29.9.2008 Back to Petersburg!

Leppoisan junamatkan jälkeen olikin mukava olla "kotona" jo iltapäivällä kolmen aikoihin. Tällä kertaa ei ollut tulvaa vastassa, mutta jonkinasteinen ylläri kuitenkin. Nimittäin aikansa avaimen kanssa touhuttuaan, Simo totesi, ettei ovi aukea. No sitten keksi kokeilla toista lukkoa, jota emme käytä, koska toimii luvattoman huonosti. Ja avot... lukittu. Erittäin mielenkiintoista. Siis joku on käynyt poissaollessamme kämpällä, eikä ole voinut edes lappua jättää.

Suihkun hanaa oli käytetty, koska se ei ollut suihkuasennossa (taasen asia, mikä ei toimi kunnolla ja parempi siis olla kajoamatta...). Kämpässä oli myöskin heti havaittavissa muutosta edelliseen... nimittäin nyt on suorastaan kuuma! Elikkä kesä on nyt täällä virallisesti ohi, sillä lämmitys on päällä.

Lieneekö omistaja käynyt tutkimassa vahinkoja vaiko ovatko käyneet ilmaamassa pattereita vaiko mikä on ollut käynnin syy, mutta eihän se kivalta tunnu, kun tietää jonkun käyneen kämpillä ominnokkinensa.

Totesin taas äsken tuolla puistossa käydessäni koirien kanssa, että kamera pitää kantaa mukana aina, sillä koskaan ei tiedä mitä nämä veli venäläiset keksivät. Nyt oli liikkeellä kaksi Pelle Pelotonta tuolla lammikossa. Enpä ole ennen tuollaista kulkuneuvoa nähnyt :-) Harmi vaan, että kuvan laatu on tosi huono, sillä eipä ollut kuin vanha kännykkä mukana...


Ihan oli moottorilla käyvä tuo vehje, elikkä ei tarvinnut polkea!

Havaitsin myös toisen mielenkiintoisen ilmiön. Yllättävän moni mamma kulkee tuolla puiden alla katse maahan luotuna, muovipussi toisessa kädessä. No, hevoskastanjoitahan nuo keräävät. Toisille ei näytä riittävän maasta keräily, sillä eräs äiti pikku muksunsa kanssa heitteli isoa karahkaa puuhun isännän antaessa neuvoja lastenvaunujen äärellä... Luulin, että heiltä on joku lelu jäänyt puuhun, kunnes tajusin jälleen, että ne puut olivat hevoskastanjoita.... Ilmeisen himoittua herkkua siis täällä nuo kastanjat!

Kuulemma Putinkin pelkää Pietarilaisia mummoja... Aamupäivän lenkin aikana tein havainnon, että ainakaan näillä "pelottavilla" mummoilla ei ole mihinkään kiire, eikä tunnu jaloissakaan ikä painavan. Juoksin 10 kilometriä, mikä tarkoittaa siis neljä kertaa Aviatoovan ympäri. Kaksi mummoa seisoi keskustelemassa polulla toisen kierroksen lopulla... ja kolmannen... ja neljännen... Toisin sanoen yli puolituntia siinä seisoivat ja keskustelivat tohkeissaan, eikä näyttänyt siltä, että juttu ihan heti olisi loppunut. Olisihan siinä ollut penkkejäkin ihan parinkymmenen metrin päässä....

18.9.2008 Pakkaamista

Piti oikein ottaa vielä valokuva tuosta keittiön ikkunasta, kun tuota maisemaa on tullut toljoteltua jonkin verran. Melkeinhän tuota jää jo kaipaamaan... Uudessa kämpässä kun ei ihan vastaavat maisemat ole. No, muutoin se kyllä tulee varmasti olemaan loisto homma se uuteen kämppään muutto.

Tarkennukseksi vielä, se mihin muutetaan ei siis ole se sama, missä oli se koristeltu katto ja josta alkoivat tinkaamaan lisää rahaa. Alue on sama, mutta sijainti jopa vielä parempi, lähempänä puistoa. Ja kämppäkin on mielestäni parempi.

Täällä olen pakkaillut jo kamoja, sillä perjantaina lähdemme Suomeen ja tulemme sieltä vasta reilun viikon päästä takaisin. Siinä sitten ei jää kuin kaksi päivää syyskuuta, joten parempi kun vähän tässä jo etukäteen laittelen tavaroita kasaan. On se vaan kumma, että sitä roinaa on kertynyt noinkin paljon näin lyhyessä ajassa!! Ja lisää pitäisi tuoda, sillä talvivaatteitahan täällä kohta tarvitaan.

Eipä ole ollut keleissä kehumista. Siinä 5-7 asteen tienoilla, ja siihen päälle vielä kylmä tuuli, niin huh, kyllä on kesä karissut mielestä ja vähän sassiin... Kait sitä kuvitteli vielä, että kyllä niitä lämpimiä päiviä vielä tulee elo-syyskuussa, mutta jäipähän tuokin sitten ihan haaveeksi. Makuuhuoneessa meillä on jo sähköpatteri päällä, kun alkaa olla sen verran viileetä. Lämmöthän täällä ei päälle tule näihin taloihin kait kun sitten joskus lokakuussa, riippumatta siitä onko kelit kylmät vaiko lämpimät.

