19.12.2008 Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Niin se vain aika rientää, että on aika toivottaa kaikille

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua,

ja Kaikkea Hyvää Tulevalle Vuodelle!

Täytyy myös kiittää kaikkia innokkaita blogini lukijoita mahtavasta palautteesta, jonka olen saanut. On ollut kiva kirjoittaa, kun tietää, että joku jaksaa jopa näitä turinoita lukea!! Joten SUURKIITOS kannustuksesta!!

Huomenna matkaan koirien kanssa Suomeen jouluksi, mutta Simo joutuu ikävä kyllä olemaan vielä joulun töissä ja tulee vasta 30.12. Suomeen. Sitten lähdemmekin laskettelureissulle Sveitsiin, Verbieriin. Innolla odotan, että pääsee taas ihastelemaan pitkästä aikaa alppimaisemia!!! Luntakin siellä pitäisi nyt olla jo ihan hyvin.

17.12.2008 Akvaariota ja runonlausuntaa

Viikonloppuna Sari (Alfa) kävi Maijun kanssa vierailulla. Perjantaina teimme retken Oceanariumiin, elikkä hienoon merenelämää esittelevään akvaarioon.
Kaloja oli pienemmissä ja isommissa akvaarioissa ja altaissa. Suurin oli sellainen, jossa oli tunneli mitä pitkin käveltiin läpi. Aika hieno oli. Oli haita ja kaikenlaisia muita kaloja ja mereneläviä. Ja tietenkin Pakkasukko....

Lauantaina teimme retken Tsarskoje Seloon, jossa Maiju sai ihastella yllin kyllin kullattuja huoneita. Kaupunkiin palattuamme menimme Sokos-Hotellin Fransmanniin syömään. Interiööri on oikein mukavan tunnellmallinen takkoineen ja joulukuusineen kaikkineen. Tarjoilijalla sensijaan ei ollut ihan paras mahdollinen päivä. Kaippa ne ovat saaneet käskyn palvella "turisteja" englanninkielellä. Ja yrittihän se täti, mutta kun ei kirjoittanut mitään ylös, ja kun vielä samaan aikaan hänen puhelimensa huusi kuin pillastunut ampiainen, niin epäilykset heräsivät. Ja niinhän siinä kävi, että laskimme kaikenkaikkiaan 5 mokaa, mitä hän sai aikaiseksi tilaukseen. Vaikka myös ihan venäjäksi kyllä hänelle selitettiin tilaus. (Annelta varsinkin kun se sujuu kuitenkin oikeasti) No loppu hyvin kaikki hyvin... Ruoka oli sentään hyvää.

Kävimme myös läheisessä "paakkelsikuppilassa" kakulla. Maiju ei ollut koskaan maistanut juustokakkua, ja kun nyt vain sattuu olemaan niin, että tämä Pietari on Tiramisujen, juustokakkujen ja muiden täytekakkujen ja piiraiden luvattu maa, niin niinhän siinä kävi, että Maiju meinasi nielaista kielensä sen juustokakun mukana... Sunnuntaina ikävä kyllä juuri juustokakku oli loppu, mutta onneksi sellainen mangovaahtokakku toimi myös hyvin :-)


Tänään oli koululla joulu- / uudenvuodenjuhla. Mukana olivat myös taasen Pakkasukko sekä Cnegoradska, elikkä lumihiutaletyttönen.

Lisäksi juhlassa esiintyivät oppilaat, enimmäkseen laulaen ja tanssien. Ja meikäläinenkin on nyt sitten lausunut venäläisen runon, tosin kimpassa kiinalaisen kanssa... :-) On siinä ollut maikoilla nauramista, kun ollaan viännetty ja kiännetty Lermantovia kiinalaisittain ja suomalaisittain :-) Mutta tulipahan tehtyä tuokin hulluus... Edelleenkin on jokapäiväisten asioiden hoitaminen työn ja tuskan takana tuon kielen kanssa, mutta pääasiahan on, että runonlausunta sujuu!!!

Alla pätkä venäläislasten ohjelmanumerosta. Tuo kaikista pienin sälli tuon hanuristin edessä eläytyikin osaansa varsin suurella hartaudella. Sanoista en kyllä saa selvää, sen verran on railakas meno...

11.12.2008 Lisää jouluvaloja

Tässäpä muutama "valaiseva" esimerkki paikallisesta valokoristelusta... Kuvat on otettu aamulla koulumatkan varrelta, Shpalernaja ulitsalta.
Tämä on vanha vesitorni, jossa nykyään on aiheeseen liittyvä museo. Tuo torni on aina valaistu noin, noista puista en nyt osaa sanoa, ovatko erityisesti joulua varten valaistu...

