankin hyvältä siis... Eipä aikaakaan kun siinä ei ollutkaan tyhjä kaista vaan miliisiauto meitä vastassa. Ensimmäinen kerta täällä, kun Simo joutui miliisiautoon juttusille. Väittivät, että haisee viinalta ja laittoivat Simon puhaltamaan, eikä se mittari tietenkään värähtänytkään. Ehkäpä johtui siitä, kun Pekalla oli yksi olut kaatunut auton lattialle, ja varmaankin löyhähti ne aromit sitten miliisin tarkkaan sieraimeen.... Tarja onneksi puhuu sujuvaa venäjää ja meni hätiin selittämään miliiseille kuinka me vain ollaan oltu koiria ulkoiluttamassa ja että ei kyllä yhtään huomattu mitään merkkiä ettei saa kääntyä.... Eikä tullut sakkoja!!!

Enpä ole tainnut mainita, että täällä kämpillä on muuten aika kuuma. Kuten sanottu täällä venäjällä tämä lämmitys on "tosi energiaystävälliseen" tyyliin joko ON tai OFF... Ja koska nyt siis on talvi (?) niin lämöä piisaa. Olohuoneessa on ollut sellainen 28 astetta ja makkarissa 25, vaikka siellä patterit eivät ole toimineet. Viime viikolla kävi putkimies ja ikävä kyllä sai niihin makuuhuoneen pattereihin eloa... Sillä seurauksella, että sielläkin on nyt 28 astetta. Nuku siinä sitten!! Torstaina tulevat kuulemma vaihtamaan nuo makkarin patterit. En enää pysy kärryillä miksi, mutta koko tuo show johtuu ilmeisesti siitä, että tuolla yläkerrassa jollain ei ilmeisesti toimi sitten tuo lämmitys, tai sitten jostain ihan muusta... no ihan sama, kunhan homma hoituu kohtuu ajassa.... Heh, Venäjälläkö???

13.11.2008 Eemeli-mäyräkoira - pieni SUURI koira

Kävimme Ristin saarella viime viikon tiistaina ulkoiluttamassa koiria. Tarkoitus oli tutustuttaa Retu ja Pete pikku riiviöön nimeltä Eemeli. Eemeli on 7 kuukauden ikäinen mäyräkoira. Todellinen pieni SUURI koira. Riemu oli rajaton kun Retu ja Eemeli kilvan kisailivat syksyisellä lehvämatolla.
Teki hyvää Retullekin välillä päästä leikkimään itseään pienemmän kanssa, jolloin ei Retuakaan tuntunut pelottavan. Yllättävänkin nätisti Retu antoi pikku rasavillin pomppia jopa päällänsä siinä peuhatessaan.

Vaan eipä tienneet meidän koirat, että Eemeli tuli meille hoitoon sunnuntaina ja lähtee takaisin kotiin huomenna, perjantaina!!! Petelle tämä asia on ollut kertakaikkiaan järkytys. Jos voi sanoa, että koira on masentunut, niin nyt kyllä on pakko sanoa. Peten anova katse kertoo kaiken:" Ei kai tuo rääpäle vain jää tänne???? Et voi tehdä tätä meille!!!!"

Retukaan ei enää ole ihan yhtä innoissaan, mutta kiitettävästi silti on kestänyt tilanteen. Ja kestämistähän noilla on, koska Eemelillä nyt vain sattuu olemaan hieman suuret luulot itsestään ja omasta koostaan. Tämä vesseli yrittää laittaa meidän koiruudet järjestykseen omilla ruokakupeillaankin. Pariin kertaan olen joutunut vähän ojentamaan, että tuo peli ei muuten vetele... Ja pokkaa riittää haastamaan Retun suusta luuta, vaikka elämäni ensimmäisen kerran olen nähnyt Retun näyttävän hampaitaan ja murisevan jollekkin. Tosin sen se tekee hyvinkin etiketin mukaan ennenkuin vähän rähähtää. Mutta eipä tuo tunnu pikku mäyristä pelottavan... Ei kai, olen kuullut tarinoita mäyräkoirista, mitkä pistää karhullekin hanttiin, joten yksi Retu lienee pikku juttu....

Virtaa riittää Eemelillä muutenkin. Kova sana näyttää olevan oman hännän jahtaaminen... Sitä saattaa kyllä kestää välillä jopa hämmentävän kauan... Ja yritteliäisyys on ihan omaa luokkaansa. Olin hammaspesulla kun yhtäkkiä huomasin, että Eemeli oli kavunnut kylpyammeeseen. Enpä nähnyt tarkkaan miten se sen teki, mutta siellä oli ja odotteli iloisena, että nyt varmaan pestään tassut!!! Hoksasi muuten heti maanantaina jo ulkoilun jälkeen, että suoraan pesuhuoneeseen pitää mennä ja kylpyammeelle, joten ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ole mikään ihan tyhmä :-)

Kolmen koiran ulkoiluttaminen ei näissä oloissa ole ihan yksinkertaista, varsinkin kun kaksi kolmesta on vähän tuollaisia seilaajia. Eilen onnistuttiinkin olemaan koko jengi niin solmussa tuolla puistossa, että yksi lastenvaunuja työntävä Baabushka kysyikin, että "eikö tuo ole vähän hankalaa kolmen koiran kanssa???" No mitäpä tuohon sitten voi vastata että " DAA, OTSHEN TRUDNA!!!"

Viikonloppuna oli täälläkin hieman viileämpää, mutta taashan tuo on lämmennyt tuo keli. Saas katsoa tuleeko tästä talvea ollenkaan. Hieman alkaa jo pakkasia odottelemaan....

Mutta sorsilla on ainakin puistossa luppoisat oltavat, sillä niitä ruokitaan täällä kyllä sankoin joukoin. Ja ikävä kyllä siinä sivussa saavat osansa myös pulut... ja rotat. Yksi ilta koirien kanssa tuolla taaplaillessani tutkailin siinä lammen rannassa yhtä hännäkästä vipeltäjää, ja luulenpa, että se oli rotta, tosin onhan se joku vesirottakin voinut olla. No tällä jätehuollolla täällä kyllä on rotilla ja kulkukoirilla juhlavat olot.

Nuo kulkukoirat oikeasti alkaa vähän hatuttamaan. Nyt on tässä viime viikkoina useampaan otteeseen tullut oikein lauma rätkyttämään ihan metrin päähän meistä. Siinä on vitsit vähissä oikeasti kun ei tosissaan tiedä onko niistä joku niin rohkea, että käy kiinni näihin meidän koiriin. Nuo on oikeasti ollut tosi vihaisia, hampaat irvessä louskuttavat.

Tässä olen muuten havainnut miten huonosti täällä autot pysähtyvät suojatien eteen. Eikä voi todellakaan luottaa siihen, että sieltä sitten toinen pysähtyisi viereen, joten kadun ylitys on aina vähän, sanoisinko, jännittävää... Varsinkin kun on nuo koiruudet siinä mukana. Ei oikein kivaa seistä siinä sitten keskellä vilkasta katua koirien kanssa ja odottaa, josko joku olisi niin ystävällinen, että edes koirien vuoksi pysähtyisi. No tähän olen miettinyt tehdä pikku jäynän ihan testimielessä. Taidan laittaa tuon heijastinliivin päälle, ja katsoa alkaako sitä tilaa tulla... Saattavat nimittäin luulla miliisiksi :-) Jos vaikka jonkun patukan vielä ottaisi käteen.....