Annan höpinät

28.7.2010 Vähiin käy... ennen kuin loppuu kokonaan...

2010-07-28T22:58:00.008+04:00

Vuosisadan talvi ja vuosisadan kesä. Ne on nyt koettu! Vuoden puheenaihe taatusti on ollut sää. Muuallakin kuin täällä Pietarissa. Kyllähän sitä sen viime talven jälkeen ajatteli, että kyllä nyt kunnon kesä olisi kiva. Ja tulihan se kunnon kesä.

Olen kyllä ehdottomasti lämpimien kelien kannattaja, mutta jopa minulla on muutaman kerran käynyt mielessä, jotta kyllähän tämä nyt jo ehkä menee hieman överiksi.... Lähinnä silloin tuo ajatus pukkaa päälle, kun kämpässä on niin kuuma, ettei voi eväänsäkään liikauttaa ja illan aikana täytyy käydä kolmeen kertaan kylmässä suihkussa. Ikkunoiden avaaminenkaan ei paljon auta, kun yölläkään ei lämpötilat laske alle 24:n....

Töissä alkaa olla melkosen silmät ristissä kulkevaa porukkaa, johtuen siitä, että enemmistöllä todellakin kämpät alkavat muistuttaa saunoja, ja unen saanti vaatii jo kekseliäisyyttä.

Parina päivänä tällä viikolla olen "lonninut" töistä kämpille, viiden kilometrin matkan Vasilinsaarelle. Nevskillä meinaa usko loppua, mutta Admiraliteetin puistikon varjossa hippasen helpottaa, ja Nevan rannalla edes vähän tuulee. Mutta tunnelmahan on silti kuin etelässä konsanaan, ei sitä silti voi olla edes vähän nauttimatta... varsinkin kun sen tietää että ei mene kauan kun saamme taas kylmässä hytistä.

Kesä onkin mennyt pääasiassa töissä istuskellessa. Tänään oli 24. työpäivä putkeen... Siis kolme viikonloppua istuttu ylitöissä. Juhannus meni myös duunia tehdessä. (Myönnän, että silloin kyllä teki mieli narukauppaan, koska alunperin piti viettää mökkijuhannus Suomessa... mutta rahanahneus vei voiton.) Juhannustunnelmaan pääsi sentään RadioSuomea kuunnellessa, ja tulihan sieltä sitä hanurinsoittoa tuutin täydeltä.

Joten eipä näistä helteistä juuri ole nauttimaan päässyt, mutta toisaalta, duunissa on ilmastointi, joten oleminen siellä on siis siedettävää. Toisaalta, missäpä täällä miljoonakaupungissa sitten oiken tällaisista keleistä oikein nautiskelisi? Tuo Neva on sen verran likainen jorpakko kanavineen, että eipä siellä paljon kannata uiskennella, tosin sehän nyt ei kaikkia tunnu haittaavan, kuten kuvasta näkyy, jos tarkkaan katsoo. Viikonloppuisin ruuhkat esim Terijoelle ovat uskomattomat. Liikkeelle pitäisi lähteä aamulla viimeistään kahdeksan maissa.

Auringonlaskut ja -nousut ovat myös olleet tänä kesänä silmiä hiveleviä.

Tässä kuvassa varsinainen Sunrise Avenue :-) Kuva on Vasilinsaarelta Srednii Prospektilta, elikkä keskikadulta. Hieno kävellä aamulla metrolle nousevaa aurinkoa kohden.

Viime sunnuntaina juhlittiin laivastonpäivää. Enpä kuitenkaan jaksanut töiden jälkeen enää jäädä kaupungille, mutta tykinjysäykset melkein helisyttivät ikkunalaseja vielä puoli yhdentoista aikoihin illalla. Maanantaina kotimatkalla kuitenkin bongasin tämän sukellusveneen ja pari sotalaivaa.

Kävimme muuten alkukesästä duunin virkistyspäivänä Viipurissa ja sitten myös teimme omatoimimatkan sinne yhtenä viikonloppuna. Pietariin verrattuna ihanan rauhallinen ja vehreäkin kaupunki. Onhan siellä kerran aikaisemminkin tullut käytyä taisi olla vuosi 2002, mutta silloin ei paljon pyöreää tornia enempää ehditty näkemään....

Kauppahallissa myyjät ovat melkosen innokkaita... ja puhuvat selvää suomea. Sieltähän lähti mukaan mm. kristallilasit ja viinikarahvi. Eikä ollut hinnankiroissaan.

Esillepano kauppahallissa on varsin näyttävää.

Näitä konvehteja saa maistella jo sen verran monta, että makeanhimo lähtee jo ihan ennen kuin on mitään ehtinyt ostaakaan... Ja niin, se vanha myytti venäläisestä suklaasta ei sitten pidä alkuunkaan paikkaansa.... Täältä nimittäin löytyy todella hyviä konvehteja joka lähtöön :-)

Tämä pakollinen maatuskakuva oli myös otettava.

Ehdimme omatoimimatkallamme käydä vielä tässä Viipurin automuseossa, joka taisi vuoden ehtiä toimia, ja meidän reissun jälkeen jo joutuikin lopettamaan tilakiistan vuoksi. Harmi, sillä oivan kokoelman ovat sinne keränneet. Tosin ehkä ei mikään massaturismikohde kuitenkaan.

Tämä tässä on Bezhnevin auto.

Ja tämä kulkupeli on ainakin samanlainen kuin Elviksellä oli. En kyllä nyt osaa sanoa onko oikeasti ollut Elviksen menopelinä tämä yksilö.
Ja takaisin Vasilinsaarelle. Täällä on kissa, jolla on myös varsin hyvä maku autojen suhteen.... Tuntuu olevan meidän auto sille mieleinen paikka... tosin nyt näillä helteillä enpä ole enää sitä noiden autojen katolla enää nähnyt :-)
Ja tässäpä näkymä Luutnantti Schmitin sillalta Iisakin kirkolle. Kerrassaan hurmaava tuo sillan aita. Taas osoitus siitä kuinka täynnä pieniä yksityiskohtia tämä kaupunki on. Eikä niitä suinkaan aina tule huomanneeksi ennen kuin ehkä neljännellä tai viidennellä kerralla kulkiessasi niistä ohi.
Niin se vain on, että viimeinen viikko Pietarissa lähtee pian käyntiin. Työ-aamukammassa enää kaksi aamua jäljellä.

Nopeasti hurahti kaksi vuotta ja neljä kuukautta, ei voi muuta sanoa. Kokemus on ollut kertakaikkiaan ainutlaatuinen, ja matkan varrelta on jäänyt kyllä monen monta ikimuistoista tapahtumaa ja ilmiötä mieleen. Vaikka niitä kuinka olen tänne blogiin yrittänyt muistaa kirjoittaa, jää täältä siltikin vielä tarinoita kerrottaviksi. Kuitenkin nyt on hyvä aika palata kotiin, kun Simokin jo koirien kanssa siellä on ja kun työasiatkin siellä näyttävät järjestyvän.

Pietari on kaupunkina tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen ja tänne tullaan vielä varmasti moneen otteeseen palaamaan. Enkä voi muuta kuin taas jälleen kerran suositella matkakohteeksi kaikille. Miten moni suomalainen vielä on autuaan tietämätön tämän paikan upeudesta! Ja hei... sen viisumin hankkiminen ei todellakaan ole hankalaa :-) Ja nythän tänne pääsee jopa ilman viisumia laivalla 72 tunniksi!!

Kolmen vuoden urakointi venäjän kielen kanssa on ollut sekä palkitsevaa, että välillä myös jopa turhauttavaa. Lähinnä siksi, että välillä tulee sellainen kertakaikkinen riittämättömyyden tunne, ettei tätä kieltä voi koskaan oppia, ja että en osaa tätä yhtään puhua :-(. Mutta sitten on hyvä taas muistuttaa itselleen se mistä lähdettiin kolme vuotta sitten juhannuksena.... Aakkosten opettelusta. Ja taas voi nostaa itselleen hattua nähdystä vaivasta, kun saakin selvitettyä esim. netin kautta epäonnistuneen lentolippuvarauksen tuplabuukkauksen ensin puhelimitse ja sitten paikan päällä lipputoimistossa, ja ihan venättä haastaen....

Jotenkin vaan nämä venäläisen runoilijaklassikon Tjutshevin (1803-1873) säkeet, jotka Smolnassakin meille opetettiin, ovat hyvin kuvaavat, sanotaan mitä sanotaan. Tuon luottamisen voi myös kääntää uskomiseksi, se ehkä tässä kohtaa osuu enempi oikeaan. No näinä viimeaikoina ei ainakaan bisnespuolella ole paljon ollut luottamista Venäjään, sen verran ihmeellisiähän nämä elintarvikkeiden tuontikiellot ja muut vastaavat uhkailut ovat olleet. Mutta edelleen tähänkin tilanteeseen melko hyvin osuu tämä säkeistö.

Умом Россию не понять,
Аршином общим не измерить:
У ней особенная стать —
В Россию можно только верить.

"Järjellä ei Venäjää voi ymmärtää,
tavallisin mitoin sitä ei voi mitata,
Venäjä on oma itsensä,
Venäjään voi vain luottaa."

8.7.2010 Huh hellettä!! (...ja kärpäsiä..)

2010-07-08T10:39:00.002+04:00

Nyt se on sitten lähenemässä loppuaan tämä Pietarin keikka minunkin osaltani. Kuukauden päästä on tarkoitus olla jo takaisin Suomessa, lopullisesti.

Mielenkiintoisia episodeja silti on riittänyt täällä... Ollessani kämpän vahtina entisillä naapureillamme Furshtatskajalla, sain seurakseni muutaman kotieläimen... Ensin näin yhden suuren kärpäsen vessassa, ja mietin, jotta mistäköhän tuokin on tuohon tullut. Sitten jahtasin yhtä, sitten toista.... kunnes tajusin, että vaikka juuri olin pari tappanut, niin niitä lentää tuossa ainakin kolme ilmassa. Ja nämä veikkoset olivat sitä sinisen kiiltävää lihakärpäsmallia.... Lainatakseni taannoin suosittua mainosiskulausetta karjaisin, että "Mistä näitä kärpäsiä oikein tulee???" Ja sitten älysin vilkaista pikkuvessaa, jota en ollutkaan päivään puoleentoista käyttänyt.... Avasin oven ja KÄÄK!!!! Äkkiä ovi kiinni ja Raid-kauppaan!! Seinillä lekotteli kymmeniä lihavia kärpäsiä!!!

No Raid teki tehtävänsä, mutta se vaati vielä sen, että teippasin ilmastointiteipillä oven alareunan umpeen, sillä tokkuraisia kärpäsiä alkoi pörisemään oven alta.... YÖÖK!! Töiden jälkeen tarkistin vihollisen tappiot, ja olihan ne aika mahtavat, kuten kuvasta näkyy...

Vessassa oli todettu jo toukokuun lopulla omituinen haju, joten päättelimme, että raatohan siellä on jossain oltava. Teippasin ilmastointikanavan umpeen ja kun sekään ei vielä näyttänyt riittävän, teippasin pari muutakin epäilyttävältä näyttävää koloa umpeen. Tämän jälkeen ei kärpäsiä sinne tullut. Kävin pihalla kurkistamassa josko siellä olisi joku kolo, mihin olisi vaikka kissa mennyt kuolemaan, mutta en sellaista löytänyt.... Sen sijaan tulin vilkaisseeksi alakerran kämpän ikkunoita.... jotka suorastaan KUHISIVAT näitä samoja kärpäsiä!!!! Ei muuta kun portinavaaja-setää hätyyttämään ja kyselemään, että asuuko tuossa kämpässä joku? Ei siellä kukaan ole kuulemma vuoteen asunut.... No minulla kun on vilkas mielikuvitus, niin mietinpä sitten että ettei vaan olisi baabushka unohtunut muuttokuormasta????

Minä vaihdoin residenssiä (en näistä kärpäsistä johtuen kuitenkaan), ja tilanne on tuolla kuulemma rauhoittunut. Mutta olipa fiilikset kuin Hitchcockin elokuvasta :-)

Nyt olen kämpänvahtina Fontankalla ja maisemathan täällä yläkerrassa ovat kerrassaan mainiot. Kelit täällä Pietarissa ovat olleet suorastaan tukalan kuumat jo viikon verran. Eilen duunista lähtiessäni yhdeksän jälkeen illalla auton mittari näytti vieläl 29 astetta! No eipä noista nyt oikein pääse nauttimaan, sillä taasen menee viikonloppu ylitöissä. Kaippa se pitää vielä jaksaa ne rypistää. Tosin täytyy joku viikonloppu vielä pitää ihan vapaatakin ja vaikka leikkiä vielä hetki turistia :-)
Tässä yläkuvassa Anichkovin silta... Se yhdeksän mulkun silta.... (sillan pieliä koristavat lähes ilkosillaan olevat adonikset hevosiensa kanssa.... se yhdeksäs on kuulemma se sillalla seisova miliisi :-)... venäläiset tosin itse kauhistuvat tästä vitsistä.....)
Tämän kuvan taustalla häämöttää Troitskin kirkko, jonka siniset kupolit on korjattu. Tuo suurin kupoli ehti jo kerran palaa ja romahtaa korjaustöiden ollessa jo hyvällä mallilla, joten ei muuta kun uudestaan korjaamaan.
Ja tässähän pilkahtelee verikirkon kupolit helteisen illan taivasta vasten. Ensi viikolle on luvattu 33 asteen hellettä. Kyllä se täällä kaupunkioloissa tuntuukin, kun asfaltti on kuuma ja kivitalot hohkaavat. Nyt sitten vaan ukkosta odotellessa......

16.6.2010 Muuttamista ja Smolenskin hautausmaalla vaeltelua

2010-06-16T17:56:00.005+04:00

Hohhoijjaa... Näin se vain jälleen kerran on todettava, että aika rientää... ja suorastaan pelottavan nopeasti. Paljon on ehtinyt tapahtumaan sitten viime päivityksen. Simo muutti koirien kanssa jo takaisin Suomeen parisen viikkoa sitten, ja aloitti jo siellä duunit. Takaisin vanhassa työpaikassaan. Joten heippa hei Pietarille ja Venäjän komennukselle tältä erää Simon osalta. Minulla kuitenkin pesti vielä jatkuu... Auton hankinnan vuoksi en voi täältä lähteä ennen elokuun alkua. Kyllähän sitä tässä on vähän miettinyt, että Simon perässä tänne Pietariin päädyin ja nyt Simo on Suomessa ja minä täällä.... mitenkähän tässä nyt näin pääsi käymään???

Koirat lähtivät Simon mukaan, koska kyllä niille kotiolot melkein maaseudulla tämän suurkaupunkielämän voittaa. Jotta ikään kuin kesäleskenä nyt täällä. Asustelen nyt kesän työkaverini luona Vasilin saarella, sekä muutaman viikon olen kämpänvahtina "kotikadulla" Furshtatskajalla. Rasittavinta koko hommassa tietenkin on ollut se kämpän tyhjentäminen ja tavaroiden roudaaminen. Mistä ihmeestä sitä roinaa onkin ehtinyt siunaantua niin julmetusti?? Ei ymmärrä...

Ja ehdin käydä 5.6. Tukholmassa juoksemassa maratooninkin. Se oli nyt siis kolmas minkä juoksin. Aika oli kutakuinkin sama kuin -08 Helsinki City Maratoonilla, elikkä 4 tuntiaa 55 min. Tyytyväinen olen kaikenkaikkiaan suoritukseen. Yhtä ainutta hankaumaa taikka rakkulaa ei tullut, mihinkään ei sattunut ja tankkaus toimi hyvin. Tottakait jalat väsyivät, mutteivät kumminkaan kramppailleet. Etukäteen olin vähän huolissani pohkeistani, jotka sitten päättivät aloittaa taas sen öisen "juilimisen", elikkä kramppailun juuri edeltävällä viikolla... No se onneksi meni ohi. Nyt tuumailen, josko sen Hesan juoksisi tänäkin vuonna... menisi ikään kuin samoilla jaloilla... Tässähän pätee hyvin se sanonta, että se mikä ei tapa niin vahvistaa.... Reisilihakset ainakin sai kunnon treenin Tukholmassa.

Kävin viime viikolla Vasilin saarella sijaitsevalla varsin suurella Smolenskin hautausmaalla. Siinäpä vasta paikka joka teki vaikutuksen. Aivan ehdoton vierailukohde tähän aikaan vuodesta!
Suuri osa hautausmaasta on täysin villiintynyt ja haudat hoitamatta, mutta sepä juuri tekikin koko paikasta niin mykistävän. Satakielet ja rastaat ja muut visertäjät antoivat oman osansa taianomaiseen tunnelmaan. Kelin ollessa aurinkoinen valaistuskin oli hurmaava valon siivilöityessä lehvästön läpi antaen ikään kuin kohdevaloja joillekkin haudoille.

Venäjällähän vainajia muistellaan hieman eri tyyliin kuin Suomessa. Meistä voi tuntua lähes pyhäinhäväistykseltä venäläinen tapa istua haudalla ystävien kanssa muistellen vainajaa, naukkaillen votkaa ja evästäen siinä samalla. Mutta näin vain on, ja joillain haudoilla on jopa pöydät ja penkit tätä varten.
Toinen asia mikä ainakin minulle aiheuttaa lähes kylmät väreet selkäpiihin on nämä kuvalliset hautakivet. Näitä muuten saattaa nähdä myös Viipurintien varressa, paikoilla, missä kuolinkolareita on tapahtunut. Siellä varsinkin ne ovat hyytävää katseltavaa.

Tyypillistä venäläiselle hautausmaalle ovat myös nämä lähes neonväreissä saatavat tekokukat. Tässä kuvassa ne ovat vielä jokseenkin hillityn ja lähes luonnollisen värisiä, mutta suurimmaksi osaksi hautausmaiden porteilla myydään aivan järkyttävän kirkkaan värisiä tekokukkia. Mietin onkohan se siksi, että aurinko ne haalistaa kuitenkin vaiko onko siihen joku muu järjellinen selitys. Keskiverto suomalainen kun pitää sellaisia halpiksen näköisinä, eikä taatusti veisi niitä omaistensa haudoille.

Eikä voi kuin mykkänä tuijottaa tällaisia ajan kuluttamia hautoja ja miettiä millaisen elämäntarinan ne kätkevätkään alleen....

Hautausmaa on sen verran suuri, että siellä on ihan nimetyt kujat, toiset ovat vähän leveämpiä asfalttipäällysteisiä, ja toiset hädintuskin havaittavia polkuja saniaisten seassa.

Jos tässä miljoonakaupungissa joskus kaipaa rauhallista pakopaikkaa, niin ei muuta kuin tuonne hautuumaalle vaeltelemaan. Hetkellisesti tuli sellainen olo, että en tahdo täältä ollenkaan pois kaupungin meluun ja humuun. Aivan kertakaikkisen häkellyttävän epätodellinen paikka!!

19.5.2010 Ihana aurinko!!!

2010-05-19T19:24:00.005+04:00

Kyllä nyt meitä hellitään ainakin kelien puolesta. Saatiin Simon kanssa tällainen kunnon pehmeä lasku Egyptin helteistä näihin Suomen ja Pietarin helteisiin. Sopii mulle oikein hyvin nämä kelit.

Täällä tuntuu kansa ryömivän koloistaan samalla lailla auringon ja lämmön houkuttelemana kuin Suomessakin. Daameilla kenkien korot senkun kasvaa kasvamistaan, ja samassa suhteessa sitten hameet kutistuvat kutistumistaahn. Mutta näinhän se aina keväisin, myös Suomessa... Täällä vaan jotenkin tuntuu, että nämä ilmiöt tapahtuvat aina Suomeen verrattuna potenssiin kaksi.... vähintään....

Hieman edellä täällä tuntuu kevät olevan. Jännä ilmiö sinänsä, kun ei noita kilometrejä kuitenkaan niin valtavasti Pietarin ja Hesankaan välillä ole. Puistossa kukkii jo täyttä häkää tuomet ja omenapuutkin näyttivät pukkaavan kukkaa. Ja tuoksut ovat huumaavat.

Metrossa taasen ne tuoksut ovat myös melko huumaavia... tosin hieman erilailla. Lähinnä tuo huumaus tulee siitä, kun yrittää pidättää henkeä lähes tajun lähtöön saakka.... Päällimmäisenä näillä keleillä ehkä se kuvottava hienhaju, kun on vissiin rexonat vähän pettäneet... tai ehkei siitä rexonasta ole koskaan kuultu puhuttavankaan.

Töistä kotiin kävellessä saapi taasen haistella ällöä kalanhajua, kun myyvät tämän hetken hittituotetta, kuoretta, tuolla metroaseman liepeillä. Joutuu jo parikymmentä metriä ennen kojua pidättämään hengitystä.... En kyllä ymmärrä kuka niitä ostaa niitä kaloja, kun en oikein ole ihan varma onko niillä siinä mitään jäitä tms.... Täytyy varmaan uskaltautua sen verran joku päivä lähempäätä vilkaisemaan sitä myyntitiskiä.

Egyptissä oli tietenkin paljon venäläisiä. Satuimme sinne vielä juuri vappu-voitonpäivä viikolla, joten tunkua oli. No mahtui hotelliin sentään muitakin kansalaisuuksia. Surullista oli kuitenkin nähdä Luxorissa, Karnakin temppelin seinään raapustettu RUSSIA.... Tämä tuskin on peräisin Faaraoiden ajoilta..... Eikä tämä ollut suinkaan ainoa lieveilmiö, mitä havaitsimme venäläisten massaturismista... No eipä ne massaturismin haitat yksin venäläisten niskoilla ole, myönnän itsekin olevani osasyyllinen.... Mutta mutta.... minä en ainakaan tallo niitä koralleja räpylät jalassa.... en ikinä!!!!

Tämä Karnakin temppeli oli kyllä mahtavan vaikuttava. Veti melko hiljaiseksi tuolla, kun oikein alkoi pohtimaan syntyjä syviä.... Eikä voi kuin hämmästellä noita rakennelmia...

Tuo en ole minä tuolla patsaiden juurella. Oli vain hyvä saada ihminen kuvaan, niin saa jonkinlaisen käsityksen näiden patsaiden koosta.

Tällä surffilaudalla sensijaan olen minä :-) Todistettavasti siis olen jälleen kerran pysynyt laudan päällä. Itseasiassa lähes joka päivä kävin harjoittelemassa. Simolle ei harmillisesti tuulet oikein riittäneet...

Tämä kameli on tainnut parempiakin surffareita nähdä...

11.04.2010 Keväinen lenkki Jelaginin saarella

2010-04-11T12:58:00.006+04:00

Kävimme tänään juoksemassa Kamennyy ostrovilla ja Elagin ostrovilla, elikkä tuo ensimmäinen suomeksi on Kivisaari ja tuo toinen sitten ehkä Jelaginin saari...

Nämä kaksi ovatkin varsinaisia keitaita taasen suurkaupungissa. Kamennyy ostrov on lähinnä eliitin asuinaluetta, taloja löytyy taasen jokasorttia, on pitsihuvilaa sekä mahtailevia kivilinnoja, sekä uusia, että vanhempia. yhdistävänä tekijänä kaikille on kuitenkin korkea aita ympärillä ja valvontakamerat. Suosituin automerkki mitä kaduilla liikkui oli Porchen Cayenne, siis iso maasturi...

Eipä voinut muuta kun nauttia tästä lenkistä, kun peipposet laulelivat kilvan puissa, ja liekö sitten kottaraisia ja rastaita siellä lisäksi säksättämässä. Ja meren puolella tietenkin lokit pitivät omaa konserttiaan.

Tässä oiva esimerkki tällaisesta omasta linnakkeesta, varsin oli kattavasti valvontakamerat ihan tuolla merenpuolella myöskin.
Nämä keltaiset talot myöskin vallan hulppealla tontilla... En tiedä ovatko ihan yksityiskäytössä... kaippa ne ovat.

Tämä sentään on nykyään ihan museo käytössä. Jelaginin museo.
Pakko oli ihailla tyyntä Nevan pintaa lenkkeilyn lomassa.

Hienot juoksupolut kiertävät Jelaginin saaren ympäri ja ristiin rastiin saarta.
Väkeä alkoi olla jo melko paljon siinä vaiheessa kun olimme lenkin juosseet. Voi vaan kuvitella kuinka täynnä tuo Jelaginin saari on näinä aurinkoisina kevät viikonloppuina. Ja mikäs siinä, sieltä voi mm. vuokrata rullaluistimet, asfalttibaanaakin saarelta löytyy. Täytyypä joku kerta ottaa omat luistimet mukaan ja käydä kipasemassa rundi.... Parempi tosin tehdä se aamulla anivarhain :-)

10.04.2010 Autoja laidasta laitaan...

2010-04-10T21:23:00.003+04:00

Kyllä se vaan keikkuikin nopeasti se kevät tänne. Pääsiäisen aikana täällä oli mitä ilmeisemmin ollut varsin komeat kelit, koska puistostakin oli lumet sulaneet lähes kokonaan Suomi-reissumme aikana.

Eipä ole muutoinkaan nyt valittamista keleissä ollut. Tänään keli oli kerrassaan loistava. Aamulla anivarhain lenkille lähteissämme, vielä oli hieman pilvistä ja koleaa, mutta siinä parinkymmenen kilsan kuluessa se keli muuttuikin kerrassaan hienoksi auringonpaisteeksi. Mikäs sitä taas oli tassutellessa jo toista parinkympin lenkkiä tällä viikolla... (Tukholma, here I come :-), vähän alkaa taas usko palautumaan maratonkuntoon, vaikka talvella ei nyt niin paljon olekaan tullut treenattua)

Eilen oli niin hieno keli iltasella, että pakko oli lähteä iltakävelylle tuonne keskustaan päin. Siinä tuli taas bongailtua monenmoista kulkuneuvoa matkalla, joista tämä RollsRoyce kyllä ehkä eniten herätti huomiota. Taisi olla ravintola Parkissa meneillään jokin isokenkäisten tapaaminen, koska katu oli täynnänsä näitä paremman sortin autoja.... Mietinkin, jotta kehtaakos tästä kuvaa ottaa, vai tuleeko joku karpaasi samantein nykäsemään minulta kameran pois... No ei tullut, mutten tosin kehdannut lähempääkään ottaa kuvaa....
Mutta tämä kulkuneuvo taasen herätti kaikki sympatiat eilen iltapäivällä meidän talon edessä. Ei ole kaikilla tarvetta pröystäillä limusiinilla hääpäivänään :-)
Duunista taasen saimme ihmetellä kirkonmenoja kirkon pihamaalla. Ihan en ole selvillä näistä ortodoksisen kirkon menoista, mutta kaippa tuolla jotain hospotipomiloi-juttuja vedettiin.... ja kuljettiin siinä samalla kirkon ympäri.

Huomennakin pitäisi olla aurinkoinen keli, joten eiköhän sitä pidä lähteä ihmettelemään tuonne jotain nähtävyyksiä. Jospa vaikka kävisi Pietari-Paavalin kirkossa, sinnehän on haudattu viimeinen tsaariperhekin.... Luin juuri kirjan Nikolai II :n elämä ja kuolema, jonka on kirjoittanut Edward Radzinsky. Olipas muuten mielenkiintoinen kirja. Valaisi vähän tuota vallankumouksen aikaa täällä. Ei voi väittää, etteikö todellakin tsaariperhe olisi elänyt sitä omaa pilvilinnaelämäänsä ehkäpä jopa autuaan tietämättömänä kansan kurjuudesta, mutta toisaalta, tuon kirjan perusteella sai myös sen vaikutelman, että tsaaria on kyllä viety kun pässiä narussa ja juoniteltu ja järjestetty provokaatioita ja suorastaan lavastettu tsaari näyttämään julmalta ja verenhimoiselta.

28.03.2009 Kevät keikkuen tulevi!

2010-03-28T19:10:00.002+04:00

Vihdoin viimein ilmassa on ollut oikeasti kevään tuntua. Tällä viikolla on saanut nauttia aurinkoisista juoksulenkeistä lähes kuivalla asfaltilla. Hieno tunne, kun ei askel lipsu. No tänään tosin tuolla toispuol jokkee, vähän kyllä lenkkarit hörppäsivät vettä, kun oli sen verran suuria lätäköitä, ettei enää kiertämään oikein päässyt.... tai olisihan sitä voinut sitä joenvarsi graniitti muurin päällä alkaa tasapainoilemaan, mutta vaikka se nyt aika kohtuullisen leveä onkin, niin silti en viitsinyt ottaa riskiä.

Lumet ovat saaneet kyytiä vesisateiden ja auringon ansiosta tällä viikolla. Huono puoli asiassa on taas se, että puisto menee taas huhtikuun ajaksi kiinni. Koirat saavatkin nyt pääsiäisestä eteenpäin kohtuullisen pitkän suomiloman, sillä vähän heikkoa on niiden reppanoiden ulkoiluttaminen täällä ilman tuota puistoa. Viime vuonna tuon kävelykadun "nurmikko" oli sellaista kökkövelliä, etteivät koiratkaan halunneet sinne mennä asioitaan tekemään.

Eilen sain suoritettua onnistuneesti läpi rakennekynsikurssin näyttökokeen sekä teorian. Puolessa välissä kynsien värkkäämistä iski jo epätoivo, että ei mene läpi tälläkään kertaa, sillä sen sortin räpeltämistä se taasen oli ja jälki oli kamalaa, mutta tuo on siitä hauskaa hommaa, että viilalla saa sitten ihmeitä aikaan... Kyllähän sieltä sitten kuoriutuikin ihan kelvolliset kynnet, ei tietenkään täydelliset, mutta kelpasivat kuitenkin. Mielenkiintoinen osuus sitten oli tietenkin teoriaosuus. Olin jo etukäteen ollut hieman huolissani, että miten oikein sen suoritan, kun tuo venäjän kirjoittaminen nyt on mitä on, varsinkin tuolla kynsisanastolla.... No maikka ei ollut huolissaan ollenkaan ja sanoi että älä huoli, jos ei onnistu kirjoittamalla niin tehään sit vaik suullisesti... Ja sanoin, että voinhan yrittää vähän kirjoittaa....

Kysymyksethän olivat aiheeltaan kovin helppoja tietenkin, joten innostuin sitten raapustamaan siinä. Välillä kysäisin vaan vieruskaverilta, jotta mikä se on se verbi se nipistää ja se kun levitetään sitä ainetta... Kyllähän tuon sanaston kaiken jo ymmärtää, mutta ainahan tuo itse tuottaminen onkin sitten vaikeampaa. Vähän piirustuksia sekaan ja luetteloita ja turhia huolia kieliopista ottamatta sitten innostuinkin kaikkiin kysymyksiin vastailemaan. Ja lopputulemana maikka jopa ymmärsi mitä olin sinne raapustanut :-) Joten avot, nyt on sertifikaatti jo kehystettynä täällä hyllyllä. Olenkin itsekseni pohdiskellut, että kaikenkaikkiaan oikein hauska kokemus josta jäi kynsien tekemisen taidon lisäksi roppakaupalla muistoja ja venäjän kielikin joutui ihan uudenlaiseen käyttöön. Ja jos vielä innostun aiheesta kursseja käymään lisää, niin taidanpa tietää mihin menen :-)

Pääsiäistä vietetään täälläkin, mutta vapaapäiviä sen ansiosta ei venäläiset saa. Minulla on kuitenkin Suomen lomat, joten Simo ottaa pari lomapäivää, niin päästään Suomeen. On ollut niin hätäisiä nuo viime Suomireissut, että ei ole välttämättä kotona ehtinyt edes käydä. Viikko sitten kävimme, mutta silloin minulla oli Hyvinkäällä luokkakokous (vuosilta 83-86!!), ja Simo vain käväisi kotona. Olipa muuten hauskaa nähdä vanhoja luokkakavereita niin sankoin joukoin. Tosin täytyy myöntää, että ihan kaikkia en edes tunnistanut, niin paljon olivat muuttuneet, tai sitten en juuri ole kouluaikoina edes tekemisissä ollut. Mutta tulipahan taas muutama vuosi lisää paljosta nauramisesta :-)

14.03.2010 Suomen lumikoira...

2010-03-14T21:26:00.004+03:00

Jaahas... ajankulku on taasen ollut hieman nopeaa... tai sitten vaan olen kehittänyt itselleni taasen liikaa aktiviteetteja, ettei meinaa blogia ehtiä ylläpitää....

Talven puhutuin aihe taitaa olla tuo lumi... Eikä puheenaiheesta ole todellakaan pulaa vielä kummassakaan päässä, ei Pietarissa eikä Suomessa. Edellisviikonloppuna kävimme kotona, ja viikonlopun teemana oli lumenluonti katolta. Ja sitähän riitti. Simolla meni käytännössä kaksi päivää lumien kanssa temmeltäessä. Kyllähän minäkin siinä hieman auttelin, ja hikistä puuhaahan se tuppaa olemaan. Vielä hurjasti kiitoksia myös Jukalle, joka uhrautui auttamaan, vaikka on jo useaan otteeseen saanut tänä talvena ihan riittämiin lunta puskea.

Lopputulos näkyy tästä kuvasta... ei taida sulaa juhannukseksikaan nämä kinokset :-(.

Tarean puistossa penkeistä on parhaimmillaan näkyvissä vain selkänojan yläosat....

Tulipa napattua kännykällä "sininen hetki"....

Hmmmm.... Näiden solttupoikien hiihtoharjoituksia/kilpailuja tässä tänä talvena seuranneena, en voi muuta kuin toivoa, että Suomen armeijassa tuo hiihtoharrastus olisi hieman paremmassa kuosissa..... Tai jos totta puhutaan, ei se luullakseni ainakaan huonommassa jamassa voi olla.... No... toivottavasti sentään eivät pojat koskaan joudu kilpasille näiden poikain kanssa tositilanteeseen, mutta jos nyt näin ikävästi pääsisi käymään, niin lohdutukseksi voin sanoa, ettei nämä ainakaan kovin pitkälle karkuun tällä varustuksella pötki....