Tämä on Taurean palatsi. (Tavritseskovo Dvorets). Tänne ei tavallinen kuolevainen pääse, täällä järjestetään erilaisia korkeamman tason tapaamisia. Mm. Putin oli toissa viikolla täällä kun keskustelivat aiheesta Georgia.

Hieman eteenpäin kun matka käy, niin alkaa suorastaan häikäisemään silmiä tämä ledivalojen paljous...

Smolna on pimeässä aina yhtä komeasti valaistu ja ylhäisen näköinen. Tosin Suvorovski prospektilla eilen järkytyin kun olivat ripustaneet järkyttävät ledivaloverkot siihen kadun päälle, sen sijaan, että olisivat antaneet tuon valaistun kirkon, joka kadun päässä on olla se pääkomistus.... Nämä Shpalernajan valothan ovat suorastaan hillityt niihin verrattuna.

Jos näet täällä vilkkuvan joulukuusen, voit olla varma, että nurkan takaanta löytyy toinen, jossa on VIELÄ ENEMMÄN VILKKUVIA valoja!!!

Mutta mielestäni tämä on kyllä reilusti ainakin top kolmosessa tämä hökötys, jossa vielä kaiken kukkuraksi pyörii tuo porokeulainen vene/reki?? jossa tuo Ded Maroz, elikkä pakkasukko seisoo... Onhan se hyvä, että on Smolna saanut arvoisensa koristeen :-)

9.12.2008 Itsenäisyyspäivää ja vilkkuvaloja

Täällä on tuo joulun / uudenvuoden koristelu saavuttamassa kohta huippuansa. Pakko on nyt ihan laittaa videonpätkä tähän, kun ei oikein sanat eikä pelkät still-kuvat riitä nyt kuvailemaan tätä kerrassaan mykistävää valoshowta, joka on vallannut tämän kaupungin. Todellakin, nämä valoviritykset jättävät sanattomaksi... en sitten tiedä johtuuko tuo sanattomuus silkasta järkytyksestä vaiko ihastuksesta.... ehkä suomalaisten ollessa kyseessä tuo ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.

Jotenkin sitä kuvittelisi, että koska kyseessä on niin majesteettisen komea ja kaunis kaupunki, niin tämä uudenvuodenkoristelukin voitaisiin tehdä hyvällä maulla ja kaupunkia kunnioittaen.... mutta mutta mutta..... Muunmuassa taiteiden aukiolla Pushkinin patsaan ympärillä, venäläisen taiteen museon edessä, on puut kääräisty mitä kirjavimpiin valokaapeleihin. Jokainen voi mielessään kuvitella onko tuo aukio saanut arvoisensa koristelun....

Tuo viedonpätkä on Garavannaja ulitsalta. Lähes jokainen mainittava aukio täyttyy valaistuista lumiukoista, pakkasukoista, joulukuusista yms. rekvisiitasta. Smolnan edessäkin on sen sortin hökötys, että oksat pois... En ole ehtinyt kuvaa vielä ottaa siitä.

Minna ja Jouni kävivät täällä itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Simo joutui vielä lauantaina olemaan töissä, joten kävimme kolmistaan nyt tekemässä sen Eremitaasi-reissun, mitä emme kesällä ehtineet. Aika antaumuksella kyllä teimmekin, sillä neljä tuntia pyörimme Eremitaasin toinen toistaan uljaammissa saleissa... Todellakin pyörimme, välillä oli suunta niin hukassa, että kartturin taidot olivat kovaa valuuttaa :-)

Lopputulema oli kolme väsynyttä, nälkäistä (ja janoista) kulkijaa. Kotiin lampsittuamme tuntui, kuin olisi maratoonin juossut... aika raskasta tuo museoissa kiertely!

Palatsiaukiolla on komea noin 27 metrinen kuusi, joka painaa lähes 5 tonnia. Kuusi on noin 83-86 vuotisas, eikä kuulemma madonreiän reikää kuusessa ole. Sahaaminenkin oli kuulemma kestänyt pitkälle toista tuntia. Joskus on käynyt niinkin, että tuo kuusi on lumimyräkässä kaatunut. Enpä toivoisi jäävän tuon alle... Mutta jos niin kävisi, niin minkäs teet... Sehän on vain Sudba, eli kohtalo....

Kohtaloon täällä uskotaankin vankasti, mikä ei kyllä ole ihme. "Tiiliskivi putoaa katolta", on ihan yleinen sanonta. Ja itseasiassa tässä vanhassa kaupungissa ei se ei ole edes mikään tavaton tapahtuma (tai näin ainakin voisin kuvitella). Myöskään ei mitään varoittavia punakeltaisia puomeja tule jalkakäytäville varoittamaan katolta putoavista jäistä. Joten eihän se auta kuin luottaa tuuriinsa -ja kohtaloonsa, kun täällä käppäilee.

