Muutoin elämä jatkuu vanhaan malliin. Puistossa sedät istuvat onkivapojensa kanssa, satunnaisesta siivoamisesta huolimatta roskat ilmestyvät aina sinnikkäästi takaisin puistoon ja varashälyttimet huutavat.
Enää ei muuten naurata pätkääkään nuo kotikutoiset poliisiautoilta kuulostavat hälyt, joita aikaisemmin kommentoin.... Muutama yö on mennyt siinä niitä kuunnellessa kun ne itsekseen tuolla meidän kerrostalon pihalla ulvovat. Korkeita kun ovat nämä talot, niin hyvin kaikuvat ne hälyt tänne ylös asti, ihan kuin vieressä olisivat. Siinä aamuöisinä tunteina on tullut mietittyä eri vaihtoehtoja mokoman Ladan ruppanan hävittämiseksi....
Huomenna lähdetään ajamaan kohti Suomea. Lauantaina onkin taas urakka edessä minulla kun kipittelen 42 kilometriä Helsingin kaduilla. Toivotaan ettei ihan koko matkan ajan sada. Hellettä ei tarvitse olla.
On muuten tullut tuota puistoa kierrettyä muutaman kerran. Laskin tässä juuri, että huhtikuun puolenvälin jälkeen olen juossut 471 kilometriä. Jos nyt siitä se Tukholman 42 otetaan pois ja pari Suomessa juostua lenkkiä, niin noin 398 km olen juossut täällä. Tuo tekee noin 159 kertaa tuon puiston ympäri. Erittäin mielenkiintoista :-) Voisihan sitä muuallakin juosta, mutta koirien kanssa on helpompaa mennä puistoa ympäri, ja sitten ei tarvitse myöskään liikennevaloissa seisoskella.
Elikkä jos olen joskus pitänyt juoksemista tylsänä, niin täällä siitä tylsyydestä on tullut suorastaan taidetta :-) Maratooni Helsingissä varmaan tuntuukin menevän ihan hujauksessa, kun maisemat vaihtuu matkan aikana eri malliin kuin täällä!! Nyt ei muuta kuin pastaa keittämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tänne voit kirjoitella palautetta, mutta pliis asialinjalla...