Meidän perheessä on kuitenkin yksi, joka ei valita lumen määrästä.... Nimittäin tämä mukamas Espanjan vesikoira... enempi sopisi Suomen lumikoira rodun nimeksi.... Piehtarointi lumessa on Retun ykköslempipuuhaa nimittäin.

Ja lopputulos on tästäkin välillä aika veikeän näköinen :-)

Kuten jo viime kerralla mainitsin, niin rakennekynsikurssia on käyty. Eikä ole edelleenkään ihan helppoa tuo. Vaatii huimasti kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, ja kuitenkin pitäisi saada kynnet tehtyä jossain järkevässä aikataulussa... Tällä hetkellä tuon kaiken yhdistäminen tuntuu melko utopistiselta ajatukselta..... Loppukoetta vaille valmis tuo kurssi, mutta taitaa olla parempi harjoitella vielä ennen kuin yritän loppukoetta.... Hyvä toisaalta, että eivät päästä noin vaan läpi loppukokeesta, sillä sitten ainakin tiedän osaavani tehdä kynnet, kun sen läpi saan....

Muutama kaveri on jo uhrautunut kuluttamaan muutaman tunnin meikäläisen harjoitteluun, mikä on loistavaa, sillä tuota hommaa ei tosiaan opi kuin tekemällä.

Tässäpä yksi kurssilla tehty käsipari. Kaikin puolin olen ollut tyytyväinen kurssiin. Opettajat ovat kyllä olleet todella ammattitaitoisia ja mukavia.... ja varmaan pikkuhiljaa tajusivat, etten tosiaankaan ole näissä hommissa kokenut.

Ja sitähän ollaan sitten kumpikin tässä taloudessa "Raksa-alalla".... näin Kotikatua lainatakseni.... Siinä nimittäin tämä rakennekynsiala oli näin nimetty :-)

06.02.2010 Laittomia kuormia?

2010-02-06T22:17:00.001+03:00

Taasen jouduin tässä eilispäivänä tikahtumaan nauruun tässä aivan kotinurkilla. Tuo hääpalatsi kaikkine lieveilmiöineen kyllä onnistuu tuomaan hymyn huulille. Tämä rämä Lada näytti ilmapallolastinsa kanssa siltä, kuin olisi juuri lähtemässä leijailemaan.... Tai tiedä häntä, ehkä se olikin juuri laskeutunut tuohon kadulle.... En nimittäin kuollakseni keksinyt, miten tuolla on voitu ajaa täällä liikenteessä. Autossa oli sisälläkin niin paljon palloja, että kuski ja apukuski hädin tuskin mahtuivat sisään....

Enkä varmaan ollut ainoa, joka tätä settiä kuvasi. No voihan sitä olla, että ovat miliisille pulittaneet muutaman ruplan, jos ovat vaivautuneet edes tätä pysäyttämään....

Toisen kauhistuksen näimme tuolla kaupungilla pari viikkoa sitten... Kattojen siivoajat ovat olleet ahkeria täällä. Sulkevat aina kadunpätkän ja sitten joku rohkea narujen varassa sieltä katolta niitä jääkökkäreitä tiputteleepi... Tietääksenin ainakin yksi uzpekistanilainen on jo pudonnut jäitten kera neljännen kerroksen korkeudelta... Rauha hänen sielulleen.

Siihen verrattuna tietenkin tämä auton kohtalo on varsin vähäpätöinen. Mutta itkisin silti verta, jos havaitsisin, että meidän automme päälle on ladottu pari runkopatjaa ja autonrenkaita suojaamaan katolta mahdollisesti tiputettavilta jäiltä.... Tai ehkäpä tämä varotoimi olikin sitä rohkeaa kiipeilijää varten???? (joka muuten on havaittavissa tuosta alemmasta kuvasta siellä ylhäällä)

Olenpa tässä aloittanut uuden kädentaidon harjoittelunkin. Koska olen näihin "blingbling"-rakennekynsiin hurahtanut täällä, niin päätinpä mennä kurssille, ja opetella niiden teon itse. Tiesin kyllä, ettei helppoa tule olemaan, mutta mielenkiintoista kyllä. Opetushan tapahtuu kaikki tietenkin venäjäksi. Yllättävän hyvin siitä puolesta olen selvinnyt, omasta mielestäni olen kyllä hyvin ymmärtänyt mitä pitää tehdä.
Tänään tosin oli eri maikka kuin eilen, ja hänelle ei tainnut olla ihan selvää, jotta kuinka tumpelo nyt on kyseessä... siis ei minkään valtakunnan manikyyrikokemusta aikaisemmin :-) No vaikka ei ihan helppoa ole, ei se mitään rakettitiedettä tosiaankaan ole. Vaatii vaan harjoittelua, harjoittelua ja vielä kerran harjoittelua.... Mutta eiköhän se sitten joskus lopussa seiso se kiitos.... toivottavasti. Kurssi kestää yhteensä 10 päivää (ja ilmeisesti vielä harjoittelu koetta varten ja loppukoe). Saas nährä päästävätkö sitten läpi.... Tämänpäiväisen perusteella eivät todellakaan.... mutta täytyy kyllä vähän moittia opettajaakin, että oletti vain, että osaan jotain ennestään....

16.01.2010 Diggi- loo Diggi-ley...

2010-01-16T18:54:00.005+03:00

Olivat ennustajat oikeassa, kun povasivat syksyllä tänne vuosituhannen talvea... No senhän ei itseasiassa tarvitse olla kummoinen talvi, että päihittää nämä viimeiset yhdeksän mennyttä, mutta kyllä nyt on rima ylitetty ja kirkkaasti. Kuten suomessa, maisemat ovat kuin sadusta.

Kun ajelimme viime viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Pietariin ja aamuvarhaisella saavuimme kaupunkiin, olivat näkymät kuin tarunhohtoisesta satumaasta. Valkeat kuuraiset puut olivat kaupunkiin johtavan tien varrella valaistut eri värisin valoin, vihreää, lilaa, punaista... jonka lisäksi tietenkin erinäiset jouluvalot koristivat puita. Liikenteenkin ollessa lähes olematonta, oli lumisella ja jouluvalaistulla, yleensä vilkasliikenteisellä, Petrogradskajallakin todella hieno tunnelma.

Tänään taasen kerran läksimme kaupungista ulos ulkoilemaan, ja minnekkäs muualle kuin Suomenlahden rannalle lähelle Terijokea. Ja Retu oli onnessaan kun pääsi jäälle juoksemaan ja peuhaamaan. Pete taasen oli tyytyväinen siinä vaiheessa kun ymmärsin ottaa sen syliin kun sille tuli kylmä... Alkaa vähän ikä näköjään painaa Petteriä.

Enpä muista koska viimeeksi olisi näin pitkään yhtäjaksoisesti myös pysynyt tämä valkeus ja puut kuuraisina ja lumisina. Tästä kuvasta kun oikein tarkkaan katsoo, niin löytää puiden lomasta ihmisiä... ja mitäpä muuta tekemässä kuin shaslikkia grillaamassa! Ainakin tuoksusta niin päättelimme....

Pete totutteli jo Suomi-loman aikana kovien pakkasten aikaan töppösiin, eikä pistänyt pahakseen niitä, koska havaitsi näköjään itsekin, että eipä jäädy tassut. No näihin Pietarin suolakaduille ne on vähän heppoiset töppöset, joten kävimme ostamassa olosuhteisiin sopivammat....

Ja maassa maan tavalla - pakkohan se on olla kultaa koirankin töppösissä :-) Näissä on oikein kumipohjat ja ovat keinonahkaa, joten soveltuvat hyvin täkäläiseen loskaan. Ja mikä parasta, pysyvät hyvin jalassa, eikä Pete ole moksiskaan (mitä nyt vähän kaupassa nolotti ensin....) Mutta jostain syystä alkoi päässä soimaan vanha kunnon Diggi-loo Diggi-ley....

... Alla tittar på mig.....

...Där ja går i mina gyllene skor....!!

03.01.2010 Talven riemua

2010-01-03T21:45:00.008+03:00

Kipakkaa pakkaskeliä pitää yllä edelleen myös täällä. Edelleen on lumia auraamatta ja kulkeminen haastavaa.

Taasen yksi auto, jonka omistajaa odottaa iloinen kuntoiluhetki lumitöiden merkeissä....

Huoks.... nooh ei pidä olla liian kriittinen... Kyllä nuo roskikset joulupyhien aikoihin Suomessakin pursuavat....

Niin kaunista.... mutta niin vaarallista.....

Nämä giljotiinirivistöt kaunistavat meidän ulko-ovemme yläpuolella :-)

Kävimme eilen ihailemassa palatsiaukiolla nyt viikon ajan esitettävää valo ja video showta. Aikas hienosti oli tehty.

Tästä videosta saattaa saada vähän ideaa.... Kunhan alkaa toimimaan...

http://picasaweb.google.fi/lh/photo/ed5IvMqQKMSqnmQMy5pUNA?authkey=Gv1sRgCK_Rlaupqum8twE&feat=directlink

31.12.2009 С Новым Годом!

2009-12-31T12:54:00.007+03:00

Пусть уходит старый год, Унося с собой несчастья,

А новый больше принесет Здоровья, Радости и Счастья!

С Новым Годом 2010!

Menköön vanha vuosi, vieköön mennessään huonon onnen,

Uusi Vuosi tuokoon enemmän Terveyttä, Iloa ja Onnea!!

Hyvää Uutta Vuotta 2010!

30.12.2009 Lunta.... ja PALJON!!

2009-12-30T06:55:00.006+03:00

Teinpä uudenvuodenlupauksen.... Nimittäin sen, etten ikänä aio Suomessa valittaa enää katujen tai teiden kunnosta :-)

Täällä joulunajan lumisateiden jäljiltä kaupunki on kutakuinkin ollut melkoisessa kaaoksessa. Kilometrin kävelymatka töihin tuntuu melkoisen raskaalta ekstreme-urheilulta. Kypärä alkaisi olla tuohon urheiluun sopiva väline myöskin, koska alkaa tosissaan pelottamaan nuo räystäiltä tippuvat jääjärkäleet, joista esimerkki tässä kuvassa. (valitan kuvien heikkoa laatua... kännykällä otettuja...)
Tämä kadunpätkä on vielä suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä monta pätkää tuolla matkalla on sellaisia, missä menee sellainen latu, jota pitkin on sitten yritettävä taiteilla. Mielenkiintoiseksi tuon tarpomisen tekee vielä se suola, jota varsinkin ajoradan reunoilla lumikinoksiin on kertynyt ja jonka läpi pitää sitten tarpoa kuin suossa.

Tässä esimerkki näistä jäätyneistä ränneistä, jotka varmaan rämähtävät koko komeudessaan joskus tuon jään painosta alas....

Auton omistamisesta tällä hetkellä täällä ei ole kuin haittaa... Eipä voi kuin säälien katsella ihmisiä, jotka epätoivoisesti yrittävät lapioida noita autojaan tuolta hangen keskeltä. Jotkut tosiaan ovat jo niin lumen peitossa, että yhtään en ihmettelisi, vaikka sitten lumenauraajat niitä vain lumikasoiksi luulisivat. Koittakaapa laskea montako autoa tässä kuvassa on :-)

Huoks.... Simo ei ole autoa töistä viitsinyt kotiin tuoda, ja ihan turhaan toisikin, koska parkkipaikoista kisailu saattaa käydä vielä veriseksi....

Kohta myöskään meidän ulko-ovi ei aukea, koska siihen on kinostunut lunta ja jäätä. Tällä hetkellä siitä mahtuu normivartaloinen ihminen kulkemaan, mutta isommat pakaasit kohta tuottavat jo harmaita hiuksia. Kyllä olisi talonmies Pikkaraiselle nyt kysyntää!

Mutta tämä lumi ja pakkanen kaikesta tästä huolimatta on kivempaa kuin se vesisade ja järjetön loska. Jotta eipä pidä kuitenkaan valittaa, kun pitkästä aikaa ollaan saatu kunnon talvi pakkasineen. Lisää muuten lunta tuli taasen taivaan täydeltä kun kävelin töihin.

Ja aamun hesarista sitten sainkin lukea tämän uutisen, joka hieman alkoi hymyilyttämään.... Keskittyisivät nyt ensin tähän lähiympäristöön ja siinä hengissäpysymiseen.... Muutama sata miljoonaa dollaria sijoitettuna esim. lähistön valtaväyliin (esim. väli Pietari-Vaalimaa) säästäisi heti useita satoja henkiä vuodessa....

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ven%C3%A4j%C3%A4+kehitt%C3%A4%C3%A4+puolustusta+asteroidia+vastaan/1135251794340

22.12.2009 Hyvää Joulua!

2009-12-22T22:57:00.003+03:00

Hyvää Joulua

Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Huh huh... ylityörupeamasta selvittiin hengissä, mutta epäilys alkoi jo viikonloppuna tulla, josko kuitenkaan ihan täysissä järjissään siitä selviää... no se selvinnee lähiaikoina :-). Kaksi viikkoa putkeen 13,5 tuntisia päiviä... Vaikka homma onkin aivot ämpäriin lajia, niin kyllä se silti rankkaa on. Eikä sitä malta mennä heti töistä kotiin tultua nukkumaan, ja siitähän sitten seuraa vielä se univajekin, joka kyllä alkoi tuossa viikonlopun aikana jo vähän painaa. No nyt on yksi päivä jaksettavana, ja sitten joululoma!

Eikä tarvitse tosiaan enää odotella jouluvaloja tässä kaupungissa. Kaupunkikierros autolla yhtenä iltana kyllä todisti taasen sen, minkä jo viime vuonna täällä blogissakin havannoin, elikkäs kohtalaisen psykedeelinen meininki on täällä Pietarissa noiden jouluvalojen ansiosta. Mitään hillittyä ja sellaista tunnelmallista ei kyllä täältä löydy, todellakaan. Ennemminkin ensimmäiseksi tulee mieleen kunnon disko-meininki kun tuolla kulkee. Lähes joka ikinen valoinstallaatio, etenkin nuo suuret joulukuuset vilkkuvat ja välkkyvät kyllä ihan Las Vegasin malliin....
En ole ehtinyt muuten tuolla paljon nyt kameran kanssa kierrellä. Tänään lähdimme Simon kanssa jalkaisin käymään Moskova-hotellin Prismassa.... Noutamassa, mitäpä muutakaan kuin... joulukinkkua :-) Nam nam! Tästä erityisen suuret kiitokset Kirsille ja Hannulle, joihin meillä on ollut täällä ilo tutustua!

Kävely täällä kaduilla eilisen lumimyräkän jäljiltä on vähintäänkin mielenkiintoista. Vähän ristiriitainen tunne kun tietää, että pakkasta on sen 10 astetta, mutta sitten joutuu tarpomaan sellaisessa ällöttävässä liejusohjossa, kun joka paikkaan vaan syydetään sitä julmetun suolaa. Mietittiin siinä kävellessämme, että mikähän järki siinä on, kun se on oikeastaan vielä liukkaampaa kuin olisi pakkaslumi tallaantuneena. Ja ainakin sata kertaa hankalampi kävellä. Taas yksi näitä tämän maan ihmeitä, joka ei kertakaikkiaan mene ymmärrykseen. Poikkesin kännykkäkaupassa lataamassa puhelimeen puheaikaa ja sielläkin lattia oli sellaisessa liejussa, että sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka sitä joutuvat luuttuamaan.

Puistossa kävin tänään pitkästä aikaa (ulkoiluttamassa suomi-naapureiden koiraa) ja siellä taasen oli ihanan talvinen keli. On se vaan keidas täällä, sekä kesällä että talvella tuo puisto. Siellä jengi hiihteli lammen jäällä jo täyttä häkää!

Pakkaskelit ovat taasen tuoneet koiraihmiselle surun puseroon. Kerrassaan sydäntä särkevää on katsoa kuinka näillä nurkilla pitkään pyörinyt yksinäinen musta narttukoira joutuu nukkumaan yli kymmenen asteen pakkasella ulkosalla. Onneksi sentään joku hyväsydäminen on laittanut sille sohvantyynyn ja peitonkin (joka tosin näytti kelvanneen jollekkin) ja ruokaa tuonne metroaseman vieressä olevan koulun portaiden alle, edes vähän tuulelta suojaan. Tiedän tottakai, ettei nuo koiraparat ole tämän kylän ainoita pakkasella palelijoita, mutta jotenkin vaan niitä tulee sääli.

Huomenna töiden jälkeen sitä voikin heittää sitten jouluvaihteen päälle, ja alkaa pikkuhiljaa sulattelemaan lanttu ja perunalootia ja jee... kinkunpaistoon. En kylläkään löytänyt korppujauhoja kinkun kuorrutusta varten, mutta eiköhän tuohon jokin ratkaisu keksitä....

Vielä kerran toivotamme kaikille

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!!!

12.12.2009 Kaamosmasennusvalo???

2009-12-12T19:02:00.003+03:00

Heh, oli ihan pakko laittaa tännekin näytille tämä lamppu, jonka bongasimme tuolta eräästä ikkunasta Fontankan rannalla....

Lähtisköhän tällä kaamosmasennus?? :-)

11.12.2009 Edelleen jouluvaloja odotellessa...

2009-12-11T08:31:00.003+03:00

No nyt kyllä alkaa taasen tämä kylä vilkkua ja välkkyä siihen ADHD-malliin, mutta täytyy nyt myöntää, että en kyllä ole päässyt juuri sitä vielä ihailemaan.

Työtahti on tällähetkellä sen verran rankka, että teemme 13,5 tuntisia päiviä ainakin vielä tämän ja ensi viikon. Tavoitteena on kuulemma, että jouluna ei tehtäisi töitä, mutta saas kattoo kuin käy. Ja sama tahti saattaa jatkua vielä uuteen vuoteen asti.

Muutenhan tässä pää hajoaisi, mutta kun loihtii ne euron merkit silmien eteen, niin kyllä sitä sitten taasen hetken jaksaa painaa. Ja koska olen mestari keksimään hyviä "sijoituskohteita" (jo etukäteen, huom.) niin eihän se auta kuin raataa. Nuo meikäläisen sijoitukset tosin harvoin ovat kovin tuottavaa laatua...

Joulun vietämme tänä vuonna täällä. Simolla on jo kolmas joulu peräkkäin töitä. Täytynee kuitenkin yrittää loihtia jonkinlainen jouluillallinen. Simo ajaa nyt viikonlopuksi Suomeen, joten eiköhän sieltä se kinkkukin saada salakuljetettua (pakastesellainen siis... no parempi sekin kuin ei mitään...). Täytyy toivoa, etteivät ala nyt kovin sitten penkomaan rajalla takakonttia :-)

Juoksemisestakin on nyt tällainen pakollinen talviloma, kun ei kertakaikkiaan enää jaksa eikä ehdi näitten päivien päälle enää tuonne lähteä loikkimaan. Koiratkin ovat olleet Suomessa jo kolmatta viikkoa ylitöitä paossa. Niitä kyllä alkaa olla jo ikävä, mutta eiköhän se niillekin ole kivempi siellä kun pääsevät metsään juoksentelemaan päiväsaikaan, sen sijaan, että odottelisivat mammaa kotiin pitkät päivät. Ja sitten kaikki on niin väsyneitä, ettei kukaan jaksa Retun kanssa leikkiä :-(

Koitanpa saada kuitenkin käytyä iltakävelyllä kameran kanssa tässä jokupäivä, jotta saan jokusen vilkkuvälkky-kuvan tänne tänäkin vuonna.

Mukavaa joulunodotusta kaikille!!

27.11.2009 Jouluvaloja odotellessa...

2009-11-27T09:35:00.003+03:00

Aika se taas on rientänyt... Eipä tänne arkeen nyt mitään maita mullistavia kuulu. Töitä riittää... Kelit ehtivät yhden viikon ajan olla oikein mukavan talviset. Minnan, Jounin ja Millan kanssa kävimme Tsarskoje selossa pari viikkoa takaperin ja silloin siellä oli varsin talviset maisemat.

Aika huvittava tämä "nurmikolla kävely kielletty"-kyltti :-)

Kävimme myös katsomassa baletin Giselle. Esitys oli Eremitaasin teatterissa, joka muinoin on keisariperheen yksityisenä teatterina toiminut. Varsin sympaattinen ja kaunis teatterisali kerrassaan. Paikkoja ei ole numeroitu, mutta näkyväisyys on hyvä mistä paikasta vaan, sen verran pieni sali on ja rakennettu sellaiseksi amfiteatteriksi.

Koska uusi vuosi ja venäläisten pitkät lomat lähestyvät, on myös Suomen konsulaatin ulkopuolella jatkuvasti jono. Ja viisumihakemuksien jättöönhän tässä jonotetaan Tästä aiheesta tämä linkki, jossa videon pätkä haastatteluineen. Kannattaa vilkaista, vaikkei täkäläistä murretta ymmärtäisikään... saa nimittäin hyvän käsityksen mikä on meininki. Ja koska yritteliästä kansaa tämä on niin hommahan menee niin, että anivarhain aamulla yritteliäimmät tulevat jonoon ja myyvät sitten paikkansa noin 500 ruplalla sitä tarvitsevalle. Ja näillä keleillehän tuo paikka varmasti menee myös kaupaksi, sillä pahimmillaan joutuvat jonottamaan jopa 3-4 tuntia. Pitäisiköhän sitä alkaa vielä myymään jonottajille nakkisämpylöitä???

http://www.rtr.spb.ru/vesti/vesti_2009/news_detail_v.asp?id=8306

01.11.09 Marraskuu....

2009-11-01T19:45:00.010+03:00

Myöhästynyttä Halloweenia vaan kaikille! Kyllä se on menestyksellä rantautunut tänne itärajan taaksekin tämä "jenkkiläinen kaupallinen hapatus" kuten jotkut sitä nimittävät... Mutta toisaalta kuten ystäväni Kirsikin tässä eilen analysoi, niin kyllä Halloween istuu Venäläiseen kulttuuriin kuin nenä päähän - ihmiset saavat taas aiheen pukeutua ja näyttäytyä :-)

Kävimme lauantaina Kazanskaja Ulitsalla Office-nimisessä pubissa, jossa olemme ennenkin olleet, ja jonne on aina mukava mennä, henkilökunta on rentoa mukavaa, palvelualtista - toisin sanoen kerrankaan ei tule sellainen fiilis, että oltaisiin ikäänkuin siellä vain henkilökunnan vaivoiksi. (Vielä kun saisivat tännekin ne savuttomat kuppilat....)

Perjantainakin olimme liikenteessä, sillä Virtasen veljekset olivat meillä viikonloppuvierailulla. Täytyy myöntää, että ruokaravintolan valinta ei aina ole ihan helppoa täällä, sillä ravintoloista on täällä runsauden pula. No päätimmepä mennä ihan kotikadulle, tuonne toiseen päähän, jossa olemme kävelleet usein sellaisen tsekkiaiheisen pubin ohi. No eipä tarvitse toista kertaa mennä siihen paikkaan. Ruoka oli nimittäin tämän lähes kaksivuotisen Pietarissa olomme ajan ylivoimaisesti huonointa... Simon oluen kanssa tarkoitettu sakuska-makkara-annos osoittautui kahdeksi HK:n sinistä muistuttavaksi kyrsän pätkäksi, johon oli vähän viiltoihin heitetty juustoa, jo koko komeus oli sitten ihan mikroaaltouunissa lämmitetty.... että Priatnava apetita vaan :-)

Simon pääruoka olikin sitten ihan valmiiksi kylmää ja täytyy myöntää, ettei millään tavoin ruokahalua herättävän näköinen, joten Simohan lähetti sen takaisin keittiöön... Eivät muuten laskuttaneet sitä. Tarjoilijan perässä jouduttiin itse juoksemaan, jotta olisi juotavaa saanut... No eipä siellä kauan sitten viihdytty. Kertakaikkisen hirveä kokemus.... Itse interiööri oli ihan jees seinämaalauksineen, mutta siihenpä se sitten jäikin...

Tänään kävimme tuolla puistossa happihyppelyllä, ja koska on sunnuntai ja kaunis ilma, niin siellähän oli kuten tavallista muutama muukin... Ja kaikennäköistä viheltäjää sitä taasen liikkeellä olikin.

Taitelijoita täällä riittää tietenkin joka lähtöön....

Keltaisen Smolnan puistossa (kuten myös Taurean puistossa) on kyltit, että koirien ulkoilutus kielletty... No pakkohan siihen oli laittaa pojat poseeraamaan... koirien kanssa :-)

Eipä taida osata lukea tämä koditon koira, joka piti tarkasti huolen, että häivyimme varmasti pois Hänen reviiriltään... Tosin ei minua nyt ihan kauheasti vakuuttanut tuo hännän heilutuksella säestetty haukunta...

Tämän rouvan koiranulkoilutustyyli on kyllä tähän mennessä hulvattomin.... Hetken kesti tajuta, jotta mitä tuo nainen oikein kanniskelee... No totuushan tietenkin oli se, että hän oli ilmeisesti bongannut meidät ja päättänyt nostaa tämän mallia "lamppuharja" olevan koiransa turvaan meidän pedoilta... Revettiin kyllä ihan totaalisesti tuosta näystä....

Liikkeellä oli myös trubaduuri, joka oli kerännyt itselleen jo hyvän yleisön. Ja hauskaltahan tuo yhden miehen ja yhden nuken konsertointi kuulosti.... Huom kannattaa tsekata hepun kengät... Kyllä lähtee!!!

Tämä nukke oli identtisesti pukeutunut isäntäsä mukaan, ja naamarin yhdennäköisyyskin oli huomattava.

Ja näitä hääpareja vaan riittää ja riittää ja riittää.... Vuodenajasta ja kelistä riippumatta.

Kaikkien näiden Megaluokan limusiinien turruttamana on kerrassaan ilo silmälle nähdä tällainen sympaattinen punaisin sydämin koristeltu hääauto. Nyt kyllä täytyy tunnustaa, etten tiedä minkä merkkinen tämä on...

Tänään kävimme Kirsin ja Hannun luona kauden viimeistä Formulakisaa katselemassa. Heidän kämpästään saimmekin ihailla komeaa aurinkonlaskua. Tämä näkymä on Fontankalle länteen päin. Kuvassa on havaittavissa edelleenkin remontissa oleva Troitskin kirkko.

Ensi viikon teenkin sitten ylitöitä, joten eipä siinä sitten muuta elämää paljon jääkään... Aamulla töihin ja ilta ysiltä kotiin... Tilipäivänä sitä sitten taas ymmärtää, jotta miksi siellä on istuttu.

18.10.2009 ... Tili tili tom...

2009-10-18T20:20:00.012+04:00

Niin siis tuon puuttuvan alunhan kai kaikki tietää... Tosin tuosta laulun säkeestä on olemassa myös se versio että Pili pili pom... Ja väittipä joku, että alunperin olisi ollut Tili tili Pom... No mene ja tiedä, joka tapauksessa siitä alusta olen varma, elikkä Sataa sataa ropisee..... :-)

Nyt alkaa olla taasen se aika vuodesta, jolloin tulee kyseenalaistettua useammin kuin kerran viikossa maratoonille ilmottautumisen mielekkyys. Eilen aamulla kuitenkin voitimme Simon kanssa pikku pirun, joka kuiski koviimme, että "yöök, siellä sataa ja on vielä sen päälle kylmä... eikös olisi ihana vaan kääntää kylkeä ja nukkua piiitkäään!!" Ja ei muuta kuin sinne sateeseen juoksemaan. No eihän se oikeastaan enää sitten niin pahalta tunnu, kun sinne ulos asti on päässyt. Olettaen, että onnistuu mahdollisimman pitkään välttämään lätäkköön juoksemisen :-)

Tänään ei satanut, mutta tuuli oli melkoisen raikas, etenkin tuolla Nabereshnajalla. No eipähän ainakaan liiemmin ilmansaasteet haitanneet. 17,5 kilometriä tuli sunnuntain kunniaksi hölköteltyä, Retu reippaana mukana. Peteä emme raaski enää noin pitkille lenkeille ottaa, vaikka ei sitäkään ihan hyvillä mielin kotiinkaan oikein jätä, toinen kun melkein väkisin tunkisi ovenraosta mukaan ja jää suru silmässä eteiseen ihmettelemään, jotta miksi ei pääse mukaan... Kerropa siinä sitten sille, että olet kuule 9,5 vuotias koira, ja vaikka reipas oletkin, niin lievää jäykkyyttä on ollut havaittavissa pitempien lenkkien jälkeen....

Viime viikonloppuna olimme Suomessa käymässä ja siellä taasen kelit olivat mitä mainioimmat. Tässäpä muutama otos.

Täällä Pietarissa jatkuu edelleen ongelmat lämmityksen kanssa. Tosin meitä ei haittaa, mutta taas posahti kaukolämpöputki tuosta Taurean puiston vierestä, ja korjauksen ajan ei lämmitys siis toimi. No johan täällä ehti taas niin kuuma ollakin, että ollaan ihan iloisia niin kauan kun lämmitys ei ole päällä.

Tuosta samaisesta kohdasta on vuoden aikana kaivettu pariin kolmeen otteeseen aikaisemminkin. Mutta ei näytä kuntoon tulevan. Epävirallisen tiedon mukaan Pietarin kaukolämpöverkosta peräti 75% on todella surkeassa kunnossa. Ja näin ollen tuolla kadulla kulkiessamme onkin sitten parempi vain taas uskoa kohtaloon... Sillä ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on käynyt huono-onniselle huonosti, kun on sattunut kaukolämpöputki hajoamaan kohdalle.

Vuosi sitten tässä meidän lähistöllähän sattui tapaus, jossa nainen kuoli saamiinsa palovammoihin, siitä taisi olla Suomenkin lehdissä juttua. Se vesihän on niin kuumaa, että se sitten sulattaa asfaltinkin, niin oli käynyt nytkin tuossa meidän vieressä, aamulla oli katu ollut kuin aavekuja, kun oli kuumaa höyryä kaikkialla.

Käytin Peten eilen tuossa lähellä eläinlääkärillä hammaskiven puhdistuksessa. Toimenpide oli huomattavasti halvempi kuin Suomessa ja kyllähän niistä hampaista ainakin päällisin puolin ihan puhtaat tuli. Tosin siis päällisin puolin... vähän näyttäisi siltä, ettei sitä suuta kyllä ole availtu paljoa siinä toimenpiteen aikana.... Rauhoituksessa tehtiin, kuten Suomessakin.

Ulkoisilta puitteiltaan ei kovinkaan ihmeellinen se vastaanotto ollut. Eipä siellä varmaankaan mitään kovin monimutkaisia toimenpiteitä kyllä tehdäkkään, veikkaanpa, että nämä hampaiden putsaukset ja rokotukset ovat listan kärjessä. Ainakaan mitään steriilejä olosuhteita vaativaa siellä ei todellakaan voi tehdä... :-)

Työrintamalla tällähetkellä on lähinnä sellainen tyyntä ennen myrskyä tilanne. Tai niin ainakin luulen. Eiköhän se vielä tästä villiinny ja ylitöitä varmaankin pukkaa tässä loppuvuonna. Tai niinhän me ainakin toivomme :-)

07.10.2009 Vettä tulee taivaalta, muttei lämminvesihanasta!

2009-10-07T15:24:00.006+04:00

Kait se on uskottava, että se kesä loppui. Ainakin nyt täällä alkoi se myräkkä, mikä Suomessa jo on kai aamusta asti kestänyt. Vettä tulee ja tuuli riepoo puita ja todennäköisesti saadaan kuunnella peltikattojen kolinaa tässä lähiaikoina. No sitä se syksy teettää...

Kävin varustamassa itseni syksyä ja talvea varten... Ostin nahkatakin, jossa on kaninkarvakaulukset... ja lampaankarvavuori. Kyllä muuten tarkenee. Eikä täällä ainakaan ole liian aikaista pukeutua "turkiksiin"... Niitä näyttää jossain muodossa olevan jo tuolla kadulla liikkeellä vaikka kuinka paljon. Jotta näyttäisi siltä, että alan todellakin "ryssittyä" täällä pikku hiljaa... Ne korkokengät ja saappaat edelleen puuttuu - ja myös tulee puuttumaan! Ei näillä räpylöillä paljon korkkareissa tassutella, kun tiukkaa tekee ihan mallia "Aku Ankka"- kengissäkin kulkea...

Tässä muutaman viikon aikana olen saanut taas ihmetellä tätä venäläistä infrastruktuuria... Katon läpi tulleesta vedestä selvisimme onneksi säikähdyksellä. Remppamiehet kävivät siellä yläkerrassa jotain askartelemassa ja vedentulo meille sitä kautta loppui. Vähän tietenkin jänskättää, jotta millainen sieniviljelmä siellä välikatossa sitten muhii, kun eihän sen kuivattamiseksi mitään tehty. No tässä suhteessa on hyvä, että meidän kämppä todellakin on lämmin nyt kun se lämmitys taas lähti toimimiaan (koko kaupungissa) niin ei ehkä ihan sairaasti pääse kosteus siellä muhimaan.... Tai en ainakaan halua tietää siitä nyt yhtään enempää...

Eilen oli patterit lämpimät kun tulin töistä kotiin. Mutta hanoista ei tullut kuumaa vettä. Ei edes haaleaa. Rappukäytävässä ilmoitustaululla on lappu, jossa peritään rästiin jääneitä ns. kommunalkamaksuja, elikkä siis lämmityksestä, sähköstä ja vedestä aiheutuneet kulut. Netistä luin, että tosiaankin voi olla, ettei tule siinä talossa tai rapussa lämmöt / vedet päälle, jos ei laskuja makseta. Mietinkin, jotta näinköhän on, että ovat tahalleen sen kuuman vedentulon katkaisseet. Jos olisin saanut valita, niin olisimme pärjänneet vielä hyvin ilman sitä lämmitystä, sillä meillä on lattialämmitykset olkkarissa, keittiössä ja kylppärissä ja vielä sähköpatteri makkarissa. Mutta sen veden kanssa on taas ei niin kiva läträtä kesämökkisauna-tyyliin... vedenkeittimellä vaan vettä lämpiämään ja silleen.