Mahdoinko muuten mainita, että ne meidän makuuhuoneen patterit todellakin vaihdettiin sutjakasti ja nyt on niinkin huipputeknologiaa patterit, että ne voi todellakin kääntää pois päältä, ilman, että yläkerran naapurit siitä kärsii :-) Mitään hienosäätöä ei edelleenkään ole, mutta olen oikein tyytyväinen nykytilaan. Patterit on pois päältä, ja siitä huolimatta lämpötila keikkuu makkarissa siinä 24 yläpuolella.... parannusta siis kuitenkin nelisen astetta. Kuitenkin... pakkasia odotellessa!!!

3.12.2008 Yllätys yllätys!

Kävimme viime viikonloppuna Suomessa pikaisesti. Olipa kiva taas vaihteeksi olla ihan oikeassa kodissa. Kävin koirien kanssa juoksemassa ja täytyy kyllä sanoa, että niidenkin riemu oli rajaton siinä vaiheessa kun pääsivät peltotiellä vapaana juoksemaan. Harvoinpa olen nähnyt Retunkaan riehaantuvan noin totaalisesti.... Paineli kuin Nato-ohjus ensin sata metriä ja sitten takaisin ja taas uudestaan.... Ojassa oli vielä jäljellä lunta ja sinne välillä pää edellä kunnon dyykkaus jonka jälkeen mutaista peltoa ympäri tuhatta ja sataa ja taas lumipesuun ojaan!!! Jopa Pete, itse superlötköjen koirien hallituksen puheenjohtaja, innostui riehumaan....

Kun tulimme maanantai-iltana Pietarin kotikadulle, loksahti meiltä suut auki... Nimittäin meidän talosta oli hävinnyt viikonlopun aikana rakennustelineet ja talo oli saanut uuden korean vaaleanpunertavan värin pintaansa!!! Joutui oikein miettimään, jotta mistäs kohtaa tuonne nyt sisään päästään.... Edelleenkään en ole tottunut siihen, että kadulle tultaessa onkin ihan siistiä ja tilaa, ja voi heti kääntyä vasemmalle, eikä tarvitse tellinkejä kiertää...



Miliisitkin ovat saaneet uuden valokyltin tuohon meidän sisäänkäynnin päälle.... Sinänsä hyvä, ei ainakaan luulisi olevan ensimmäinen vaihtoehto kodittomille tulla talven kylmillä lämmittelemään.... Meidän ikkunat ovat tuossa ensimmäisessä vaaleanpunaisessa kerroksessa vasemmalla kolme ikkunaa... tai oikeastaan kaksi, koska tuo ensimmäinen on jostain syystä lyöty umpeen joskus. Mielenkiintoista, että saa talon julkisivuun tuolla tavoin vaikuttaa...( Mutta niinhän täällä on nämä talot aikamoisia tilkkutäkkejä, ne neuvostoajan kolossikerrostalot varsinkin, jokaisella eriväriset karmit parvekelaseissa jne....)Tuossa se olisi tässä olohuoneen kirjoituspöydän edessä se ikkuna, jos olisi auki. Ja tuo vanha satelliittikin kyllä rumentaa aika mojovasti tuota julkisivua... Eikä se edes toimi.

Jottei kuitenkaan totuus unohtuisi, niin tässähän pätee täysin se, että moni kakku päältä kaunis... (vähänhän tuo nimittäin sellaiselta makealta leivokselta jo näyttää tämä talo :-)) Äiti oli ihan kauhuissaan, kun on niin kauhea rappukäytävä täällä... Ja tämä on kuitenkin näissä oloissa vielä suhteellisen siisti ja varsinkin valoisa jos verrataan moneen keskustan vanhaan kerrostaloon.... Tuossa yläkuvassa ulko-ovi ja käytävän alussa oikealla tummanruskea ovi on miliisien ovi.

Vanhahan tämä talo on, ennen vallankumousta rakennettu (jos nyt oikein ymmärsin tuosta tätä katua käsittelevästä kirjasta, niin 1859). Alun alkujaan talo on ollut kolmekerroksinen, ja myöhemmin lisätty kaksi kerrosta (1911). Talon omisti vallankumouksen aikaan englantilainen pariskunta, joka tietenkin lähti vallankumousta karkuun ilmeisesti takaisin kotimaahansa menetettyään kaiken omaisuutensa Venäjällä. Rakennuksessa toimi hetken aikaa jonkin sairaalan osasto (sanakirjat eivät valaisseet, mikä sairaala kyseessä).Vuoteen 1923 mennessä talosta oli jäljellä käytännössä vain kuoret, sisältä oli revitty kaikki irtaimisto, takkoja ja ikkunanpokia myöten pois. Kuulemma kuitenkin itse rakenteet olivat säilyneet ehjinä. Talo kuitenkin remontoitiin jo vuonna 1924. Peruskorjausta vastaan "Huippu /erikoisteknologian virasto" sai oikeuden 16 huoneistoon. Jo vuonna 1925 talo oli jälleen asuttavassa kunnossa.

