15.2.2009 Talvilajeja ja talvisia kesälajeja...

Mukavaa, kun taas tuli lunta. Tänään olikin mitä mainioin ulkoilukeli. Ja kaiken sorttista kansaahan tuolla puistossa sitten onkin liikkeellä. Vähän jäin tänään kaipaamaan sitä oikein pitkää zoomia kameraan, koska aina ei kehtaa ihan vierestä ottaa valokuvia ihmisistä, jotka todellakin pitäisi saada ikuistettua. Parhaimmasta päästä oli tänään puiston penkillä istuva, ulkoisesta habituksesta päätellen, selvä laitapuolen kulkija, joka keskittyneesti puhdisti pienillä saksenkärjillä kynnenalusiaan.... Kuten sanottu, tämä on ristiriitaisuuksien kaupunki. Taurean puistossa rinnakkain sulassa sovussa harrastetaan hiihtoa, tosin ihan omatekoisilla laduilla, sekä jalkapalloa. Hiihtokansalla täällä saattaa nähdä varusteita, jollaisia meillä Suomessa oli joskus 70-luvun alussa ehkä... nimittäin ihan oikeita puusuksia ja vanhan ajan porkkia. No kyllä niitä kait Suomessakin vielä joskus näkee, mutta tuolla kuntoladuilla kuitenkin harvemmin enää.

Tuntuu olevan tosi rakas laji tuo jalkapallo tälle kansalle, siitä ei luovuta, oli keli ja olosuhteet mitkä tahansa. Hattua täytyy kyllä nostaa näille kundeille, sillä tuolla ne juoksevat pallon perässä, vaikka tällä viikolla luistimet olisivat kyllä olleet ehkä järkevin etenemistapa tuolla puistossa, sen verran jäiset kelit ovat olleet, ennen näitä lumisateita. Ja petollistahan se on tuolla ollut nyt lumellakin käppäillä, alla kun on ihan peilikirkas jää... Onnistuin silti välttämään kaatumisen eiliseen asti... onneksi ei pahemmin sattunut... Se tavanomainen vilkaisu ympärille, että "näkikö kukaan??" ja sitten äkkiä pudistamaan lumia vaatteista :-)

Teimme koirien kanssa lenkin naberesnajaa pitkin, elikkä kiersimme Smolnan tuolta rannan kautta. Se onkin ollut vakiolenkki juostessakin. (Välillä on kyllä käynyt mielessä, että se on varmaan enemmänkin epäterveellistä kuin terveellistä siellä juosta, sillä arkisin liikenne on niin vilkasta siellä, että omia ajatuksia ei kuule, ja ilma on kyllä vähän sellaista sakeahkoa sanoisinko....)

Reitti kulkee "Keltaisen Smolnan" ohitse, elikkä siis Smolna-instituutin, jossa Lenin allekirjoitti siis Suomen itsenäisyyttä koskevat asiakirjat. Siellä on Pietarin pormestarin, Matvienkon toimitilat. Rakennuksen edessä patsastelee yhä Lenin ja puistossa ne Engels ja Marx. Ja näitä portinpieliä ohittaessa kyllä hieman alkaa hymyilyttämään... ei voi mitään... nimittäin tuo teksti: "Koko maan proletariaatit, yhdistykää!!" Jotta ei täällä vielä ihan kokonaan pääse tuo "totuus" unohtumaan... ja liekö se tarkoituskaan?

Tämä on Smolnan kirkon takaanta, naberesnajan (siis rantakadun) puolelta. Tässä nimenomaisessa rakennuksessa olen viimeiset kuukaudet farkkujen takamusta kuluttanut. Ensi viikolla vielä neljä päivää, ja sitten se on tällä erää ohi tuolla opiskelu.

Retu nauttii täysin siemauksin puhtaasta lumesta. Tosin, tuo karva tuppaa keräämään aikamoiset kökkäreet tassuihin ja partakarvoihin, kuten kuvasta näkyy!