Duunissa istuimme yhtenä päivänä puolet päivästä niin sanotusti kupla otsassa, kun koko talosta oli vedet poikki. Jotain katutöitä taas olivat tehneet ja joku onneton turale oli onnistunut ilmeisesti aiheuttamaan tuon veden katkeamisen. Ja samalla minuutilla, kun vetta alkoi virrata hanoista, meni nettiyhteydet hetkeksi poikki. Meillä kotona on myös tuo nettiyhteys melkoisen epästabiili. Yhtä ainutta skype-puhelua ei kyllä onnistu tekemään ilman, että heittäisi jossain vaiheessa pihalle...

Kun tuo meidän hieno kotikatumme valmistui, niin sanoin Simolle, että lyödäänkö vetoa siitä, koska uuteen asfalttiin tulee ensimmäinen kaivanto.... No siitä kului ehkä viikko, ja siellähän ne olivat jo tonkimassa. Ei siinä kauan mene kun se asfaltti on kuin tilkkutäkki ja täynnä huonosti paikattuja monttuja.

Nämähän on kaikki tuollaista jokapäiväistä kauraa täällä, mutta jotenkin niitä nyt on vaan kertynyt omalle kohdalle, että nyt tänään tuntuu siltä, että onpa kiva lähteä huomenna ajelemaan viikonlopuksi Suomeen :-)

P.S. Nyt tulee vettä taivaan lisäksi myös hanasta...

27.09.09 Kesäinen terijokipäivä ja koirakulttuuria ja koruja

2009-09-27T18:29:00.014+04:00

Viikko sitten sunnuntaina kävimme taasen viettämässä ihanaa aurinkoista loppukesän päivää Terijoella, tai Komarovossa, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Koirat saivat temmeltää kaikessa rauhassa rannalla jonka jälkeen asetuimme Russkaja Ribalkan suurelle terassille lounastamaan. Lämpötila lähenteli kahtakymmentä, joten mikäpäs siinä oli istuskellessa, etenkin kun koirat saivat olla mukana.
Ilmeisesti ravintolan kantaväkeen kuuluva suuri kolli siinä käväisi muutamaan otteeseen vähän härnäämässä koiria, muttei onneksi mitään suurempaa draamaa siitä syntynyt...

Ihmeen helpolla Retu antoi vedestä haettuaan tämän lempilelunsa Eemelin riepotettavaksi. No ehkä se hauskuus siinä piilikin, että sai sitten jahdata Eemeliä takaa...

Ikävä kyllä, onnistuivat sitten jemmaamaan lelun hiekkaan, niin ettei sitä sitten enää löytynytkään. Harmin paikka, sillä tuo on ollut oiva uimalelu Retulle. Tosin näitä on jo kulunut mona, sillä aina jossain vaiheessa Retu kaluaa tuon keskiosan kokonaan pois ja jäljelle jää vain kantatut reunat. Tosin kotona Suomessa tuo kantti-rinkula on edelleenkin yksi parhaista leluista.

Tällä viikolla oli Furshtatskaja ulitsan, eli meidän kotikadun viralliset avajaiset kanuunanlaukauksineen. Paikalla oli tietenkin Pietarin kuvernööri Valentina Matvienko. Ikävä kyllä tuo oli keskellä päivää, joten enpä päässyt näkemään, mutta tässäpä linkki netissä olevaan uutispätkään.
http://www.tv100.ru/news/Posle-rekonstrukcii-otkrylas-Furshtatskaja-ulica-13840/

Tästäkin remontista saamme kiittää kaasuyhtiö Gazpromia... tuntuu olevan tässä maassa se taho, jolta raha ei vielä ole loppunut. Ja kuten hesaristakin tällä viikolla saatiin lukea, on päätös Ohta-centerin rakentamisesta nyt saanut siunauksensa ja lupa on rakentaa siis 403 metriä korkea torni... ( tästähän jo laitoinkin aikaisemmin linkkiä Ohta-centerin sivuille).

Täällä on nyt myös tehty lakialoite koirien kuonokoppien käytöstä. Koska kesällä on ollut parikin traagista koiraonnettomuutta, jossa toisessa kolme suurta (jokin afrikkalainen rotu) koiraa raateli lähes hengiltä 13-vuotiaan pojan. Lain seurauksena kaikkien yli 30-senttisten koirien tulisi kulkea kuonokopalla varustettuina ja remmikin saisi olla vain 40-senttinen. Nähtäväksi sitten taas jää, kuka tuotakin lakia sitten valvoo, täällä kun tuo koirakuri muutenkaan ei mikään kovin kummoinen ole...

Hmmm.... ymmärrän kyllä toisaalta tuon ihmisten paniikin, mutta sitten toisaalta taas aika rankka kollektiivinen rangaistus kaikille niille koirille ja koirien omistajille, joiden koirat osaavat käyttäytyä. Noh, niin vannoi tässäkin tapauksessa jopa koirien naapurit, että ne olivat mitä ihanimpia ja hyvin kasvatettuja ja lapsiin tottuneita. Mutta minkäs sitten teet, kun tuollaiset "hurtat" sitten saavat laumana hulluuskohtauksen. Ei tuossakaan tapauksessa auttanut mikään, yksi koirista ammuttiin siihen paikkaan.

Ensimmäiseksi täällä ehkä kannattaisi kiinnittää huomiota ylipäätään irti kulkeviin koiriin, sekä kesyihin, että sitten noihin kodittomiin... Täytyy todeta, että yleensä täällä ihmisten koirat osaavat todellakin käyttäytä jos irti kulkevat puistoissa, mutta täytyisihän omistajan sitten ymmärtää sekin, että jotkut ihmiset todellakin pelkäävät niitä koiria, eikä siihen sitten auta mikään selittely, että tämä on ihan kiltti... Kyllä minäkin tiedän, että Retu on kiltti, eikä oikeasti tee mitään, mutta haukkuu muita koiria koska pelkää itse... Mutta koska se lähtee kun nato-ohjus toisia koiria kohti -koska hyökkäys on paras puolustus, en todellakaan enää viitsi pitää sitä muiden läsnäollessa irti....

Tänään kävimme Kirsin kanssa ihastelemassa täkäläisillä koru-messuilla. Eipä meillä oikein ollut varmuutta millainen se tapahtuma oli, mutta hetken siellä oltuamme tajusimme, että nyt ollaan muuten "harakoiden" paratiisissa :-) Koruja ja korukiviä oli Stiglitsan taideteollisen koulun tiloissa niin paljon näytillä ja myynnissä, että siinä sitä oli ihmettelemistä.... Ja nämä messut järjestetään kuulemma joka kuukausi... Jotta sinne vaan kaikki koruista kiinnostuneet, ei voi kuin suositella!! Ja huom. rahaa kannattaa ottaa mukaan :-)

15.9.2009 Intiaanikesää ja apina-asiaa

2009-09-15T07:32:00.008+04:00

Tämä loppukesä onkin ollut oikein intiaanikesä, tai niin ainakin radiossa hehkuttavat. Eivätkä kyllä ole väärässä, sillä olemme saaneet nauttia vallan hienoista aurinkoisista ja lämpimistä keleistä, niin kuin Suomessakin. Sitä viimeistä lämmintä päivää on povattu jo pidemmän aikaa, mutta eipä tuo nyt vielä niin kovin kylmä tuo keli ole ollut. Hieman jo tosin pilveen vetää.

Kaiken lomailun päälle sain sellaisen lievän lenssun, ei mitään nöf nöf:iä, mutta sen verran kuitenkin oli veto pois, ettei ainakaan juoksemaan tehnyt mieli. Nyt kuitenkin on taas tossuille käyttöä. Lauantaina juoksin paikallisen Naisten kympin, joka lähti tietenkin palatsiaukiolta. Sääennustus ei onneksi pitänyt paikkaansa ja tihkusateen ja kylmähkön kelin sijaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Ja sehä tiesi sitä, että väkeä riitti. Arviolta 15 000 juoksijaa/kävelijää liikkeellä. Ja kyllähän se oli aika mahtava se ihmisvirta kun ekalta sillalta katsoin taakse Nabereshnajalle.... Paljon oli porukkaa katujen varsillakin kannustamassa, joten ihan kiva tapahtuma on kehkeytynyt tuosta pääosin suomalaisten firmojen sponssaamasta juoksusta. Ja mikä parasta, vielä ei ainakaan tarvitse maksaa osallistumismaksua. Kaippa senkin joku kohta keksii, että ompa oiva rahastuskeino....

Eilen sitten toteutui pitkäaikainen haave päästä urkkimaan minkälaisissa oloissa venäläiset saattavat asua. Illalla kymmenen aikoihin Simo hihkaisi kylppäristä, että "Nonniin... nyt tulee vedet läpi yläkerrasta!" Kääk, ehdimmehän jo vuoden asuakin ilman vesivahinkoa! No ei muuta kun yläkerran ovelle kolkuttelemaan. Ennen pitkää sieltä joku tuli oven taakse kyselemään, jotta kuka siellä. Siinä sitten taas loistavalla venäjälläni (joka näköjään häviää hädän tullen päästä täydellisesti...) selittämään, että teillä on jotain feelua putkissa. No ilmeisesti tytön äiti tuli päästämään minut ihan sisälle katsomaan, ettei heillä mikään vuoda ja ihan kuiva lattia kylppärissä ja keittiössä.

No jep jep... tämä havainto siis jees, mutta muuten vetikin sitten aika sanattomaksi se kämppä.... Siis aivan järkyttävässä kunnossa!!! Mieleeni tuli, että onkohan siellä tehty minkäälaista remppaa sitten vuoden 1924, jolloin talo on rempattu täydellisen rappion jäljiltä.... No ehkä jotain on tehty, mutta ei kyllä heti tule mieleen mitähän se olisi... Parketeista oli jämät jäljellä ja jotain muovimattoa irvisteli siellä täällä... Kylppärin katosta osa oli auki ihan sinne alkuperäisiin 1856 rakennettuihin rakenteisiin asti.... Ja sellainen tummanpuhuva käytävä.... Enpä ehtinyt/kehdannut siinä kovin kauan tuijotella paikkoja, mutta ehkä ilmeeni saattoi paljastaa jotain hienoisesta hämmästyksestäni :-) Kotiin tullessa tuli mieleeni, jotta onpahan todella vastakohtien maa..... Vielä kun pääsis ottamaan siitä kämpästä valokuvat :-)

No vedentulo onneksi lakkasi, ja vuokraisännän sijainen lupasi tulla tänään katsomaan mikä on homman nimi. En ole tainnutkaan kertoa, että meidän vuokraisäntämme, Dima perheineen muutti noin kolmeksi vuodeksi Itävaltaan. Vuokraisännän virkaa hoitaa nyt sitten Igor, joka ei puhu kun venäjää :-). Varsin mukavalta ja auttavaiseltahan tuo vaikuttaa, ja on nyt oppinut puhumaankin ihan selkeästi, kun aluksi kerroin, että ymmärrän kyllä, kunhan puhuu selkeästi ja hitaasti. (Olen huomannut, että miehet usein puhuvat nopeammin ja epäselvemmin, eivätkä välttämättä huomioi, että suomalaiselta tuo venäjän ymmärrys ei aina ihan niin helposti suju.)

Igorillahan on mielenkiintoinen ongelma. Heillä on kämppä Suomessa, Lemillä ja he käyvät siellä lähes joka viikonloppu. Mutta ongelman asiasta tekee se, että heillä on lemmikkinä... apina! (koko perheen on siis vaikea yhtäaikaa matkustaa Suomeen, kun hoitopaikkoja apinalle saattaa olla vähän vaikea löytää...) Kerroin kyllä heti alkuunsa, ettei Suomeen kyllä voi apinaa tuoda, käsittääkseni sellaisen pitäminen lemmikkinä on Suomessa laitonta. No Igor ei kyllä pienestä masennu, vaan on oikeasti valmis vaikka maksamaan jollekkin joka viitsisi nähdä vaivaa ja selvittää perinpohjin, jotta mitä kaikkia rokotuksia ja papereita tarvittaisiin, jotta sen apinan voisi tuoda Suomeen. Kyseessä on sellainen parin nyrkin kokoinen eläin, ilmeisesti ei mikään harvinainen rotu ja on kuulemma 7 sukupolvea taaksepäin syntynyt eläintarhassa. Mikrosirukin löytyy.

Ikävä kyllä lainsäädäntömme on tässä asiassa niin tiukka, että kun soitin rajaeläinlääkärille, hän vain naurahti ja sanoi, ettei tule apina kyllä rajan yli... Ja EVIRA:lta tuli myöskin hyvin tiukka EI. Yksityishenkilö ei kertakaikkiaan saa apinalle tuontilupaa Suomeen. Sitten pitäisi vielä saada Igor ymmärtämään, että harva todellakaan viitsi alkaa hakata päätä seinään viranomaisia vastaan Suomessa, vaikka olisi millainen palkkio luvassa. Eipä kait meillä turhaan ole maine kilttinä ja EU-direktiivejä orjallisesti noudattavana maana.

Mutta me Simon kanssa ainakin haluamme ehdottomasti käydä tutustumassa tähän apinaan, ja varmasti vielä kutsun saammekin.

Igor kävikin tänään vedenvalumisongelmaa ihmettelemässä putkimiehen kanssa ja sainkin häneltä luvan laittaa muutaman kuvan heidän lemmikistään.

Rodultaan tuo on Common Marmoset . Ei ole uhanalainen laji.

28.8.09 Paluu arkeen

2009-08-28T22:37:00.003+04:00

Oli kiva lomailla pari viikkoa, kenestäpä ei... Kotonakin ehti olla muutaman päivän ja kelithän olivat vallan mainiot jopa Suomessa. Kesäretkeiltyäkin tuli tuossa Savossa, ja siellä tuli niin sanotusti otettua "löysät pois"... Tämä viikko onkin mennyt toipuessa... Ei sitä enää noin vaan jaksa kahta yötä hillua ja aamukasilta heti olla reippaana päivän aktiviteetteihin :-) Mutta kiva reissu oli, kiitos vain järjestäjille!!

Paluu Venäjälle laittoi taasen kerran ihmettelemään tätä byrokratiaa... Tähän mennessä ei kukaan ole ollut Venäjälle päin tullessa ollut yhtään kiinnostunut koirista. Nyt sitten alkoi kysely, että onko koirat suomalaisia. No sitten pitää mennä papereiden kanssa tuonne hakemaan joku spravka. Jaa mikä?? Ei ole koskaan tarvittu mitään sellaista?? Vastauksena olankohautus ja jossette mene, niin sitten ette myöskään mene tästä läpi. Että sellasta asiakaspalvelua. Yritin sitten kysyä tarkemmin, että niin minne pitää mennä, kun oli niin epämääräisesti huitaissut vain. No nyt huitaisi uudelleen, että tonne isoon taloon ja käänsi selkänsä samantein. Siinä sitten päätä raapiessani tein havainnon, että rekkojen takaanta ehkä sittenkin pilkottaa jonkun rakennuksen katto. Elikkä sinne sitten kiemurtelemaan rekkojen välistä.

Kun avasin oven, niin meinasin kyllä kääntyä siltä seisomalta takaisin....Halli oli täynnänsä ei niin hyväntuoksuisia rekkakuskeja ja joka luukulla jono... Ööö tuota.... No pakkohan se oli sitten kysäistä ensimmäiseltä vapautuvalta luukulta, jotta mihin pitää mennä. Näyttikin sitten sen oven minne mennä. No eläinlääkärin huonehan se oli, jossa istui tietokoneen ääressä kaksi naista. "Teillä on varmaankin koira?" "Daa, kaksi" "Kaikki ok?" "Daa" Sitten rouva leikkasi pienen paperinpalan kahtia, löi siihen leiman ja raapusti jotain. Tämän hän teki kaiken selin minuun istuen vilkaisemattakaan koirien papereita... Ja eikun sitten menoksi. Mutta eihän tätä voi kuin kummastella aina vaan....

Ihana oli havaita, että kotikatumme on vihdoinkin kesän myllerryksen jäljiltä valmis. Ja vau, täytyy sanoa, että on varmaan yksi komeimmista vanhan Pietarin kaduista! Kävelykatu on saanut varsin juhlallisen valaistuksen, kerrassaan kultakoristeiset vanhanajan lyhdyt. Mikäpä on tällä kadulla nyt kuljeskellessa ja maleksiessa, kuten nämä täkäläiset iltaisella aikaansa viettävät. Luulisin, että penkit tulevat kadulle vasta ensi keväänä takaisin.

Tulipa muuten taas ilmottauduttua ensi vuoden Tukholman maratoonille, joten talven vapaa-ajan ongelmatkin on ratkaistu :-) Voipi vaatia hieman motivaatiota täällä treenata sen loskakelin yli, mutta täytynee sitten käyttää luovuutta lajivalinnoissa ja tarvittaessa siirtyä sisätiloihin...

Kelit ovat vielä olleet mukavan lämpöiset elokuuksi, ja viikonlopuksikin on luvattu ainakin lauantaille hyvää keliä. Ei muuta kuin vielä ulos nauttimaan auringosta!

28.8.09 Kreikka, Lefkas

2009-08-28T20:04:00.008+04:00

Kylläpä on taas elokuu vilahtanut ohi hurjalla vauhdilla, mutta niinhän se yleensä aika tekee, kun on kaikkea kivaa ohjelmassa. Olimme viikon Kreikassa, Lefkaksella, ja tässäpä nyt vähän raporttia tuolta matkalta.

Hotelli oli todella kiva, pieni ja aivan meren rannalla, silti oli myös oma uima-allas. Satuimme Simon kanssa saamaan huoneen, jossa oli koko hotellin suurin parveke :-) ja mikäs siellä illalla istuskellessa ennen ruokailua, kun maisematkin hivelivät silmiä...

Lefkas on tunnettu jylhistä maisemistaan ja hienoista rannoistaan. Saaren komistus on tämä Porto Katsiki, jonne teimme yhden ekskursion. Silmiä hiveli kyllä maisemat, mutta elokuisesta ajankohdasta johtuen, väkeä vain oli hieman liikaa ja tuo rantakin oli sen verran suojaisa, ettei tuuli juuri osunut, joten tuli hieman sellainen pätsi-olo. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Ellun kanssa etsimme vessaa, ja totesimme niiden karmaisevan kunnon, ja pääteltyämme, jotta missä ihmiset sitten "asioivat" alkoi tämän paikan viehätys aika lailla karista, ja päätimme jatkaa vähän väljemmille vesille...

Kulkuvälineeksi vuokrasimme neljäksi päiväksi auton. Olimme onneksi ajoissa heti kyselemässä sitä vuokraamosta, joten meillä kävi tuuri ja saimme käyttöömme uuden Opel Astra avoauton. No autohan oli hieno, ja kattomekanismi melko "scifi", mutta tehoiltaanhan se olisi voinut olla hieman ärhäkkäämpi peli noissa vuoristomaisemissa. Välillä vähän jopa nolotti, kun hädin tuskin päästiin ylämäessä skoottereista ohi :-) Sille kattomekanismille ei kyllä povattu kovin pitkää ikää noin pölyisissä olosuhteissa.

Muutoin liikenne oli ihan suhteellisen sujuvaa, Nidrin kylä tosin oli ruuhkainen, koska viikonlopulle sattui kreikkalaisten viettämä Marian ylösnousemuksen päivä, ja Italialaisten turistien lisäksi kylä täyttyi kreikkalaisilla. (huom, venäläisiä ei ollut yhtään, ja suomalaisiakin vain kourallinen).

Kuitenkin mutkaisilla vuoristoteillä ajellessa täytyy pitää varansa, sillä mutkan takana saattaa tepastella lammaslauma tai sitten vaikka papparaiset taluttavat mopon selästä hevosta tien poskessa. Mitä vain voi tulla tuollakin vastaan. Ja tulihan siellä. Tämä koira Porchen kyydissä näytti nauttivan lampaan tuoksusta :-)

Olin alkulomasta vielä reipas ja heräsin anivarhain juoksulenkille. Taasen täytyy todeta, että nämä aamuhetket nousevan auringon seurassa ovat kyllä elämän tähtihetkiä. Aivan mahtava fiilis kun ilma on kuin linnun maitoa ja vilkas turistikylä vielä uinailee ja vain paikalliset heräilevät aamutoimiin, muutaman hullun turistin juostessa rantakatua pitkin kellon ollessa vasta hieman yli seitsemän.

Lefkaksella sijaitsee jälleen yksi välimeren (maailman ?) parhaista surffausrannoista, joten sinne tietenkin suuntautui meidän talouden nokka kolmena päivänä. Aluksi näytti ettei tuulta tule, ensimmäisenä päivän odottelimme jopa neljään saakka, ennen kuin sitten todella tuuli yltyi. Olisi ollut hyvä leppeä tuuli alottelijan harjoitella, mutta jostain syystä en vielä tuolloin syttynyt, vaan vasta kolmantena surffiranta-päivänä sitten minäkin uskaltauduin taasen kokeilemaan. Onhan se hauskaa puuhaa, mutta melkoisen vaikeaa. Nyt tosin sitten tuuli laantui ennen kääntymistään lähes kokonaan, ja jopa minä aloin turhautua siellä laudalla seisomiseen. Ajattelin huilaavani hetken ja palaavani sitten takaisin, mutta eipä sinne sitten enää noviisilla ollut asiaa, kun se tuuli taas sai käännyttyään voimansa kerättyä. Mutta Simo oli taas onnellinen!!

Nouseeko se purje sieltä vedestä vaiko eikö? Yllättävän vaikea hetki tämä, kun purje makaa painavana vedessä ja olo on hieman hutera tuossa laudan päällä...

Jep, nousi se ja todistettavasti olen myös pysynyt pystyssä laudan päällä purje pystyssä. Kääntämisen salatkin alkavat pikku hiljaa aueta, tosin nyt vaan tarttis päästä harjoittelemaan oikein kunnolla. Ihan kiva laji, mutten kyllä tunne mitään vetoa lähteä Suomen tummiin ja kylmiin vesiin räpiköimään, eiköhän pidetä tuo tuollaisena aurinkoisten ja lämpimien seutujen lajina!

Ja tässä sitten mallia näyttävät hieman kokeneemmat hurjapäät. Vauhti noilla näytti olevan melkoinen. Täytyy kyllä hattua nostaa, kova laji, jossa koko kroppa joutuu taatusti hommiin!!

Tässä Simon tyylinäyte. Valokuvauksen kannalta tämä ranta ei ollut ihan niin ihanteellinen kuin siellä Karphatoksella, sillä täällä nuo eivät käyneet ihan niin lähellä rantaa välttämättä kääntyilemässä.

Maanantaina vietimme päivän merellä tällä Odysseys- nimisellä paatilla. Vierailimme mm. läheisellä Meganissin saarella, jossa olikin aistittavissa sellainen rauhallinen, tunnelmallinen kreikkalainen pikkukylä-meininki, ilman valtaisaa turistimassaa.

Kreikkalaissetien keskustelua kun sivusta seuraa, niin voisi kuvitella, että kyseessä on suurempikin riita, sen verran on äänekästä sananvaihtoa ja käsillä huitomista. Epäilen kuitenkin, että tämä on vain heidän tapansa keskustella...

Kuten oppaamme kertoi, saaren väki alkaa olla iäkästä. Tätä mammaa katsellessa sen kyllä uskookin. Tosin mietimme myös sitä kuinka paljon tuo aurinko ja rankka elämäntyö heitä vanhentaa lisää, joten emme lähteneet arvailemaan ikää sen tarkemmin...

Vierailimme paikallisessa oliiviöljytehtaassa, joka on toiminnassa marras-joulukuussa. Tämä ei taida täyttää ihan kaikkia EU:n siisteys- ja hygienianormeja, mutta oppaamme kuitenkin painotti, että tämä johtuu siitä, että väki on niin iäkästä, eivät he enää jaksa niin puunailla paikkoja ja toisekseen, tämä on "puhdasta likaa", ei ole kemikaaleja ei!!! Opimme myös, että oliiviöljy tulee aina ostaa peltitölkissä, ei turisteja varten tehdyissä hienoissa vaaleissa lasipulloissa kauniine etiketteineen, sillä öljy ei saa olla valon kanssa tekemisissä... Aina oppii jotain uutta.... Vaikka tuohan kyllä on ihan järkeenkäypää.
Matkalla kohti Nidriä poikkesimme vielä ihailemaan Onassisten omistamaa Skorpio-saarta. Mikäpä tuolla on ollut ollessa! Tällähetkellähän saari kuuluu Athina Onassikselle, jonka suuri intohimo esteratsastus vie rouvan kaiken vapaa-ajan (ja sitähän kai riittää...) Huhu on liikkeellä, että hän haluaisi myydä tämän saaren, mutta sille ei ole mitään varmistusta. Arvailla vaan voi kuinka paljon tuosta saapi maksaa :-)

Ja sitten näitä paatteja!! Näillä oli jokin erikoislupa ankkuroitua Skorpiolle. Keitä lienvät jotain köyhiä :-)

Kyllähän noissa jahdeissa puolensa on. Ei tarvitse tosiaankaan ahtautua turistien kansoittamille ahtaille rannoille, vaan voi kaikessa rauhassa ankkuroitua tällaisten vaatimattomien luoksepääsemättömien rantojen kupeeseen ja viettää päivänsä autuaan tietämättömänä tavallisen rahvaan murheista.... Huoks!!!

Mutta kaiken kaikkiaan oikein mukava ja rentouttava loma, kiitos vain vielä kerran Akille ja Ellulle, joiden kanssa on aina yhtä mukavaa reissussa!! Ja tässäpä vielä kuva johon kiteytyy koko kreikanmatkailun kulinarismi!! NAM! Ja todettakoon vielä, että Lefkaksella ei ainakaan kitsasteltu Kreikkalaisen salaatin koossa....

4.8.2009 Talovanhuksia ja Madonnaa

2009-08-04T21:49:00.012+04:00

Oli sitten iltakävelyllä tai päivälenkillä Nevan rannalla -vakionäkynä ovat kalastajat... Ei ole minulle selvinnyt, jotta mihin käyttöön kalat menevät, mutta nähdäksemme saalis ei ole koskaan ollut mikään ihmeellinen, sellaisia pikkusinttejä, mitä lie kuoreita sieltä nyhtävät. Joskus ollaan bongattu vähän isompi ahven jollain onnekkaalla. Lieneekö pääasia ollenkaan tässä lajissa se saalis vaiko vain ajanvietto leppoisasti "kalastellen" ja olutta siemaillen. Toisaalta, kyllä siinä joku juttu täytyy olla, kun monella papalla on rivissä monta vapaa ja siinä sitten niitä kyttäilevät.
Leppoisana kesäiltana kävellessämme bongailin vähän näytille näitä kauniita talovanhuksia. Moninaiset ovat yksityiskohdat ja koristelut näissä vanhan Pietarin taloissa.

Sääli vaan kun monen rakennuksen kunto on todellakin päässyt rapistumaan, mutta pikkuhiljaa niitä korjaillaan, mistä lie sitten rahoitus, kun harva asuintaloista on asuntoyhtiöitä. Olen miettinyt, että pakko kai kaupungilla /valtiolla on olla joku rahasto, josta näihin talojen kunnostuksiin voi rahoitusta saada.

Tässä on näkymä Liteyiniltä. Onneksi tämänkin vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella on vain noin neljäkerroksisia taloja, sillä epäilen, että jos olisi 6-7 kerroksisia, niin silloin pakokaasut jäisivät vieläkin pahemmin leijumaan meidän hengitettäviksi. (Huomenna muuten saadaan duunissa kuulla luento aiheesta ilmanlaatu Pietarissa. Saas nähdä viitsiikö sitä sen jälkeen enää täällä lenkille lähteäkkään....)

Näitä yksityiskohtia rakennuksissa ei voi olla ihailematta. Tämänkin parvekkeen sadevedet valuvat näiden kalojen (?) suusta ulos, tai ainakin niin minä olettaisin.

Sisäpihoille on aina kiva kurkistella. Sieltä saattaa pilkahtaa joko vihreä hyvin hoidettu keidas taikka sitten vain ihan karu asfalttipiha ränsistyneine talonseinineeen...Yllättävän monen talon sisäpihalla saa parkkeerata autot.

Ehkäpä tämän sivukujankin talot saavat vielä joskus vähän ehostusta pintaansa.

Tuolla Furshtatskayan toisessa päässä on tämä vihreä rakennus jota ilmeisestikin aiotaan remontoida, ainakin sinisestä aidasta päätellen. Ainakin tässä on ollut joskus elokuvateatteri, mutta lieneekö kuitenkin kirkko ollut alunperin.

Sunnuntaina kävimme katsomassa Madonnan konsertin palatsiaukiolla. Tein koko viime viikon ylitöitä ja etukäteen päättelin, että eipä sieltä töistä kannata aikaisemmin lähteä kohti palatsiaukiota, ennen kuin puoli yhdeksältä, jolloin sunnuntaiduunit loppuvat.

Kun lähdin töistä, vettä tuli taivaan täydeltä.... Näyttipä kerrassaan kehnolta ulkoilmakonsertti-keliltä. Pääsin kolmen kilometrin matkan kyydillä töistä, joten eipä tarvinnut sateessa tarpoa, vaikka sadetakilla olinkin varustautunut. Siinä sitten kun tein vielä viimeisen lenkin päästäkseni oikeasta portista sisään, sade loppui... kuin seinään....

No niinhän siinä kävi, että taas tehtiin "Moskovan olympialaiset", elikkä todellakin olivat taasen lentokoneella käyneet roiskimassa mitälie kemikaaleja taivaalle, ja avot - tulkoon valkeus! Tällä kertaa tästä on sen verran jo jopa faktatietoa, että ihan lehtien nettisivuilla asiasta kirjoittivat. Kyllähän sitä siellä aukiolla vähän ihmettelinkin, kun jokapaikassa muualla oli pikimustat pilvet, mutta palatsiaukion päällä lähes kirkas taivas... aika aavemaista suorastaan.... Tarina ei kyllä vieläkään kerro, mitä se mömmö on, mitä sinne taivaalle roiskitaan. Kiva olisi myös tietää, jotta miten se toimii käytännössä noinkin hyvin, että saadaan kohdistettua ajallisestikin juuri sen parin kriittisen tunnin kestoiseksi. Myös kyllä vähän kiinnostaisi tietää sen ympäristö- ja terveysvaikutukset....

Madonnan esiintyminen myöhästyi aiotusta ilmeisesti sateen vuoksi siis melkein tunnilla, ja sehän sopi minulle, sillä ehdin paikalle varsin mainiosti, enkä joutunut kuin puolisen tuntia seisoskelemaan tyhjän panttina siellä. Simo oli tullut paikalle jo vähän aikasemmin Antin ja Johannan kanssa. Simolla ei ollut sateenvarjoa, eikä takkia ja sitä vettähän tuli silloin taivahan täydeltä.... No onneksi keli oli lämmin, niin ei tullu liiemmin vilu.

Ja vilu ei taatusti tullut Rouva Popin kuningattarellekkaan, sen verran oli eläväistä sorttia. Täytyy vaan myöntää, että ihan järjetön kunto tosiaan täytyy olla daamilla, kun jaksaa pari tuntia tanssia ja laulaa siinä sivussa hengästymättä...

Itse musiikillinen anti olisi voinut tältä ei niin himo-madonnafanilta jäädä vähän köyhäksi, ellen olisi juuri viimeviikolla päättänyt hankkia sitä viimeisintä Madonnan levyä. Hyvä päätös, sillä suurin osa biiseistä olivat tältä uudelta levyltä. Kivempi olla konsertissa, kun on edes hieman hajua biiseistä.

Sitä en sitten tiedä, mitä jäi Eremitaasin taideaarteista jäljelle sen valtavan bassotärinän jäljiltä....

Tälläkin konsertilla oli täällä nimittäin vastustajansa. Olen jostain lukenut, että haluaisivat palatsiaukion pois Unescon maailmanperintölistalta, jotta luvat megaluokan konserttien pitämiseen irtoaisivat helpommin. Vastustajat taasen eivät missään nimessä halua näitä tuonne enempää. Yksi syy on myös se, että aukio on niin sanotusti ei kenenkään maata, ja artistit käyvät keräämässä voitot, kun taas kaupunki joutuu kuitenkin järjestämään sinne kaiken infran, saamatta kuitenkaan mitään suurempia tuloja esim. vuokrana. Katujen varsille ripustettujen Madonnan konserttijulisteiden päälle oli täällä jossain sutaistu tarrat "Häpeällinen tapahtuma"....

Moni varmaan moittii rouvaa cooliudesta, ja siitä, ettei ottanut kontaktia kauheasti yleisöön. No tuohon en voi muuta todeta, kuin että tämän kokoluokan showssa nyt en odotakkaan mitään tosi läheistä kanssakäymistä, varsinkaan tuon tason "diivalta". Ei tuota nyt parhaalla tahdollakaan,voi verrata johonkin intiimiin klubikeikkaan, jossa ehkä artisti "tsättäilee" mukavia yleisön kanssa.