16 asunnossa asui siis Sotateknologiaan keskittyneen Erikoisteknologian viraston työntekijöitä. Erikoismainintana kirjassa kerrotaan, että nämä asuivat erillisissä huoneistoissa, eivät kommunalkoissa. Näitä kommunalkoja kuitenkin tässäkin talossa on ollut, ja kuulemma on yhä edelleen ( jos en ole vielä asiasta maininnut...).

Tässäpä meidän sisäänkäynti. Ovessa riittää lukkoja joka lähtöön ja ovisilmän sijaan on ihan videokamera-ovipuhelin.

Sitten ihan muihin aiheisiin... Taas tuli otettua taannoin kuva näistä kultaisista kupoleista, tälläkertaa aamuauringossa...

Ja niinhän se talvi tuli... ja meni. Tuolla puistossa oli silloin lumimyrskyn laannuttua varmaan lähemmäksi sata lumiukkoa. Vaan eipä ole enää :-(

21.11.2008 Pietari by Night

Tässäpä muutama iltavalaistuksessa otettu kuva "kotikulmilta".
Tämä on Krestyn vankilan vieressä oleva kirkko.

Tässä Suomen asema vasemmalla.

Suomen asema vähän lähempäätä.

Nabereshnaja jatkuu pitkälle....

Litenyijn silta, menee Suomen asemalle.

Litenyjn sillalta kaupunkiin päin.
Lentävä hollantilainen. Ravintolalaiva, jossa älyttömän suuret liha-annokset... ja kalliit.
Risteilijä Aurora, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen ensimmäinen laukaus 25.10. 1917.
Tässä kuvassa näkyy Bolshoi Dom, "Pietarin korkein talo"... Se minkä kellarista näkyi aina Siperiaan saakka... Kyseessa on siis entinen KGB:n päämaja, sekä nykyinen FSB:n eli Venäjän federaation turvallisuuspalvelun tukikohta.
Täällähän on jo lumi maassa, juuri ja juuri maa valkoisena! Vähän näkyy tästä kuvasta. Kuten myös se, että kovasti ovat joulu/uudenvuodenkoristeet löytämässä taas paikkaansa kaupunkikuvassa. Vielä ei ihan joka paikassa vilku ja välky, mutta kohta...

18.11.2008 Ryhmä rämän Terijoen reissu

Päätimme tehdä "ryhmä rämän" kanssa koirienulkoilutusretken Terijoelle. Matkaan lähti Anne, Mira, Tarja, Iida, Pekka, Simo ja minä ja tietenkin koirat. Keli ei ollut ihan mitä parhain merenrannalla kävelyyn, mutta ainakin taatusti raikas.

Olimme liikkeellä Simon käytössä olevalla Volkkarin Transporterilla, joten tilaa oli kaikille. Matkan aikana teimme havainnon, että muutama muukin Pietarilainen oli päättänyt lähteä autoilemaan synkän päivän kunniaksi. Matkanteko oli melkoista matelua.

Mutta jos koirilta kysytään, niin niiden mielestä se kannatti! Jälleennäkemisen riemu oli rajaton, vaikka rasavilli Eemeli ei kotona ehtinytkään viettää kuin yhden yön hoitokeikan jälkeen.

Vesikoiraahan ei mikään keli pitele veteen menemästä! Eemelin hipiä taitaa olla vähän herkempi kylmälle vedelle. No, onhan tuossa karvan paksuudessakin selvä ero.

Rannalla oli muuten melko tuoreen näköiset peuran jäljet. Tuli siis todistettua, että rajan tällä puolella on vielä jonkinnäköistä riistaa hengissä... Täällä Pietarissa olemme Simon kanssa ihmetelleet, kun emme ole yhtä ainutta oravaa tai muuta pikkunisäkästä, no rottia lukuunottamatta, nähneet... Liekö sitten kelvanneet kulkukoirien evääksi vai mikä on syy. Helsingissä kun vilisee niitä jyrsijöitä joka lähtöön ihan riesaksi asti.