10.9.2008 Syyskuinen auringonnousu

Olette ehkä huomanneetkin meikäläisen viehtymyksen auringonnousuihin ja laskuihin ja taivaaseen yleensäkin.... No ei sille mahda mitään, kun täältä ylhäältäkäsin välillä nuo taivaalliset maisemat vaan ovat kerrassaan hengästyttäviä, ja silloinhan on pakko kaivaa kamera esiin, vaikka kello olisi hädin tuskin puoli kuusi aamulla.
Niin ja muutenkin täytyy nyt siis ottaa ilo irti näistä maisemista kun vielä voidaan. Nimittäin päivän paras uutinen on se, että uusi kämppä on löytynyt ja tänään varmistui, että päästään lokakuun alusta muuttamaan. Ensin oli sovittu, että tämän kämpän täytyy olla tyhjä 14.9. mennessä, mutta onneksi saamme nyt olla tässä kuitenkin sinne muuttoon asti. Ja siinä välissä tullaan vielä Suomessa käymään, Simo kurssille ja minä viisuminhakureissulle.

Vaikka ei ehkä pitäisi vielä tuulettaa, niin pakko on vähäsen... Se uusi kämppä nimittäin on NIIN hyvällä paikalla keskustassa, aivan Taurean puiston vieressä (Tavrizeskii sad on keskustan suurin puisto), Smolnasta 2 km!! Metroasema on alle 400 metrin päässä ja Suomen asemakin vain 2,5 km. Kesäpuistoon on alle 2 km ja Nevskillekin alle 2 km. Elikkäs sitten vaan takaisin opiskelemaan! Ainoana miinuksena on parkkipaikan puuttuminen ja sitä saattaa joutua kyllä haeskelemaan aika ajoin....

Itse kämppä on suuri kaksio. Euroremontoitu, ja ainakin päällisin puolin vielä toimivampi kuin tämä. Jippiaijee!!! Tosin kuten sanottu, tässä alkaa sen verran vainoharhaiseksi tulla, että ei oikeesti pitäisi kait vielä tuulettaa..... mutta jos nyt ihan vähäsen silti... :-)

4.9.2008 Sadetta, sadetta ja kämpän hakua

Hohhoijjaa, eipä ole keleissä kehumista. Osuttiin juuri äsken koirien kanssa sellaiseen kaatosateeseen, että jopa vesikoirakin yritti mennä puskan alle sadetta suojaan!

Kävimme jälleen yhtä kämppää katsomassa. Sijainti oli hyvä, minun kannalta katsottuna, vain 2 kilometriä Smolnasta ja Taurean puistokin olisi ollut alle kilsan päässä. Kämppäkin oli aika retee, vanhassa talossa suht iso kaksio. Makkari oli kuin kunikaallisten konsanaan kipsisine kattokoristeineen ja vaaleanpunaisine seinineen (kuulostaa hurjalta, mutta olishan siinä tyyliä asua Pietarin keskustassa tuollaisessa vanhan henkisessä kämpässä) Omistajilla oli tiedossa, että koirat on. Kaiken piti olla selvää, mutta sitten eilen alkoivat tivaamaan enemmän vuokraa, koska on koirat. Ja Simohan ei ihan periaatteesta tuollaiseen vedätykseen suostu... varsinkin kun näimme, että nämä omistajat huristivat Hummerilla pois....

Vaikka nuo koiruudet kuinka ihania ovatkin, niin täytyy myöntää, että eilen tuli sitten kirottua niiden olemassaolo... Mikäs täällä olisi kämppää valitessa, toinen toistaan hienompia ja ihan hyvillä alueilla. Vaikka näitä venäläisiä eläinrakkaiksikin jossain väitetään, niin kyllä se rakkaus loppuu siihen kun on omat parketit kyseessä. No ihan samallalailla se loppuu Suomessakin....

Tämä kämppä on kuitenkin irtisanottu jo, ja aikaa on 14 päivään asti etsiä kämppä. Välittäjä on varman ihan hajalla meidän kanssa :-) No tuleepahan ainakin kieltä harjoiteltua, kun noita kämppiä juostaan katsomassa. Eipähän ollut viimeeksikään ketään tulkkaamassa, ja kyllähän nuo asiat selviksi tuli. Välittäjäkin oppi puhumaan hitaasti ja selvästi. On tehnyt havainnon, että kyllä me ymmärretään kohtuu hyvin, vaikka ei niin hyvin puhutakkaan.

Tuo meidän lähellä oleva kämppä on nyt kuitenkin hätävarana vielä tuossa, jos ei muuta löydy. No onhan siinäkin hyvät puolensa, vaikkakin matkat puistoihin ja kouluun pitenee....