Kyllähän tämä nykytekniikka tekee näistä megakonserteista ihan huikeita, ei sille mitään mahda, että pakko on ihailla ja miettiä hiljaa mielessään, jotta montakohan ihmistä tämäkin setti on kaiken kaikkiaan työllistänyt. Tosin kuten nyt muistamme Ranskan tapahtumat, niin onhan tälle hulluudelle jo ainakin pari henkeä uhrattu. Toivottavasti Helsingissä kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Pietarin konserttia oli seuraamassa noin 50 000 henkeä. Tuolla aukiolla se määrä ei tosin tunnu vielä missään. Vasta sitten kun porukka purkautui pois ja kävelimme autoilta suljettua Nevskiä pitkin ja vilkaisimme taaksemme niin sillon kyllä oli pakko äimistellä sitä ihmismassaa. No onneksi Nevski on leveä katu :-) Täällä ei muutenkaan tarvitse jäädä ihmettelemään, jotta millähän sitä suoriutuisi kotiin... ei muuta kun känny pystyyn ja siihen pysähtyy heti kolme autoa, ja parilla sadalla ruplalla pääsee nätisti kotiin. Varmaan halvemmallakin, jos jaksais tingata kauemmin.... Nytkin osui oikein puhelias heppu ja matka sujui konsertista rupatellen.

Hesassa voi todellakin olla mielenkiintoista sen ihmismäärän poistuminen sieltä konserttipaikalta....

Nyt pitäisi sitten jaksaa vaivaiset kolme (tai kaksi ja puoli) päivää töissä ja sitten alkaa loma!! On se vaan kumma, että vaikka on viime vuoden saanut lomailla, niin taashan se loma maistuu :-) Varsinkin kun tiedossa on Kreikanmatka :-)

Tässäpä linkki pieneen ei mitenkään hyvälaatuiseen videoon Madonnan konsertin ensihetkistä.

Jos kaistanleveyttä riittää, kannattaa valita se Näytä HQ video....

24.07.2009 Heinäkuun helteitä....

2009-07-24T08:24:00.002+04:00

Tänä kesänä on kyllä ollut selvästi paremmat kelit kuin viime vuonna täällä Pietarissa. Vaikkei nyt ihan taivaan täydeltä aurinko paistaisikaan, niin lämmintä on riittänyt, välillä jopa helteitä.

Viime viikonloppuna meillä kävi Simon sisko Outi perheineen kylässä. Koska meillä on nyt sitten se hetki kesästä, että kuuma vesi on katkaistu huoltotöiden ajaksi (n. 2 viikkoa, tämä tapahtuu joka kesä kaikissa kaupunginosissa vuorotellen...), eikä meillä siis ole boileria tässä kämpässä, ajattelimme, että olisi hyvä idea tutustua lauantaina paikalliseen Akvaparkkiin. Ja olihan se ihan jees. Liukumäkiä oli ihan riittävästi, ja hauskaa oli muillakin kun vain jengin nuorimmalla, 7v. Niklaksella. Seuraavan kerran kyllä kannattaa sinne mennä ehkä hieman aikaisemmin aamupäivästä, sillä väkeä alkoi olla iltapäivällä melkein tungokseen asti.

Nyt myös ymmärrän miksi venäläisillä on suomalaisesta saunasta se käsitys, että se on todella kuiva ja kuuma. Saunaosastolla oli turkkilainen sauna, venäläinen sauna ja jotain muita höyrysaunoja ja lisäksi kaksi suomalaista saunaa. Toisessa lämpötila 80 astetta ja toisessa 100 astetta. Saunoissa sinänsä ei ollut mitään moitteen sijaa, mutta kun ei saanut löylyä heittää.... Istu siellä sitten kuivassa sata-asteisessa sähkösaunassa ja nauti!!!

Sunnuntaina kävimme Simon kanssa illansuussa rullaluistelemassa. Keli oli kerrassaan loistava, eikä kyllä voi moittia täkäläisiä reittejäkään. Rantakadun asfaltti on kerrassaan loistava eikä liikenteestä tarvitse välittää. Ja ennenkaikkea turvallisen tasaista, ei tarvitse olla huolissaan jatkuvasta jarruttelusta. Välillä kyllä on suunnittelijoilta päässyt unohtumaan kevyt liikenne... Siltojen kohdilla saattaa olla hieman haasteellista päästä kadun yli, ja joutuu sitten kapuamaan jotain alikulkuja tai sitten kiertämään isonkin lenkin, ennen kuin uskaltautuu katua ylittämään. Nämä täkäläiset ratikkakiskot kun on hieman haasteellisempia ylittää kun Helsingissä. Muutaman kerran niissä meinasin olla nenälläni. Ihan sitä kyllä nostaa hattua niille kuskeille, kun saavat ratitkat pysymään niillä kiskoilla :-) Matkaa taittui 25,5 kilometriä, taasen osoitus, että kyllä tämä vaan on mittasuhteiltaan suuri kaupunki, kun emme mielestämme kovin kaukana käyneet.

Ensi viikolla on taasen ylitöitä ja sehän tietää taas sitä, ettei muuta elämää sitten olekaan... No ehkäpä sen kestää, kun pitää tulevan Kreikanmatkan mielessä :-) Enää alle kolme viikkoa, JIIHAA!!!

09.07.09 Heinäkuu - muttei helteitä...

2009-07-09T07:45:00.002+04:00

En ole kadonnut maan alle, vaikken hetkeen aikaan olekaan ehtinyt kirjotella! Viime viikon teimme taasen ylitöitä, ja sehän merkitsee siis, että muuta elämää ei kertakaikkiaan ole... Onneksi koirat lähtivät Suomeen mökkilomalle "mummon" kanssa, joten ei niiden tarvinnut nyt kärsiä emännän pitkistä päivistä. No viime kerrallahan koirat osallistuivat ylitöihin, hain ne kello neljän jälkeen töihin illaksi. Meillä kun on onni olla tällaisessa neljän hengen huoneessa, joka on neukkarista tehty, niin koiruudet eivät häiritse ketään.

Edellisviikonloppuna teimme kävimme Simon kanssa kannustamassa tuossa meidän kohdalla nabereshnajalla (rantakadulla) Valkeiden öiden maratoonareita. Kilometrejä juoksijoilla oli takana noin 39 tuossa kohden. Eipä muita kannustajia sillä kohden ollutkaan. Eikä todellakaan mikään Tukholman kaltainen massatapahtuma tuo maratooni täällä. Sinänsä tietenkin vähän harmi, kun ajattelee millainen maratonbuumi maailmalla on menossa ja miten hienot puitteet (-ja tasaiset!!) täällä on. Saisi tosi hienon tapahtuman siitäkin kun vähän markkinoisi. Tällähetkellä juottopisteiden tarjonta on vähän heikkoa ja niitä on harvakseltaan. Yleisöä matkan varrelle ei todellakaan riitä, en tosin tiedä mikä tilanne oli palatsiaukiolla ja jossain Nevskillä... Siellä nyt sitä porukkaa on aina, mutta ymmärtävätkö kannustaa, mene ja tiedä.

Vähän taisivat olla ensin hölmistyneitä kun joku heitä kannusti.... Mutta ainakin saimme monta Sbasibaa ja gratsieta ja irtosi sieltä muutama hymykin, joten taisi olla ihan paikallaan tuo tsemppaus, (ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä sillä on merkitystä...). Ja vielä jaksoi joku kävelemään sortunut pinnistää itsensä hölkkään meidän kannustuksen innoittamana. Suomalaisia varmuudella bongasimme yhden, mutta varmaankin heitä siellä on enemmänkin ollut.

Täällä emme saaneet nauttia ihan yhtä kovista helteistä kuin Suomessa oli, kelit olivat vähän enemmän vaihtelevaiset. Ja viime viikolla olisi meidän puolesta voinut sataa vaikka lunta... whatever... 13,5 tunnin duunipäiven aikana ihan sama.....

Nyt perjantaina lähdetään tekemään pikakeikka Suomeen. Saapi nähdä kuinka kauan menee rajalla, vaiko saanko itseni puhuttua duunin kortilla itseni yli (aina kannattaa yrittää....). Jonot nimittäin näin heinäkuussa ovat siellä melko mittavat viikonloppuisin. Kiva nähdä taas koiruuksia, kyllähän niitä ikävä on, vaikka totuuden nimissä, onhan tämä elämä täällä kaupunkioloissa vapaampaa ja helpompaa ilman niitä, tietenkin, mutta yllättävän hyvinhän nekin tänne ovat sopeutuneet silti.

21.06.2009 CityJuhannus Pietarissa

2009-06-21T16:54:00.005+04:00

Täällä sitä siis ollaan vietetty CityJuhannusta Pietarissa. Äiti tuli torstaina tänne. Nyt ei mitään varsinaista turistikierrosta olla tehty. Sen verran kuitenkin on kiinnostanut nähdä tuo Avtovon metroasema, että käväisimme siellä tänään. Sitä on kait tituleerattu yhdeksi maailman kauneimmista metroasemista. Aika vaikuttaviahan nuo olivat nuo lasilla päällystetyt pylväät siellä, eikä kattovalaisimetkaan ihan vaatimattomat olleet. Ja nämä kuvathan olen ottanut täkäläiseen tyyliin kielloista välittämättä....

Eilen olimme sirkuksessa. Pietarin sirkuksella on pitkät perinteet ja rakennus Fontankan varrella on vanha - se avattiin vuonna 1877. Ja senhän kyllä aistii jo sisälle kävellessä, sellainen aito sirkuksen haju tulvahti vastaan, elikkä eläimethän siellä tuoksahti, sellaiseen tallimaiseen tyyliin.

Täkäläisille lapsille tuo sirkus varmaan on jokavuotinen perinne, aina uuden ohjelman vaihtuessa. Nyt ohjelmistossa on Klovnin syntymäpäivä, joka on ollut niin suosittu, että ohjelma on jo jatkoajalla yleisön pyynnöstä. Yleisön vielä tullessa sisään, katsomossa myytiin näitä ilmapallo-kukkia sekä erinäisiä ledivalo-hyrriä yms. jotka sitten näyttivätkin pimeässä salissa ihan hauskalta katsomossa, kun lapset niitä heiluttelivat.

Ohjelmistoon kuului tietenkin klovnit ja muut sirkusakrobaatit... ja isukeillekin oli katseltavaa niissä vähäpukeisissa tanssitytöissä, jotka aina välillä kävivät vähän jotain vetkuttamassa.

Tämä alakuvassa oleva ohjelmanumero alkoi varsin näyttävästi savujen kera....

Ja jatkuikin ihan perinteiseen akrobaatti tyyliin....

... mutta päättyikin sitten vähän hauskemmin tämän pikkuriiviön häiriköintiin :-)

Nämä koiraesitykset yleensäkin ovat sattuneista syistä aina meikäläisen mieleen näissä sirkusesityksissä. Tämä oli kyllä parhaasta päästä...

Tuon kameliasun alta paljastui tämä taitava kettuterrieri, joka ei muuten ollut ihan nuori enää. Kokenut kehäkettu siis. Olihan siellä sitten krokotiilit, käärmeet ja muut liskot, mutta niistä en kyllä kovin kauheasti innostunut. Merileijonat taasen olivat taitavia.

Enpä muuten ole tainnut mainita, että tämä meidän katuhan on ollut koko kevään ja kesän varsinaisessa myllerryksessä. Tuosta kävelykadusta keskeltä revittiin keväällä asfaltti pois ja sitä on laatoitettu siitä asti, enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Komeahan tästä kadusta tulee, kunhan vaan saisivat joskus valmiiksi...

Viime viikonloppuna kiipesimme Matin kanssa Smolnan kirkon torniin. Aina minäkin itseni noihin korkeisiin paikkoihin kapeisiin portaisiin, joista vielä näkyy alas, tungen itseni, vaikka pahaa tekee kiivetä ja seinää päin voi vain katsoa kun kipuan ylös. No kyllähän nämä maisemat sitten palkitsevat hetkellisen huimauksen sietämisen....

Tässä kuvassa näkyykin muuten hyvin tuo joen toisella rannalla oleva sininen aita, jonka takana olevalle tontille tulee se paljon kohua herättänyt Gazpromin Ohta-center. Käykääpä muuten katsomassa nuo nettisivut. Aikas hieno aloitussivu, huomatkaa kuvan voi katsella aamu-, päivä-, ilta- tai yövalaistuksessa.

Sitten eri asia onkin kokonaan se, että sopiiko tuo yli 300 metrinen lasitorni tähän kaupunkiin ja tuolle tontille... Tällä hetkellä siellä on tehty arkeologisia kaivauksia. Tuolla paikalla on asustaneet jo suomalaiset (ruotsalaiset) jo 5000 vuotta sitten. Ohta-senteriin on tulossa myös aiheesta museo.

16.06.2009 Pietarikierrokset jatkuvat

2009-06-16T22:16:00.006+04:00

Viikonloppuna Pietarin visiitille tulivat Laura ja Matti. Tällä kertaa säätiedotukset eivät onneksi pitäneet ihan kutiaan. Oli luvattu vähän epämääräisesti sadetta ja pilvistä, mutta jo perjantaina keli kirkastui ja alkoi toden teolla lämmetä.

Kävimme pienellä kaupunkikierroksella heti perjantaina. Taas oli väkeä liikkeellä, sillä perjantaina oli Venäjä-päivä, tai Venäjän lipun päivä, tai mikä sen virallinen nimin nyt mahtaakaan olla. Palatsiaukiolla oli konsertti, jota hetkeksi jäimme kuuntelemaan, ja tuntuihan siellä ääntä riittävän. Ihan en ole varma mitä mahtaa Eremitaasin taideaarteet tykätä valtavasta bassotärinästä. Pietarihan käsittääkseni halusi palatsiaukion pois maailmanperintölistalta, jotta olisi helpompi saada lupia megaluokan tapahtumiin... kuten nyt elokuun toinen päivä järjestettävään Madonnan konserttiin.

Lauantaina pukkasi oikein kunnon hellekelin. Suuntasimme kohti Pietarhovia... muutaman muun ihmisen kanssa :-) Olimme vähän myöhään liikeellä ja laivoihin oli jo pitkä jono, joten päätimme lähteä autolla.... No siinä kyllä sitten meni myös tovi jonotellessa ja parkkipaikkaa etsiskellessä. Mutta näinhän se vain on näissä turistikohteissa hellepäivinä, ei voi mitään, sitä väkeä vaan riittää. Ja tuo Pietarhovihan on ihan täkäläisille sellainen ajanviettopaikka, jossa on oiva viettää hellepäivää, elikkä ei siellä kaikki suinkaan turisteja ollut.

Kultaa ja kimallusta riittää tässä pohjolan Versaillesissa ihan ulkopuolella, ei tarvitse edes mennä sisällä käymään kullanhohtoa katselemaan.

Hellettä oli sen 29 astetta, joten mieli kyllä teki vähän vaikka vaihtaa osia tämän patsaan kanssa... ihan kyllä siis vaatteet päällä :-)

Tällä herrasväellä taisi olla ainakin riittävästi päällä tuohon helteeseen. Onneksi puistossa sentään riittää varjopaikkoja.

Lasten riemu on rajaton näissä kavalissa, yllättäen pärskäyttävissä suihkulähteissä. Yleinen luulo on, että joku kivi laukaisee suihkun, mutta eiköhän tuolla pöpelikössä istu joku kopissa painelemassa nappia :-)

Päiväksi puistoon on hyvä valita sopivat kengät, kuten tämä neitokainen oli tehnyt. Eikä suinkaan ollut ainoa lajissaan taasen.

Illalla kävimme jälleen yöllisellä Nevan risteilyllä. Simollekin se oli ensimmäinen kerta. Ja sattuihan siihen paattiin sitten mukaan myös edellisviikonlopun reissulta tuttu Kirsi, joka myös oli tutustuttamassa kavereita pietarilaiseen elämäntyyliin... Ja tässähän hän onkin juuri kiteyttämässä tätä valkeiden öiden filosofiaa.... (tarkimmat ehkä havaitsevat tuon juuri poksahtaneen skumppapullon tuossa kädessä :-))

Näitä yöpaatteja on kanavilla ja Nevalla joka lähtöön. Toiset vähän rauhallisempia ja toiset sitten sitäkin äänekkäämpiä. Tällä porukalla oli kyllä kerrassaan mahtava meno päällä.

Tällä kertaa matkassa oli mukana parempi kamera, joten otoksetkin ovat hieman viimeviikkoista parempia. Aina se vaan on yhtä komea tuo Pietari by Night!

Juuri ennen siltojen nousua tunnelma on tiivis palatsisillan luona. En laskenut montako venettä oli liikenteessä, mutta useampi kymmen niitä siellä killui. (Nyt kun kelikin oli lämmin, eikä tarvinnut olla talvitakkia mukana, kuten edellisviikonloppuna.)

Täällä voikin sanoa sitten ihan kirjaimellisesti että nousi tie pystyyn.... jos ei nimittäin ehdi oikealle puolelle jokea kapakkaillan päätteeksi....

07.06.2009 Limusiiniajelua, sateenkaaria, majakkatulia....

2009-06-07T17:10:00.010+04:00

Viikonloppu meni niin sanotusti "biletyksen" merkeissä. Joukko entisiä työkavereitani (9 henkeä) saapui kauan odotetulle Pietarin ekskursiolle. Tarkoitus tietenkin ottaa ilo irti jälleennäkemisestä, sekä siinä samalla tutustua tähän hienoon kaupunkiin. Osa oli täällä vieraillut ennekin, muutamalle taasen Pietari oli uusi tuttavuus.

Sattumalta keksin, että tässä samalla kadulla, aivan meidän vastapäätä on minihotelli, AustrianYard. Hotelli on kuitenkin niin mini, että huoneita on vaan neljä ja ne oli varattu. Sattumoisin tilanne oli kuitenkin se, että kadun toiseen päähän, USA:n konsulaattia vastapäätä oli valmistumassa heille toinen osa, eli AustrianYard2, jossa on 14 huonetta. Varasin porukalle huoneet ja kävin viikko sitten tutustumassa niihin etukäteen. Kuten arvelinkin, siellä kävi vielä kova kuhina, sillä hotelli oli vielä viimeistelyä vaille valmis, mutta huoneet olivat jo valmiit ja varsin tyylikkäät. Koska hotellilla ei ole omaa keittiötä, on aamiainen vain sellainen "box lunch", mutta kuulemma sillä pääsi hyvin alkuun. Huoneissa oli kuitenkin vedenkeittimet yms, että pystyi teet keittämään. Niin oli kaikki uutuuttaan kiiltävää, että pyyhkeissäkin oli vielä pahviset kaupan laput jäljellä!!

Perjantai-illan ohjelmana oli ensin tietenkin ruokailu. Olin varannut etukäteen meille alkupalat tähän edelleen samalla kadulla sijaitsevaan ravintola Sundukiin, elikkä aarrearkkuun. Pääruoat syötyämme (ja tietenkin hieman sitä paikallisella vodkalla alas huuhdeltuamme...) olikin aika siirtyä illan päänumeroon, elikkä kaupunkikierrokseen 18 paikkaisella Hummeri-limusiinilla. Sen verran on tullut tässä meidän kadulla ja ympäri kaupunkia katseltua noita limukoita, että pakkohan se oli päästä itsekin kerran sellaisen kyytiin.

Kuskiksemme oli osunut erittäin mukava ja leveästi hymyilevä, todellinen palvelualan ammattilainen (joka ei siis ikävä kyllä ole tässä maassa aina ihan itsestäänselvyys...) Yhdessä suunnittelimme reittiä sen mukaan, että tuli tärkeimmät kaupungin nähtävyydet kierrettyä. Kuski avusti tarvittaessa jopa skumppapullojen avaamisessa. Síinä tuli muutamalla pysähdyspaikalla harjoiteltua taas tuota venättä, kuskin kanssa höpötellessä. Onneksi paikalla oli myös Natalia, tämänhetkinen työkaverini, jolta tuo paikallinen murre sujuu hieman paremmin :-)

Tässä kuvassa poseeraa ryhmä rämä, pari puuttuu kuvasta. Menossa mukana myös takana vasemmalla Natalia ja Kirsi, jotka olivat siis tuomassa "paikallisväriä" ja asiantuntemusta Pietarilaisesta elämästä.

Keli vaan oli ainoa huolenaiheeni. Torstain satoi kaatamalla eikä se perjantai ollut yhtään sen parempi. Ja kylmäkin oli... Mutta kuinkas sitten kävikään? Kun saavuimme verikirkolle, pilvien lomasta kesken kaatosateen alkoi pilkistellä aurinko! Ja siitäkös sitten riemu ratkesi, kun saimme tuon sateenkaaren tuohon kirkon kanssa samaan kuvaan! Ja tämähän oli tietenkin ihan etukäteen tilattu juttu... täytyy olla vaan hyvät suhteet ilmanhaltijaan :-)
Jotta ei tämä VIP-kiertoajelu nyt olisi muuttunut ihan normireissuksi, sattuikin sopivasti näissä Vasilinsaaren 32 metrisissä Rostra-pylväissä palamaan tulet. Näin tapahtuu laivaston päivänä, sekä joinain muina meriaiheisina juhlapäivinä. Lieneekö nyt ollut syy kaupungissa ollut kansainvälinen talousfoorumi, joka oli koonnut maan johdon muiden maiden johtajien kanssa paikalle. Myös meidän presidenttimme kävi täällä viikonlopun aikana.

Vaskiratsastajan luona pysähdyksen aikana saimme ihastella myös ilotulituksen... Kuski nauroi ja kysyikin, että tilasitko myös tuon sen sateenkaaren ja tulien lisäksi :-)

Lauantain päiväohjelma olikin sitten vapaa... Siinä tuli muutama kenkäkauppa kierrettyä tyttöjen kanssa. Illalla taasen oli sitten vuorossa ruokailu ja yöllinen Nevan risteily, tarkoituksena nähdä joelta käsin siltojen nousu.

Kelin suhteen tapahtui merkittävä käänne illansuussa: tuuli tyyntyi ja pilvet hävisivät!!! Tästä kyllä on ollut liikkeellä vähän huhuja, että olisivat ihan oikeasti käyneet tekemässä "Moskovan olympialaiset" ja suihkineet lentokoneilla taivaalle jotain, jotta pilvet häviäisivät. Tämä siis siksi, että oli niin merkittäviä vieraita kaupungissa, ja pitäähän silloin olla hyvä keli... No tämä siis on ihan puhdasta spekulaatiota, minkään valtakunnan faktaa ei asiasta ole(, eikä varmaankaan myös tule!)

No yhtäkaikki, hyvä onnemme siis vain jatkui ja saimme ihastella öisen Pietarin loistoa täyden kuun koristaessa yöllistä taivasta!
... eikä tässä vielä kaikki :-D Siinä jo siltojen auettua huomautin Susalle, että katsos, siinäpä meidän ohi ajelee pikku huvijahdillaan joku "Igor kultahammas".... Ja näinhän se oli, meidän paatin pilotti nimittäin tiesi kertoa, että se oli itse toveri Putinin jahti :-D

Naurettua tuli taasen viikonlopun aikana niin paljon, että pitkä ikä on taattu!!! Kiitos teille kaikille menossa mukana olleille ikimuistoisesta viikonlopusta!!! Pietari taisi saada taas muutaman ihailijan lisää, jollen pahasti erehdy.

31.05.2009 Hyvää syntymäpäivää Pietari!

2009-05-31T20:19:00.010+04:00

Tällä viikolla on vietetty Pietarin 306-vuotis syntymäpäivää varsin hulppeassa kelissä. Eilen suuntasimme auton nokan kohti entisiä kotikulmia, Voiton puistoon. Kukkaloisto oli sangen hieno heti näin alkukesästä. Paljon oli porukkaa liikenteessä nauttimassa aurinkoisesta kelistä. Iloksemme havaitsimme, että ovat entisöimässä siellä lammen rannalla olevaa komeaa kivirakennusta, joka olikin päässyt repsahtamaan. Viime kesänä jo ideoitiin Simon kanssa, että tuohon saisi hienon ravintolan. Saapa nähdä mitä siihen tulee.

Illan suussa lähdimme keskustaan, ja siellä oli varsinainen kansainvaellus. Nevski oli autoliikenteeltä suljettu ja väkeä oli valtavasti liikkeellä. Tämä Pietarin syntymäpäiväjuhlinta täällä lähentelee jo hieman meidän vappua, sillä kaikennäköistä peruukkia ja hattuviritystä oli liikenteessä.

Ja pitihän sitä sitten pysähtyä ekspattien vakioterassille, "soorokkiin", elikkä Nevski 40:ssä oleva Kafe Abrikosov... Tuon nimen kyllä havaitsin vasta monen terassikäynnin jälkeen, kun aina vaan puhutaan soorokista. (=sorok =40)

Ja koska keli oli mitä parhain, niin pitihän sitä muutamalla huurteisella juhlistaa :-) Kyllä se vaan on täällä tismalleen sama ilmiö kuin Suomessa, sen yltiö kurjan talven jäljiltä tämä kansa herää eloon ja on ihan uudesti syntyneitä. Katukuvassa se kyllä edelleen täällä näkyy vielä lyhyempinä hameina (roiskeläppinä lähinnä...) ja aina vaan korkeampina korkoina. Luulisi jo että niitä alkaa pian huimata niissä koroissa...

Tänään suuntasimme tietenkin Terijoelle, sillä säätiedotus lupasi hellettä, aivan kuin Suomeenkin. Päivä sujuikin rattoisasti hiekkarannalla muutaman tuhannen muun ihmisen kanssa... Täällä on se hyvä puoli, että koirat saavat ihan kaikessa rauhassa olla mukana eikä kukaan urputa. Retu saikin uida taas oikein kunnolla.

Vuokraisäntämme antoi muuten vinkin, että Komarovossa on järvi, jossa voipi uida, sillä tuo Suomenlahti ei tosiaankaan tuossa Terijoella ole ihan houkuttelvin vaihtoehto, vaikka nämä täkäläiset siellä uivatkin. Kävimme kurkkaamassa sitä järveä, ja toden totta, ihan keskellä pöpelikköä kulki kapea asfalttitie, joka johti järven rannalle. Ja ihan hiekkapohjainen ranta. Retu ainakin kävi heti testaamassa veden uimakelpoisuuden. Hyvä pitää mielessä, jos vaikka haluaa rantapäivän päätteeksi käydä virkistäytymässä. Tänään ei vielä tullut tuskanhiki, sillä pieni merituuli vilvoitti ihanan mukavasti... Tosin siinähän sitten taisi käydä vähän vanhanaikaisesti... selkä nimittäin hieman punoittaa tällä hetkellä... Mutta mitäs pienistä, sillä nyt on KESÄ!!!

25.05.09 Suomen kevättä ihastellessa

2009-05-25T19:05:00.003+04:00

Tuli taasen käytyä Suomessa. Oli taas niin mukavaa nauttia keväisestä kotoisesta luonnosta.

Lenkilläkään ei malttanut musiikkia kuunnella, kun kirkonkylän rantalehdossa satakielet pitivät sellaista mekkalaa, että oksat pois. Paikalle oli sattunut varmaankin toistakymmentä lirkuttajaa, ja tälläkertaa ne jopa istuskelivat ihan näytillä puiden oksilla. Yleensähän satakieltä on vaikea bongata, kun lurittelevat ennemminkin sellaisten tiheiden pöpelikköjen keskeltä. On se vaan mielenkiintoista, kuinka niinkin vaatimattoman näköisestä ja pienestä linnusta lähtee niin mahtava ääni.

Tuomet olivat vielä parhaassa kukassa... Hetken vielä, ennenkuin ne peittyvät ällöttäviin tuomikehrääjän toukkalaumoihin ja harmaaseen seittiin....Kotipihalla rehottaa voikukkameri valtoimenaan... Tulee ihan mieleen taannoinen tv-sarja nimeltä Triffidien kapina... Taitaa olla hävitty taistelu sitä vihonviimeistä rehua vastaan. Muutaman kävin pensasaidan juurelta kuokkimassa, mutta masennuin kun kohtasin aina vain paksumpia ja paksumpia voikukanjuuria, jotka tietenkin rapsakkaasti napsahtivat poikki, luvaten vain entistä ehompaa uudelleenkasvua :-(

11.05.2009 Jälleen voitonpäivä

2009-05-11T17:53:00.004+04:00

Taasen oli ja meni Voitonpäivä, se yksi suurimmista täkäläisistä juhlista. Tällä kertaa emme olleet reippaita ja menneet kaupungille väentungokseen, vaan pysyttelimme kotona ja nautimme lähipuistossa auringonpaisteesta.

Sunnuntaina kävimme Tunisiasta kotoisin olevan luokkakaverini Rashedin, hänen venäläisen vaimonsa Marinan ja tämän opiskeluaikojen ystävän Elenan kanssa tykistömuseossa olevassa Samurai-näyttelyssä. Komiat olivat miekat ja asusteet... eivät mitkään mukavat varmaan päällä tosin...

Näitä toinen toistaan pelottavamman näköisiä tykkejä, tankkeja ja muuta sotarekvisiittaa riittää tuolla museon pihalla vaikka kuinka paljon. Ovatko nämä sitten oikeastaan soveliaita lasten kiipeilytelineitä, sitä sopii ihmetellä.... Mutta ainakin tuntuivat lapset tykkäävän.

Näistä metroasemista ei taida vielä täällä blogissa kuvia ollakkaan. Johtuen ehkä siitä, ettei siellä oikeasti saa kuvata. Kerrankin kun rullaportaissa luin kännykästä nettiä, niin eikös siihen sytkässyt joku vartia selittämään, että ei saa valokuvata. Johon tietenkin tokaisin, että enpä tosiaan kuvannutkaan mitään. No tämä kuva on napattu "uudelta" 5 linjalta ja on uusi asema, mutta kylläkin hyvin perinteiseltä saatu näyttämään. Tuo linja 5 on yhdistetty osasta keltaista neloslinjaa ja muutama uusi pysäkki tulee tuonne etelään päin joskus lähiaikoina (?)

Meitä lähin metropysäkki on siis tuo punaisen linjan Chernishevskaja, joka on juuri ennen Nevaa. Seuraava pysäkki ylöspäin onkin Suomen asema. (Kannattaa taas kokeilla klikata kuvaa, jos vaik sais joitain selvää siitä..)

Tässä taasen ihan normipäivä meidän naapurissa. Kun noita hääpareja tulee liukuhihnalla tuolta vartin välein ja omaiset odottelevat kadulla, niin eihän tästä yleensä juuri kävelemään mahdu normikansa koirineen... Huomionarvoista tässä kuvassa on morsmaikun tulenpunaisena leiskuva puku huntuineen :-)

03.05.2009 Vappu viikonloppu Pietarilaisittain

2009-05-03T23:01:00.006+04:00

Kyllä meitä hemmoteltiin hienolla kelillä vappuna, niin kuin Suomessakin ilmeisesti. Aki ja Ellu olivat visiitillä ja Pietari kyllä näytti säiden puolesta parasta puoltaan. Ja muutenkin oli mielenkiintoinen viikonloppu tämä vappu. Mukava kävellä kaupungilla, kun autoja oli vähän liikenteessä ja ilmakin oli ihan raikasta hengittää.

Lähdimme aamupäivällä ihan kaikessa rauhassa liikkeelle, ja ajoitus olikin mitä paras, jos nimittäin on haaveillut näkevänsä vappumarssijat palatsiaukiolla (ei ehkä ole ollut ykköshaaveeni, mutta tulipahan nyt sekin nähtyä :-)) Palatsiaukiolle kokoontuivat siniset liput liehuen Yhtenäinen Venäjä puolueen kannattajat ja erinäiset ammattiyhdistykset.
Aki ja Simo olivat sitä mieltä, että mikä tahansa tämän poppoon sanoma oli, se oli ehdottomasti päivän paras.... Jaa miksiköhän???
Täällä suhtaudutaan vakavasti tällaisiin kansan "riehakkaisiin" kokoontumisiin, eikä riskejä oteta. Taivaalla lentelivät miliisin helikopterit ja miliisejä kaduilla taisi olla enemmän kuin näitä marssijoita. Ja kalusto oli myös sopivan järeätä näinkin hurjaan kansanliikehdintään :-)
Nämä turvallisuuspojat olivat myös ihan kohtalaisen hyvin varusteltuja...
Vappuhan ei täällä ole sellainen karnevaali rymy-ryyppyjuhla kuin Suomessa, eikä vappupallotkaan oikein yleisiä ole. Tälle porukalle niitä kuitenkin oli kertynyt kerrassaan herkulliseksi väriloistoksi.
Ja räkätit säksättivät puissa omissa kevättouhuissaan....
Saavuimmekin Iisakin kirkolle sopivasti todistaaksemme ihan ihka-aidon punalipuilla ja Ladoilla höystetyn vappukulkueen! Hieman tuli sellainen retro-fiilis, ja piti oikein nipistää itseään, että onko tämä totta, vai teimmekö hypyn 70-luvulle. Tässä kulkueessa kyllä keski-ikä taisi olla siellä 70 korvilla.... (mutta siitä huolimatta turvajärjestelyt olivat edelleenkin varsin mittavat... No eihän sitä tiedä, josko papat olisivat kävelykepeillään innostuneet vaikka riehumaan...)
Kapusimme Iisakin kirkon kupoliin ihailemaan maisemia, ja ylhäältä käsin tuo punalippuporukka kuitenkin näytti aika harvalukuiselta, mutta täytyy tietenkin suhteuttaa taas tuo väkimäärä tuon aukion kokoon...

Lauantaina vuorossa oli kanavaristeily. Tarkoitus oli kyllä mennä ihan sellaisella isolla paatilla, mutta Simo siinä sitten tuon pikkuveneen nähtyään totesi, että tällä mennään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lähdettiin nelisteen privaattiristeilylle. Kanavia pitkin ei saa ajaa kovaa, mutta käyttihän se kuski meitä tuolla Nevalla ja väänsi kaasuhanan kaakkoon, ja sitten mentiin... Ja siinä aallokossa sitten Ellun kanssa saatiinkin sellanen vesiryöppy niskaamme, että oksat pois... Onneksi olimme juuri kääräisseet huovat päällemme. Aikamoista kyytiä käytiin kurvasemassa Sota-alus Auroran vierestä... Siinä piti ihan pitää laidoista kiinni. Mutta ei voinut kun nauraa enää siinä menossa.
Sitten Fontankalle ja meno siitä sitten rauhoittuikin. Tunnin pituinen lenkki tehtiin.