Kävimme ulkoilun päälle syömässä herkullisen lounaan rannalla olevassa ravintolassa, jonka jälkeen alkoikin loputtomalta tuntuva ajomatka kohti Pietaria. Tuntui siltä, että koko Pietari olisi liikenteessä. Kunnon ruuhka! Liekö kansa lähtenyt devalvaation pelossa tekemään ajoissa uudenvuodenlahjaostoksille vaiko mikä oli saanut kansan liikkeelle... Siinä sitten tipautimme porukkaa kyydistä matkan varrelle kaupukiin.

Meitä oli jäljellä autossa Tarja, Iida ja minä Simon lisäksi, kun lähdimme Gribojedovan kanaalin varrelta, Miran luota jatkamaan. Hetken pohdimme, saako tuosta kääntyä vasemmalle tuonne sillalle... Joku omituinen liikennemerkki siinä oli, mutta koska emme tienneet mikä se oli, niin ei kun vaan kääntymään.

Hetken näyttikin jo hyvältä.... ihan tyhjä kaista edessä... No vähän liiankin hyvältä siis... Eipä aikaakaan kun siinä ei ollutkaan tyhjä kaista vaan miliisiauto meitä vastassa. Ensimmäinen kerta täällä, kun Simo joutui miliisiautoon juttusille. Väittivät, että haisee viinalta ja laittoivat Simon puhaltamaan, eikä se mittari tietenkään värähtänytkään. Ehkäpä johtui siitä, kun Pekalla oli yksi olut kaatunut auton lattialle, ja varmaankin löyhähti ne aromit sitten miliisin tarkkaan sieraimeen.... Tarja onneksi puhuu sujuvaa venäjää ja meni hätiin selittämään miliiseille kuinka me vain ollaan oltu koiria ulkoiluttamassa ja että ei kyllä yhtään huomattu mitään merkkiä ettei saa kääntyä.... Eikä tullut sakkoja!!!

Enpä ole tainnut mainita, että täällä kämpillä on muuten aika kuuma. Kuten sanottu täällä venäjällä tämä lämmitys on "tosi energiaystävälliseen" tyyliin joko ON tai OFF... Ja koska nyt siis on talvi (?) niin lämöä piisaa. Olohuoneessa on ollut sellainen 28 astetta ja makkarissa 25, vaikka siellä patterit eivät ole toimineet. Viime viikolla kävi putkimies ja ikävä kyllä sai niihin makuuhuoneen pattereihin eloa... Sillä seurauksella, että sielläkin on nyt 28 astetta. Nuku siinä sitten!! Torstaina tulevat kuulemma vaihtamaan nuo makkarin patterit. En enää pysy kärryillä miksi, mutta koko tuo show johtuu ilmeisesti siitä, että tuolla yläkerrassa jollain ei ilmeisesti toimi sitten tuo lämmitys, tai sitten jostain ihan muusta... no ihan sama, kunhan homma hoituu kohtuu ajassa.... Heh, Venäjälläkö???

13.11.2008 Eemeli-mäyräkoira - pieni SUURI koira

Kävimme Ristin saarella viime viikon tiistaina ulkoiluttamassa koiria. Tarkoitus oli tutustuttaa Retu ja Pete pikku riiviöön nimeltä Eemeli. Eemeli on 7 kuukauden ikäinen mäyräkoira. Todellinen pieni SUURI koira. Riemu oli rajaton kun Retu ja Eemeli kilvan kisailivat syksyisellä lehvämatolla.
Teki hyvää Retullekin välillä päästä leikkimään itseään pienemmän kanssa, jolloin ei Retuakaan tuntunut pelottavan. Yllättävänkin nätisti Retu antoi pikku rasavillin pomppia jopa päällänsä siinä peuhatessaan.

Vaan eipä tienneet meidän koirat, että Eemeli tuli meille hoitoon sunnuntaina ja lähtee takaisin kotiin huomenna, perjantaina!!! Petelle tämä asia on ollut kertakaikkiaan järkytys. Jos voi sanoa, että koira on masentunut, niin nyt kyllä on pakko sanoa. Peten anova katse kertoo kaiken:" Ei kai tuo rääpäle vain jää tänne???? Et voi tehdä tätä meille!!!!"

Retukaan ei enää ole ihan yhtä innoissaan, mutta kiitettävästi silti on kestänyt tilanteen. Ja kestämistähän noilla on, koska Eemelillä nyt vain sattuu olemaan hieman suuret luulot itsestään ja omasta koostaan. Tämä vesseli yrittää laittaa meidän koiruudet järjestykseen omilla ruokakupeillaankin. Pariin kertaan olen joutunut vähän ojentamaan, että tuo peli ei muuten vetele... Ja pokkaa riittää haastamaan Retun suusta luuta, vaikka elämäni ensimmäisen kerran olen nähnyt Retun näyttävän hampaitaan ja murisevan jollekkin. Tosin sen se tekee hyvinkin etiketin mukaan ennenkuin vähän rähähtää. Mutta eipä tuo tunnu pikku mäyristä pelottavan... Ei kai, olen kuullut tarinoita mäyräkoirista, mitkä pistää karhullekin hanttiin, joten yksi Retu lienee pikku juttu....