Vielä on laitettava tämä kuva tähän näytille. Onhan tämä yksi komeimmista silloista täällä Pietarissa nimittäin tämä Anischkovin silta uljaine orheineen... yhteensä noita on neljä noita patsaita tuossa sillalla. Tämä tuli otettua viime viikonlopun kirjanmetsästysreissulla.

8.2.2009 Sunnuntaimietteitä

Sunnuntai aamu kuulosti kovin sateiselta meidän makuuhuoneesta käsin. Toisaalta nuo sisäpihan vesirännit jotenkin moninkertaistavat sen pienenkin tihkusateen kuulostamaan vähintään ukkostason rankkasateeksi. Mutta sen se ainakin paljastaa siis, että jälleen kerran on lämpötila noussut plussan puolelle. Ulkona oli suorastaan keväisen kostean lämmin kun koirien kanssa lähdin ulos. No, se oli sellainen hetkellinen ensivaikutelma, kyllähän se siitä sitten vähän talvisen hyisemmäksi kuitenkin muuttui...

En ole tainnut kertoa, meidän erikoisesta roskisongelmasta... Nimittäin meidän talon roskapönttö (siis se yksi ainoa, joka on yleensä pursuavan täynnä) on yleensä tuolla sisäpihan puolella päiväsaikaan ja niinä päivinä kun sitä ei tyhjennetä. Tyhjennystä varten se hilataan tuohon kadulle illalla, jokseenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja jos sitten huonosti käy, se on aamulla jo hilattu takaisin sisäpihalle ennen kun ehdimme roskista viemään. Nimittäin portti sisäpihalle on lukossa, emmekä tiedä koodia :-) Enpä vain ole saanut aikaiseksi kysyä joltain kulkijalta. No välillä sitten olen ajatellut, että pitäisikö sitä sitten heittäytyä ihan paikalliseksi ja vain jättää kylmän rauhallisesti siihen lukitun portin eteen se roskapussi... niinkuin joku muukin välillä tekee....

No enpä ole kuitenkaan vielä sitä tehnyt... mutta keksinpä kuitenkin tässä yhtenä kauniina päivänä, että se onneton roskasäiliö on tuolla sisäpihalla ihan tismalleen meidän keittiön ikkunan alla.... :-) Ja ei sitten muuta kun ikkuna auki ja roskis pihalle! No tuo on kyllä niin helppo heitto, että koriksessa siitä ei kyllä saisi sitä kolmea pistettä, me kun asutaan toisessa kerroksessa.... Mutta saas nähdä alkaako joku tuosta huomauttelemaan :-) Täytynee harrastaa tuota vain illan jo hämärryttyä.

Eilen tuli käveltyä varmaankin kymmenen kilometriä kaupungilla yhden oppikirjan perässä. Eikä löytynyt. Täytyy tehdä visiitti filologian laitoksen kirjakauppaan, josko sieltä löytyisi. Meidän koulun kaupasta se on loppu. Eihän tässä ole kuin enää pari viikkoa koulua jäljellä, mutta nuo ovat kyllä ihan hyviä kirjoja, ja niistä voi sitten itsekseen asioita kertailla.

Jouduin nyt vaihtamaan viimeviikolla ryhmää, kun ei meitä enää jäänyt kuin kaksi. Nyt on sitten uudet opet taas ja uudet luokkakaverit. No näin jatketaan vielä pari viikkoa. Taitaapi tulla oikein ikävä tuota koulua, sillä onhan siellä ne opettajat todella ammattitaitoisia ja uskomattoman laajan yleissivistyksen omaavia. Onhan siellä ihan mielenkiintoiset, joskin välillä tuntuu että kielen puolesta vähän korkealentoisetkin, aiheet esim. keskustelutunneilla. Ollaan keskusteltu kuolemantuomiosta, emigranteista, presidentinvaaleista ja tietenkin Obamasta, Venäjän armeijasta, koulutuksesta ja tottakait talouskriisistä!!! No onhan siellä sitten keskusteltu jalkapallosta, uudenvuoden juhlinnoista yms. vähän kevyemmistäkin aiheista.