Risteilyn jälkeen suunnistimme Nevskille ja saimme todistaa täkäläisten motoristien kauden avajaisia. Tämä porukka kun veti kaikki kaasuhanat auki tuossa paikalla seistessään, niin meteli oli kohtalaisen kova.

Koska keli oli mitä komein ja myös tuossa Nevskillä terassilla lämmin, siinäpä sitten vierähtikin muutama tunti.... Ja hauskaa oli!

29.04.2009 Hauskaa Vappua!

2009-04-29T20:11:00.005+04:00

HAUSKAA JA AURINKOISTA VAPPUA KAIKILLE!!

Laitanpa nyt ihan aiheeseen sopivan kuvankin tähän ensimmäiseksi. Taas on oltu aamulenkillä nimittäin, ja siinä kun meikäläinen reippaana lähtee puoli kuuden aikoihin aamulla juoksemaan, niin viimeiset juhlijat hoipertelevat kapakoista kotiin, vaikka ihan arkipäivä olikin....

Jotenkin vain tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa taas vaihteeksi täkäläisestä elämänmenosta... Tuo Nabereshnajahan on kesäaikaan erittäin suosittu ilta-/yökävelypaikka. Ja mikäs sen romanttisempaa, kuin ihailla auringonlaskua Nevan rannalla -tai kenties jopa sen nousua.

Mietin matkallani myös, jotta noinkohan noilla lokeilla on kaikilla ihan oma nimikko katulamppunsa??

Matkan varrelle osui myös The House of the Rising Sun....

.... Ja Bridge Over Troubled Water....

Ja tässäpä poseeraa tämän kulmakunnan kunkku!

Vielä kun tuosta aamuheräämisestä tulisi vähän helpompaa... Mutta edelleen olen ihan liekeissä tuosta aamulenkkeilystä... Tai eihän siinä juoksemisesta meinaa mitään tulla, kun pitää jäädä kuvia räpsimään, mutta toisaalta... eipähän pääse sykkeet karkaamaan pilviin.

26.04.2009 Viikon ylityörupeama takana!!

2009-04-26T21:34:00.005+04:00

Hohhoijjaa.... Nyt täytyy kyllä onnitella ihan itseään, sillä koko viikko on tullut tehtyä ylitöitä. Viikolla aamu puol kahdeksasta yhdeksään illalla ja viikonloppuna kahdeksasta puoliyhdeksään illalla. Vähän alkoi jutut olla hieman levottomia tuossa tänä iltapäivänä... Mutta hengissä kuitenkin selvittiin... Huomenna sitten taasen takaisin sorvin ääreen heti aamusta, tosin on aika juhlavaa varmaan lähteä kotiin jo puol neljän jälkeen :-) Saadakseni taasen palata seiskaksi takaisin venäjän tunnille :-D

Lenkkeillä en ole paljon ehtinyt. Perjantaiaamuna kuitenkin sain itseni revittyä ylös sängystä jo viideltä ja lähdin lenkille koirien kanssa puoli kuuden aikoihin. Kun pääsin koirien kanssa kadulle, olikin sellainen hiljainen aamuhämärä. Ja kadun toisella puolella arviolta kymmenen villikoiran lauma!!! Kääk!! Jäin koirien kanssa seisomaan kadulle parkkeeratun auton taakse, jotta eivät näkisi toisiaan, meidän koirat ja villikoirat. Lähenivät kuitenkin sen verran uhkaavasti, että päätin välittömästi paeta takaisin takavasemmalle rappukäytävään.

Hetken päästä lauma olikin jatkanut matkaansa tuonne puiston suuntaan. Me siis lähdimme taatusti lenkille aivan toiseen suuntaan. Ja vau mikä lenkki olikin! Hienoa kerrassaan juosta nousevan auringon seurassa unisen Pietarin vasta heräillessä. Kerrankin saattoi kulla lintujen liverryksen.

Nabereshnajalla tuli vastaan yksi yksinäinen koditon koira, joka katsoi parhaakseen ylittää kuusikaistaisen kadun meidät nähtyään. Siispä varsin reppanoita yksin kulkiessaan nuo koirapolot. Matka jatkui Smolnan kirkon ohi ja siihen jämähdin hetkeksi ihailemaan aamun ensimmäisiä auringonsäteitä Smolnan kultaisista kupoleista. Aika mykistävää oikeastaan. Sori, ei taas ollut kuin kännykkä mukana, eli kuva ei kyllä anna oikeutta tuolle aamuiselle hetkelle.

Sekin plussa tuossa aamujuoksemisessa on, että liikennettä ei paljon ole, joten myös ilman laatu on huomattavasti parempi. Täytynee ottaa tavaksi... Tosin, sitten ei keikuta kahteentoista yöllä hereillä.

Tänä aamuna taas hihittelin vaihteeksi töihin kävellessäni kun tuolla metroaseman nurkalla roihusi yksi roskasäiliö... ihan kaikessa rauhassa ja komeasti. Oli siinä vieressä maassa jotain lankkuja tulessa kanssa. Mutta kukaan ei välitä. Suomessa siinä olisi jo palokunta, poliisi ja varmaan myös ambulanssikin paikalla..... Ehkä ne kevään mukana katukuvaan ilmestyneet laitapuolenkulkijat siinä puistonpenkillä odottivat, että josko se tuli leviäisi siihen vieressä olevaan pankkiin, niin voisi sieltä vaikka yrittää kähveltää rahat siinä hässäkässä???

19.4.2009 Vuosi täynnä pietarilaiselämää!!

2009-04-19T19:59:00.003+04:00

Niin se vain aika rientää, että tällä viikolla vietin Pietariintulon vuosipäivääni. Oikeasti en tosiaan meinaa tajuta, että näin vain on käynyt, vuosi on tullut tallailtua näissä maisemissa. Niin nopeaa on ajankulu, että nyt sitä tajuaa, että onpa hyvä kun on tullut kirjoiteltua tätä blogia ja näpsittyä kuvia... Voi välillä ihan itsekin tsekata, jotta mihin se vuosi hupeni :-)

Korkokenkiin en vielä ole taipunut, enkä usko, että näillä räpylöillä niistä kannattaa edes uneksia... (Sori likat, kaikki te, jotka olitte varmoja, että sieltä se tulee Venäjältä punaisissa korkosaappaissa...) Mutta voin nyt sen verran paljastaa, että olen tehnyt venäläisyydelle myönnytyksen... Tänään nimittäin laitatin rakennekynnet.... oikein "glitterin" kera :-) Josko se loppuisi se iänikuinen taistelu katkeilevien kynsien kanssa... tai saas kattoo kuinka käy... saanko nämäkin poikki.

Tällä viikolla olen ollut reipas ja juossutkin jopa 35 kilsaa. Tänään ja eilen oli hieno aurinkoinen, mutta erittäin kylmä keli. Retun kanssa tänään hölköteltiin nabereshnaa pitkin 15 kilsaa. Retulla oli hauskaa, kun sai juosta vapaana ja jahdata nabereshnan reunakiveyksellä istuvia lokkeja. Tuo toispuoljokkee oleva nabershnaja on oikein hyvällä asfaltilla, täytynee mennä rullaluistimilla sinne suhailemaan joku kaunis päivä.

Ensi viikolla ei tarvitsekaan paljon toteuttaa mitään suunnitelmia, sillä ylitöitä pukkaa, ja istutaan duunissa käytännössä aamusta iltaan koko viikko. Sitä onkin odoteltu, sillä joulun jälkeen ei ole ylitöitä ollut.

Tämä viikko on mennyt lähes joka päivä kielenopiskelun parissa. Osallistun sellaiselle intensiivijatkokurssille, jossa on kaksi duunikaveria. On se hyvä opettaja se ketä meitä opettaa. Lauantaisin hän käy meillä kotona minuu opettamassa, ja täytyy sanoa, että onpa se tehokasta.

Eilen ostin pari DVD:tä, Angelina Jolien Changeling:in ja uusimman Bondin -kumpikin venäjäksi dubattuina tietenkin. Tuo ensin mainittu olikin ihan hyvä ja ymmärsinkin kaiken oleellisen. Tuo Bondi taasen tuskin olisi parantunut, vaikka olisinkin kaiken ymmärtänyt......

13.4.2009 Hyvää pääsiäistä!

2009-04-13T13:35:00.007+04:00

Toivotellaan nyt vielä kaikille hyvää pääsiäistä, kun kerran vielä pääsiäispäivä on!

Täällä keli näyttää nyt vähän valoisammalta kuin eilen ja toissapäivänä. Aurinko näyttää tuolta ainakin harson takaa paistavan. Viikonloppu meni taasen vähän tuhruisessa kelissä.

Eija ja Jukka kävivät täällä, tulivat jo itseasiassa tiistai-iltana. Eija teki pari päivää duunia ja sitten otettiin vähän rennommin pääsiäinen.

Lauantaina käytiin haukkaamassa vähän happea Udelnaja-puistossa, sillä viereinen Taurean puisto on suljettu kuivumaan. Oikeasti, ihan ainoa ja oikea ratkaisu, sillä jos siellä annettaisiin porukan trampata nuo nurmikot nyt, niin se olisi täysin liejua koko puisto. Haittapuolihan siitä meikäläiselle on se, että eipä tosiaan ole kovin kaksiset koirien ulkoilutusmaastot tässä ympärillä muutoin. Pakko siis pakata välillä koirat autoon ja lähteä johonkin toiseen puistoon, että pääseveät vähän edes juoksentelemaan.

Kuten kuvasta näkyy keli on vielä märkä, eikä mikään lämmin, mutta siitä huolimatta kaikenlaista viheltäjää oli puistossa liikkeellä... Lämpötila oli siis vain nelisen astetta, mutta haitanneeko tuo, jos kerran jumpatessa tulee lämmin???? Haara-perus hyppelyt oli ainakin hyvin hallussa tällä hepulla. (...jotta kiitosta vaan pitemmästä kameran putkesta :-))

Vaatetuksesta huolimatta nämä pojat keräsivät huomattavasti suuremman yleisön treeneilleen. Kyseessähän on paikallisten puolijumalien, elikkä Zenitin harjoitukset. Seuran päämaja on siis mitä ilmeisemmin Udelnaja-puistossa.

Eilen käytiin samalla keikalla kun vietiin Eija ja Jukka asemalle, jonkin matkan päässä suomen asemalta olevassa puistossa, joka kyllä oli varsin märkä ja jouduimme tosissaan väistelemään lätäköitä ja rutakoita. Mutta Retua se ei haitannut ollenkaan :-) Mitä enemmän rapa roiskuu niin sen hauskempaa sen mielestä!

Taas on saanut pohtia näitä venäläisiä ilmiöitä täällä kaduilla tallustellessa. Yksi surullisimmista on kyllä lähes joka aamu vastaankävelevä äiti, (luultavasti minua paljon nuorempi, mutta noin 10 vuotta vanhemman näköinen), joka vie tyttöään kouluun (olisiko siinä 8 vuoden paikkeilla?), aina kaljapullo kädessä. Puoli kahdeksan aikaan aamulla.

Toinen asia mikä ikäänkuin kuuluu täällä tähän katukuvaan on palavat roskikset. Se palavan paperin haju kyllä tulee loppuelämäni ajan muistuttamaan minua näistä täällä kytevistä roskiksista. Suomeen verrattuna ero on siinä, ettei kukaan niistä ole moksiskaan. Ei vaikka savu nousisi sankkana vähän suuremmastakin roskasäiliöstä... Jengi vain kävelee ohi, ja kaikki on "normalna".

Suomessa asuvat "kerrostalokyttääjät" saisivat täällä kyllä sen verran ylimääräisiä sydämentykytyksiä, että kertakaikkiaan voipi olla terveellisempää ihan pysytellä niissä kotimaisemissa... Kun Suomessa inistään siitä, ettei parvekkeella saisi polttaa, niin täällä on ihan normi, että poltetaan rappukäytävässä. Ja tupakannatsathan kyllä jää ihan tasan sinne rappukäytävän lattialle. Kyllä täällä noin kerran kuussa joku käy tuon rappukäytävän lakaisemassa...Simo taitaa olla ainoa tämän talon tunnollinen, joka menee tuohon kadulle polttamaan.

Päätin muuten ostaa Simolle syntymäpäivälahjaksi autoon navigaattorin. Ja syykin siihen on ilmeinen. Joudun toimimaan kartturina kun Simo ajaa. Ja koska iPhonen Google-kartta ei tiedä mistä saa kääntyä ja mistä ei, Simo kiljuu, että "katso siitä paperikartasta, missä on ne nuolet mihin saa mennä ja mihin ei!!!" Ja tähän minä vaan vikisen, että "En minä nää niitä nuolia, kun ne on niin pienellä!!"

Käytiin täältä ostamassa siihen navigaattoriin Venäjän kartat. Löytyihän ne pienen metsästyksen jälkeen. Kaupasssa olikin oikein mukava ja palvelualtis tyttö myymässä... Ja täytyy sanoa, että meinasi kaupan ovesta karmit hajota kun lähdin ulos, sillä niin polleena olin, kun tyttö kehui, että hyvin haastan venäjää :-) No tyttöhän oli vain kohtelias, mutta kyllähän se silti itsetuntoa hiveli... Mutta viime venäjäntunnilla kyllä vähän putosin sitten tömähtäen maanpinnalle, kun taas kylmiltään kertaamatta piti osata aktiivin partisiipin preesens ja preteriti ja passiivin partisiipin preesens ja preteriti... Eikös kuulostakin kivalta???

Tuolla kartan osto reissulla katselimme Mäkkärin ikkunasta kun siinä kadulla seisoi vanha papparainen, ja piteli käsissään sellaisia virkattuja pupuja. Ylös asti näki, että pappa tärisi, joko kylmyyttään tai vanhuuttaan. Joka tapauksessa kyllä siinä tuli pappaa sääli. Viisaammat tietävät kertoa, että ei se pappa niistä myymistään pupuista itse saa juuri mitään, mafia-tai vastaavat heput vie rahat. No, sitä suuremmalla syyllä pistää taas miettimään tämän maan sosiaalisia oloja. Eiköhän tuollaisen pitkälle yli seitsemänkymppisen ikämiehen paikka kuitenkin olisi jossain muualla kun hytisemässä kylmässä pidellen käsissään virkattuja pupuja???

29.09.2009 Simon synttärit

2009-03-29T19:56:00.002+04:00

Eilen olimme juhlistamassa Simon synttäreitä Shuri-Muri- nimisessä ravintolassa. Tarkoittaa kuulemma vispilänkauppaa tuo nimi. Kerrassaan loistava hintalaatusuhde on tuossa ravintolassa. Piti olla toinenkin syntymäpäiväsankari, mutta ikävä kyllä hän sairastui juuri h-hetkellä.
Meitä oli kahdeksan hengen seurue. Simo oli käynyt etukäteen varaamassa pöydän ja alkuruoat ja juomat. Oikein mukava ilta oli.

Aamulla heräsin siihen kun Simo hytisi kylmästä, ja kuumettahan sillä oli. Tämä päivä onkin sitten mennyt ihan tautia parannellessa. Minä taasen olin tuolla pääkonsulin residenssillä narikkahommissa. Paikalla oli sekä Tarja Halonen, että Pietarin kuvernööri Matvienko. Vilaukselta vain heidät ehdin näkemään, sen verran siinä sai tasaiseen tahtiin laittaa takkia naulakkoon ja naulakosta pois. Väkeä oli paikalla ehkä 130. Tilaisuus oli Suomi Pietarissa 200 vuotta-juhlavuoden avaustilaisuus. Ennen residenssivastaanottoa porukka oli suomalaisessa kirkossa kuuntelemassa Avantia.

Tuohon pyydettiin meiltä töistä vapaaehtoisia, ja pitihän se uteliaana tietenkin tarjoutua, koska en ollut vielä tuota pääkonsulaatin residenssiä vielä tietenkään sisäpuolelta nähnyt. Sehän sijaitsee ihan tuossa meidän takana, seuraavalla kadulla, joten eipä ollut pitkä matka taaskaan töihin.

Keli täällä tänään sattui olemaan ihan järkyttävä... Taivaalta tuli kissoja ja koiria ja vanhoja akkoja äkeet selässä.... Olipahan vähän märkiä takkeja ripustettavana :-) Ja Zontikkeja :-)

26.03.2009 Elämä jatkuu

2009-03-26T22:15:00.005+03:00

Elämä jatkuu kirpeän kevätpakkasen merkeissä täällä Pietarissa. Aamusella seitsemän aikoihin puistossa oli mitä mainioin auringonnousuhetki. Kävelytie on aivan jäässä. Kävelyyn se ei juuri sovellu, mutta ainakin se on valokuvauksellinen!

Nämä muut kuvat ovat saldoa juoksulenkeiltä tässä lähiaikoina. Täytynee alkaa taas kantamaan vähän parempaa kameraa mukana kuin tuo puhelimessa oleva. No ovathan nämäkin tyhjää parempia :-)
Tämä silta on Smolnasta heti seuraava, Bolsheohtinskii Most.

Ja tässähän komeilee itse Smolnan kirkko taasen... tällä kertaa toiselt puolt jokkee....

Tämä taasen on se kuuluisa Aurora-laiva, minkä kannelta kuulemma ammuttiin lokakuun vallankumouksen aloittaneet laukaukset.

p.s. kannattaa ehkä taas klikkailla kuvia suuremmiksi aina kuvan päältä.... harmi vaan, ettei aukaise omaan ikkunaansa noita kuvia, joutuu sitten "pakittamaan" selaimen takaisin-nuolesta tänne blogiin....

20.3.2009 Jäähyväiset Kilulle, todelliselle pienelle SUURELLE koiralle

2009-03-20T16:59:00.004+03:00

KILU

19.7.1993-20.3.2009

"Kerro Rapelle terveisiä!

Toivottavasti siellä on paljon vettä ja pitkiä agilityratoja!"

15.3.2009 Kevättä ilmassa!

2009-03-15T21:14:00.006+03:00

Tänään oli mahtava maaliskuinen aurinkopäivä. Suuntasimme autonnokan kohti Udelnaja-puistoa, joka on meiltä noin 9 kilometriä pohjoiseen päin. Mukana menossa myös äiti ja kummitätini. Tämä puisto onkin sen verran tilava, että koirat saavat siellä temmeltää ihan metsässä. Nythän näky oli ihan hieno, kun maassa on puhdasta lunta, mutta rohkenen epäillä, että lumen alta sitten hetken päästä paljastunee sellainen peri-pietarilainen näky, eli pulloja ja roskia.... Yhden pohjattoman lasipullon korjasin polun vierestä vähän vähemmän koirantassuja uhkaavaan paikkaan.
Retu sai eilen uuden kevät frisyyrin... toisin sanoen kaikki pois vaan! Ja kyllähän nyt kelpaa, kun ei tarvitse kämpässä läähättää ja saa pukeutua ulos varsin tyylikkääseen palttooseen.

Tämä on vain niin tyypillinen kuva, Retu touhottaa kepin kanssa, josko joku leikkisi, ja Pete taasen menee nenä maassa haistelemassa ihania keväisiä tuoksuja. Liekö tästäkin mennyt jokin hemaiseva pietarilaisnarttu??
Ehdimme puistoon ennen varsinaista yleisöryntäystä. Tarkoittaa siis sitä, että sunnuntaiaamuna lähdimme ajoissa liikenteeseen, jolloin kadutkin ovat lähes tyhjät. Täkäläiset eivät tunnu lähtevän sunnuntaina koloistaan kyllä ennen kello kahtatoista minnekkään... Mutta sitten kun lähtevät, sitä väkeä sitten riittääkin, sekä puistoihin että ostoskeskuksiin.
Hauskoja nämä pikku keinut tuolla puistossa. Taisin vain olla muutamaa kokonumeroa liian suuri tähän kiikkuun :-) Retunkin mielestä varsin mainio paikka - ihanasti pääsee kihnuttamaan selkää tuohon polvitaipeeseen!

Puistossa oli myös ratsastuskoulu. Hevoset tarhassa ainakin saivat osakseen paljon rapsutusta ja ihailua ulkoilevilta pietarilaisilta. Kävinpä vilkaisemassa myös rakennusta, jonka ajattelin voivan olla maneesi ja olihan se. Tosin ehkä pienimmällä mahdollisella mitoituksella, mutta siellä ne köpsöttelivät ne tuntipollet, seitsemän peräkanaa. Ihan mielenkiinnolla jäin kuuntelemaan opetusta venäjän kielellä... Sattuneista syistä kun tiedän aika hyvin suomeksi, mitä niille alkeisjatkolaisille siellä selvitetään :-) Hepat oli ihan normi tuntihevosten näköisiä, ihan hyvin hoidettuja näyttivät olevan.

Sitten vielä reipas ostosretki puiston vieressä olevaan "ostoshelvettiin". Simo jostain kumman syystä pakeni suht nopeasti autoon odottelemaan koirien seuraksi... On se vaan ihme juttu :-)

P.S. Aktivoin muuten tuon kommentointi mahdollisuuden tänne blogiin. Pitäisi löytyä aina joka tekstin jälkeen tuo kommentointi-linkki. Ei kun vain kommentoimaan!

5.3.2009 Uusia haasteita

2009-03-05T20:37:00.008+03:00

Olipas muuten ihanaa käydä Suomessa ja järven jäällä hiihtelemässä! Eipä tullut mieleen edes musiikkia kuunnella, piti vain nauttia hiljaisuudesta ja hienosta maisemasta! Koiratkin olivat taas onnesta soikeina kun pääsivät nekin nauttimaan vapaudesta. Peteä on vaan tainnut alkaa vähän ikä painamaan, sillä se ei oikein meinannut jaksaa pitää vauhtia yllä kympin lenkillä. No suotakoon se hänelle, onhan hän jo toukokuussa yhdeksän vuotias, joten pitäähän se nyt ymmärtääkin, että vähän alkaa hidastumaan... Jotenkin sitä ei vaan osaa ajatella vanhana koirana, mutta niin se vaan aika kuluu...

Ja niin se aika on taasen rientänyt, että vuorotteluvapaan loppukin jo häämötti ja päätöksiä suuntaan tai toiseen oli tehtävä. Koska vuorottelun jatkaminen virkavapaalla ei ollut mahdollista, päätinpä tehdä radikaalin tempun ja niin sanotusti vaihtaa maisemaa. Haikein mielinhän sitä lopetuspäätöksen tein, mutta toisaalta tulihan sitten kerralla hankittua jännitystä elämään :-) No maisemahan ei oikeastaan vaihtunut sillä täällä ollaan edelleen Pietarissa ja blogin kirjoittelu jatkuu :-)

Aloitin maanantaina täällä työt ja so far so good! Kerrankin saa elämässään nauttia kymmenen minuutin kävelymatkasta töihin. On sekin kyllä juhlaa, kun on useamman vuoden moottoritietä suhannut.

Muutenkin on aika sellanen kevät fiilis ollut tässä. Aamusellakin varpuset zirputtavat tuolla jo siihen malliin, että oksat pois. Ja lokitkin ovat jo hieman alkaneet kirkua.

Eilen illalla kun kävelin kuntosalilta kotiin, hihittelin taas näitä sarjassamme venäläisiä ilmiöitä. Yhdessä kadun kulmassa seisoi nuorehko mies, joka puhui kännykkään ja samalla teki ristinmerkkiä kohti kirkkoa, ja sitten noukki maahan asettamansa kaljatölkin ja jatkoi matkaa yhä kännykkään puhuen. Jokainen voi sitten päätellä tuosta itse onko tämä kansa aidosti uskonnollista vaiko eikö... Totta puhuakseni en oikein itse tullut vielä tuosta vakuuttuneeksi... Voihan tuota tietenkin kutsua jonkin sortin kolmen k:n pyhäksi kolminaisuudeksi, tosin järjestys on kaljatölkki, kännykkä ja kirkko.

Kun jatkoin matkaa, tulin tuosta järjestyksestä vain vakuuttuneemmaksi, sillä metroaseman edessä väkijoukon keskellä minua käveli vastaan valtavan suuri kaljakolpakko kuohuineen kaikkineen!!! Nyt alkoi jo oikeasti naurattamaan, sillä kyllä ajatus siitä, että ammattina olisi kävellä kadulla valtava kaljakolpakko asusteena ja jakaa ihmisille jotain mainoksia on mielestäni hulvaton. Mutta toisaalta jollekin se on ihan totisinta totta, eikä välttämättä ihan niin hauskaa sitten enää kun sitä joutuu työkseen tekemään -jotain naurettavaa korvausta vastaan.

Tänään olin venäjäntunnilla taasen, firma kustantaa kurssit, mutta sovin open kanssa myös yksityisistä lisätunneista, sillä jotenkin nyt tuntuu siltä, että tsempattava on tuon kielen kanssa vielä ja töitä on tehtävä. Mutta ehkä se on ihan hyväkin nyt, ettei ole ihan niin intensiivistä, ehtii vähän pureskelemaan ja sulattelemaankin sitä opittua.

15.2.2009 Talvilajeja ja talvisia kesälajeja...

2009-02-15T19:40:00.005+03:00

Mukavaa, kun taas tuli lunta. Tänään olikin mitä mainioin ulkoilukeli. Ja kaiken sorttista kansaahan tuolla puistossa sitten onkin liikkeellä. Vähän jäin tänään kaipaamaan sitä oikein pitkää zoomia kameraan, koska aina ei kehtaa ihan vierestä ottaa valokuvia ihmisistä, jotka todellakin pitäisi saada ikuistettua. Parhaimmasta päästä oli tänään puiston penkillä istuva, ulkoisesta habituksesta päätellen, selvä laitapuolen kulkija, joka keskittyneesti puhdisti pienillä saksenkärjillä kynnenalusiaan.... Kuten sanottu, tämä on ristiriitaisuuksien kaupunki. Taurean puistossa rinnakkain sulassa sovussa harrastetaan hiihtoa, tosin ihan omatekoisilla laduilla, sekä jalkapalloa. Hiihtokansalla täällä saattaa nähdä varusteita, jollaisia meillä Suomessa oli joskus 70-luvun alussa ehkä... nimittäin ihan oikeita puusuksia ja vanhan ajan porkkia. No kyllä niitä kait Suomessakin vielä joskus näkee, mutta tuolla kuntoladuilla kuitenkin harvemmin enää.

Tuntuu olevan tosi rakas laji tuo jalkapallo tälle kansalle, siitä ei luovuta, oli keli ja olosuhteet mitkä tahansa. Hattua täytyy kyllä nostaa näille kundeille, sillä tuolla ne juoksevat pallon perässä, vaikka tällä viikolla luistimet olisivat kyllä olleet ehkä järkevin etenemistapa tuolla puistossa, sen verran jäiset kelit ovat olleet, ennen näitä lumisateita. Ja petollistahan se on tuolla ollut nyt lumellakin käppäillä, alla kun on ihan peilikirkas jää... Onnistuin silti välttämään kaatumisen eiliseen asti... onneksi ei pahemmin sattunut... Se tavanomainen vilkaisu ympärille, että "näkikö kukaan??" ja sitten äkkiä pudistamaan lumia vaatteista :-)

Teimme koirien kanssa lenkin naberesnajaa pitkin, elikkä kiersimme Smolnan tuolta rannan kautta. Se onkin ollut vakiolenkki juostessakin. (Välillä on kyllä käynyt mielessä, että se on varmaan enemmänkin epäterveellistä kuin terveellistä siellä juosta, sillä arkisin liikenne on niin vilkasta siellä, että omia ajatuksia ei kuule, ja ilma on kyllä vähän sellaista sakeahkoa sanoisinko....)

Reitti kulkee "Keltaisen Smolnan" ohitse, elikkä siis Smolna-instituutin, jossa Lenin allekirjoitti siis Suomen itsenäisyyttä koskevat asiakirjat. Siellä on Pietarin pormestarin, Matvienkon toimitilat. Rakennuksen edessä patsastelee yhä Lenin ja puistossa ne Engels ja Marx. Ja näitä portinpieliä ohittaessa kyllä hieman alkaa hymyilyttämään... ei voi mitään... nimittäin tuo teksti: "Koko maan proletariaatit, yhdistykää!!" Jotta ei täällä vielä ihan kokonaan pääse tuo "totuus" unohtumaan... ja liekö se tarkoituskaan?

Tämä on Smolnan kirkon takaanta, naberesnajan (siis rantakadun) puolelta. Tässä nimenomaisessa rakennuksessa olen viimeiset kuukaudet farkkujen takamusta kuluttanut. Ensi viikolla vielä neljä päivää, ja sitten se on tällä erää ohi tuolla opiskelu.

Retu nauttii täysin siemauksin puhtaasta lumesta. Tosin, tuo karva tuppaa keräämään aikamoiset kökkäreet tassuihin ja partakarvoihin, kuten kuvasta näkyy!

Vielä on laitettava tämä kuva tähän näytille. Onhan tämä yksi komeimmista silloista täällä Pietarissa nimittäin tämä Anischkovin silta uljaine orheineen... yhteensä noita on neljä noita patsaita tuossa sillalla. Tämä tuli otettua viime viikonlopun kirjanmetsästysreissulla.

8.2.2009 Sunnuntaimietteitä

2009-02-08T18:52:00.005+03:00

Sunnuntai aamu kuulosti kovin sateiselta meidän makuuhuoneesta käsin. Toisaalta nuo sisäpihan vesirännit jotenkin moninkertaistavat sen pienenkin tihkusateen kuulostamaan vähintään ukkostason rankkasateeksi. Mutta sen se ainakin paljastaa siis, että jälleen kerran on lämpötila noussut plussan puolelle. Ulkona oli suorastaan keväisen kostean lämmin kun koirien kanssa lähdin ulos. No, se oli sellainen hetkellinen ensivaikutelma, kyllähän se siitä sitten vähän talvisen hyisemmäksi kuitenkin muuttui...

En ole tainnut kertoa, meidän erikoisesta roskisongelmasta... Nimittäin meidän talon roskapönttö (siis se yksi ainoa, joka on yleensä pursuavan täynnä) on yleensä tuolla sisäpihan puolella päiväsaikaan ja niinä päivinä kun sitä ei tyhjennetä. Tyhjennystä varten se hilataan tuohon kadulle illalla, jokseenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja jos sitten huonosti käy, se on aamulla jo hilattu takaisin sisäpihalle ennen kun ehdimme roskista viemään. Nimittäin portti sisäpihalle on lukossa, emmekä tiedä koodia :-) Enpä vain ole saanut aikaiseksi kysyä joltain kulkijalta. No välillä sitten olen ajatellut, että pitäisikö sitä sitten heittäytyä ihan paikalliseksi ja vain jättää kylmän rauhallisesti siihen lukitun portin eteen se roskapussi... niinkuin joku muukin välillä tekee....

No enpä ole kuitenkaan vielä sitä tehnyt... mutta keksinpä kuitenkin tässä yhtenä kauniina päivänä, että se onneton roskasäiliö on tuolla sisäpihalla ihan tismalleen meidän keittiön ikkunan alla.... :-) Ja ei sitten muuta kun ikkuna auki ja roskis pihalle! No tuo on kyllä niin helppo heitto, että koriksessa siitä ei kyllä saisi sitä kolmea pistettä, me kun asutaan toisessa kerroksessa.... Mutta saas nähdä alkaako joku tuosta huomauttelemaan :-) Täytynee harrastaa tuota vain illan jo hämärryttyä.

Eilen tuli käveltyä varmaankin kymmenen kilometriä kaupungilla yhden oppikirjan perässä. Eikä löytynyt. Täytyy tehdä visiitti filologian laitoksen kirjakauppaan, josko sieltä löytyisi. Meidän koulun kaupasta se on loppu. Eihän tässä ole kuin enää pari viikkoa koulua jäljellä, mutta nuo ovat kyllä ihan hyviä kirjoja, ja niistä voi sitten itsekseen asioita kertailla.

Jouduin nyt vaihtamaan viimeviikolla ryhmää, kun ei meitä enää jäänyt kuin kaksi. Nyt on sitten uudet opet taas ja uudet luokkakaverit. No näin jatketaan vielä pari viikkoa. Taitaapi tulla oikein ikävä tuota koulua, sillä onhan siellä ne opettajat todella ammattitaitoisia ja uskomattoman laajan yleissivistyksen omaavia. Onhan siellä ihan mielenkiintoiset, joskin välillä tuntuu että kielen puolesta vähän korkealentoisetkin, aiheet esim. keskustelutunneilla. Ollaan keskusteltu kuolemantuomiosta, emigranteista, presidentinvaaleista ja tietenkin Obamasta, Venäjän armeijasta, koulutuksesta ja tottakait talouskriisistä!!! No onhan siellä sitten keskusteltu jalkapallosta, uudenvuoden juhlinnoista yms. vähän kevyemmistäkin aiheista.

Siellä sitä välillä istun tunnilla ja kuuntelen kun opettaja puhuu (ja uskokaa minua... ne TODELLA puhuvat PALJON!!!) ja siinä sitten alan hiljaa mielessäni hihittelemään miten epätodellista tämä on... täällä istun vanhassa luostarirakennuksessa ja kuuntelen ja yritän keskustella Venäjän armeijan (rappio)tilasta.... minä, joka pari vuotta sitten en olisi uneksinutkaan joskus ymmärtäväni tätä mahdotonta venäjän kieltä!! Vaikka se vaikeata onkin, eikä aina tunnu edistystä tapahtuvan, niin noina hetkinä minusta tulee aina voittaja :-) Onhan se hienoa, että tästä jo loppusuoralla olevasta vuorotteluvuodesta jää minulle muistoksi ihan uusi taito (jonka opettelu tosin jatkuuuuuuu pitkäääään vielä....)