Virtaa riittää Eemelillä muutenkin. Kova sana näyttää olevan oman hännän jahtaaminen... Sitä saattaa kyllä kestää välillä jopa hämmentävän kauan... Ja yritteliäisyys on ihan omaa luokkaansa. Olin hammaspesulla kun yhtäkkiä huomasin, että Eemeli oli kavunnut kylpyammeeseen. Enpä nähnyt tarkkaan miten se sen teki, mutta siellä oli ja odotteli iloisena, että nyt varmaan pestään tassut!!! Hoksasi muuten heti maanantaina jo ulkoilun jälkeen, että suoraan pesuhuoneeseen pitää mennä ja kylpyammeelle, joten ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ole mikään ihan tyhmä :-)

Kolmen koiran ulkoiluttaminen ei näissä oloissa ole ihan yksinkertaista, varsinkin kun kaksi kolmesta on vähän tuollaisia seilaajia. Eilen onnistuttiinkin olemaan koko jengi niin solmussa tuolla puistossa, että yksi lastenvaunuja työntävä Baabushka kysyikin, että "eikö tuo ole vähän hankalaa kolmen koiran kanssa???" No mitäpä tuohon sitten voi vastata että " DAA, OTSHEN TRUDNA!!!"

Viikonloppuna oli täälläkin hieman viileämpää, mutta taashan tuo on lämmennyt tuo keli. Saas katsoa tuleeko tästä talvea ollenkaan. Hieman alkaa jo pakkasia odottelemaan....

Mutta sorsilla on ainakin puistossa luppoisat oltavat, sillä niitä ruokitaan täällä kyllä sankoin joukoin. Ja ikävä kyllä siinä sivussa saavat osansa myös pulut... ja rotat. Yksi ilta koirien kanssa tuolla taaplaillessani tutkailin siinä lammen rannassa yhtä hännäkästä vipeltäjää, ja luulenpa, että se oli rotta, tosin onhan se joku vesirottakin voinut olla. No tällä jätehuollolla täällä kyllä on rotilla ja kulkukoirilla juhlavat olot.

Nuo kulkukoirat oikeasti alkaa vähän hatuttamaan. Nyt on tässä viime viikkoina useampaan otteeseen tullut oikein lauma rätkyttämään ihan metrin päähän meistä. Siinä on vitsit vähissä oikeasti kun ei tosissaan tiedä onko niistä joku niin rohkea, että käy kiinni näihin meidän koiriin. Nuo on oikeasti ollut tosi vihaisia, hampaat irvessä louskuttavat.

Tässä olen muuten havainnut miten huonosti täällä autot pysähtyvät suojatien eteen. Eikä voi todellakaan luottaa siihen, että sieltä sitten toinen pysähtyisi viereen, joten kadun ylitys on aina vähän, sanoisinko, jännittävää... Varsinkin kun on nuo koiruudet siinä mukana. Ei oikein kivaa seistä siinä sitten keskellä vilkasta katua koirien kanssa ja odottaa, josko joku olisi niin ystävällinen, että edes koirien vuoksi pysähtyisi. No tähän olen miettinyt tehdä pikku jäynän ihan testimielessä. Taidan laittaa tuon heijastinliivin päälle, ja katsoa alkaako sitä tilaa tulla... Saattavat nimittäin luulla miliisiksi :-) Jos vaikka jonkun patukan vielä ottaisi käteen.....

31.10.2008 Sateista syksyä

Eipä ole keleissä kehumista ei. No lämmintä piisaa, sekä sisällä kämpässä ja ulkonakaan ei juuri ole tarvinnut palella. Koirien kanssa jatkuu kuraa vastaan taistelu. Kohta on varmaan viemärit tukossa tuosta hiekan määrästä.... Tänään kastuttiin juoksulenkillä oikein kunnolla, mutta eipä tuo sitten niin haitannut, kun lämpötila oli yli kymmenen. Enpä ole näillä nurkilla nähnyt ketään muuta juoksemassa koiran kanssa, saati sitten kahden. Ei kyllä näkynyt montaa siellä Aviatoova-puistossakaan.

Harmi muuten kun on niin hieno iso kylpyamme ja kuumaa vettäkin riittävästi, niin se lämmin vesi on ihan ruskeata. Toivottavasti se on vain ruostetta... Eipä kyllä juuri houkuttele kuitenkaan kylpyyn tuon värinen vesi. No, toisaalta sama vesihän se sieltä suihkustakin tulee...

