Olivat ennustajat oikeassa, kun povasivat syksyllä tänne vuosituhannen talvea... No senhän ei itseasiassa tarvitse olla kummoinen talvi, että päihittää nämä viimeiset yhdeksän mennyttä, mutta kyllä nyt on rima ylitetty ja kirkkaasti. Kuten suomessa, maisemat ovat kuin sadusta.
Kun ajelimme viime viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Pietariin ja aamuvarhaisella saavuimme kaupunkiin, olivat näkymät kuin tarunhohtoisesta satumaasta. Valkeat kuuraiset puut olivat kaupunkiin johtavan tien varrella valaistut eri värisin valoin, vihreää, lilaa, punaista... jonka lisäksi tietenkin erinäiset jouluvalot koristivat puita. Liikenteenkin ollessa lähes olematonta, oli lumisella ja jouluvalaistulla, yleensä vilkasliikenteisellä, Petrogradskajallakin todella hieno tunnelma.
Tänään taasen kerran läksimme kaupungista ulos ulkoilemaan, ja minnekkäs muualle kuin Suomenlahden rannalle lähelle Terijokea. Ja Retu oli onnessaan kun pääsi jäälle juoksemaan ja peuhaamaan. Pete taasen oli tyytyväinen siinä vaiheessa kun ymmärsin ottaa sen syliin kun sille tuli kylmä... Alkaa vähän ikä näköjään painaa Petteriä.
Enpä muista koska viimeeksi olisi näin pitkään yhtäjaksoisesti myös pysynyt tämä valkeus ja puut kuuraisina ja lumisina. Tästä kuvasta kun oikein tarkkaan katsoo, niin löytää puiden lomasta ihmisiä... ja mitäpä muuta tekemässä kuin shaslikkia grillaamassa! Ainakin tuoksusta niin päättelimme....



Ja maassa maan tavalla - pakkohan se on olla kultaa koirankin töppösissä :-) Näissä on oikein kumipohjat ja ovat keinonahkaa, joten soveltuvat hyvin täkäläiseen loskaan. Ja mikä parasta, pysyvät hyvin jalassa, eikä Pete ole moksiskaan (mitä nyt vähän kaupassa nolotti ensin....) Mutta jostain syystä alkoi päässä soimaan vanha kunnon Diggi-loo Diggi-ley....