1.2.2009 Sunnuntaiostoksilla

2009-02-01T20:55:00.003+03:00

Kunnon talvipakkasia sai vähän täälläkin maistella eilen. Ihan kipakka keli oli tuolla puistossa koirien kanssa käppäillä. Sai ihan laittaa "karvareuhkan" päähän :-) Sitä en taida Suomessa uskaltaa julkisilla paikoilla käyttää... taidan saada sillä kettu- ja minkkitytöt perääni spray-pullojen kera... Ja sehän olisi sääli, sillä se on oikeasti aika hieno reuhka... Sen verran olen minäkin antanut periksi venäläisyydelle... Täytyyhän sitä vähän tehdä myönnytyksiä, kun ei nuo korkosaappaat oikein meitsin räpylöihin istu....

Simolla ei ole nyt autoa käytössä ennenkuin maaliskuun alusta, joten kaupparetkelle täytyy lähteä reput selässä... Onhan siitä se hyöty, että tulee halvemmaksi, ei tule hamstrattua kaikkea mahdollista, kun pitää kaikki kantaa :-) Kävimme Ladodskajan metron lähellä olevassa O'keyssa, joka on meitä lähin tuollainen supermarketti, siis tosi iso.

Metroaseman luona on kauppakeskus täynnä putiikkeja, tietokonekauppaa, elektroniikkakauppaa yms yms. Mielenkiintoni herätti tämä baabushka, joka näytti kauppaavan muovikasseja. En oikein ole ihan selvillä täkäläisestä muovikassikulttuurista. Välillä kuitenkin olen miettinyt, että onko se jokin statuskysymys kulkea jonkun hienon kaupan muovikassi kädessä. Tuntuvat nimittäin kulkevan sellaisten selvästi nuhjaantuneiden ja vanhojen pussien kanssa... Elikkä eivät selvästikään ole tulossa juuri kyseisestä kaupasta, vaan käyttävät ihan tavaroiden roudaamiseen noita pusseja. Tuollakin mummelilla oli eri logoilla noita pusseja, no ei nyt mitään Pradoja kumminkaan :-)
Kävimme "terveellisellä" sunnuntailounaalla mäkkärissä. Täpötäydessä ravintolassa mietimme, jotta minkälainen lama pitää iskeä, että näissä mäkkäreissä oikeasti myynnit vähenevät. Tämäkin on niin valtava kaupunki, että vaikka osa väestä köyhtyy, niin aina siinä joku myös rikastuu, oli lama tai ei.... Ehkä nuo mäkkärit ovat täällä vielä hinnoitelleet tuotteensa niin, että vielä on varaa kansalla siellä käydä. Tämänpäiväisellä ruplan kurssilla, joka on 45,89, ei yhden Big Macin hinnaksi tule kuin 1,35 euroa (62 ruplaa), joten halvalla lähtee.

Tosin tuokin halpuus on sitten suhteellista... Metron portaissa oli mainoksia, että tule Mäkkärille töihin. Palkka on 17 000 ruplaa kuussa.... se tekee 370 euroa.... Että näin....

Onhan tässä kaupungissa vielä noita kahviloita ja bistroja, jossa hinnat eivät hivo vielä taivaita, kuten monissa ravintoloissa. Tosin näyttää päältäpäin katsottuna, että ruoan rasvaprosentti nousee suorassa suhteessa hinnan halvetessa....

26.1.2009 Talvimaisemia

2009-01-26T12:55:00.006+03:00

Jouluvalot ovat pikkuhiljaa sammuneet kaupungista... Enää ei vilku ja välky joka oksalla... Saa taas rauhallisin mielin kulkea, eikä tarvitse pelätä, että iskee ADHD... (kuten Maiju tässä taannoin ennen joulua kysäisi... "Eikö näistä vilkkuvaloista jo voi saada ADHD:n ???" )

Talviset ovat olleet ainakin hetkellisesti maisemat Taurean puistossa. Kiva kun ei ole ollut niin kovin kuraista.

Se on tuo koirien tassujenpesu-show kyllä täällä sellainen riesa, jolta vaan ei voi välttyä... En tiedä mitä täkäläinen suola sisältää, mutta sitä syydetään tuonne kaduille paljon, ja välillä en ole ihan varma, johtuuko koiren kolmella jallalla kävely kylmästä, vaiko siitä, että tuo suola kertakaikkiaan kirvelee niitten tassuissa. Olenkin jo vakavissani harkinnut niille kumitöppösten hankkimista....

Pienen pieniä nyppylöitä löytyy puistosta, ja siellähän on heti lapset peffamäessä. Ja koirat juoksentelevat vapaina puistossa. Kilttejä tuntuvat olevan nämä täkäläiset koirat. Olen sitä yrittänyt meidän Räyhä-Retulle selittää, muttei ole vielä mennyt jakeluun. Haukkua pitää varmuuden vuoksi kaikki. Välillä ihan nolottaa tuo Retun käytös....

Tänään tuolta taivaalta sitten taas tulee vanhoja akkoja äkeet selässä... Alijäähtynyttä vettä, räntää, vettä ja mitä nyt vaan sieltä tähän vuoden aikaan voikaan tulla... Ei mikään herkku ulkoilukeli. No sitäkin parempi keli omistautua venäjän pänttäämiseen.... Alkais olla kiire nimittäin päntätä, sillä enää ei koulua ole kuin 4 viikkoa jäljellä. Saapi katsoa sitten miten siinä käy, unohtuuko kaikki samantein, vaiko jaksaako sitä ahkeroida itsekseen kielen kimpussa...

Asiasta muuten kukkaruukkuun. Ruplan kurssihan on nyt 42,62.... Elikkä kovin on heikko euroa vastaan. Tuo alkaa näkyä myös tuolla Nevskin vaateputiikeissa. Hinnat alkavat olla euroina. Ja ymmärtäähän sen, kun ovat ostaneet merkkivaatteet euroopasta, niin eivät ne niitä voi myydä sitten ruplilla, jonka kurssi on kehno.

Tuota ruplan devalvaatiotahan on jo huhuttu pitkään. Saas nähdä kuinka käy. Eihän tuo hyvältä näytä, kun tämä maa tuntuu olevan aika rankasti tuontitavaroitten, myös elintarvikkeiden varassa. Kaikki kallistuu kallistumistaan ja varmasti tulee myös valikoimat vähän heikkenemään kaupoissa. Työttömyys lisääntyy ja täällä se on vielä rankempaa kuin esim. Suomessa, sillä jos joku jotain työttömyyskorvauksia saa, niin ne on ehkä jotain 100:n euron kuukausiluokkaa.

Simo on tyytyväinen, kun tuo projekti alkaa olla lopuillaan. Tämä viikko on viimeinen, jonka hän viettää siellä Kikerinossa. Pääsee "sivistyksen" pariin tänne Pietariin myös asumaan täysiaikaisesti. Hommia Simolla on täällä ainakin vuodeksi eteenpäin, mikä on loistava asia, sillä rakennusalallahan ei nyt kummemmin juhlita...

Edelleen olemme viihtyneet hyvin tässä keskustan kämpässä. Keskustaan voi vaikka käppäillä, jos ei huvita metrolla mennä. Ruokapaikkoja ja kuppiloita on ihan kivenheittämän päässä vaikka kuinka monta. Itse täällä kämpässä edelleenkin tarkenee... olohuoneessa aina vaan se 28 astetta lämmintä. Tuntuu välillä, että nämä venäläiset lämmittää näitä taloja ihan kuin ulkona olisi se -30 pakkasta. Aika paljon olis tehtävää tässä maassa tuollaiselle energiansäästö-kampanjalle....

17.01.2009 Verbierin muistelua ja arkeen paluuta

2009-01-17T17:46:00.008+03:00

Niin sitä vaan taas hurahti joulu ja uusivuosi. Olipa kiva taas käydä Suomessa, ja vähän "mualimalla".

Lähdimme Sveitsin Verbieriin laskettelemaan viikoksi 3.1. Verbierin kylä sijaitsee 1500 metrin korkeudessa. Saavuimme illan pimeydessä kylään, mikä ehkä oli ihan hyvä, ettei heti tarvinnut kauhistella bussista viimeisen serpentiinitien näkymiä...

Ihan tuollainen varsin perinteisen näköinen alppikylä. Suosittu turistikeskus, paljon ravintoloita ja pubeja. Ei mitenkään edullinen paikka. Huhun mukaan mm. Ruotsin prinsessa Madeleine oli pongattu samana viikonloppuna poikaystävänsä kanssa täällä pubista. Ei kuulemma mitenkään tavatonta.

Ekana aamuna kun emme vielä muusta tienneet, kävelimme monoissa ja sukset olkapäillä hissiasemalle. Ei sinne ollut kun muutama sata metriä, mutta kun se oli ylämäkeen, niin olihan siinä puuskuttamista. Eipä uskoisi, että on maratoonit juostu viime kesänä... No sehän oli tietenkin se ohut vuoristoilma joka laittoi puuskuttamaan... :-)

Kulkihan siellä sitten se Skibussi, joten ei tarvinnut yleensä kävellä hissille... Sitten vain kabiiniin... ja seuraavaan... Suurin noista kabiineista vetää 150 ihmistä. Ennen saapumistaan huipulle, se heijasi kerran oikein kunnolla, jolloin koko porukka yleensä kiljahti! Taas sitä kävi mielessä, että toivottavasti tosiaan insinöörien kantavuuslaskelmat pitävät paikkansa.....

Vaikka vähän välillä hirvittääkin, matka huipulle palkitsee aina, sillä maisemat siellä ovat aina yhtä huikaisevat. Tässä kuvassa näkyy Verbierin kylä ylhäältä käsin.

Tästä kuvasta voi bongata Toblerone-suklaasta tutun vuoren.

Ja sitten ei muuta kuin sukset kohti alamäkeä ja sen kun kurvailemaan!!

No totuushan ei ole ihan noin yksinkertainen ainakaan meikäläisen kohdalla, kun en mikään guru ole noissa lasketteluhommissa, ja viime vuonna en ollut suksilla ollenkaan. Pari päivää siinä menee tuntumaa hakiessa ja totutellessa taas uusiin lihaksiin.

Ja sitten iskikin minuun maanantaina vatsatauti, ja siinä meni yö vessanpönttöä halaillessa... ja pari seuraavaa päivää kuumetta laskiessa. Aluksi meinattiin, että olis ollut ruokamyrkytys, mutta siinä vaiheessa kun Simo alkoi torstaina oksentamaan, niin aika selväksi tuli, että oltiin saatu vanha kunnon vatsatautivirus!! Annelle tauti iski lievimpänä to-pe yönä. Olihan siinä sitten V-käyrät (=hitsinhitsi-käyrä siis) aika huippulukemissa. Mutta minkäs teet... Onneksi oli oikein hulppea kämppä käytössä... tuli tosiaan hyödynnettyä ne sen lukaalin kolme WC:tä :-)

Lähdin maanantaina ravintolasta fondueillallisen päätteeksi kun alkoi tulla omituinen olo. Simo ja Anne poikkesivat vielä pubiin. No kun sitten tilani valkeni kämpillä, tein myös havainnon, että vessapaperi oli loppumassa... siinä sitten soittelin Simolle ja Annelle, että hankkikaa nyt jostain vessapaperia, tai muuten käy täällä huonosti... No sieltähän ne sitten saapuivat, sellainen puolimetriä halkaisijaltaan oleva jättirulla kainalossa... Oli Maiju, toinen oppaista puhunut sen pubista heille mukaan :-D

Muutoinhan reissu oli ihana, aurinko paistoi koko viikon taivaan täydeltä. Ihanaa valohoitoa tuon synkän ja sateisen syksyn päälle.

Ehdimme Simon kanssa nukkumaan reissun päälle kolme tuntia, ja sitten taas roinat ja koirat kasaan ja junalla kohti Pietaria. Siinä meni matka melkein kokonaan nukkuessa.

Tämä viikko onkin ollut sitten oikein tosissaan rankkaa pudotusta arkeen. Ensinnäkin keli täällä Pietarissa oli eiliseen asti ihan järkyttävä. Plussa asteita oli se 5 ja kaikki se lumi mitä täällä oli ennen joulua, sai kyllä kyytiä. Tuo puisto tuossa vieressä oli pelkkää jäätä, jonka päällä 5 senttiä vettä ja sitten vielä koiranpeetä ihan sikana... Pystyssä ei meinannut pysyä edes "mummoraudat" kengissä. Hiekkaa tuli Retun mukana kylpyammeeseen noin 3 kiloa kerralla... (no, ehkä hieman liioiteltu, mutta silti PALJON!!) enää ei uskaltanut niitä viemäriin suihkutella, vaan ihan piti antaa kuivaa ja lakaista ne sitten roskiin... Nyt onneksi pakastui, ja hetken saa taas nautiskella kuivista koirien tassuista.

Koulussa on muutama uusi opettaja ollut, kun osa entisistä on vielä lomilla. Hetken aikaa olin taas vähän pihalla, kun kaikki oli taas unohtunut (vaikka Sveitsissäkin ranskan ja englannin lisäksi yleisin kieli, mitä kuuli taisi olla venäjä...), mutta kaippa se taas pikkuhiljaa palautuu... toivottavasti. Nyt ryhmässä on meitä vain kolme, saas nähdä yhdistetäänkö meidät johonkin toiseen ryhmään.

19.12.2008 Hyvää ja Rauhallista Joulua!

2008-12-19T09:24:00.005+03:00

Niin se vain aika rientää, että on aika toivottaa kaikille

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua,

ja Kaikkea Hyvää Tulevalle Vuodelle!

Täytyy myös kiittää kaikkia innokkaita blogini lukijoita mahtavasta palautteesta, jonka olen saanut. On ollut kiva kirjoittaa, kun tietää, että joku jaksaa jopa näitä turinoita lukea!! Joten SUURKIITOS kannustuksesta!!

Huomenna matkaan koirien kanssa Suomeen jouluksi, mutta Simo joutuu ikävä kyllä olemaan vielä joulun töissä ja tulee vasta 30.12. Suomeen. Sitten lähdemmekin laskettelureissulle Sveitsiin, Verbieriin. Innolla odotan, että pääsee taas ihastelemaan pitkästä aikaa alppimaisemia!!! Luntakin siellä pitäisi nyt olla jo ihan hyvin.

17.12.2008 Akvaariota ja runonlausuntaa

2008-12-17T20:22:00.005+03:00

Viikonloppuna Sari (Alfa) kävi Maijun kanssa vierailulla. Perjantaina teimme retken Oceanariumiin, elikkä hienoon merenelämää esittelevään akvaarioon.
Kaloja oli pienemmissä ja isommissa akvaarioissa ja altaissa. Suurin oli sellainen, jossa oli tunneli mitä pitkin käveltiin läpi. Aika hieno oli. Oli haita ja kaikenlaisia muita kaloja ja mereneläviä. Ja tietenkin Pakkasukko....

Lauantaina teimme retken Tsarskoje Seloon, jossa Maiju sai ihastella yllin kyllin kullattuja huoneita. Kaupunkiin palattuamme menimme Sokos-Hotellin Fransmanniin syömään. Interiööri on oikein mukavan tunnellmallinen takkoineen ja joulukuusineen kaikkineen. Tarjoilijalla sensijaan ei ollut ihan paras mahdollinen päivä. Kaippa ne ovat saaneet käskyn palvella "turisteja" englanninkielellä. Ja yrittihän se täti, mutta kun ei kirjoittanut mitään ylös, ja kun vielä samaan aikaan hänen puhelimensa huusi kuin pillastunut ampiainen, niin epäilykset heräsivät. Ja niinhän siinä kävi, että laskimme kaikenkaikkiaan 5 mokaa, mitä hän sai aikaiseksi tilaukseen. Vaikka myös ihan venäjäksi kyllä hänelle selitettiin tilaus. (Annelta varsinkin kun se sujuu kuitenkin oikeasti) No loppu hyvin kaikki hyvin... Ruoka oli sentään hyvää.

Kävimme myös läheisessä "paakkelsikuppilassa" kakulla. Maiju ei ollut koskaan maistanut juustokakkua, ja kun nyt vain sattuu olemaan niin, että tämä Pietari on Tiramisujen, juustokakkujen ja muiden täytekakkujen ja piiraiden luvattu maa, niin niinhän siinä kävi, että Maiju meinasi nielaista kielensä sen juustokakun mukana... Sunnuntaina ikävä kyllä juuri juustokakku oli loppu, mutta onneksi sellainen mangovaahtokakku toimi myös hyvin :-)

Tänään oli koululla joulu- / uudenvuodenjuhla. Mukana olivat myös taasen Pakkasukko sekä Cnegoradska, elikkä lumihiutaletyttönen.

Lisäksi juhlassa esiintyivät oppilaat, enimmäkseen laulaen ja tanssien. Ja meikäläinenkin on nyt sitten lausunut venäläisen runon, tosin kimpassa kiinalaisen kanssa... :-) On siinä ollut maikoilla nauramista, kun ollaan viännetty ja kiännetty Lermantovia kiinalaisittain ja suomalaisittain :-) Mutta tulipahan tehtyä tuokin hulluus... Edelleenkin on jokapäiväisten asioiden hoitaminen työn ja tuskan takana tuon kielen kanssa, mutta pääasiahan on, että runonlausunta sujuu!!!

Alla pätkä venäläislasten ohjelmanumerosta. Tuo kaikista pienin sälli tuon hanuristin edessä eläytyikin osaansa varsin suurella hartaudella. Sanoista en kyllä saa selvää, sen verran on railakas meno...

11.12.2008 Lisää jouluvaloja

2008-12-11T14:31:00.005+03:00

Tässäpä muutama "valaiseva" esimerkki paikallisesta valokoristelusta... Kuvat on otettu aamulla koulumatkan varrelta, Shpalernaja ulitsalta.
Tämä on vanha vesitorni, jossa nykyään on aiheeseen liittyvä museo. Tuo torni on aina valaistu noin, noista puista en nyt osaa sanoa, ovatko erityisesti joulua varten valaistu...

Tämä on Taurean palatsi. (Tavritseskovo Dvorets). Tänne ei tavallinen kuolevainen pääse, täällä järjestetään erilaisia korkeamman tason tapaamisia. Mm. Putin oli toissa viikolla täällä kun keskustelivat aiheesta Georgia.

Hieman eteenpäin kun matka käy, niin alkaa suorastaan häikäisemään silmiä tämä ledivalojen paljous...

Smolna on pimeässä aina yhtä komeasti valaistu ja ylhäisen näköinen. Tosin Suvorovski prospektilla eilen järkytyin kun olivat ripustaneet järkyttävät ledivaloverkot siihen kadun päälle, sen sijaan, että olisivat antaneet tuon valaistun kirkon, joka kadun päässä on olla se pääkomistus.... Nämä Shpalernajan valothan ovat suorastaan hillityt niihin verrattuna.

Jos näet täällä vilkkuvan joulukuusen, voit olla varma, että nurkan takaanta löytyy toinen, jossa on VIELÄ ENEMMÄN VILKKUVIA valoja!!!

Mutta mielestäni tämä on kyllä reilusti ainakin top kolmosessa tämä hökötys, jossa vielä kaiken kukkuraksi pyörii tuo porokeulainen vene/reki?? jossa tuo Ded Maroz, elikkä pakkasukko seisoo... Onhan se hyvä, että on Smolna saanut arvoisensa koristeen :-)

9.12.2008 Itsenäisyyspäivää ja vilkkuvaloja

2008-12-09T22:42:00.007+03:00

Täällä on tuo joulun / uudenvuoden koristelu saavuttamassa kohta huippuansa. Pakko on nyt ihan laittaa videonpätkä tähän, kun ei oikein sanat eikä pelkät still-kuvat riitä nyt kuvailemaan tätä kerrassaan mykistävää valoshowta, joka on vallannut tämän kaupungin. Todellakin, nämä valoviritykset jättävät sanattomaksi... en sitten tiedä johtuuko tuo sanattomuus silkasta järkytyksestä vaiko ihastuksesta.... ehkä suomalaisten ollessa kyseessä tuo ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.

Jotenkin sitä kuvittelisi, että koska kyseessä on niin majesteettisen komea ja kaunis kaupunki, niin tämä uudenvuodenkoristelukin voitaisiin tehdä hyvällä maulla ja kaupunkia kunnioittaen.... mutta mutta mutta..... Muunmuassa taiteiden aukiolla Pushkinin patsaan ympärillä, venäläisen taiteen museon edessä, on puut kääräisty mitä kirjavimpiin valokaapeleihin. Jokainen voi mielessään kuvitella onko tuo aukio saanut arvoisensa koristelun....

Tuo viedonpätkä on Garavannaja ulitsalta. Lähes jokainen mainittava aukio täyttyy valaistuista lumiukoista, pakkasukoista, joulukuusista yms. rekvisiitasta. Smolnan edessäkin on sen sortin hökötys, että oksat pois... En ole ehtinyt kuvaa vielä ottaa siitä.

Minna ja Jouni kävivät täällä itsenäisyyspäiväviikonloppuna. Simo joutui vielä lauantaina olemaan töissä, joten kävimme kolmistaan nyt tekemässä sen Eremitaasi-reissun, mitä emme kesällä ehtineet. Aika antaumuksella kyllä teimmekin, sillä neljä tuntia pyörimme Eremitaasin toinen toistaan uljaammissa saleissa... Todellakin pyörimme, välillä oli suunta niin hukassa, että kartturin taidot olivat kovaa valuuttaa :-)

Lopputulema oli kolme väsynyttä, nälkäistä (ja janoista) kulkijaa. Kotiin lampsittuamme tuntui, kuin olisi maratoonin juossut... aika raskasta tuo museoissa kiertely!

Palatsiaukiolla on komea noin 27 metrinen kuusi, joka painaa lähes 5 tonnia. Kuusi on noin 83-86 vuotisas, eikä kuulemma madonreiän reikää kuusessa ole. Sahaaminenkin oli kuulemma kestänyt pitkälle toista tuntia. Joskus on käynyt niinkin, että tuo kuusi on lumimyräkässä kaatunut. Enpä toivoisi jäävän tuon alle... Mutta jos niin kävisi, niin minkäs teet... Sehän on vain Sudba, eli kohtalo....

Kohtaloon täällä uskotaankin vankasti, mikä ei kyllä ole ihme. "Tiiliskivi putoaa katolta", on ihan yleinen sanonta. Ja itseasiassa tässä vanhassa kaupungissa ei se ei ole edes mikään tavaton tapahtuma (tai näin ainakin voisin kuvitella). Myöskään ei mitään varoittavia punakeltaisia puomeja tule jalkakäytäville varoittamaan katolta putoavista jäistä. Joten eihän se auta kuin luottaa tuuriinsa -ja kohtaloonsa, kun täällä käppäilee.

Mahdoinko muuten mainita, että ne meidän makuuhuoneen patterit todellakin vaihdettiin sutjakasti ja nyt on niinkin huipputeknologiaa patterit, että ne voi todellakin kääntää pois päältä, ilman, että yläkerran naapurit siitä kärsii :-) Mitään hienosäätöä ei edelleenkään ole, mutta olen oikein tyytyväinen nykytilaan. Patterit on pois päältä, ja siitä huolimatta lämpötila keikkuu makkarissa siinä 24 yläpuolella.... parannusta siis kuitenkin nelisen astetta. Kuitenkin... pakkasia odotellessa!!!

3.12.2008 Yllätys yllätys!

2008-12-03T18:47:00.007+03:00

Kävimme viime viikonloppuna Suomessa pikaisesti. Olipa kiva taas vaihteeksi olla ihan oikeassa kodissa. Kävin koirien kanssa juoksemassa ja täytyy kyllä sanoa, että niidenkin riemu oli rajaton siinä vaiheessa kun pääsivät peltotiellä vapaana juoksemaan. Harvoinpa olen nähnyt Retunkaan riehaantuvan noin totaalisesti.... Paineli kuin Nato-ohjus ensin sata metriä ja sitten takaisin ja taas uudestaan.... Ojassa oli vielä jäljellä lunta ja sinne välillä pää edellä kunnon dyykkaus jonka jälkeen mutaista peltoa ympäri tuhatta ja sataa ja taas lumipesuun ojaan!!! Jopa Pete, itse superlötköjen koirien hallituksen puheenjohtaja, innostui riehumaan....

Kun tulimme maanantai-iltana Pietarin kotikadulle, loksahti meiltä suut auki... Nimittäin meidän talosta oli hävinnyt viikonlopun aikana rakennustelineet ja talo oli saanut uuden korean vaaleanpunertavan värin pintaansa!!! Joutui oikein miettimään, jotta mistäs kohtaa tuonne nyt sisään päästään.... Edelleenkään en ole tottunut siihen, että kadulle tultaessa onkin ihan siistiä ja tilaa, ja voi heti kääntyä vasemmalle, eikä tarvitse tellinkejä kiertää...

Miliisitkin ovat saaneet uuden valokyltin tuohon meidän sisäänkäynnin päälle.... Sinänsä hyvä, ei ainakaan luulisi olevan ensimmäinen vaihtoehto kodittomille tulla talven kylmillä lämmittelemään.... Meidän ikkunat ovat tuossa ensimmäisessä vaaleanpunaisessa kerroksessa vasemmalla kolme ikkunaa... tai oikeastaan kaksi, koska tuo ensimmäinen on jostain syystä lyöty umpeen joskus. Mielenkiintoista, että saa talon julkisivuun tuolla tavoin vaikuttaa...( Mutta niinhän täällä on nämä talot aikamoisia tilkkutäkkejä, ne neuvostoajan kolossikerrostalot varsinkin, jokaisella eriväriset karmit parvekelaseissa jne....)Tuossa se olisi tässä olohuoneen kirjoituspöydän edessä se ikkuna, jos olisi auki. Ja tuo vanha satelliittikin kyllä rumentaa aika mojovasti tuota julkisivua... Eikä se edes toimi.

Jottei kuitenkaan totuus unohtuisi, niin tässähän pätee täysin se, että moni kakku päältä kaunis... (vähänhän tuo nimittäin sellaiselta makealta leivokselta jo näyttää tämä talo :-)) Äiti oli ihan kauhuissaan, kun on niin kauhea rappukäytävä täällä... Ja tämä on kuitenkin näissä oloissa vielä suhteellisen siisti ja varsinkin valoisa jos verrataan moneen keskustan vanhaan kerrostaloon.... Tuossa yläkuvassa ulko-ovi ja käytävän alussa oikealla tummanruskea ovi on miliisien ovi.

Vanhahan tämä talo on, ennen vallankumousta rakennettu (jos nyt oikein ymmärsin tuosta tätä katua käsittelevästä kirjasta, niin 1859). Alun alkujaan talo on ollut kolmekerroksinen, ja myöhemmin lisätty kaksi kerrosta (1911). Talon omisti vallankumouksen aikaan englantilainen pariskunta, joka tietenkin lähti vallankumousta karkuun ilmeisesti takaisin kotimaahansa menetettyään kaiken omaisuutensa Venäjällä. Rakennuksessa toimi hetken aikaa jonkin sairaalan osasto (sanakirjat eivät valaisseet, mikä sairaala kyseessä).Vuoteen 1923 mennessä talosta oli jäljellä käytännössä vain kuoret, sisältä oli revitty kaikki irtaimisto, takkoja ja ikkunanpokia myöten pois. Kuulemma kuitenkin itse rakenteet olivat säilyneet ehjinä. Talo kuitenkin remontoitiin jo vuonna 1924. Peruskorjausta vastaan "Huippu /erikoisteknologian virasto" sai oikeuden 16 huoneistoon. Jo vuonna 1925 talo oli jälleen asuttavassa kunnossa.

16 asunnossa asui siis Sotateknologiaan keskittyneen Erikoisteknologian viraston työntekijöitä. Erikoismainintana kirjassa kerrotaan, että nämä asuivat erillisissä huoneistoissa, eivät kommunalkoissa. Näitä kommunalkoja kuitenkin tässäkin talossa on ollut, ja kuulemma on yhä edelleen ( jos en ole vielä asiasta maininnut...).

Tässäpä meidän sisäänkäynti. Ovessa riittää lukkoja joka lähtöön ja ovisilmän sijaan on ihan videokamera-ovipuhelin.

Sitten ihan muihin aiheisiin... Taas tuli otettua taannoin kuva näistä kultaisista kupoleista, tälläkertaa aamuauringossa...

Ja niinhän se talvi tuli... ja meni. Tuolla puistossa oli silloin lumimyrskyn laannuttua varmaan lähemmäksi sata lumiukkoa. Vaan eipä ole enää :-(

21.11.2008 Pietari by Night

2008-11-21T21:16:00.006+03:00

Tässäpä muutama iltavalaistuksessa otettu kuva "kotikulmilta".
Tämä on Krestyn vankilan vieressä oleva kirkko.

Tässä Suomen asema vasemmalla.

Suomen asema vähän lähempäätä.

Nabereshnaja jatkuu pitkälle....

Litenyijn silta, menee Suomen asemalle.

Litenyjn sillalta kaupunkiin päin.
Lentävä hollantilainen. Ravintolalaiva, jossa älyttömän suuret liha-annokset... ja kalliit.
Risteilijä Aurora, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen ensimmäinen laukaus 25.10. 1917.
Tässä kuvassa näkyy Bolshoi Dom, "Pietarin korkein talo"... Se minkä kellarista näkyi aina Siperiaan saakka... Kyseessa on siis entinen KGB:n päämaja, sekä nykyinen FSB:n eli Venäjän federaation turvallisuuspalvelun tukikohta.
Täällähän on jo lumi maassa, juuri ja juuri maa valkoisena! Vähän näkyy tästä kuvasta. Kuten myös se, että kovasti ovat joulu/uudenvuodenkoristeet löytämässä taas paikkaansa kaupunkikuvassa. Vielä ei ihan joka paikassa vilku ja välky, mutta kohta...

18.11.2008 Ryhmä rämän Terijoen reissu

2008-11-18T22:40:00.007+03:00

Päätimme tehdä "ryhmä rämän" kanssa koirienulkoilutusretken Terijoelle. Matkaan lähti Anne, Mira, Tarja, Iida, Pekka, Simo ja minä ja tietenkin koirat. Keli ei ollut ihan mitä parhain merenrannalla kävelyyn, mutta ainakin taatusti raikas.

Olimme liikkeellä Simon käytössä olevalla Volkkarin Transporterilla, joten tilaa oli kaikille. Matkan aikana teimme havainnon, että muutama muukin Pietarilainen oli päättänyt lähteä autoilemaan synkän päivän kunniaksi. Matkanteko oli melkoista matelua.

Mutta jos koirilta kysytään, niin niiden mielestä se kannatti! Jälleennäkemisen riemu oli rajaton, vaikka rasavilli Eemeli ei kotona ehtinytkään viettää kuin yhden yön hoitokeikan jälkeen.

Vesikoiraahan ei mikään keli pitele veteen menemästä! Eemelin hipiä taitaa olla vähän herkempi kylmälle vedelle. No, onhan tuossa karvan paksuudessakin selvä ero.

Rannalla oli muuten melko tuoreen näköiset peuran jäljet. Tuli siis todistettua, että rajan tällä puolella on vielä jonkinnäköistä riistaa hengissä... Täällä Pietarissa olemme Simon kanssa ihmetelleet, kun emme ole yhtä ainutta oravaa tai muuta pikkunisäkästä, no rottia lukuunottamatta, nähneet... Liekö sitten kelvanneet kulkukoirien evääksi vai mikä on syy. Helsingissä kun vilisee niitä jyrsijöitä joka lähtöön ihan riesaksi asti.

Kävimme ulkoilun päälle syömässä herkullisen lounaan rannalla olevassa ravintolassa, jonka jälkeen alkoikin loputtomalta tuntuva ajomatka kohti Pietaria. Tuntui siltä, että koko Pietari olisi liikenteessä. Kunnon ruuhka! Liekö kansa lähtenyt devalvaation pelossa tekemään ajoissa uudenvuodenlahjaostoksille vaiko mikä oli saanut kansan liikkeelle... Siinä sitten tipautimme porukkaa kyydistä matkan varrelle kaupukiin.

Meitä oli jäljellä autossa Tarja, Iida ja minä Simon lisäksi, kun lähdimme Gribojedovan kanaalin varrelta, Miran luota jatkamaan. Hetken pohdimme, saako tuosta kääntyä vasemmalle tuonne sillalle... Joku omituinen liikennemerkki siinä oli, mutta koska emme tienneet mikä se oli, niin ei kun vaan kääntymään.

Hetken näyttikin jo hyvältä.... ihan tyhjä kaista edessä... No vähän liiankin hyvältä siis... Eipä aikaakaan kun siinä ei ollutkaan tyhjä kaista vaan miliisiauto meitä vastassa. Ensimmäinen kerta täällä, kun Simo joutui miliisiautoon juttusille. Väittivät, että haisee viinalta ja laittoivat Simon puhaltamaan, eikä se mittari tietenkään värähtänytkään. Ehkäpä johtui siitä, kun Pekalla oli yksi olut kaatunut auton lattialle, ja varmaankin löyhähti ne aromit sitten miliisin tarkkaan sieraimeen.... Tarja onneksi puhuu sujuvaa venäjää ja meni hätiin selittämään miliiseille kuinka me vain ollaan oltu koiria ulkoiluttamassa ja että ei kyllä yhtään huomattu mitään merkkiä ettei saa kääntyä.... Eikä tullut sakkoja!!!