Vesiaiheessa pysyäkseni... meillä on keittiössä vedensuodatin ja sitä vettä voi juoda. Loppui se veden kantaminen. Ensin kyllä tutkin netistä noiden suodattimien toimintaa ja suodatustuloksia ennen kuin uskalsin sitä "raakana" juoda. Sillä giardiallahan ne pelottelevat, että täältä sen yleisimmin suomalaiset saavat (vatsataudin aiheuttava ameeba). Ei olla vatsatautia saatu ei, joten ilmeisesti tuo suodatus toimii. Eri asia sitten miten hyvin siitä kaikki raskasmetallit lähtee... No kaippa ne mulle koulussa alkavat huomauttelemaan, jos alkaa ihonväri esim. sinertämään :-)

Äiti oli käymässä viimeviikonlopun yli. Kävimme katsomassa Piskarevin hautausmaata, jonne on haudattu noin 490 000 Leningradin piirityksen aikana kuollutta siiviiliä ja sotilasta. Arviot 1941-1944 900 päivää kestäneen piirityksen aikana kuolleiden määrästä vaihtelevat 640 000 ihmisestä jopa kahteen miljoonaan. Suurin osa kuoli nälkään, kylmään ja sairauksiin.
Sateinen lokakuinen päivä ei ainakaan kohottanut tunnelmaa hautausmaalla, jossa kaiuttimista kuuluu jatkuvasti mollivoittoinen musiikki uhrien muistoksi.

Koulussa on taas aika hurahtanut vauhdilla. Edelleen ihmettelen, jotta koska oikein mahdan oppia puhumaan tätä kieltä... On se vaan niin vaikeata... Huomennakin on koulupäivä, koska sitten tiistai on vapaa. Lokakuun vallankumouksen sijasta nykyään juhlitaan Kansallista Yhtenäisyydenpäivää. Että näin.

16.10.2008 Lenkkimaisemia ja liikeverbejä...

Eipä ole hassummat maisemat täällä juoksulenkin varrella... ainakin nyt kun vielä on kaunis ruska ja aurinkokin jopa pilkistelee silloin tällöin.
Smolnan kirkon kupolit kurkottavat taivaaseen ruskan seasta.
Smolna-instituutin nurkalta käännyn juoksemaan Smolnan Nabereshnajalle, elikkäs rantakadulle, tai tieksi tuota kait pitäisi jo sanoa.
Siellä on hyvä juosta, kun on jalkakäytävät, ja maisematkaan eivät ole hassummat, mutta kova meteli kylläkin, kun autot paahtavat tuhatta ja sataa kolmella kaistalla per suunta.
Liekö joku ranskalaisista impressionisteista eksynyt tänne Pietariin??? Tämä kuva on lammen pinnasta.

Kun viimeeksi kirjoittelin, että pää oli pilvissä, niin kyllä täytyy nyt taas sanoa, että alkaa se sieltä pikkuhiljaa tulla tänne maan pinnan tasolle, tai no, noin 150 senttiä ylemmäksi, jos aletaan saivartelemaan.... Alkaa nimittäin taas painaa tuo venäjänkielen määrä tuolla kapustassa sen verran, ettei enää leijuta...

Mutta kivaa on ollut taas opiskella. Nyt on tahtikin vähän rauhallisempi, kuin kesällä, maikat eivät ole niin hätäisiä. Kielioppia on silleen sopivasti, ja sitten on sitä lukemista, fonetiikkaa ja keskustelua ja sanastoa. Keskustelutunnilla on ollut aiheena jalkapallo... Nyt kyllä nolottaa mennä huomenna tunnille sen eilisen rökityksen jäljiltä :-( ( siis Venäjä-Suomi 3-0) Meidän keskusteluopettaja on kuulemma 79-vuotias. En kyllä olis uskonut tuota ikää, sen verran virtaa tuntuu rouvalla olevan. Kovin on mielenkiintoista niillä tunneilla, kun hänellä on aikamoinen elämänkokemus ja kertoilee tarinoita matkan varrelta, siinä esim. jalkapallosanaston ohessa :-)

Ja kieliopissa taas kerrataan liikeverbejä... ja kantamiseen ja kuljettamiseen liittyviä verbejä.... Eikä niitä voi liikaa kerrata, sillä tuo on kyllä sellanen suo, mihin tavallinen taaplaaja kyllä äkkiä uppoaa korviaan myöten, ja lopulta on sekaisin kun vanha seinäkello....