Siellä sitä välillä istun tunnilla ja kuuntelen kun opettaja puhuu (ja uskokaa minua... ne TODELLA puhuvat PALJON!!!) ja siinä sitten alan hiljaa mielessäni hihittelemään miten epätodellista tämä on... täällä istun vanhassa luostarirakennuksessa ja kuuntelen ja yritän keskustella Venäjän armeijan (rappio)tilasta.... minä, joka pari vuotta sitten en olisi uneksinutkaan joskus ymmärtäväni tätä mahdotonta venäjän kieltä!! Vaikka se vaikeata onkin, eikä aina tunnu edistystä tapahtuvan, niin noina hetkinä minusta tulee aina voittaja :-) Onhan se hienoa, että tästä jo loppusuoralla olevasta vuorotteluvuodesta jää minulle muistoksi ihan uusi taito (jonka opettelu tosin jatkuuuuuuu pitkäääään vielä....)

1.2.2009 Sunnuntaiostoksilla

Kunnon talvipakkasia sai vähän täälläkin maistella eilen. Ihan kipakka keli oli tuolla puistossa koirien kanssa käppäillä. Sai ihan laittaa "karvareuhkan" päähän :-) Sitä en taida Suomessa uskaltaa julkisilla paikoilla käyttää... taidan saada sillä kettu- ja minkkitytöt perääni spray-pullojen kera... Ja sehän olisi sääli, sillä se on oikeasti aika hieno reuhka... Sen verran olen minäkin antanut periksi venäläisyydelle... Täytyyhän sitä vähän tehdä myönnytyksiä, kun ei nuo korkosaappaat oikein meitsin räpylöihin istu....

Simolla ei ole nyt autoa käytössä ennenkuin maaliskuun alusta, joten kaupparetkelle täytyy lähteä reput selässä... Onhan siitä se hyöty, että tulee halvemmaksi, ei tule hamstrattua kaikkea mahdollista, kun pitää kaikki kantaa :-) Kävimme Ladodskajan metron lähellä olevassa O'keyssa, joka on meitä lähin tuollainen supermarketti, siis tosi iso.

Metroaseman luona on kauppakeskus täynnä putiikkeja, tietokonekauppaa, elektroniikkakauppaa yms yms. Mielenkiintoni herätti tämä baabushka, joka näytti kauppaavan muovikasseja. En oikein ole ihan selvillä täkäläisestä muovikassikulttuurista. Välillä kuitenkin olen miettinyt, että onko se jokin statuskysymys kulkea jonkun hienon kaupan muovikassi kädessä. Tuntuvat nimittäin kulkevan sellaisten selvästi nuhjaantuneiden ja vanhojen pussien kanssa... Elikkä eivät selvästikään ole tulossa juuri kyseisestä kaupasta, vaan käyttävät ihan tavaroiden roudaamiseen noita pusseja. Tuollakin mummelilla oli eri logoilla noita pusseja, no ei nyt mitään Pradoja kumminkaan :-)
Kävimme "terveellisellä" sunnuntailounaalla mäkkärissä. Täpötäydessä ravintolassa mietimme, jotta minkälainen lama pitää iskeä, että näissä mäkkäreissä oikeasti myynnit vähenevät. Tämäkin on niin valtava kaupunki, että vaikka osa väestä köyhtyy, niin aina siinä joku myös rikastuu, oli lama tai ei.... Ehkä nuo mäkkärit ovat täällä vielä hinnoitelleet tuotteensa niin, että vielä on varaa kansalla siellä käydä. Tämänpäiväisellä ruplan kurssilla, joka on 45,89, ei yhden Big Macin hinnaksi tule kuin 1,35 euroa (62 ruplaa), joten halvalla lähtee.

Tosin tuokin halpuus on sitten suhteellista... Metron portaissa oli mainoksia, että tule Mäkkärille töihin. Palkka on 17 000 ruplaa kuussa.... se tekee 370 euroa.... Että näin....

Onhan tässä kaupungissa vielä noita kahviloita ja bistroja, jossa hinnat eivät hivo vielä taivaita, kuten monissa ravintoloissa. Tosin näyttää päältäpäin katsottuna, että ruoan rasvaprosentti nousee suorassa suhteessa hinnan halvetessa....