Enpä ole tainnut mainita, että täällä kämpillä on muuten aika kuuma. Kuten sanottu täällä venäjällä tämä lämmitys on "tosi energiaystävälliseen" tyyliin joko ON tai OFF... Ja koska nyt siis on talvi (?) niin lämöä piisaa. Olohuoneessa on ollut sellainen 28 astetta ja makkarissa 25, vaikka siellä patterit eivät ole toimineet. Viime viikolla kävi putkimies ja ikävä kyllä sai niihin makuuhuoneen pattereihin eloa... Sillä seurauksella, että sielläkin on nyt 28 astetta. Nuku siinä sitten!! Torstaina tulevat kuulemma vaihtamaan nuo makkarin patterit. En enää pysy kärryillä miksi, mutta koko tuo show johtuu ilmeisesti siitä, että tuolla yläkerrassa jollain ei ilmeisesti toimi sitten tuo lämmitys, tai sitten jostain ihan muusta... no ihan sama, kunhan homma hoituu kohtuu ajassa.... Heh, Venäjälläkö???

13.11.2008 Eemeli-mäyräkoira - pieni SUURI koira

2008-11-13T21:02:00.004+03:00

Kävimme Ristin saarella viime viikon tiistaina ulkoiluttamassa koiria. Tarkoitus oli tutustuttaa Retu ja Pete pikku riiviöön nimeltä Eemeli. Eemeli on 7 kuukauden ikäinen mäyräkoira. Todellinen pieni SUURI koira. Riemu oli rajaton kun Retu ja Eemeli kilvan kisailivat syksyisellä lehvämatolla.
Teki hyvää Retullekin välillä päästä leikkimään itseään pienemmän kanssa, jolloin ei Retuakaan tuntunut pelottavan. Yllättävänkin nätisti Retu antoi pikku rasavillin pomppia jopa päällänsä siinä peuhatessaan.

Vaan eipä tienneet meidän koirat, että Eemeli tuli meille hoitoon sunnuntaina ja lähtee takaisin kotiin huomenna, perjantaina!!! Petelle tämä asia on ollut kertakaikkiaan järkytys. Jos voi sanoa, että koira on masentunut, niin nyt kyllä on pakko sanoa. Peten anova katse kertoo kaiken:" Ei kai tuo rääpäle vain jää tänne???? Et voi tehdä tätä meille!!!!"

Retukaan ei enää ole ihan yhtä innoissaan, mutta kiitettävästi silti on kestänyt tilanteen. Ja kestämistähän noilla on, koska Eemelillä nyt vain sattuu olemaan hieman suuret luulot itsestään ja omasta koostaan. Tämä vesseli yrittää laittaa meidän koiruudet järjestykseen omilla ruokakupeillaankin. Pariin kertaan olen joutunut vähän ojentamaan, että tuo peli ei muuten vetele... Ja pokkaa riittää haastamaan Retun suusta luuta, vaikka elämäni ensimmäisen kerran olen nähnyt Retun näyttävän hampaitaan ja murisevan jollekkin. Tosin sen se tekee hyvinkin etiketin mukaan ennenkuin vähän rähähtää. Mutta eipä tuo tunnu pikku mäyristä pelottavan... Ei kai, olen kuullut tarinoita mäyräkoirista, mitkä pistää karhullekin hanttiin, joten yksi Retu lienee pikku juttu....

Virtaa riittää Eemelillä muutenkin. Kova sana näyttää olevan oman hännän jahtaaminen... Sitä saattaa kyllä kestää välillä jopa hämmentävän kauan... Ja yritteliäisyys on ihan omaa luokkaansa. Olin hammaspesulla kun yhtäkkiä huomasin, että Eemeli oli kavunnut kylpyammeeseen. Enpä nähnyt tarkkaan miten se sen teki, mutta siellä oli ja odotteli iloisena, että nyt varmaan pestään tassut!!! Hoksasi muuten heti maanantaina jo ulkoilun jälkeen, että suoraan pesuhuoneeseen pitää mennä ja kylpyammeelle, joten ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ole mikään ihan tyhmä :-)

Kolmen koiran ulkoiluttaminen ei näissä oloissa ole ihan yksinkertaista, varsinkin kun kaksi kolmesta on vähän tuollaisia seilaajia. Eilen onnistuttiinkin olemaan koko jengi niin solmussa tuolla puistossa, että yksi lastenvaunuja työntävä Baabushka kysyikin, että "eikö tuo ole vähän hankalaa kolmen koiran kanssa???" No mitäpä tuohon sitten voi vastata että " DAA, OTSHEN TRUDNA!!!"

Viikonloppuna oli täälläkin hieman viileämpää, mutta taashan tuo on lämmennyt tuo keli. Saas katsoa tuleeko tästä talvea ollenkaan. Hieman alkaa jo pakkasia odottelemaan....

Mutta sorsilla on ainakin puistossa luppoisat oltavat, sillä niitä ruokitaan täällä kyllä sankoin joukoin. Ja ikävä kyllä siinä sivussa saavat osansa myös pulut... ja rotat. Yksi ilta koirien kanssa tuolla taaplaillessani tutkailin siinä lammen rannassa yhtä hännäkästä vipeltäjää, ja luulenpa, että se oli rotta, tosin onhan se joku vesirottakin voinut olla. No tällä jätehuollolla täällä kyllä on rotilla ja kulkukoirilla juhlavat olot.

Nuo kulkukoirat oikeasti alkaa vähän hatuttamaan. Nyt on tässä viime viikkoina useampaan otteeseen tullut oikein lauma rätkyttämään ihan metrin päähän meistä. Siinä on vitsit vähissä oikeasti kun ei tosissaan tiedä onko niistä joku niin rohkea, että käy kiinni näihin meidän koiriin. Nuo on oikeasti ollut tosi vihaisia, hampaat irvessä louskuttavat.

Tässä olen muuten havainnut miten huonosti täällä autot pysähtyvät suojatien eteen. Eikä voi todellakaan luottaa siihen, että sieltä sitten toinen pysähtyisi viereen, joten kadun ylitys on aina vähän, sanoisinko, jännittävää... Varsinkin kun on nuo koiruudet siinä mukana. Ei oikein kivaa seistä siinä sitten keskellä vilkasta katua koirien kanssa ja odottaa, josko joku olisi niin ystävällinen, että edes koirien vuoksi pysähtyisi. No tähän olen miettinyt tehdä pikku jäynän ihan testimielessä. Taidan laittaa tuon heijastinliivin päälle, ja katsoa alkaako sitä tilaa tulla... Saattavat nimittäin luulla miliisiksi :-) Jos vaikka jonkun patukan vielä ottaisi käteen.....

31.10.2008 Sateista syksyä

2008-10-31T20:54:00.003+03:00

Eipä ole keleissä kehumista ei. No lämmintä piisaa, sekä sisällä kämpässä ja ulkonakaan ei juuri ole tarvinnut palella. Koirien kanssa jatkuu kuraa vastaan taistelu. Kohta on varmaan viemärit tukossa tuosta hiekan määrästä.... Tänään kastuttiin juoksulenkillä oikein kunnolla, mutta eipä tuo sitten niin haitannut, kun lämpötila oli yli kymmenen. Enpä ole näillä nurkilla nähnyt ketään muuta juoksemassa koiran kanssa, saati sitten kahden. Ei kyllä näkynyt montaa siellä Aviatoova-puistossakaan.

Harmi muuten kun on niin hieno iso kylpyamme ja kuumaa vettäkin riittävästi, niin se lämmin vesi on ihan ruskeata. Toivottavasti se on vain ruostetta... Eipä kyllä juuri houkuttele kuitenkaan kylpyyn tuon värinen vesi. No, toisaalta sama vesihän se sieltä suihkustakin tulee...

Vesiaiheessa pysyäkseni... meillä on keittiössä vedensuodatin ja sitä vettä voi juoda. Loppui se veden kantaminen. Ensin kyllä tutkin netistä noiden suodattimien toimintaa ja suodatustuloksia ennen kuin uskalsin sitä "raakana" juoda. Sillä giardiallahan ne pelottelevat, että täältä sen yleisimmin suomalaiset saavat (vatsataudin aiheuttava ameeba). Ei olla vatsatautia saatu ei, joten ilmeisesti tuo suodatus toimii. Eri asia sitten miten hyvin siitä kaikki raskasmetallit lähtee... No kaippa ne mulle koulussa alkavat huomauttelemaan, jos alkaa ihonväri esim. sinertämään :-)

Äiti oli käymässä viimeviikonlopun yli. Kävimme katsomassa Piskarevin hautausmaata, jonne on haudattu noin 490 000 Leningradin piirityksen aikana kuollutta siiviiliä ja sotilasta. Arviot 1941-1944 900 päivää kestäneen piirityksen aikana kuolleiden määrästä vaihtelevat 640 000 ihmisestä jopa kahteen miljoonaan. Suurin osa kuoli nälkään, kylmään ja sairauksiin.
Sateinen lokakuinen päivä ei ainakaan kohottanut tunnelmaa hautausmaalla, jossa kaiuttimista kuuluu jatkuvasti mollivoittoinen musiikki uhrien muistoksi.

Koulussa on taas aika hurahtanut vauhdilla. Edelleen ihmettelen, jotta koska oikein mahdan oppia puhumaan tätä kieltä... On se vaan niin vaikeata... Huomennakin on koulupäivä, koska sitten tiistai on vapaa. Lokakuun vallankumouksen sijasta nykyään juhlitaan Kansallista Yhtenäisyydenpäivää. Että näin.

16.10.2008 Lenkkimaisemia ja liikeverbejä...

2008-10-16T15:45:00.008+04:00

Eipä ole hassummat maisemat täällä juoksulenkin varrella... ainakin nyt kun vielä on kaunis ruska ja aurinkokin jopa pilkistelee silloin tällöin.
Smolnan kirkon kupolit kurkottavat taivaaseen ruskan seasta.
Smolna-instituutin nurkalta käännyn juoksemaan Smolnan Nabereshnajalle, elikkäs rantakadulle, tai tieksi tuota kait pitäisi jo sanoa.
Siellä on hyvä juosta, kun on jalkakäytävät, ja maisematkaan eivät ole hassummat, mutta kova meteli kylläkin, kun autot paahtavat tuhatta ja sataa kolmella kaistalla per suunta.
Liekö joku ranskalaisista impressionisteista eksynyt tänne Pietariin??? Tämä kuva on lammen pinnasta.

Kun viimeeksi kirjoittelin, että pää oli pilvissä, niin kyllä täytyy nyt taas sanoa, että alkaa se sieltä pikkuhiljaa tulla tänne maan pinnan tasolle, tai no, noin 150 senttiä ylemmäksi, jos aletaan saivartelemaan.... Alkaa nimittäin taas painaa tuo venäjänkielen määrä tuolla kapustassa sen verran, ettei enää leijuta...

Mutta kivaa on ollut taas opiskella. Nyt on tahtikin vähän rauhallisempi, kuin kesällä, maikat eivät ole niin hätäisiä. Kielioppia on silleen sopivasti, ja sitten on sitä lukemista, fonetiikkaa ja keskustelua ja sanastoa. Keskustelutunnilla on ollut aiheena jalkapallo... Nyt kyllä nolottaa mennä huomenna tunnille sen eilisen rökityksen jäljiltä :-( ( siis Venäjä-Suomi 3-0) Meidän keskusteluopettaja on kuulemma 79-vuotias. En kyllä olis uskonut tuota ikää, sen verran virtaa tuntuu rouvalla olevan. Kovin on mielenkiintoista niillä tunneilla, kun hänellä on aikamoinen elämänkokemus ja kertoilee tarinoita matkan varrelta, siinä esim. jalkapallosanaston ohessa :-)

Ja kieliopissa taas kerrataan liikeverbejä... ja kantamiseen ja kuljettamiseen liittyviä verbejä.... Eikä niitä voi liikaa kerrata, sillä tuo on kyllä sellanen suo, mihin tavallinen taaplaaja kyllä äkkiä uppoaa korviaan myöten, ja lopulta on sekaisin kun vanha seinäkello....

Siis riippuu siitä kuljetaanko jalkaisin vaiko kulkuneuvolla ja yhteensuuntaan vaiko vaan kuljeskellaan vaiko vain käydään ja tullaan takaisin.... Ja tuosta liikkumatavasta sitten riippuu se miten ne tavarat /ihmiset /koirat kulkevat mukana, jokainen eri verbillä.... Ja kun sitten aletaan lisäämään noihin liikeverbeihin etuliitteitä, riippuen mennäänkö ulos, sisään, poiketaanko, kierrelläänkö, lähestytäänkö, loitonnutaanko, lähdetäänkö lopullisesti vaiko vain vähäksi aikaa jne. jne. jne..... niin kyllä siinä on aikamoinen kaalisoppa valmis!!! Niin ja sitten vielä pitää valita se, että tapahtuuko se juuri nyt ja tässä, vaiko usein, yleensä, aina, joka päivä yms. yms. yms.... ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA... mutta VAIKEAA... tai toisin sanoen paljon muistettavaa. No ei pitäisi dementian heti uhata, jos noin niinkuin pitää paikkansa se, että aivoille on hyvä antaa vähän hommia :-)

Ja vaikka tuota kieltä kuinka opiskellut jo olen, niin silti onnistun töpeksimään harva se päivä todella täydellisesti.... Maanantaina kun menin koirien kanssa ulos, niin kadulla heti ulko-oven edessä joku mies kysyi minulta jotain... No yleensä onnistun sanomaan, etten tiedä tai etten ymmärrä... Nyt vaan tuijotin hölmönä ja pudistin päätäni.... No mies jatkoi matkaansa ja minä toiseen suuntaan ja samalla kun lähdin liikkeelle, tajusin mitä hän kysyi.... "Onko tämä talo numero 54?" Arvaatte vaan kuinka ääliöksi itseni tunsin, sillä mikäs muukaan tämä on kuin talo numero 54.... Enpä kuitenkaan viitsinyt enää perään huudella..... Hohhoijjaa !!!

6.10.2008 Pää pilvissä mutta jalat maassa...

2008-10-06T18:34:00.003+04:00

Nyt on kamat saatu piilotettua tämän kämpän erinäisiin komeroihin, ja paikat ovat vielä toistaiseksi siistit! Harvoinpa olen kotiutunut yhtä nopeasti kuin tähän kämppään. Täytyy myöntää, että olen ihan "liekeissä" vieläkin tästä muutosta. Koirien kanssa ollaan käyty nuuskimassa ympäristöä. Minullehan tuo Taurean puisto, joka tuossa vieressä on, onkin tuttu jo kesäiseltä koulumatkalta, mutta koirille siinä vielä riittää nuuskuteltavaa.

Zalataja osen, elikkä kultainen syksy näyttää hienolta tuolla puistossa, ainakin hetken, ennenkuin syysmyrsky ehtii tännekkin ja vie nuo lehdet mennessään...
Eikä täällä puisto ole puisto, ellei siinä ole lammikkoa.
Eipä taas uskoisi tästä kuvasta että ollaan vähän reilun parin kilsan päässä Nevski Prospektista...
Ihan tuossa meidän vieressä, puiston tässä päässä on uutuuttaan hohtava kompleksi, jossa on kuntosalin lisäksi mm. tämä jäähalli. Siellä ihailimme hetken kun tämän maan olympiatoivot (?) harjoittelivat taitoluistelun saloja. Eivätkä huonosti harjoitelleetkaan. Nuorimmat taisivat olla siinä viiden-kuuden vanhoja, valmentajan (yksityisen) tarkan silmän alla.

Jotta ei siis tuo pää aivan jäisi tuonne pilviin leijumaan, eikä totuus pääsisi unohtumaan, kävinpä tekemässä tänään taas kielitestin tuolla Smolnassa. Huomenna alkaa taasen arkinen aherrus. Ihme ja kumma, eivät laittaneet minua alkeisryhmään! Vähemmälle on jäänyt taas tässä viimepäivinä tuo venäjän kertaus nimittäin... Mutta näköjään jotain on jäänyt mieleen, tai sitten olen onnistuneesti kerrankin veikannut oikein :-)

Varmaan ihan kivaa tulee olemaan, kun nyt siis se kieliopin pänttääminen jää vähän vähemmälle, ja käydään läpi artikkeleita, keskustellaan, opetellaan sanastoja ja sitten on vielä ääntämystä. Ja onhan sitä kielioppiakin tietenkin jonkin verran. Voihan sitä hetken taas olla vähän pihalla, kun eipä tuota puhumista juuri ole tullut harrastettua. Mutta koska nyt on tullut pari kuukautta "lorvittua", niin eiköhän paukut taas riitä hetken aikaa tuohon opiskeluunkin. Ja mikä parasta... koulumatka on lyhyt!!!!

2.10.2008 Muutto

2008-10-02T09:23:00.002+04:00

Nonniin, täällä sitä ollaan nyt uudessa kämpässä! Olo on väsynyt, mutta onnellinen :-)

Olimme sopineet eiliseksi kello kolmeksi tapaamisen täällä kämpillä avaimenluovutusta varten. Onneksi pakkasimme autoon jo osan muuttokuormasta, sillä mennen tullen olikin tavanomainen pietarilainen kaupunkiliikenne, eli hädin tuskin liikettä havaittavissa...

Perillä meinasi jo Simolla verenpaineet nousta, kun epätoivoisesti kiertelimme korttelia ympäri, eikä parkkipaikkaa mailla eikä halmeilla. Kauhuskenaario tietenkin oli se, että olisi jouduttu raijjaamaan kamoja jostain tosi pitkältä. "Kärsivällisyys" kuitenkin palkittiin, ja kuin taivaanlahjana yksi auto lähti aivan ulko-oven edestä!!

Simohan ei ollut kämppää vielä edes nähnyt, joten vähän jännitti, mitäköhän hän tykkää. Tai no, kyllä tämä niin kiva kämppä on, että ei voi olla tykkäämättä :-) Ja kyllähän tuo tyytyväiseltä tuntui. Vuokraisäntä on mukava ja mikä parasta: puhuu hyvää englantia!! Helpottaa asioiden hoitamista huomattavasti, jos on jotain kysyttävää. Muutenkin tuntui kovin avuliaalta.

Simo pudisteli päätään kun haettiin loppuja kamoja... Ei mahdu autoon millään ei... Minä taasen toppuuttelin kerrankin optimistina, ja sanoin, että nou hätä, kyllä nämä mahtuu! Tulihan siinä näitä rojuja roudatessa taas manattua tämä tavaranpaljous, mutta lopputuloksena kaikki kuitenkin mahtui autoon... juuri ja juuri. Koirat tosin saivat matkustaa mun jaloissa ja sylissä. Suurimpana riesana oli tuo uuni, joka ostettiin edelliseen kämppään ja siihen kaappi. Toisaalta, täällä on kaasuhella ja -uuni, ja ihan mielelläni tyydyn käyttämään tuota sähköuunia!

Kello olikin yli puolenyön kun vihdoin viimein päästiin nukkumaan. Simollahan ei mitään vaikeuksia ollut nukahtaa, mutta meikäläinen kävi hieman ylikierroksilla, eikä nukkumisesta sitten tullutkaan mitään. Huolimatta siitä havainnosta, tai ehkä siitä johtuen, että ympäristössä vallitsi TÄYDELLINEN HILJAISUUS!!! Ei pihauksen pihausta, ei auton hälyjä eikä liikennettä... Kerrassaan outoa. Meidän makkari onkin sisäpihan puolella ja toisaalta tuo Furshstatskaya-katu on tuollainen puistokatu, joka nyt ei ole mikään varsinainen pääväylä.

Koiratkin tuntuivat olevan täysin uuvuksissa kun vihdoin valot sammui. Retu paineli sängyn alle (täällä taas mahtuu sinne) ja sieltä kuului tasainen tuhina ihan hetkessä. Jännäähän se on niille, kun näkevät, että pakataan ja kamoja roudataan. Kiltisti ne pysyivät siellä vanhalla kämpällä sisällä, vaikka ovi käytävään välillä olikin auki. Mutta sen verran tiiviisti seurasivat, varsinkin Retu, ettei vaan vahingossakaan unohdeta niitä matkasta...

Simo kävi niitä ulkoiluttamassa ennen kun lähdettiin ekaa kuormaa lastaamaan, niin eihän siitä mitään tullut, kun Retu jo hississä alkoi raapimaan ovea, että nyt mamma jäi ja se varmaan lähtee sillä aikaa, kun on kerran pakannutkin... Ei nuo mitään ihan tyhmiä ole, sen verran ollaan reissattu, että tietävät kyllä mistä on kysymys.

Nyt sitten täällä rojun keskellä yritän taas muistella, mistä repusta tai jätesäkistä löytää minkäkin tarvittavan tavaran. Ei auta kun tarttua härkää sarvista ja käydä hyökkäykseen ja taikoa nuo tavarat paikoilleen. Onneksi täällä on ruhtinaallisesti säilytystilaa!!!

Sitä ennen sukelletaan koiruuksien kanssa tuonne kaatosateeseen... ettei totuus unohdu.... lokakuu....

29.9.2008 Back to Petersburg!

2008-09-29T18:27:00.005+04:00

Leppoisan junamatkan jälkeen olikin mukava olla "kotona" jo iltapäivällä kolmen aikoihin. Tällä kertaa ei ollut tulvaa vastassa, mutta jonkinasteinen ylläri kuitenkin. Nimittäin aikansa avaimen kanssa touhuttuaan, Simo totesi, ettei ovi aukea. No sitten keksi kokeilla toista lukkoa, jota emme käytä, koska toimii luvattoman huonosti. Ja avot... lukittu. Erittäin mielenkiintoista. Siis joku on käynyt poissaollessamme kämpällä, eikä ole voinut edes lappua jättää.

Suihkun hanaa oli käytetty, koska se ei ollut suihkuasennossa (taasen asia, mikä ei toimi kunnolla ja parempi siis olla kajoamatta...). Kämpässä oli myöskin heti havaittavissa muutosta edelliseen... nimittäin nyt on suorastaan kuuma! Elikkä kesä on nyt täällä virallisesti ohi, sillä lämmitys on päällä.

Lieneekö omistaja käynyt tutkimassa vahinkoja vaiko ovatko käyneet ilmaamassa pattereita vaiko mikä on ollut käynnin syy, mutta eihän se kivalta tunnu, kun tietää jonkun käyneen kämpillä ominnokkinensa.

Totesin taas äsken tuolla puistossa käydessäni koirien kanssa, että kamera pitää kantaa mukana aina, sillä koskaan ei tiedä mitä nämä veli venäläiset keksivät. Nyt oli liikkeellä kaksi Pelle Pelotonta tuolla lammikossa. Enpä ole ennen tuollaista kulkuneuvoa nähnyt :-) Harmi vaan, että kuvan laatu on tosi huono, sillä eipä ollut kuin vanha kännykkä mukana...

Ihan oli moottorilla käyvä tuo vehje, elikkä ei tarvinnut polkea!

Havaitsin myös toisen mielenkiintoisen ilmiön. Yllättävän moni mamma kulkee tuolla puiden alla katse maahan luotuna, muovipussi toisessa kädessä. No, hevoskastanjoitahan nuo keräävät. Toisille ei näytä riittävän maasta keräily, sillä eräs äiti pikku muksunsa kanssa heitteli isoa karahkaa puuhun isännän antaessa neuvoja lastenvaunujen äärellä... Luulin, että heiltä on joku lelu jäänyt puuhun, kunnes tajusin jälleen, että ne puut olivat hevoskastanjoita.... Ilmeisen himoittua herkkua siis täällä nuo kastanjat!

Kuulemma Putinkin pelkää Pietarilaisia mummoja... Aamupäivän lenkin aikana tein havainnon, että ainakaan näillä "pelottavilla" mummoilla ei ole mihinkään kiire, eikä tunnu jaloissakaan ikä painavan. Juoksin 10 kilometriä, mikä tarkoittaa siis neljä kertaa Aviatoovan ympäri. Kaksi mummoa seisoi keskustelemassa polulla toisen kierroksen lopulla... ja kolmannen... ja neljännen... Toisin sanoen yli puolituntia siinä seisoivat ja keskustelivat tohkeissaan, eikä näyttänyt siltä, että juttu ihan heti olisi loppunut. Olisihan siinä ollut penkkejäkin ihan parinkymmenen metrin päässä....

18.9.2008 Pakkaamista

2008-09-18T11:29:00.002+04:00

Piti oikein ottaa vielä valokuva tuosta keittiön ikkunasta, kun tuota maisemaa on tullut toljoteltua jonkin verran. Melkeinhän tuota jää jo kaipaamaan... Uudessa kämpässä kun ei ihan vastaavat maisemat ole. No, muutoin se kyllä tulee varmasti olemaan loisto homma se uuteen kämppään muutto.

Tarkennukseksi vielä, se mihin muutetaan ei siis ole se sama, missä oli se koristeltu katto ja josta alkoivat tinkaamaan lisää rahaa. Alue on sama, mutta sijainti jopa vielä parempi, lähempänä puistoa. Ja kämppäkin on mielestäni parempi.

Täällä olen pakkaillut jo kamoja, sillä perjantaina lähdemme Suomeen ja tulemme sieltä vasta reilun viikon päästä takaisin. Siinä sitten ei jää kuin kaksi päivää syyskuuta, joten parempi kun vähän tässä jo etukäteen laittelen tavaroita kasaan. On se vaan kumma, että sitä roinaa on kertynyt noinkin paljon näin lyhyessä ajassa!! Ja lisää pitäisi tuoda, sillä talvivaatteitahan täällä kohta tarvitaan.

Eipä ole ollut keleissä kehumista. Siinä 5-7 asteen tienoilla, ja siihen päälle vielä kylmä tuuli, niin huh, kyllä on kesä karissut mielestä ja vähän sassiin... Kait sitä kuvitteli vielä, että kyllä niitä lämpimiä päiviä vielä tulee elo-syyskuussa, mutta jäipähän tuokin sitten ihan haaveeksi. Makuuhuoneessa meillä on jo sähköpatteri päällä, kun alkaa olla sen verran viileetä. Lämmöthän täällä ei päälle tule näihin taloihin kait kun sitten joskus lokakuussa, riippumatta siitä onko kelit kylmät vaiko lämpimät.

10.9.2008 Syyskuinen auringonnousu

2008-09-10T10:06:00.002+04:00

Olette ehkä huomanneetkin meikäläisen viehtymyksen auringonnousuihin ja laskuihin ja taivaaseen yleensäkin.... No ei sille mahda mitään, kun täältä ylhäältäkäsin välillä nuo taivaalliset maisemat vaan ovat kerrassaan hengästyttäviä, ja silloinhan on pakko kaivaa kamera esiin, vaikka kello olisi hädin tuskin puoli kuusi aamulla.
Niin ja muutenkin täytyy nyt siis ottaa ilo irti näistä maisemista kun vielä voidaan. Nimittäin päivän paras uutinen on se, että uusi kämppä on löytynyt ja tänään varmistui, että päästään lokakuun alusta muuttamaan. Ensin oli sovittu, että tämän kämpän täytyy olla tyhjä 14.9. mennessä, mutta onneksi saamme nyt olla tässä kuitenkin sinne muuttoon asti. Ja siinä välissä tullaan vielä Suomessa käymään, Simo kurssille ja minä viisuminhakureissulle.

Vaikka ei ehkä pitäisi vielä tuulettaa, niin pakko on vähäsen... Se uusi kämppä nimittäin on NIIN hyvällä paikalla keskustassa, aivan Taurean puiston vieressä (Tavrizeskii sad on keskustan suurin puisto), Smolnasta 2 km!! Metroasema on alle 400 metrin päässä ja Suomen asemakin vain 2,5 km. Kesäpuistoon on alle 2 km ja Nevskillekin alle 2 km. Elikkäs sitten vaan takaisin opiskelemaan! Ainoana miinuksena on parkkipaikan puuttuminen ja sitä saattaa joutua kyllä haeskelemaan aika ajoin....

Itse kämppä on suuri kaksio. Euroremontoitu, ja ainakin päällisin puolin vielä toimivampi kuin tämä. Jippiaijee!!! Tosin kuten sanottu, tässä alkaa sen verran vainoharhaiseksi tulla, että ei oikeesti pitäisi kait vielä tuulettaa..... mutta jos nyt ihan vähäsen silti... :-)

4.9.2008 Sadetta, sadetta ja kämpän hakua

2008-09-04T10:47:00.002+04:00

Hohhoijjaa, eipä ole keleissä kehumista. Osuttiin juuri äsken koirien kanssa sellaiseen kaatosateeseen, että jopa vesikoirakin yritti mennä puskan alle sadetta suojaan!

Kävimme jälleen yhtä kämppää katsomassa. Sijainti oli hyvä, minun kannalta katsottuna, vain 2 kilometriä Smolnasta ja Taurean puistokin olisi ollut alle kilsan päässä. Kämppäkin oli aika retee, vanhassa talossa suht iso kaksio. Makkari oli kuin kunikaallisten konsanaan kipsisine kattokoristeineen ja vaaleanpunaisine seinineen (kuulostaa hurjalta, mutta olishan siinä tyyliä asua Pietarin keskustassa tuollaisessa vanhan henkisessä kämpässä) Omistajilla oli tiedossa, että koirat on. Kaiken piti olla selvää, mutta sitten eilen alkoivat tivaamaan enemmän vuokraa, koska on koirat. Ja Simohan ei ihan periaatteesta tuollaiseen vedätykseen suostu... varsinkin kun näimme, että nämä omistajat huristivat Hummerilla pois....

Vaikka nuo koiruudet kuinka ihania ovatkin, niin täytyy myöntää, että eilen tuli sitten kirottua niiden olemassaolo... Mikäs täällä olisi kämppää valitessa, toinen toistaan hienompia ja ihan hyvillä alueilla. Vaikka näitä venäläisiä eläinrakkaiksikin jossain väitetään, niin kyllä se rakkaus loppuu siihen kun on omat parketit kyseessä. No ihan samallalailla se loppuu Suomessakin....

Tämä kämppä on kuitenkin irtisanottu jo, ja aikaa on 14 päivään asti etsiä kämppä. Välittäjä on varman ihan hajalla meidän kanssa :-) No tuleepahan ainakin kieltä harjoiteltua, kun noita kämppiä juostaan katsomassa. Eipähän ollut viimeeksikään ketään tulkkaamassa, ja kyllähän nuo asiat selviksi tuli. Välittäjäkin oppi puhumaan hitaasti ja selvästi. On tehnyt havainnon, että kyllä me ymmärretään kohtuu hyvin, vaikka ei niin hyvin puhutakkaan.

Tuo meidän lähellä oleva kämppä on nyt kuitenkin hätävarana vielä tuossa, jos ei muuta löydy. No onhan siinäkin hyvät puolensa, vaikkakin matkat puistoihin ja kouluun pitenee....

31.8.2008 Sylikoiria ja kämpän hakua

2008-08-31T22:02:00.004+04:00

Retusta on tullut ihan sylikoira! Mikälie läheisriippuvuus on iskenyt koiruuteen, mutta jos tässä keittiön pöydän äärellä istuu ja esim. lukee hesaria netistä, niin jo on koira puoliksi sylissä. Ja joskus jopa kokonaan. Retu on oppinut myös katselemaan keittiön ikkunasta ulos. Se ylettää juuri ja juuri näkemään ikkunasta ulos, kun nousee takajaloille seisomaan etutassut ikkunalaudalle. Mitähän se mahtaa miettiä tästä 23. kerroksen maisemasta. Mitä mahtaa koira siitä hahmottaa??

Kämpässä toimii taas vedet, tiistaina kävi siis putkari. Edelleenkään ei kait ole saatu vuokranantajaa kiinni. Ollaan käyty katsomassa paria kämppää. Toinen oli lähellä Sennaja Ploshadia, joten sen nyt tiesi heti, ettei siellä mitään puistoja ole lähellä ja kämppäkin oli ihan läävä, jos nyt suoraan voin sanoa. Elikkäs ei ollut tehty Euro-remonttia, joka saattaa siis tarkoittaa, että kaikki pinnat on ihan jees, mutta lähemmällä tarkastelulla kaikki ikäänkuin hajoaa käsiin.... :-).

Meillä on ollut vähän tuota ongelmaa... lattialistat on muovia ja niitten kulmapalat lentelee pitkin kämppää aina kun pölynimurilla käy vähän hipaisemassa... Keittiön laatikostot lahoo käsiin, jos vähänkään varomattomasti aukaisee laatikon. Vessasta on palanut kolmesta halogeenista jo kaksi, eikä näytä siltä, että uusien vaihto onnistuu, koska ne polttimot suorastaan rähähtelee käsiin, kun yrittää uutta vaihtaa :-) Nyt on vessassa siis tunnelmavalaistus... siihen saakka kun se viimeinenkin poksahtaa.... Ja sitten on tietenkin vielä näitä tulvaa aiheuttavia putkia....

Toinen kämppä oli aika parin kilsan päässä tästä, uudehkosta talosta. Siinä nyt ei ihan varsinaisesti ollut mitään suurempaa vikaa, muttei nyt kuitenkaan oltu mitenkäänä liekeissä siitä. Vähän olen kaavaillut, josko vaikka löytyisi kämppä lähempäätä koulua, jos sinne menen vielä opiskelemaan. Saattaa olla kuitenkin aika mahdoton yhtälö löytää kämppä lähempäätä keskustaa, puiston läheltä, remontoitu ja vielä sellainen mihin saa koirat ottaa.... Ja sitten sen pitäisi mahtua vielä johonkin budjettiikin....

On kait tässä sitten kuitenkin sekin mahdollisuus, että kärsitään tuo lattiaremontti ja pysytään tässä... Onhan tämä kuitenkin muutoin ihan loistavalla paikalla noiden koiruuksien kannalta. Saas kattoo nyt mitä ensi viikko tuo tullessaan!

25.8.2008 Vetinen "kotiin"paluu

2008-08-25T11:17:00.003+04:00

Suomen loma on ohi ja eilen sunnuntaina läksimme ajelemaan takaisin kohti Pietaria. Rajalla meni nyt 1,5 tuntia, joten taas oli kelloa vilkuiltava, jotta ehdimmekö ennen siltojen nousua keskustan läpi, vaiko pitääkö kiertää kehän kautta. No ehdimme... tosin Palatsisilta oli jo noussut ylös, mikä vähän ihmetytti, koska kello oli 01.15. Tietääksemme sen pitäisi nousta vasta 1.35...