Siis riippuu siitä kuljetaanko jalkaisin vaiko kulkuneuvolla ja yhteensuuntaan vaiko vaan kuljeskellaan vaiko vain käydään ja tullaan takaisin.... Ja tuosta liikkumatavasta sitten riippuu se miten ne tavarat /ihmiset /koirat kulkevat mukana, jokainen eri verbillä.... Ja kun sitten aletaan lisäämään noihin liikeverbeihin etuliitteitä, riippuen mennäänkö ulos, sisään, poiketaanko, kierrelläänkö, lähestytäänkö, loitonnutaanko, lähdetäänkö lopullisesti vaiko vain vähäksi aikaa jne. jne. jne..... niin kyllä siinä on aikamoinen kaalisoppa valmis!!! Niin ja sitten vielä pitää valita se, että tapahtuuko se juuri nyt ja tässä, vaiko usein, yleensä, aina, joka päivä yms. yms. yms.... ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA... mutta VAIKEAA... tai toisin sanoen paljon muistettavaa. No ei pitäisi dementian heti uhata, jos noin niinkuin pitää paikkansa se, että aivoille on hyvä antaa vähän hommia :-)

Ja vaikka tuota kieltä kuinka opiskellut jo olen, niin silti onnistun töpeksimään harva se päivä todella täydellisesti.... Maanantaina kun menin koirien kanssa ulos, niin kadulla heti ulko-oven edessä joku mies kysyi minulta jotain... No yleensä onnistun sanomaan, etten tiedä tai etten ymmärrä... Nyt vaan tuijotin hölmönä ja pudistin päätäni.... No mies jatkoi matkaansa ja minä toiseen suuntaan ja samalla kun lähdin liikkeelle, tajusin mitä hän kysyi.... "Onko tämä talo numero 54?" Arvaatte vaan kuinka ääliöksi itseni tunsin, sillä mikäs muukaan tämä on kuin talo numero 54.... Enpä kuitenkaan viitsinyt enää perään huudella..... Hohhoijjaa !!!

6.10.2008 Pää pilvissä mutta jalat maassa...

Nyt on kamat saatu piilotettua tämän kämpän erinäisiin komeroihin, ja paikat ovat vielä toistaiseksi siistit! Harvoinpa olen kotiutunut yhtä nopeasti kuin tähän kämppään. Täytyy myöntää, että olen ihan "liekeissä" vieläkin tästä muutosta. Koirien kanssa ollaan käyty nuuskimassa ympäristöä. Minullehan tuo Taurean puisto, joka tuossa vieressä on, onkin tuttu jo kesäiseltä koulumatkalta, mutta koirille siinä vielä riittää nuuskuteltavaa.

Zalataja osen, elikkä kultainen syksy näyttää hienolta tuolla puistossa, ainakin hetken, ennenkuin syysmyrsky ehtii tännekkin ja vie nuo lehdet mennessään...
Eikä täällä puisto ole puisto, ellei siinä ole lammikkoa.
Eipä taas uskoisi tästä kuvasta että ollaan vähän reilun parin kilsan päässä Nevski Prospektista...
Ihan tuossa meidän vieressä, puiston tässä päässä on uutuuttaan hohtava kompleksi, jossa on kuntosalin lisäksi mm. tämä jäähalli. Siellä ihailimme hetken kun tämän maan olympiatoivot (?) harjoittelivat taitoluistelun saloja. Eivätkä huonosti harjoitelleetkaan. Nuorimmat taisivat olla siinä viiden-kuuden vanhoja, valmentajan (yksityisen) tarkan silmän alla.

Jotta ei siis tuo pää aivan jäisi tuonne pilviin leijumaan, eikä totuus pääsisi unohtumaan, kävinpä tekemässä tänään taas kielitestin tuolla Smolnassa. Huomenna alkaa taasen arkinen aherrus. Ihme ja kumma, eivät laittaneet minua alkeisryhmään! Vähemmälle on jäänyt taas tässä viimepäivinä tuo venäjän kertaus nimittäin... Mutta näköjään jotain on jäänyt mieleen, tai sitten olen onnistuneesti kerrankin veikannut oikein :-)

Varmaan ihan kivaa tulee olemaan, kun nyt siis se kieliopin pänttääminen jää vähän vähemmälle, ja käydään läpi artikkeleita, keskustellaan, opetellaan sanastoja ja sitten on vielä ääntämystä. Ja onhan sitä kielioppiakin tietenkin jonkin verran. Voihan sitä hetken taas olla vähän pihalla, kun eipä tuota puhumista juuri ole tullut harrastettua. Mutta koska nyt on tullut pari kuukautta "lorvittua", niin eiköhän paukut taas riitä hetken aikaa tuohon opiskeluunkin. Ja mikä parasta... koulumatka on lyhyt!!!!