Kun vihdoin kaikkine pakaaseinemme pääsimme kotiovelle, niin sielläpä killui joku lappu yläkulmassa... No siinähän sanottiin, että "Teiltä valuu vettä tänne meille kerrosta alemmaksi!!" JESSS!!! Ja näinhän täällä on käynyt, että joku putki on pamahtanut ilmeisesti kylppärin ja olohuoneen välisen seinän sisältä... Olohuone lainehti ja eteisessäkin vettä on ollut, tosin jo ehtinyt imeytyä tapettiin... Laminaatit ihan kuprulla...

Ja sokerina tietenkin pohjalla se tosiasia, että vedet on katkaistu meidän kämpästä!! Eikä hajua koska tämä on tapahtunut. Tänään kävi jo tuossa yksi nainen ja yksi kundi ihmettelemässä asiaa, eivätkä vielä ilmeisesti keksineet, että mitä pitäisi tehdä. No en tiedä minäkään... päällimmäisenä ihmettelen, että minnekköhän sitä lähtisi vessaan :-) En ehkä siis turhaan kehunut taannoin tuota Aviatoova-puiston siistiltä näyttävää yleisövessaa.....

Kummallisinta asiassa on se, että kun lähdimme ajamaan Suomea kohti, niin mietin siinä itsekseni, että mitä jos jotain tapahtuu kämpässä sillä aikaa kun olemme pois täältä.... Pitäisiköhän pyrkiä noitakouluun???

Nyt on kyllä ihan pakko lausua tämä jo legendaksi muodostunut "HITSIN HITSI!!!!"

****************

Nonniin, tänään onkin siten täällä rampannut jengiä. Alakerran asukki kävi täällä ihmettelemässä, että mitäs tehdään, johon minä sitten että en TODELLAKAAN tiedä mitä tehdään. Ei olla saatu vuokranantajaa kiinni.

Putkimies kävi uudelleen ihmettelemässä ja vika ilmeisesti onkin sittenkin meidän suihkuhana. Ihan laho sieltä kiinnityksen kohdalta ja sieltä ilmeisesti tiputtanut sitten vähän reippaammin. Ei vain mene minun jakeluun, jotta miten se vesi siellä olohuoneen lattialla pääasiassa oli. Tämä tulva oli tapahtunut nyt lauantaina. Huomenna tuleepi korjaamaan sitä putkivikaa, joten toiveissa on, että saadaan juokseva vesi taasen tänne.

Toinen asia sitten onkin se, että nuo laminaatit pitäisi varmaan repiä ja kuivatella lattiat niiden alta... taitaa olla viisainta vaihtaa kämppää...

Kun olen sanonut, että tarttisin sitä käytännön kieliharjoitusta, en kyllä ihan tätä tarkoittanut... Hiukan vaikea on setviä tällaista sotkua meikäläisen kielitaidolla... No sitten mennään englannilla (alakerran heppu...) johon minulle vastataan venäjäksi ja soitellaan Annelle, joka puhuu sujuvasti venäjää ja osaa kyllä vaatia hommat hoitumaan.

16.8.2008 Helsinki City Maraton

2008-08-20T09:42:00.004+04:00

Niin sitä sitten koitti taas päivä, jolloin matkaa oli taivallettavana se 42 kilometriä ja 195 metriä. Kelin suhteen olin vähän peloissani, koska sadettahan oli luvattu. Hellettä en kaivannut suinkaan, mutta en siis jatkuvaa kaatosadettakaan. No säähän ei olisi voinut paljon happirikkaampi olla. Sellaista pientä tihruista sadetta ja noin 16-17 lämmintä, elikkä juoksemiselle varsin sopiva keli.

Aikatavoitetta olin asettanut itselleni sen verran, että jos ei ole helle, niin alle 5 tuntia pitäisi alittua. Jännäähän tuo maratonille valmistautuminen taas oli, sillä kun piti tankata ti-to niin eikös siinä mulle tullut jonkinlainen lievä vatsatauti ja pakki oli niin sanotusti kuralla ti-ke. Tankkaapa siinä sitten hiilareita :-) Eipä ollut sitten hajuakaan miten hyvin tankkaus noissa olosuhteissa oli onnistunut.

Maratonia edeltävänä yönä pohkeet tuntuivat ihan tönkköjäykiltä... ehkä se oli vain jännityksestä johtuvaa. Mutta toisaalta syytä huoleen oli, sillä viime syyskuussa ennen Jyväskylän puolikasta heräsin aamuyöllä siihen kun pohkeet kramppasivat. Ja sillä reissullahan "juoksin" viimeiset neljä kilometriä ihan järkky pohjekramppien kanssa.

Jäähallin parkkipaikalle tullessamme, keli oli kohtalaisen kauhea, vettä tuli vaakatasossa... kääk! Onneksi keli siitä laantui ja sitten kello 15.00 matkaan! Tavalliseen tapaani en ollut mitenkään yltiöpositiivisella mielellä alkumatkasta... Nelosen kohdalla jo mietin, että joko nuo pohkeet nyt sanovat sopimuksensa irti, sen verran jäykät ne olivat.

Mutta jalat eivät kuitenkaan olleet ongelmana, vaan vatsa. Edeltävän viikon sekoilun jäljiltä vatsa ei oikein tykännyt urheilujuoman ja hiilihydraattigeelin sekoituksesta.... Olihan siinä kärvistelemistä välillä se juokseminen. Matkan varrella on kuitenkin hyvin bajamajoja, ja totesin sitten jossain 32 kilometrin kohdalla, että enää ei kannata riskeerata tätä reissua nololla lopulla... ja sehän sitten helpotti :-)

Hienoa oli todeta se, että kun Tukholmassa reidet väsyivät jo siinä 24 kilometrin paikkeilla, nyt ei ollut reisien kanssa ongelmaa juuri ollenkaan. Ihan viimeisillä parilla kolmella kilometrillä oikea reisi hieman ilmoitteli itsestään. Pohkeet sensijaan vähän aikaisemmin, mutteivät kuitenkaan krampanneet. Johtopäätökseni oli siis se, että Tukholma on tehnyt tehtävänsä erittäin rankkana treeninä!

Siinä sitä taas juostessa tuli mietittyä jos jonkinlaista. Välillä ei mieti mitään, sen kun juoksee. Välillä taasen kiroan olemassaoloani ja typeryyttäni ilmoittautua mokomiin koitoksiin ja vannon etten KOSKAAN IKINÄ ENÄÄ.... Musiikki korvilla auttaa ainakin minua. Välillä kun ketuttaa niin hyvä biisi vie sen ketutuksen sekunnissa mennessään ja askel kevenee kummasti, toisinaan jopa niin, että vilkaisu sykemittariin pakottaa vähän taas himmailemaan.

Sykemittari onkin oikeiden tossujen lisäksi meidän paras kaveri. Sen mukaan on harjoiteltu, ja sen mukaan kyllä on parasta tuo maratoonikin juosta. Tosin enää ei tarvitse niin tiukkaan sitä tuijotella, kyllä sitä on oppinut jo tuntemaan missä ne sykkeet suurinpiirtein viilettää.

Yksin kun on juoksemassa, niin kultaakin arvokkaampaa onkin sitten "surevien omaisten" kannustus. Mukana Hesassa olivat Simon lisäksi tsemppaamassa minua Eija ja Jukka. Kyllä se oli ihanaa nähdä siellä Espan nurkilla tuttuja kasvoja kannustamassa, kun omat fiilikset justiinsa silloin eivät olleet ihan korkeimmillaan. Antoi se taas tsemppiä jatkoon. SUURKIITOKSET heille!!

Vauhdikkaimmat kilometrini olivat 40-42 kilometriä!! Elikkä siis vielä juoksu kulki tuossa vaiheessa :-) Matkaa ehkä vauhditti siinä pisteessä tieto siitä, että täältä pääsee joskus poiskin!! Viimeisessä nousussa stadionille oli pakko minunkin vähän höllätä, mutta siitä sitten kirmaisin stadionille kuin hirvi. Olihan taas hienoa tulla maaliin ja aikaa matkaan meni 4.54.14. Tukholmasta aika parani 14 minuuttia!!

Mitali kourassa sitten hoipuin stadikalta ulos ja siellähän se Simo olikin vastaanottamassa ja onnittelemassa. Kotimatkalla hörppäsin palautusjuomista kuulemma tehokkainta, elikkä litra rasvatonta maitoa meni hujauksessa. Sitten vielä Vihdin Tervalampeen vartiksi seisomaan, jonka päälle Eijalle ja Jukalle saunaan ja syömään. Eipä tarvinnut sen jälkeen paljon unta houkutella. Eikä muuten särkenyt lihaksia niin kuin Tukholman jälkeen :-)

Lieneekö nyt tuo maito, järvessä seisoskelu vaiko Tukholmasta vahvistuneet koivet vaiko kaikki yhdessä, mutta nyt on ihan hyvässä kunnossa jalat. Oli jo eilen, tiistaina. Toisin kuin Tukholman jälkeen... silloin meni viikko ennen kuin pystyin istumaan tuskailematta pöntölle :-) Tämähän suorastaan houkuttelee jo tähyämään uusia haasteita tämä nopea palautuminen.... Mites olis Pariisi, Hampuri tai kenties vaikka Rooma... ensi keväänä???

13.8.2008 Pietarissa kaikki ennallaan

2008-08-13T12:46:00.007+04:00

Pietarissa on kaikki ennallaan, kuten kuvastakin näkyy... "Spas na Kravi", eli "Kirkko veren päällä" seistä törröttää siinä missä pitääkin, Gribojevan kanaalin varrella. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa Aleksanteri II murhattiin, siitä nimi.
Kävimme Marjutin (entinen Sitralainen) kanssa kanaaliristeilyllä ja keli olikin siihen mitä mainioin. Kiva nähdä vähän eri perspektiivistä näitä jo tutuksi käyneitä kaupungin nähtävyyksiä.
Eijan kanssa taasen vipelsimme maanantaina Vasilinsaarella ja piipahdimme mm. kauppahalliin, jossa hedelmätkin ovat majesteettisissä riveissä.
Meille ilmaantui torstai-iltana alivuokralainen keittiön ikkunaan. Tullessamme illalla kotiin haettuamme Eijan ja Jukan asemalta, oli hyttysverkossa pääskynen. Siinä sitä sitten ihmettelimme ja pohdimme, jotta onko se siihen jotenkin takertunut vaiko ihan vain tullut lämpimään paikkaan viettämään yönsä. Yhtään se ei näyttänyt häiriintyvän siitä, että keittiössä oli valot päällä ja me siinä hetken istuimme. Päätimme jättää sen rauhaan ja sitten aamutuimaan todeta tilanne. Tämä kuva on otettu aamulla vähän viiden jälkeen. Vähän kuuden jälkeen pääsky sitten vain vähän kääntyi ja liiteli pois. Onneksi tuo onneton hyttysverkko kesti linnun painon, ettei tarvinnut pelästynyttä lintua alkaa keittiöstä jahtaamaan.

Muutoin elämä jatkuu vanhaan malliin. Puistossa sedät istuvat onkivapojensa kanssa, satunnaisesta siivoamisesta huolimatta roskat ilmestyvät aina sinnikkäästi takaisin puistoon ja varashälyttimet huutavat.
Enää ei muuten naurata pätkääkään nuo kotikutoiset poliisiautoilta kuulostavat hälyt, joita aikaisemmin kommentoin.... Muutama yö on mennyt siinä niitä kuunnellessa kun ne itsekseen tuolla meidän kerrostalon pihalla ulvovat. Korkeita kun ovat nämä talot, niin hyvin kaikuvat ne hälyt tänne ylös asti, ihan kuin vieressä olisivat. Siinä aamuöisinä tunteina on tullut mietittyä eri vaihtoehtoja mokoman Ladan ruppanan hävittämiseksi....

Huomenna lähdetään ajamaan kohti Suomea. Lauantaina onkin taas urakka edessä minulla kun kipittelen 42 kilometriä Helsingin kaduilla. Toivotaan ettei ihan koko matkan ajan sada. Hellettä ei tarvitse olla.

On muuten tullut tuota puistoa kierrettyä muutaman kerran. Laskin tässä juuri, että huhtikuun puolenvälin jälkeen olen juossut 471 kilometriä. Jos nyt siitä se Tukholman 42 otetaan pois ja pari Suomessa juostua lenkkiä, niin noin 398 km olen juossut täällä. Tuo tekee noin 159 kertaa tuon puiston ympäri. Erittäin mielenkiintoista :-) Voisihan sitä muuallakin juosta, mutta koirien kanssa on helpompaa mennä puistoa ympäri, ja sitten ei tarvitse myöskään liikennevaloissa seisoskella.
Elikkä jos olen joskus pitänyt juoksemista tylsänä, niin täällä siitä tylsyydestä on tullut suorastaan taidetta :-) Maratooni Helsingissä varmaan tuntuukin menevän ihan hujauksessa, kun maisemat vaihtuu matkan aikana eri malliin kuin täällä!! Nyt ei muuta kuin pastaa keittämään!

3.8.2008 Illallisella jahtiklubilla ja siltojen aukeaminen

2008-08-03T22:20:00.003+04:00

Kävimme Annen ja Miran kanssa illastamassa Petrogradin alueella sijaitsevan jahtiklubin ravintolassa, jonka Anne oli bongannut. Ulkoapäin rakennus oli varsin erikoinen, mikä lie alkujaan ollut tuo rakennus, mutta sisäpuoli oli varsin viihtyisä. Ja maisematkin mitä mainioimmat... Jos nimittäin pitää komeista veneistä auringonlaskun hehkussa.
Mietimmekin, että näitä luksusjahteja ei täällä kuulemma liiemmin ole vielä ollut, mutta ovat ilmeisesti yleistymässä. Ja mikäpäs siinä, jos rahaa on kuin rantarosvoilla.
Ruoka oli hyvää, mutta laskukin oli kyllä sen mukainen... Ei mikään halpis paikka siis.
Illan päätteeksi päätimme Simon kanssa jäädä odottelemaan Nevan siltojen aukeamista, koska kumpikaan meistä ei sitä vielä ollut nähnyt.
Väkeä paikalla oli julmetusti, elikkä tapahtuma on siis todella suosittu sekä turistien, että paikallisten keskuudessa. Kello 1.35 on H-hetki Eremitaasin edessä olevalla Dvorzovyi-sillalla (elikkä siis Palatsi-sillalla). Nevalla putputtelee kymmenittäin turisteja kuljettavia risteilyaluksia, joilta käsin onkin hyvä ihailla auki olevia siltoja.
Ja kieltämättä, onhan tuo näky komea. Tämä silta on muuten niitä harvoja, josta aukeaa kaksi lippaa vastakkain, monesta aukeaa vain yksi lippa.
Taas vain täytyy todeta, että hieno kaupunki tämä Pietari, ei siitä pääse mihinkään. Ja sen ovat kyllä huomanneet muutkin, nyt tähän vuodenaikaan turistilaumat keskustassa ovat valtaisat, ja jono esim. Eremitaasiin on todella pitkä. Paikalliset itse ovat todella ylpeitä kaupungistaan. Sen huomasi koulussa, kun piti jotain lauseita keksiä... aina tuli pisteet kotiin, kun osasi kehua Pietaria venäjäksi :-)

31.7.2008 Viimeinen koulupäivä!

2008-08-01T00:17:00.002+04:00

Tänään oli tällä erää viimeinen koulupäivä. Huh, onpahan sekin urakka nyt ohi, 13 viikkoa!! Eipä uskoisi, kyllä on niin vauhdilla aika mennyt. Harmi sinänsä lopettaa juuri nyt, kun ohjelmaan on tullut muutosta sen verran, että nyt ei ole pelkkää kieliopin pänttäämistä, vaan mukaan tuli myös keskustelut ja artikkelien lukemiset. Juuri tuota olisin nyt kyllä kaivannut, mutta toisaalta.... Olen myös kaivannut hieman sitä omaa aikaakin, elikkäs lomaa, jotta voin nyt alkaa kertaamaan noita läpilaukattuja kirjoja.

Mutta onhan se hienoa huomata ymmärtävänsä päivä päivältä enemmän tätä venäjän kieltä, mitä on aina pitänyt ihan mahdottomana oppia!! Täällä jaetaan myös metroasemilla aamulla Metro-lehteä, ja se onkin juuri hyvä luettava, sellaisia lyhykäisiä juttuja, joissa ei mene ikuisuus, vaikka sanakirjastakin tarkistelisi sanoja.

Sain tiimikavereilta lähtiessäni kirjan Krokotiili Genasta ja Zeburaskasta (taitaa olla suomeksi "Mukkelis" tuo Zeburaska). Lastenkirja, jossa ensin suuret kuvat ja vähän tekstiä ja sitten toisin päin, eli tekstin osuus kasvaa. Otinpa tuon kirjan tässä tarkasteluun ja hups.... huomasinkin lukevani sitä melkein sujuvasti :-) !!! No toki joitain sanoja täytyy tarkistella, mutta koska on myös kuvat, ovat sanat myös helposti arvattavissa... Kerrassaan loistavaa vaihtelua noille koulukirjoille, missä teksti tietenkin käsittelevät Pushkinia, Juri Gagarinia, Lomonosovia, Anna Ahmatovaa, Leningradin piiritystä yms yms yms.... Täytyy sanoa, että ihan hyvän annoksen kultturitietämystä on tullut tässä tuon kielen opiskelun ohessa, ja niinhän se kai on ollut tarkoituskin.

28.-29.7. "Germaanit" kylässä

2008-07-31T23:49:00.004+04:00

Tiitta ja Manfred tulivat Saksasta käymään. Tai siis Suomestahan he tulivat junalla. Manfredilla ensimmäinen kerta Venäjällä, Tiitta on käynyt joskus Neuvostoliiton aikana Pietarissa, joten muutos oli siis selvästi havaittavissa.Tiitan kanssa kävimme tietenkin baletissa. Tällä kertaa Mariinsky-teatterissa, joka on Pietarin ykkösteatteri. Ja komeahan tuo on, tosin eivätpä nuo aikaisemmat ole sisustukseltaan juuri häviölle tästä jääneet.
Esitys oli kolmiodraamaa Intialaisittain, eli La Bayardere. Taisi olla vieraileva porukka; Yuri Grigovichin Balettiteatteri. Tällä kertaa esitys oli ihan sitä perinteistä klassista ja kumpikin pidimme kovasti. Varsinkin esityksessä olleet kuusi "neekeri"-tyttöä olivat kyllä mainiot. Epäilimme kuitenkin, jotta saisikohan EU:n alueella enää esittääkkään tuollaista karikatyyriä mustaihoisista julkisesti :-)
Tiistaina päätimme hypätä Eremitaasin edestä kantosiipialukseen ja matkata puolituntia Suomenlahdelle. Päämääränämme Pietarhovi.

Eikä voi muuta sanoa taas, että komia on tämä alunperin Pietari Suuren itselleen rakennuttama kesämökki. Oli kuulemma käynyt Versaillesissa, ja todennut, että "Mulle kans!!"
Alue on valtava. Puistot ovat todella hienot kaikkine suihkulähteineen ja rakennuksineen. Täällä saa kyllä päivän kulumaan helposti puistoja kierrellen. Laivamatka kestää puolituntia ja kyyti oli oikein tasaista. Tätä reissua suosittelen kyllä Pietarissa kävijöille ilman muuta!

25.7.2008 Vesimeloonikauppa

2008-07-25T22:33:00.003+04:00

Aikani ihmettelin näitä katukuvaan ilmestyneitä tyhijiä häkkyröitä. En millään keksinyt niiden tarkoitusta. Ja riemuni oli siis rajaton, kun tässä iltana yhtenä juostessani havaitsin, että no vesimeloonikauppahan siinä!!! Olisihan tuo nyt pitänyt arvata.... ( no en kyllä ikinä olisi osannut veikata tuota). Ei muuten pöllömpi idea. En ole kysynyt jotta paljonko maksaa.

Kävinpä Suomessakin viimeviikonlopun yli. Kiva oli käydä kotona ja nähdä kavereita. Koirat viettivät Sammatissa mökkilomaa... jonka seurauksena kaivoin Peten päästä viisi punkkia!! Retu pulikoi järvessä joka päivä aivan onnessaan.

Koulussa on opet jääneet kesälomille ja tilalla on sijaiset. Nuoria opettajia tuntuvat olevan. Ihan jees. Ensi viikko onkin nyt toistaiseksi viimeinen viikkoni siellä. Äkkiä se on mennyt tämä kesä siellä palellessa :-). Täytyy vain sitten olla tiukkana ja jatkaa opiskelua omaan tahtiin. Ensimmäinen homma on kerrata nuo läpilaukatut kirjat kertaalleen.

14.7.2008 Aitiopaikat " Salama-teatteriin"

2008-07-15T17:07:00.003+04:00

Eilen illalla saimme ihailla mitä komeinta ukonilmaa. Täältä korkealta on hyvä tarkkailla, kuinka ukkosrintamat lähestyvät. Nyt näytti kyllä niin huimalta tuo eturintaman "makkarapilvi", että alkoi jo vähän huolestuttamaan. Tämä meidän talo nimittäin on selkeästi seutukunnan korkein, ja siis voisin kuvitella, että myös salamat ovat tänne jokusen kerran iskeneet. No toivotaan, että on hyvin hoidettu tuo maadoitus.
Salamoiden kuvaaminen on sen verran haastavaa, että vaikka kuinka sarjatulitin, en onnistunut sellaista väkkärää saamaan kuvaan. Tässä kuvassa kuitenkin on ihan aito salaman valaisema punertava taivas. Ylemmässä kuvassa näkyy vasemmassa laidassa vähän kajoa.

Vertauksen vuoksi tässä sama taivas mustana, ilman salamaa.

13.7.2008 Taas Terijoen hiekoilla

2008-07-15T16:37:00.003+04:00

Sunnuntaina läksimme taasen viettämään päivää Terijoella. Tällä kertaa Simolla ei ollut autoa, koska se on korjattavana, mutta kyydin tarjosi Anne, joka on ollut jo neljättä vuotta töissä täällä Pietarissa. Mukana oli myös Mira, joka toimii Suomi-Pietari-Instituutissa.

Aluksi keli oli vähän pilvinen ja jopa viileähkö, toisin kuin säätiedotukset olivat antaneet ymmärtää. Onneksi siinä kuitenkin kaikessa rauhassa söimme terassilla, koska iltapäivällä se taivas sitten aukeni ja keli oli mitä loistavin. Ja mikä parasta, täällä ei kukaan nätä nipottavan koirista ravintolan terassilla, toisin kuin rakkaassa Suomenmaassa....

Hiemanhan se alku noiden karvakuonojen kanssa on jännittävää, maalaisia kun ovat, eivätkä siis ole voineet Suomessa harjoitella terassietikettiä... Mutta loppujen lopuksi esimerkillisesti käyttäytyivät kumpikin, vaikka naapuriseurueellakin oli pieni koira mukana.
Anne näytti meille toisenkin loistavalla paikalla olevan ravintolan, jonne ei ehkä ihan noin vaan ensikertalainen eksy, sen verran vaatimattomat ovat opasteet paikan päälle. Mutta maisemat hivelivät taas silmiä.
Pete päätti lopuksi vielä käyttää tilaisuuttaan hyväksi, kun keskityimme rahojen kaiveluun... Naapuripöydästä kuului kysymys, että "Hei ystävät, oletteko kenties hukanneet jotain???" Siellähän se Petteri oli jo heidän jaloissaan tutkimassa oliskos jotain tähteitä.

11.7.2008 Koirien iltalenkki

2008-07-11T22:44:00.004+04:00

Kello on jo yli kymmenen kun lähden koirien kanssa vielä ulos. Pietarin kesäilta on lämmin ja hieman utuinen. Ilta-aurinko antaa maisemaan vähän punertavia sävyjä. Ensimmäinen este on pihalla suuri maasturi, joka tukkii tien parkkipaikalle. Eli kierrettävä on nurmikkoistutuksen toiselta puolelta.

Kauempana kadulla näen kissan, joka vilahtaa jalkakäytävän yli ja katsoo sitten viisaammaksi kiivetä puuhun meidän lähestyessä. Koirat touhottaa tapansa mukaan... Nuuh nuuh... jokin tästä on äskettäin mennyt. (Edellisen kerran sama kissa oli koirista noin metrin päässä pusikossa, ja nämä loistavat saalistajat eivät kumpikaan sitä huomanneet!!)

Risteyksessä, jalkakäytävällä on meneillään autoremontti. Auto on seissyt jo toista päivää siinä peltikolarin jäljiltä, ja tänään se päästeli omituisia vinkauksia, kuulosti varashälyttimeltä, josta oli patterit ihan lopussa. Siinä ne pojat sitä rengasta ilmeisesti vaihtavat ja konepellin alle kuikuilevat.

Sashlikin tuoksu leijuu kesäravintolasta venäläisen poppismusiikin säestyksellä kesäillan kulkijoiden sieraimiin. Puistossa on meneillään jälleen yksi loputtomista lentopallopeleistä... Tai ainakin palloa ilmassa siellä ilmeisesti yritetään pitää ringissä mahdollisimman kauan. Eihän tuo ihan lentopalloa ole, mutta sinnepäin.

Puistonpenkeillä on väkeä vielä paljon. Pete tietenkin osaa ajoittaa "numero 2:sen" tekemisen lähelle yhtä penkkiä, jossa kolme tyttöä viettävät iltaansa istuskellen... Liekö Peten ansiota vaiko eikö, mutta tytöt nousevat ja lähtevät, käsikynkkää. Se muuten on täällä erittäin tavanomaista, että nuoret tytöt kulkevat käsikädessä tai käsikynkässä. Enkä siis usko, että kyseessä olisivat mitkään vähemmistön edustajat.

Käännyn pian takaisin, koska ei ole tarkoitus kiertää pitkää lenkkiä, tänään on jo koirien kanssa kymppi juostu. Takaisin tullessa vastaan tulee suuri valkoinen hieman häijyn näköinen, mutta ilmeisen kiltti koira omistajansa kanssa. Retu tietenkin alkaa valmistautua älämölöön, mutta teen sille selväksi, ettei kannata.

Vielä talon parkkipaikalla törmään kahteen naiseen (äiti ja tytär?), joista vanhempi on hieman, sanoisinko väsähtäneen oloinen, ja sananvaihto on suhteellisen voimakasta.

Simo on jo nukahtanut rankan työviikon päätteeksi, ja minä kiiruhdan laittamaan makkarin ikkunan kiinni, koska olen tällä viikolla joka yö kärsinyt ilmavoimien hyökkäyksistä, siis hyttysistä!! Enpä olisi uskonut, että ne tänne 23 kerrokseen asti lentelevät, mutta niin vain on, ja varsinaisia kuppaajia ovatkin!! Hyttysverkot pitäisi ikkunoihin saada.

Tässä keittiön ikkunasta katselen kuuta ja hämyistä iltaa ja kuulen kuin kuulenkin liikenteen huminan lisäksi pääskysten riemunkiljahdukset.

Jotkut pitävät Pietaria pelottavana kaupunkina. Onhan täällä valtavasti ihmisiä ja silloinhan tietenkin sattuu ja tapahtuu. Mutta toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että lähes jatkuvasti ihmisiä tulee ja menee jonnekkin, tai vaan viettävät aikaansa ulkosalla. Varsinkin näin kesällä, valkeiden öiden aikaan, Pietarilaiset tuntuvat olevan varsinaisia yökyöpeleitä. Vielä en ainakaan ole kokenut edes koirien iltalenkitystä mitenkään pelottavana. Päinvastoin, on ihan hauska seurailla mitä kaikkea nämä veli venäläiset oikein keksivätkään touhuta illan hämärtyessä.

5.5.2008 Anna Karenina - baletti

2008-07-11T22:00:00.002+04:00

Sain kuin sainkin Simon pakotettua balettia katsomaan. Kävimme katsomassa Aleksandrinsky-teatterissa Anna Kareninan. Koreografia oli Boris Eifmanin käsialaa, ja tyyli poikkesikin huomattavasti perinteisestä Joutsenlammesta. Esitys oli huomattavasti modernimpi. Melkeinpä voisin jopa sanoa, että ryhmäkohtaukset olivat hyvin rytmikkäitä, jopa vähän rokahtavia...(, jos nyt ylipäätään Tsaikovskia voi rytmikkään rokahtavasti tanssia, niin tässä esityksessä se kyllä näytti onnistuvan.) Ja Simohan ei tietenkään tykännyt. Minä pidin, vaikka enemmän pidänkin perinteisen klassisesta baletista. Tässä pääroolin esittäjä balleriina oli varmasti enemmän aikaa vastapuolen käsillä ilmassa kuin lattialla. Huimia nostoja jatkuvalla syötöllä!
Ja puitteethan olivat taasen tavanomaisen pröystäilevät. Silmiä hivelevät nämä teatterisalit täällä kertakaikkiaan.
Ja aploodit esityksen jälkeen olivat bravo-huutojen kanssa valtaisat, kuten asiaan kuuluu.

3.7.2008 Vettä, saslikkia ja bussimatkailua

2008-07-03T15:37:00.003+04:00

Koska Pietariahan myös Pohjolan Venetsiaksi kutsutaan, on täällä myös kanaaliajelut vesibusseilla suosittu ajanviete, etenkin turistien keskuudessa. Eremitaasin edestä lähtee mm. Pietarhoviin vene, matka kestää noin 45 minuuttia. Tuollaisen reissun minäkin haluan tehdä. Hieno paikka se Pietarhovi. Siellä olen käynyt silloin 10 vuotta sitten.

Vaskiratsastajan luona on puistossa mitä erilaisimpia kukkaistutuksia. Komeita ovat.

Päätimme Simon kanssa käydä sunnuntaina testaamassa tuon Aviatova-puiston kahdesta saslik-kesäravintolasta toisen. Muovituolit ja -pöydät on ripoteltu ympäriinsä, joko puiden varjoon tai aurinkoon, miten itse kukin haluaa. On tuolla ravintolalla ihan sellanen varjollinen terassikin, mutta enempi näytti porukka viihtyvän näissä ihanissa muovituoleissa, "luonnon helmassa". Mitään ruokalistaa ei kyllä saatu, tarjoilija vaan kysyi, että otatteko saslikkia, ja että lammastako saisi olla? Daa daa... Mitäs siihen muutakaan voi vastata :-) Ja täytyy sanoa, että hyvää oli!
Tarjoilija kysyi heti, että mistä ollaan.... Ei taida paljon turisteja eksyä näihin ravintoloihin. Melkein taitavat pysyä tuolla Moskovski Prospektin tienoilla nämä tämän seudun turistit.
Ja sitten asiasta vesipulloon..... Nimittäin tämä on taas yksi niitä asioita, mihinkä tottuu, eikä enää tule edes ajatelleeksi. Paitsi silloin kun noita 6 litran päniköitä pitää raahata sormet lähes verillä tuolta alakaupasta tänne ylös :-) Väittävät kuulemma, että Pietarin vesi lähtee puhdistamolta puhtaana, mutta koska putket ovat ikivanhoja ja huonokuntoisia, niin vedenlaatu siinä sitten matkalla heikentyy oleellisesti.

Saattaahan se olla, että jotkut tuota juovat suoraan hanasta, mutta meidän taloudessa pestään kyllä hampaatkin tuolla kaupasta ostetulla vedellä. Taasen sitä muistaa arvostaa jopa sitä Vihdin kloorilta maistuvaa vettä, jota kuitenkin voi riskittä juoda suoraan hanasta.

Olen löytänyt metromatkalle vaihtoehdon päästä perille kouluun. Yhdellä bussinvaihdolla pääsee lähes ovelle asti Smolaan. Aamulla tuo vielä kannattaa, parhaimmillaan olen suoriutunut matkasta vähän reilussa puolessatunnissa... Iltapäivällä kadut ovat niin ruuhkaiset, ettei tuo bussissa istuminen välttämättä ole järkevä vaihtoehto. Bussitkin saattavat olla melko täysiä, mutta yleensä niissä pääsee jossain kohtaa matkaa istumaan. Eikä ryysis suinkaan ole samaa luokkaa kuin metrossa.

Jokaisessa bussissa on rahastaja, joka kiertää keräämässä sen 16 ruplaa matkustajilta. Yllättävän hyvin tuo näyttää täydessäkin bussissa niiltä onnistuvan. Eilen matkalla kouluun yhdessä risteyksessä seisottiin varmaankin vartin verran. Osa matkustajista pyysi kuskia avaamaan oven, ja päättivät jatkaa matkaa jalan. Joku sitten näistä bussiin jääneistä laukaisi jotain, mikä sai sen kohtalaisen topakan ja melko möreä-äänisen rahastajatädin hermostumaan, - siinä sitä sitten lenteli venäjän kielellä puolin ja toisin aikamoista sanailua. Mulla oli korvalaput korvilla, enkä kyllä olisi ymmärtänytkään puoliakaan, mitä rähisivät, mutta muilla matkustajilla tuntui olevan kovin hauskaa, kun joku miesmatkustaja ilmeisesti hieman "kettuili" sille rahastajalle.

Olin itseasiassa aika yllättynyt, sillä bussikalusto ei ollutkaan ihan niin antiikkista kuin miltä se ehkä päällisin puolin tuolla kaduilla näyttää. Näissähän tulee oikeen melodian pätkän kera kuulutukset seuraavasta pysäkistä, ja monessa bussissa pyörii TV-näytöllä mainoksia. Täällä tuo kapitalismi on kyllä nyt viety äärimmilleen, sillä mainoksilta ei voi välttyä missään. Ja mikäpä olisi parempi paikka, kuin ruuhkabussi tai metron liukuportaat... Siellä on mainostaulujen lisäksi vielä nauhalta tulevat mainoskailotukset....